Munasarjasyöpä
Munasarjasyöpä on syöpä, joka saa alkunsa munasarjoista. Munasarjat ovat naisen sukupuolirauhasia, joiden tehtävä on tuottaa munasoluja ja naishormoneja.
Munasarjasyöpä on Suomessa naisten kuudenneksi yleisin syöpä, ja sen ilmaantuvuus on suurin 65–69-vuotiailla naisilla[1]. Munasarjasyövän esiintyvyys on 1,67 prosenttia eli joka kuudeskymmenes suomalainen nainen sairastuu munasarjasyöpään[2].
Munasarjasyövän oireet ovat yleensä epäspesifisiä vatsan alueen tuntemuksia, minkä vuoksi sairaus diagnosoidaan yleensä vasta siinä vaiheessa, kun tauti on levinnyt jo muuallekin. Noin 75 % munasarjasyövistä pääsee leviämään vatsaonteloon tai alueellisiin imusolmukkeisiin. Tämän vuoksi vain 45 prosenttia potilaista on elossa viiden vuoden kuluttua diagnoosista.[2]
Munasarjasyöpään sairastumisen riskiä pienentävät muun muassa yhdistelmäehkäisypillerien käyttö, raskaus, imetys, kohdunpoisto ja sterilisaatio.[1]
Tieteellisten tutkimusten yhteenvedon mukaan estrogeenia sisältävä hormonikorvaushoito lisää munasarjasyövän esiintyvyyttä yli 40 prosentilla[3][4]. Myös lapsettomuus ja pitkäkestoinen klomifeenin käyttö lisäävät jonkin verran sairastumisriskiä. BRCA1-geenimutaation kantajilla on suomalaisten lähteiden mukaan lähes 40 prosentin riski sairastua munasarjasyöpään 70. ikävuoteen mennessä.[1]
Yhdysvalloissa tehtyjen selvitysten mukaan BRCA1-geenimutaatio aiheuttaa naiselle 55 % riskin ja BRCA2-geenimutaatio 25 % riskin sairastua munasarjasyöpään 70. ikävuoteen mennessä. Ilman BRCA-mutaatioita naisen riski munasarjasyöpään on 1,8 %. [5] BRCA1- ja BRCA2-geenimutaatioihin on kehitelty muun muassa Olaparib-niminen lääkehoito, joka kykenee poistamaan aiemmin hoitamattomiksikin katsottuja vaikeita kasvaimia. Hoito ei vahingoita terveitä soluja, toisin kuin kemoterapia ja sytostaattihoidot. Hoidosta kertoi ensi kertaa arvostettu New England Journal of Medicine kesäkuussa 2009.
Munasarjasyövistä suurin osa, 92–96 prosenttia, on epiteliaalista alkuperää olevia kasvaimia eli karsinoomia. Näistä yleisimpiä alatyyppejä ovat seroosi karsinooma (40 %), endometrioidikarsinooma (10–24 %), musinoottinen karsinooma (3–10 %) ja kirkassolukarsinooma (5–11 %). Epiteliaalisten kasvainten ohella muita harvinaisempia munasarjatyyppejä ovat itusolukasvaimet ja sukupienakasvaimet.[1]
Munasarjasyöpä on usein aluksi täysin oireeton, eikä potilaan kliinisessä tutkimuksessakaan välttämättä havaita mitään erityistä. Varhaisvaiheessa yleisimpiä oireita ovat vatsan alueella tunnusteltavissa oleva kasvain, vatsan turpoaminen, vatsakipu ja suolisto-oireet, kuten pahoinvointi ja ummetus. Levinnyt syöpä voi aiheuttaa myös heikotusta, kuumetta, selkäkipua ja hengenahdistusta.[1]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d e Munasarjasyöpä 3.10.2007. Käypä hoito -suositus. Viitattu 19.11.2007.
- ↑ a b Munasarjojen vuosittainen kaikukuvaus ei vähennä munasarjasyöpäkuolemia www.duodecimlehti.fi. Viitattu 26.8.2023.
- ↑ Pakkausseloste: Tietoa käyttäjälle. Vagifem 10 mikrog emätinpuikot, estradioli. https://spc.fimea.fi/indox/nam/html/nam/humpil/2/23586892.pdf
- ↑ Yang Liu, Lan Ma, Xiaoling Yang, Jia Bie, Dongya Li, Chunyi Sun, Jie Zhang, Yushi Meng, Jie Lin: Menopausal Hormone Replacement Therapy and the Risk of Ovarian Cancer: A Meta-Analysis. Frontiers in Endocrinology, 3.12.2019, 10. vsk, s. 801. PubMed:31849838 doi:10.3389/fendo.2019.00801 ISSN 1664-2392 Artikkelin verkkoversio.
- ↑ Breastcancer.org Cancer Risk and Abnormal Breast Cancer Genes (Arkistoitu – Internet Archive) Viitattu 25.6.2009
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]