Lähetyskunnan mitali
| Lähetyskunnan mitali | |
|---|---|
![Suomen lähetyskunnan muistomitali ja ritarikunnat porvarit: Pyhä andreas, talonpojat: Pyhä nevski [1].](/wiki/Tiedosto:Suomen_l%C3%A4hetyskunnan_mitali_1808.jpg) Suomen lähetyskunnan muistomitali ja ritarikunnat
|
|
| Nimi | Lähetyskunnan mitali |
| Tekijä | Carl Leberecht |
| Valmistuspaikka |
 Pietarin rahapaja |
| Valmistumisvuosi | 1808 |
| Teostyyppi | Mitali |
| Materiaali | kulta (24 K) |
| Leveys | 51 mm (porvarissäädyn mitali) |
| Kokoelma | Rahakammio |
| Sijainti | Rahakammio, Kansallismuseo |
|
[ Muokkaa Wikidatassa ] [ ohje ]
|
|
Lähetyskunnan mitali on Venäjän keisarillisen ritarikunnan myöntämä kultainen muistomitali,[2] jonka Venäjän keisari Aleksanteri I luovutti Pietarissa vuosina 1808–1809 vierailleen Suomen lähetyskunnan porvaris- ja talonpoikaissäätyä edustaneille jäsenille[3], palkinto lyötiin Suomen lähetyskunnan esityksestä Suomen keskushallinnon perustamisenmuistoksi.[4][5][6]
Mitalin myöntöperusteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Suomen lähetyskunnan memoriaaliin lukeutui kaikkiaan 17 vaatimusta:
Suomen suuriruhtinaskunta perustettiin (Jul. 24 joulukuuta 1808 / Greg. 5. tammikuuta 1809[7]) Itsehallinnolliseksi Venäjän keisarikunnasta erillään toimivaksi maakunnaksi, jonka keskushallinnoksi perustettiin Suomen Hallituskonselji (Suomen senaatti[8]), sekä korkein sotilas- ja siviiliviranomaisen toimielin Kenraalikuvernementti sekä Kenraalikuvernöörin toimi, jonka perustamisesta annettava ohjesääntö annettiin 1. joulukuuta 1808[9][10], lisäksi Suomeen esitettiin perustettavaksi Keskupankki eli Suomen Waihtolaina konttori (Suomen Pankki[11][8]) josta esitys annettiin 18/30. marraskuuta 1808.[4][5][6]
Mitalin kuvaus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Suomen lähetyskuntaan osallistuneet seitsemän porvarissäädyn ja viisi talonpoikien edustajaa saivat keisarilta kultaisen, kaulassa kannettavan mitalin.[2][12] Mitaliin kaiverretun päivämäärän perusteella se jaettiin keisarin toimesta 18/30. marraskuuta lähetyskunnan edustajille järjestettyä audienssia edeltävänä päivänä, eli juliaanisen kalenterin 17. marraskuuta, (gregoriaanisen kalenterin 29. marraskuuta) 1808. Porvarien mitali painoi 20 dukaattia (70 grammaa) ja talonpoikien mitali 10 dukaattia (35 grammaa). Porvarien mitalin vaaleansininen nauha vastasi Pyhän Andreaksen ritarikunnan ja talonpoikien mitalin punainen nauha Pyhän Aleksanteri Nevskin ritarikunnan nauhaväriä.[13] Porvarien mitalin halkaisija on 51 millimetriä.[14] Ne ovat 24 karaatin kultaa.
Mitalin etusivulla on muotokuva Aleksanteri I:tä Preobražensk rykmentin henkikaartin sotilaspuvussa, mitalin kaiversi saksalainen Carl Leberecht, aikakautensa tunnetuin mitalitaiteilija Venäjällä. Takasivun venäjänkielisestä tekstistä ilmenee mitalin aihe.[13] Mitalit valmistettiin Pietarin rahapajalla.[15]
Mitalin saajat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Mitali myönnettiin seuraaville:
- porvarit: kauppias Jean Gabriel Tjaeder[16], raatimies Eric Borgström, pormestari Jonas Carlstedt, kauppias Johan Linderth, kauppias Carl Hultman, raatimies Herman Höckert ja raatimies Carl Magnus Engman
- talonpojat: talollinen Pentti Laurikainen[17], lautamies Kustaa Cavén, rälssitalonpoika Jahvetti Kaitala, lautamies Pehr Klockars ja talollinen Matti Pikkarainen
Lähetyskunnan mitalin tekstit
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Etusivun kehysteksti
- Б.М. АЛЕКСАНДРЪ I. ИМПЕРАТОРЪ И САМОДЕРЖЕЦЪ ВСЕРОСС. (suom. Jumalan armosta Aleksanteri I keisari ja koko Venäjänmaan itsevaltias.)
- Etusivun alateksti
- КАРЛЪ ЛЕБЕРЕХТЪ (Carl Leberecht)
- Takasivun kehysteksti
- ДЕПУТАТАМЪ НОВОЙ ФИНЛЯНДЇИ. (suom. Uuden Suomen edustajille.)
- Takasivun keskusteksti
- НОЯБРЯ 17 ДНЯ 1808 ГОДА. (suom. Marraskuun 17 päivänä vuonna 1808.)
Mitaleiden myöhempi historia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä].jpg)
Porvarien mitalia on tiettävästi säilynyt vain yksi kappale, joka kuului alun perin kauppias Johan Linderthille. Se lunastettiin Helsingin yliopiston kokoelmaan Linderthin perillisiltä vuonna 1869, ja on nykyisin Suomen kansallismuseon kokoelmissa Rahakammiossa.[13][15] Myös talonpoikien mitalia tiedetään säilyneen yksi kappale, joka kuului alkujaan Matti Pikkaraiselle. Se oli ainakin vielä 1900-luvun jälkipuolella suvun hallussa Pohjois-Suomessa. Kirjailija Sara Wacklin mainitsee Pikkaraisen kaulassaan kantaman punanauhaisen kultamitalin kahdesti teoksessaan Sata muistelmaa Pohjanmaalta (1844–1845), mutta yhdistää sen virheellisesti Porvoon valtiopäiviin.[13]
Talonpoikien mitaleista on säilynyt kuvia Emanuel Thelningin maalauksessa Porvoon valtiopäivien avajaiset 1809 (1812) sekä Robert Wilhelm Ekman valtiopäiväkuvauksen luonnoksessa[22], mitali on kuvattu myös Helsingin säätytalon päätykolmiossa Pehr Klockarsin muotokuvaa esittävässä patsaassa, siten että mitalista näkyy vain kaulanauha, mitalin peittää Klockarsin silinteri, Maalauksessa sekä Ekmanin valtiopäivien kuvissa talonpoikaissäädyn puhemiehellä Pehr Klockarsilla on mitali kaulanauhassa. Thelning kuitenkin liioitteli mitalien kokoa, jotta ne erottuisivat ryhmäkuvassa paremmin. Porvoon museossa taas on Johan Linderthiä esittävä miniatyyri, jossa hänet on kuvattu sininauhainen kultamitali kaulassaan. Myös lähetyskuntaan kuuluneesta helsinkiläisestä raatimies Eric Borgströmistä on säilynyt karikatyyri, jossa hän kantaa sininauhaista mitalia kaulassaan ulkoiluttaessaan koiraansa.[13]
Muistomerkit ja maalaukset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Mitali ja nauha taiteessa ja monumeteissa
Lähde:[23]
-
![Robert Wilhelm Ekman 1850-luvulla valmistunut Porvoon valtiopäivämaalaus jossa Pehr Kolckars on katsottuna suoraan edestä keisarin valtaistuimen puhelavan oikeallapuolella vihreässä hameviitassa pitäen kädessään mustaa silinteriä, hänellä on kuvattu kaulassa lähetyskunnan mitali, Mitali on kuvattu maalauksen alkuperäisluonnoksessa jota säilytetään kansallisarkistossa[24], itse maalaus on nähtävillä valtioneuvoston linnassa.[25][26]](//upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/thumb/8/8b/Robert_Wilhelm_Ekman%2C_Porvoon_valtiop%C3%A4ivien_avajaiset.jpg/182px-Robert_Wilhelm_Ekman%2C_Porvoon_valtiop%C3%A4ivien_avajaiset.jpg)
Robert Wilhelm Ekman 1850-luvulla valmistunut Porvoon valtiopäivämaalaus jossa Pehr Kolckars on katsottuna suoraan edestä keisarin valtaistuimen puhelavan oikeallapuolella vihreässä hameviitassa pitäen kädessään mustaa silinteriä, hänellä on kuvattu kaulassa lähetyskunnan mitali, Mitali on kuvattu maalauksen alkuperäisluonnoksessa jota säilytetään kansallisarkistossa[24], itse maalaus on nähtävillä valtioneuvoston linnassa.[25][26] -
![Emanuel Thelning 1812 valmistuneessa Porvoon valtiopäivämaalauksessa on Pehr Kolckars katsottuna oikeallapuolella valaistun seinäpylvään edessä, hänellä on kaulassaan lähetyskunnan mitali. Maalausta säilytetään Porvoon tuomiokapitulin talossa.[23]](//upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/thumb/0/02/Porvoon_valtiop%C3%A4iv%C3%A4t_1809_by_Emanuel_Thelning.jpg/158px-Porvoon_valtiop%C3%A4iv%C3%A4t_1809_by_Emanuel_Thelning.jpg)
Emanuel Thelning 1812 valmistuneessa Porvoon valtiopäivämaalauksessa on Pehr Kolckars katsottuna oikeallapuolella valaistun seinäpylvään edessä, hänellä on kaulassaan lähetyskunnan mitali. Maalausta säilytetään Porvoon tuomiokapitulin talossa.[23] -
![Helsingin säätytalon päätykolmion friisi, Keisari Aleksanteri I :n toinen oikealla: Pehr Klockars, hänen kaulassa näkyy mitalin kaulanauha, muultaosin hattu peittään itse mitalin.[27]](//upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/thumb/9/9a/Tympanum_-_S%C3%A4%C3%A4tytalo_%28Helsinki%29%2C_St%C3%A4nderhuset_%28Helsinki%29%2C_Maison_des_%C3%89tats_%28Helsinki%29%2C_House_of_the_Estates_%28Helsinki%29_02.jpg/200px-Tympanum_-_S%C3%A4%C3%A4tytalo_%28Helsinki%29%2C_St%C3%A4nderhuset_%28Helsinki%29%2C_Maison_des_%C3%89tats_%28Helsinki%29%2C_House_of_the_Estates_%28Helsinki%29_02.jpg)
Helsingin säätytalon päätykolmion friisi, Keisari Aleksanteri I :n toinen oikealla: Pehr Klockars, hänen kaulassa näkyy mitalin kaulanauha, muultaosin hattu peittään itse mitalin.[27] -
![Pehr Klockarsin Porvoon valtiopäiväkuvassa 1809, kaulassa Pyhä Nevskin kultainen muistomitali.[28]](//upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/thumb/4/47/Pehr_Klockars_%28c1752-1814%29%2C_Porvoon_valtiop%C3%A4iv%C3%A4t_1809.png/94px-Pehr_Klockars_%28c1752-1814%29%2C_Porvoon_valtiop%C3%A4iv%C3%A4t_1809.png)
-
![Johan Linderth[29][30] Porvoon valtiopäiväkuva 1809, kaulassa Andreaksen ritarikunnan kultainen muistomitali lähetyskunnan matkalta, Kansallismuseo lunasti mitalin Linbergtin perikunnalta vuonna 1869.](//upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/thumb/e/e1/Johan_Linderth.png/103px-Johan_Linderth.png)
Johan Linderth[29][30] Porvoon valtiopäiväkuva 1809, kaulassa Andreaksen ritarikunnan kultainen muistomitali lähetyskunnan matkalta, Kansallismuseo lunasti mitalin Linbergtin perikunnalta vuonna 1869.
![Robert Wilhelm Ekman 1850-luvulla valmistunut Porvoon valtiopäivämaalaus jossa Pehr Kolckars on katsottuna suoraan edestä keisarin valtaistuimen puhelavan oikeallapuolella vihreässä hameviitassa pitäen kädessään mustaa silinteriä, hänellä on kuvattu kaulassa lähetyskunnan mitali, Mitali on kuvattu maalauksen alkuperäisluonnoksessa jota säilytetään kansallisarkistossa[24], itse maalaus on nähtävillä valtioneuvoston linnassa.[25][26]](/wiki/Tiedosto:Robert_Wilhelm_Ekman,_Porvoon_valtiop%C3%A4ivien_avajaiset.jpg)
![Emanuel Thelning 1812 valmistuneessa Porvoon valtiopäivämaalauksessa on Pehr Kolckars katsottuna oikeallapuolella valaistun seinäpylvään edessä, hänellä on kaulassaan lähetyskunnan mitali. Maalausta säilytetään Porvoon tuomiokapitulin talossa.[23]](/wiki/Tiedosto:Porvoon_valtiop%C3%A4iv%C3%A4t_1809_by_Emanuel_Thelning.jpg)
![Helsingin säätytalon päätykolmion friisi, Keisari Aleksanteri I :n toinen oikealla: Pehr Klockars, hänen kaulassa näkyy mitalin kaulanauha, muultaosin hattu peittään itse mitalin.[27]](/wiki/Tiedosto:Tympanum_-_S%C3%A4%C3%A4tytalo_(Helsinki),_St%C3%A4nderhuset_(Helsinki),_Maison_des_%C3%89tats_(Helsinki),_House_of_the_Estates_(Helsinki)_02.jpg)
![Pehr Klockarsin Porvoon valtiopäiväkuvassa 1809, kaulassa Pyhä Nevskin kultainen muistomitali.[28]](/wiki/Tiedosto:Pehr_Klockars_(c1752-1814),_Porvoon_valtiop%C3%A4iv%C3%A4t_1809.png)
![Johan Linderth[29][30] Porvoon valtiopäiväkuva 1809, kaulassa Andreaksen ritarikunnan kultainen muistomitali lähetyskunnan matkalta, Kansallismuseo lunasti mitalin Linbergtin perikunnalta vuonna 1869.](/wiki/Tiedosto:Johan_Linderth.png)
Kuva ja lehtiartikkeliosio lähetyskunnan mitalista
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Suomen lähetyskunta tunnustuksensaajista (ruotsikielinen).[31]
- Alex Snellman: Emanuel Thelningin maapäivämaalaus ja Porvoon tapahtumat. (mitalin saajat mainitaan s.78–79).[23]
- Lukutupa, Suomalainen Debutatsiooni eli lähetyskunta Pietariin 1808, (s.199–201)[32]
- Ilkka, talonpoikain "keisarissakäynti" vuonna 1808.[33]
- Karjalan ääni, talonpoikain "keisarissakäynti" vuonna 1808.[34]
- Wiipuri, satavuotismuistoja 1808–1809, Suomalainen lähetystö pietarissa.[35]
- Länsi-Savo, Mikkelin mies autonomiaa rakentamassa.[17]
- Sakari Yrjö-Koskinen (Finlands historia från den äldsta tiden intill våra dagar) runeberg.org. 1874.[36]
- Muistorahat II, tapahtuma ja juhlamitalit.[37]
- Kuvakooste muistomitalista.[38]
- Kauppaneuvos Jean Gabriel Tjader, Keisarilta timanttisormus ja mitali andreaksen nauhalla.[16]
- Suomen valloitus. osa II – Caesar Filippovich Ordin (1835–1898.), lähetyskunnan tunnustuksista ja mitalista.[39]
Katso myös
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Aleksanteri I:n hallituskauden palkintomitalit palkintomitali listassa (no.16) ”uuden Suomen kansanedustajille 17. marraskuuta 1808" talonpoikien edustajille. I. Shilovin teoksia (venäjäkielinen).
- Kirjapainos N.I TŠEPURNOV "Venäjän award mitalit". Osat 1, 2, 3, (1993) (mitalit no. 243 ja 244, s.108) ”uuden Suomen kansanedustajille. 17. marraskuuta 1808" talonpoikien edustajille. I. Shilovin teoksia (venäjäkielinen).
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Carl von Leberecht: mitali; muistomitali. {{{Julkaisija}}}. Teoksen verkkoversio finna.fi. Viitattu 18.10.2022.
- ↑ a b mitali; muistomitali Finna. 2024. Viitattu 29.9.2024.
- ↑ Talonpoikain keisareissa käynti v. 1808 6.4.1939 (s. 6-7) digi.kansalliskirjasto.fi. Liitto no 79. Viitattu 27.12.2022.
- ↑ a b 1910 Suomen keskushallinnon järjestämisestä vuosina ..., s. 134 digi.kansalliskirjasto.fi. Viitattu 12.5.2024.
- ↑ a b 1910 Suomen keskushallinnon järjestämisestä vuosina ..., s. 135 digi.kansalliskirjasto.fi. Viitattu 12.5.2024.
- ↑ a b c Hugo Schulman: 390 (Striden om Finland 1808-1809) runeberg.org. 1909. Viitattu 18.10.2022. (ruotsiksi)
- ↑ Miten vanha on Suomi? – Svinhuvfud (Päiviö Tommila: Autonomian perustus laskettiin 1. joulukuuta 1808) itsenaisyys100.fi. ”Suomen asemaa ei vielä määritelty tarkemmin joulukuussa 1808. Suomen sota jatkui vielä. Keisari sisällytti Suomen suuriruhtinaan arvonimiinsä 5.1.1809, mutta kyseessä oli vielä vallatun alueen sisällyttäminen osaksi keisarin hallitsemaa imperiumia. Myöhemmin 1800-luvulla Suomen erityisasemasta kertoi se, että keisarin lyhyessä titulatuurissa mainittiin Venäjän lisäksi vain Puola ja Suomi.” Viitattu 12.5.2024.
- ↑ a b 31.12.1900 Lukutupa no 22-26, s. 9 digi.kansalliskirjasto.fi. Viitattu 12.5.2024.
- ↑ 15.1.1882 Valvoja no 2, s. 7 (Ohjesäännön hyväksyminen kenraalikuvermentin perustamiseksi jul. 19. marrakuuta / greg. 1. joulukuuta 1808, itse ehdotus on esitetty jo marraskuun aikana memoriaalissa) digi.kansalliskirjasto.fi. Viitattu 12.5.2024.
- ↑ 15.1.1882 Valvoja no 2, s. 8 digi.kansalliskirjasto.fi. Viitattu 12.5.2024.
- ↑ 12.12.1911 Karjala no 288, s. 3 digi.kansalliskirjasto.fi. Viitattu 12.5.2024.
- ↑ 21.3.1939 Ilkka no 78, s. 10 (Talonpoikain keisarissakäynti v.1808) digi.kansalliskirjasto.fi. ”artikkelin lopussa suora ote; Porvarit ja talopojat muistomitalin.” Viitattu 3.12.2023.
- ↑ a b c d e Tuukka Talvio: Mitalit ja mitalitaide, s. 42–43. Museovirasto, Helsinki 2007.
- ↑ a b H. J. Boström: Suomen muistorahat II: tapahtuma- ja juhlamitalit (1936), s. 22, 113–114 (documentcloud.adobe.com). Viitattu 24.3.2022.
- ↑ a b Lähetyskunnan talopikaismitali (kuvia Kansallismuseon näyttelystä). Viitattu 24.3.2022.
- ↑ a b 9.3.1929 Viikkosanomat no 10, s. 6 ja 7, Kauppaneuvos Jean Gabriel Tjader digi.kansalliskirjasto.fi. Viitattu 24.2.2024.
- ↑ a b Länsi-Savo 2009: Mikkelin mies autonomiaa rakentamassa geni.com. Viitattu 5.5.2024.
- ↑ Suomen lähetyskunta Pietarissa 1808-09 pöytämitali. Määritä julkaisija! Teoksen verkkoversio (viitattu 18.10.2022).
- ↑ Hugo Schulman: 377 (Striden om Finland 1808-1809) runeberg.org. 1909. Viitattu 18.10.2022. (ruotsiksi)
- ↑ Ордена и медали. База данных - список, классификатор наград nagrada.moscow. Viitattu 18.10.2022.
- ↑ Опубликовано в История: Российские фалеристические памятники Великого княжества Финляндского * Статья | Финляндия: язык, культура, история suomesta.ru. 3.10.2014. Viitattu 29.12.2022. (venäjä)
- ↑ Porvoon maapäivät, hallitsijavakuutus tuomiokirkossa 29. 3. 1809 | Hakutulokset | Finna.fi www.finna.fi. Viitattu 24.8.2023.
- ↑ a b c Alex Snellman: Emanuel Thelningin maapäivämaalaus ja Porvoon tapahtumat Suomen Museo 2007, s. 65–80. Merkkivuosi 1809 -sivusto. (pdf) (Lähetyskunnan jäsenten kuvat s.79) web.archive.org.) web.archive.org. Arkistoitu 17.5.2014. Viitattu 6.2.2024.
- ↑ Porvoon maapäivät, hallitsijavakuutus tuomiokirkossa 29. 3. 1809 | Hakutulokset | Finna.fi (Pehr Klockars kuvan nro. 32, Talman, Bonde, frän. Wasa län.) www.finna.fi. Viitattu 6.2.2024.
- ↑ Valtioneuvoston linna Valtioneuvoston kanslia. Viitattu 6.2.2024.
- ↑ Kurkistus Valtioneuvoston linnan sisätiloihin | WalkHelsinki walkhelsinki.fi. 18.1.2021. Viitattu 6.2.2024.
- ↑ joulukuuta 1899 Kyläkirjaston Kuvalehti no 12, s. 11 digi.kansalliskirjasto.fi. Viitattu 6.2.2024.
- ↑ Petter Person Klockars 1752 -1814 www.nykarlebyvyer.nu. Viitattu 6.2.2024.
- ↑ 1922 Förhandlingar och uppsatser. 35, 1921., s. 251 digi.kansalliskirjasto.fi. Viitattu 7.2.2024.
- ↑ 1922 Förhandlingar och uppsatser. 35, 1921., s. 186 digi.kansalliskirjasto.fi. Viitattu 7.2.2024.
- ↑ 1922 Förhandlingar och uppsatser. 35, 1921., s. 205 digi.kansalliskirjasto.fi. Viitattu 10.2.2024.
- ↑ Lukutupa (aikakausikirja), Suomalainen Debutatsiooni eli lähetyskunta Pietariin 1808, 31.12.1900 Lukutupa no 22-26, s. 9 (aiheet sivulla. 199-201) digi.kansalliskirjasto.fi. Viitattu 6.2.2024.
- ↑ 21.3.1939 Ilkka no 78, s. 10 (talonpoikain "keisarissakäynti" vuonna 1808) digi.kansalliskirjasto.fi. Viitattu 6.2.2024.
- ↑ 21.3.1939 Karjalan Ääni no 33, s. 3 (Talonpoikain "keisarissakäynti" v. 1808) digi.kansalliskirjasto.fi. Viitattu 6.2.2024.
- ↑ 23.2.1909 Wiipuri no 44, s. 3 digi.kansalliskirjasto.fi. Viitattu 6.2.2024.
- ↑ Sakari Yrjö-Koskinen: 580 (Finlands historia från den äldsta tiden intill våra dagar) runeberg.org. 1874. Viitattu 6.2.2024. (ruotsiksi)
- ↑ H. J. Boström: Suomen muistorahat II: tapahtuma- ja juhlamitalit (1936), s. 22, 113–114 (documentcloud.adobe.com) (pdf) acrobat.adobe.com. Viitattu 6.2.2024.
- ↑ Kuvia muistomitalista ja sen saajasta acrobat.adobe.com. Viitattu 6.2.2024.
- ↑ Suomen valloitus. Osa II - lue ilmaiseksi verkossa , kirjoittanut Caesar Filippovich Ordin bookplaneta.ru. ”Kaikki varajäsenet, lukuun ottamatta edellä selitettyä sisältöä, saivat anteliaita palkintoja. Paroni Willebrantille myönnettiin 1. luokan Annan tähti ja nauha ja 500 chervonetia. Paroni Mannerheim sai saman 2. luokan ritarikunnan timanteilla ja 500 kultarahalla. Muut aateliset, Rothkirch, Silfverskiöld, Krabbe ja Rehbinder, saivat samanasteisen Annan ristin, mutta ilman timantteja, ja kukin myös viisisataa chervonetia. Rehtori Hartmann ja kirkonmiehet Lebell, Wallenius, Aejmelaeus ja Castrén palkittiin 4. luokan Pyhän Vladimirin ritarikunnan ritarimerkillä ja timanttisormuksella ja sormuksen salakirjoituksilla, kukin hintaan 1 000–1 500 ruplaa. Kauppiaille ja heidän varajäsenille, joita oli seitsemän, annettiin kultamitalit kaulaan, sinisillä Pyhän Andreaksen nauhoilla ja timanttirenkaalla ilman salausta hintaan 600–700 ruplaa. Heille tehty puku annettiin lainaksi heidän heidän käyttöön. Mitalit on tehty erityisesti tätä tilaisuutta varten; ne kuvaavat: toisella puolella on keisari Aleksanterin muotokuva; Toisaalta on venäjänkielinen kirjoitus: "Suomen edustajille marraskuun 17 päivänä 1808 — s.o. päivänä, jolloin suurin osa heistä esiteltiin tsaarille.” Viitattu 20.3.2024.