Oskar Sippola
Oskar Isak Sippola (21. elokuuta 1896 Alatornio – 6. kesäkuuta 1970) oli suomalainen jääkärieversti. Hän oli sotilaskoulutuksen ensimmäisen maailmansodan aikana Saksassa saanut jääkäri. Tulikasteensa hän sai Saksan itärintamalla Misse-joella vuonna 1916. Hän oli osana luomassa itsenäisen Suomen tykistöä. Hän osallistui Suomen sisällissotaan jääkäritykistössä ja myöhempiin sotiin divisioonan ja armeijakunnan tykistökomentajana. Sotilasuransa hän päätti sotilasläänin komentajana.[1][2]
Perhe ja opinnot
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Sippolan vanhemmat olivat puuseppä Kristian Konstantin Sippola ja Erika Serafina Isakson. Hänet vihittiin avioliittoon vuonna 1923 Elisa Margareta Virtanen. Hän kävi Tornion keskikoulun ja Tampereella teknillistä opistoa sekä suoritti kahdeksannen luokan kurssin Helsingin suomalaisessa normaalilyseossa vuonna 1924. Tykistöupseerien täydennyskurssi Sippola suoritti vuonna 1920 ja Sotakorkeakoulun komentajakurssin vuonna 1928 sekä Taistelukoulun orientoivan kurssin vuonna 1930.[1][2]
Jääkärikausi
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Sippola liittyi vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavaan jääkäripataljoona 27:n 3. komppaniaan 28. helmikuuta 1916, josta hänet siirrettiin pataljoonan haupitsipatteriin 13. joulukuuta 1916. Hän osallistui taisteluihin ensimmäisessä maailmansodassa Saksan itärintamalla Misse-joella, Riianlahdella ja Aa-joella.[1][2]
Suomen sisällissota
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Sippola saapui Suomeen (Vaasaan) jääkäreiden pääjoukon mukana varavääpeliksi ylennettynä 25. helmikuuta 1918. Hänet komennettiin Suomen sisällissotaan Jääkäritykistön 3. patteriin ja osallistui sen riveissä taisteluihin Kurussa, Muroleessa, Viljakkalassa ja Ylöjärvellä sekä Tampereella. Hänet siirrettiin Tampereen valtauksen jälkeen suoritetussa tykistön uudelleen järjestelyssä 3. jääkäripatteriston 5. patteriin ja osallistui patterin jaosjohtajana osaa Viipurin taisteluihin.[1][2]
Sisällissodan jälkeinen aika
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Sippola palveli sisällissodan jälkeen Suomen tykistökoulussa, josta hänet siirrettiin myöhemmin kenttätykistörykmentti 1:een, jossa hänet määrättiin 25. elokuuta 1918 alkaen 2. patterin päälliköksi. Patteriston komentajaksi hänet nimitettiin 1. tammikuuta 1921 alkaen IV patteristoon. Tykistörykmentistä hänet siirrettiin Kenttätykistön kapitulanttikoulun johtajaksi 17. syyskuuta 1924 alkaen. Edelleen hänet siirrettiin tykistölinjan johtajaksi Taistelukouluun 29. kesäkuuta 1928 alkaen. Sippola nimitettiin patteriston komentajaksi kenttätykistörykmentti 3:n II patteristoon 27. elokuuta 1929 alkaen, josta hän siirtyi niin ikään patteriston komentajaksi Raskaan tykistörykmentin I patteristoon 13. helmikuuta 1930 alkaen, Raskaasta tykistörykmentistä hänet siirrettiin komentajaksi Kenttätykistörykmentti 3:n II patteristoon 18. heinäkuuta 1930 ja nimitettiin Turun pohjoisen sotilaspiirin päälliköksi 10. tammikuuta 1936.[1][2]
Talvi- ja jatkosota
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Sippola osallistui talvisotaan 5. divisioonan tykistökomentajana ja osallistui taisteluihin Karjalankannaksella. Välirauhan aikana hän toimi II armeijakunnan tykistökomentajana. Jatkosodan puhjettua hänet komennettiin IV armeijakunnan (nimi myöhemmin Kannaksen ryhmä ja uudelleen IV armeijakunta) tykistökomentajaksi. Sotien jälkeen hän toimi armeijakunnan tykistökomentajana vuoteen 1948 saakka, jolloin hänet nimitettiin Pohjois-Suomen sotilasläänin komentajaksi, jossa tehtävässä hän palveli vuoteen 1956 saakka, jolloin hän erosi vakinaisesta palveluksesta. Hänet on haudattu Hämeenkyröön.[2]
Ylennykset ja kunniamerkit .svg){kind=small}
| Ylennykset | Kunniamerkit | |
|
          |
|
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Puolustusministeriön Sotahistoriallisen toimiston julkaisuja IV, Suomen jääkärien elämäkerrasto, WSOY Porvoo 1938.
- Sotatieteen Laitoksen Julkaisuja XIV, Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975, Vaasa 1975 ISBN 951-99046-8-9.