Koiviston Auto

Wikipediasta
(Ohjattu sivulta Kuopion Liikenne)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Koiviston Auto
Koiviston Auton Kabus.
Koiviston Auton Kabus.
Yritysmuoto osakeyhtiö
Perustettu 1928
Perustaja Toivo Tommola
Armas Kaukiainen
Abram Purhonen
A. K. Seppinen
Konstantin Peippo
Toimitusjohtaja Henrik Mikkola[1]
Puheenjohtaja Ari Lehtoranta
Kotipaikka Lahti (vuoteen 1944 Koiviston maalaiskunta)
Toimiala Linja-autoliikenne
Liikevaihto 169 miljoonaa euroa + 30 miljoonaa euroa (Onnibus)[2]
Henkilöstö 2100 + 230 (Onnibus)[2]
Omistaja Capman
Kotisivu www.koivistonauto.fi

Koiviston Auto on suomalainen linja-autoyhtiö, jonka omistaa suomalainen pääomasijoitusyhtiö Capman.[3]

Koiviston Auto perustettiin vuonna 1928 Etelä-Karjalassa Koiviston kunnassa, joka sittemmin on luovutettu Neuvostoliitolle. Nykyään Lahdessa kotipaikkaansa pitävän yhtiön liikevaihto oli vuonna 2012 kaikkiaan 120 miljoonaa euroa ja henkilöstömäärä 1 496, mikä teki siitä Suomen 86:nneksi suurimman työnantajayrityksen.[4]

Koiviston Auto omistaa seitsemän eri puolilla Suomea linja-autoliikennettä hoitavaa yritystä. Lisäksi yhtiö omistaa Kabus-yhtiön, joka valmisti linja-autoja yhtymän käyttöön vuoteen 2014 saakka. Nykyään Kabus valmistaa vain varaosia, ja työllistää noin 15 henkeä.

Koiviston Auto on ainoa merkittävä linja-autoyhtiö, jonka pikavuorot eivät ole koskaan kuuluneet ExpressBus-yhteenliittymään (paitsi Lauttakylän Auto kuului ennen fuusioitumistaan Satakunnan Liikenteeseen). Lokakuussa 2018 Koiviston Auto osti Onnibus-halpabussiyhtiön skotlantilaiselta Souter Investments -yhtiöltä.[5][6]

Kesällä 2022 tytäryhtiöstä eniten autoja oli Helsingin Bussiliikenteellä (n. 362), toisena tuli Koskilinjat (n. 136) ja kolmantena Jyväskylän Liikenne (n. 134).

Historiaa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ennen sotia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Porvoon Liikenne Oy:n auto nro 1, Scania K124 Lahti Eagle 560 -korilla.[7]

Koiviston Auton perustajaosakkaat olivat Toivo Tommola, A. K. Seppinen, Armas Kaukiainen, Abram Purhonen ja Konstantin Peippo. Yhtiö aloitti linjaliikenteen Koiviston ja Viipurin välillä elokuun alussa 1928 kahdella seitsemän hengen Hudson-henkilöautolla, joista toinen oli umpikorinen, toinen avoauto. Reittiä ajettiin kahdeksan vuoroa päivässä. Kaluston valintaan lienee vaikuttanut ratkaisevasti Koiviston ja Viipurin välisen maantien heikko kunto. Linjan ajaminen henkilöautoilla kannatti kuitenkin useista syistä huonosti, minkä vuoksi muut osakkaat myivät omat osuutensa Tommolalle, jolla oli jo yhtiön perustamisesta lähtien ollut osake-enemmistö. Vuonna 1931 Koiviston Auto hankki ensimmäiset kaksi Ford-linja-autoa; samana vuonna yhtiö sai myös yksinoikeuden Koiviston–Viipurin linjaan ostettuaan tällä linjalla ajaneen Juho Juvosen yrityksen. Samalla Koiviston Auton liikennekenttä laajeni Koiviston maalaiskunnan alueella. Vuosina 1934–1935 Koiviston Auto osti kolme REO-linja-autoa ja vuonna 1936 ensimmäisen Sisu-autonsa. Linja-autoliikenteen ohella Toivo Tommola aloitti myös kuorma-autoliikenteen ja tuli vuonna 1937 osakkaaksi Viipurin Linja-Auto Oy:öön. Se oli 1930-luvun lopulla yksi Suomen suurimmista linja-autoliikenteen harjoittajista. Vuonna 1935 valmistui Koiviston Auton rakennuttama Koiviston kauppalan uusi linja-autoasema, jonka yhteydessä olivat myös hotelli, ravintola ja yhtiön tukikohta. Linja-autoasema, jota jouduttiin pian laajentamaan kahteen otteeseen, sijaitsi liikenteellisesti hyvin keskeisellä paikalla. Samana vuonna Koiviston Auto aloitti seitsemän muun Etelä-Karjalan ja Etelä-Savon alueilla toimineen liikenneyrittäjän kanssa linja-automatkailijoille suunnatut ns. rengasmatkat neljällä reitillä, joista Koiviston Auton osuus sijoittui reitille Viipuri–Koivisto–Terijoki–Uusikirkko–Viipuri. Lisäksi Koiviston Auto alkoi rakentaa tehdasmaisesti kuorma-autojen ohjaamoja ja lavoja 1930-luvun aikana. Vuonna 1939 Koiviston Autolla oli yhdeksän linja-autoa.[8]

Lahti kotipaikaksi sotien jälkeen

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Talvisodan seurauksena Koiviston Auton uudeksi asemapaikaksi tuli Lahti, ja välirauhan aikana yhtiö osallistui Suomen siihen saakka suurimpaan kuljetusurakkaan Liinahamarin reitillä Rovaniemen ja Petsamon välillä. Koiviston takaisinvaltauksen jälkeen Koiviston Auto aloitti jälleen liikennöinnin vanhalla päälinjallaan vuonna 1942, mutta jatkosodan jälkeen yhtiön oli palattava Lahteen, josta tuli nyt lopullinen kotipaikka. Mahdollisuuden uuteen kasvuun antoivat yhtiön saamat oikeudet Lahden–Hämeenlinnan ja Lahden–Tampereen linjoihin, joista jälkimmäiselle yhtiö sai ensimmäisen pikavuoronsa vuonna 1952.[8] Toivo Tommolan kuoltua vuonna 1956 uudeksi toimitusjohtajaksi tuli hänen poikansa Martti Tommola. 1950- ja 1960-lukujen aikana Koiviston auto kasvoi melko maltillisesti ostamalla pienempiä Lahden alueella toimineita liikenneyrityksiä. Vuonna 1966 Koiviston Autolla oli vielä ainoastaan kymmenen linja-autoa, mutta ennen vuosikymmenen loppua automäärä oli noussut jo yli 30:n. Vuonna 1977 Koiviston Auto aloitti pitkän kehitystyön tuloksena oman linja-autotuotannon, ja samaan aikaan perustettiin konsernin hallintoa varten uusi yhtiö Metsäpietilä Oy. Vuonna 1979 Koiviston Auto teki siihen saakka suurimman yrityskauppansa ostamalla itseään yli kaksi kertaa suuremman, vuonna 1925 perustetun Kuopion Liikenne Oy:n, joka oli 1940-luvun lopulta lähtien valmistanut omaan käyttöönsä varsin huomattavan määrän linja-autojen koreja. Seuraava suuri kauppa oli Jyväskylän Liikenne Oy:n osto vuonna 1984.[8]

Voimakas kasvu suurkonserniksi

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1991 Koiviston Auto meni mukaan pääkaupunkiseudun liikenteeseen ostamalla Itä-Helsingissä ja Vantaalla vuodesta 1928 toimineen Oy Liikenne Ab:n. Vuonna 1998 Koiviston Auton omistukseen siirtyi vantaalainen Lähilinjat Oy.[9] Vuonna 1995 Koiviston Auto osti Lauttakylän Auto Oy:n Länsilinjat Oy:n omistajilta Esko ja Jorma Penttilältä sekä Asta Salomäeltä. Vuonna 1996 Koiviston Auto laajensi toimintaansa Turun seudulle ostaessaan turkulaisen Vesman Liikenne Oy:n.[10] Vuosituhannen loppuun mennessä Koiviston Autoon liitettiin näiden lisäksi vielä 18 linja-autoyritystä. Vuonna 1998 Koiviston Auto Oy:ssä työskenteli 1 320 henkilöä (autohenkilökuntaa 1 080, huolto- ja korjaamohenkilökuntaa 120 ja toimihenkilöitä 120), sen liikevaihto oli runsaat 400 miljoonaa markkaa ja sillä oli lähes 650 linja-autoa.[11]

Liikenteen kilpailuttamisen kiristyessä Koiviston Auto päätti vetäytyä pääkaupunkiseudulta 2000-luvun alussa ja Oy Liikenne Ab ajettiin alas. Vuonna 2001 Koiviston Auto ei enää jättänyt mitään tarjouksia pääkaupunkiseudun linjoista. Viimeinen Koiviston Auton hoitama linja oli Helsingistä Vantaan Päiväkumpuun.[9]

Koiviston Auto-konsernin toimitusjohtaja on joulukuun 2019 alusta alkaen Antti Unkuri, joka toimi aiemmin konsernin talousjohtajana[12][13]. Edellinen toimitusjohtaja, vuodesta 1993 tehtävässä toiminut Antti Norrlin siirtyi konsernin päätoimiseksi hallituksen puheenjohtajaksi.[13] Suurimpia 2000-luvulla tehtyjä kauppoja on ollut Satakunnan Liikenne Oy:n osto vuonna 2007. Vuonna 2008 konsernilla oli 815 linja-autoa, joista Kabuseja oli noin viidesosa. Muut autot olivat pääosin Volvo- ja Scania-merkkisiä. [14]

Lokakuussa 2015 Koiviston Auto teki runsaan kymmenen vuoden poissaolon jälkeen paluun pääkaupunkiseudulle, kun se ilmoitti ostavansa Helsingin Bussiliikenteen.[15][16] Lokakuussa 2018 Koiviston Auto osti Onnibus.com Oy:n koko osakekannan. Koiviston Auto ilmoitti, että Onnibus-brändi säilyy. Lisäksi lähes kaikki tytäryhtiöiden kaukoliikenteen autot on maalattu uudelleen OnniBus FLEX -brändin alle. Joulukuussa 2021 pääomasijoitusyhtiö Capman osti Koiviston Auton siihenastiselta omistajalta Tommolan suvulta.[3]

Huhtikuussa 2022 Koiviston Auto osti Pertti Johanssonilta Pirkanmaan Tilausliikenne Oy:n, joka hoiti pääasiassa paikallisliikennettä Tampereella ja lähikunnissa. Ostetun yhtiön kotipaikka oli Ylöjärvi, siinä työskenteli noin 200 henkilöä ja sillä oli 86 linja-autoa.[17]

Koiviston Auton uudeksi konsernijohtajaksi tuli toukokuun alussa 2022 energiayhtiö Adven Oy:n toimitusjohtaja Jyrki Vainionpää. Edellinen konsernijohtaja Antti Unkuri siirtyi Itärata Oy:n talous- ja hallintojohtajaksi. Koiviston Auton uudeksi päätoimiseksi hallituksen puheenjohtajaksi valittiin saman vuoden maaliskuun alussa hallitusammattilainen Ari Lehtoranta, joka oli aiemmin toiminut muun muassa Caverion Oy:n ja Nokian Renkaat Oy:n toimitusjohtajana.[18]

Koiviston Auton tarjous- ja suunnittelujohtaja Henrik Mikkola nimitettiin uudeksi konsernijohtajaksi joulukuun 2023 alusta lähtien. Hänen edeltäjänsä Jyrki Vainionpää siirtyi A. Ahlström Oy:n toimitusjohtajaksi.[19]

Helmikuussa 2024 yhtiö osti Väinö Paunu Oyn pikavuoroliiketoiminnan Paunu-brändin loppuajat omistaneelta Länsillinjoilta.. [20] Kaupassa siirtyi 13 autoa, 14 kuljettajaa ja kaksi asentajaa.

Kesäkuun lopulla 2024 ilmoitettiin Koiviston Auton ostavan huomattavan osan salolaisen Vainion Liikenne Oy:n toiminnoista. Kauppa koskee Helsinki–Turku-pikavuoroja, Lohjan seudun liikennettä sekä Kemiönsaari–Turku-liikennettä. Lehdistötiedotteen mukaan kauppa astuu voimaan 19. elokuuta 2024. Kaupan mukana Vainion Liikenteeltä siirtyy Koiviston Autolle 74 työntekijää, 42 linja-autoa ja Kaarinan varikko. Samalla Vainion Liikenteen toimitusjohtaja Matti Vainio siirtyy Koiviston Auto Länsi Oy:n toimitusjohtajaksi sekä Koiviston Auto -konsernin pikavuoroliikenteen operatiiviseksi johtajaksi.[21]

Tytäryhtiöt ja fuusioidut yritykset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nykyiset tytäryhtiöt

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Koiviston Auto -yhtymään kuuluvat seuraavat yritykset:[22][14]

Koiviston Auto -yhtymään yrityskaupoilla sulautettuja yrityksiä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Viljasen Liikenne Oy, Lahti
  • Lahden Liikenne Oy, Lahti
  • V. Peltonen Oy, Lahti
  • Tuovisen Liikenne Oy, Lahti
  • Kymenlaakson Liikenne Oy, Lapinjärvi
  • Toivo Putula / Pulkkilanharjun Liikenne Oy, Asikkala
  • Savon Matka Oy, Rautalampi
  • Sukulan Linja Oy, Mäntsälä
  • T.Makkonen Oy, Iisalmi
  • Tourusen Linjat Oy, Äänekoski
  • Keski-Suomen Liikenne Oy, Äänekoski
  • Helsingin Bussiliikenne, Helsinki
  • Pulkkisen Liikenne, Orimattila
  • Linjaliike Rajala Oy, Mäntsälä
  • Eino Turunen Oy, Laukaa
  • Lähilinjat Oy, Kerava
  • Oy Liikenne Ab, Vantaa
  • Linjaliike E. Ahokas, Sipoo
  • Vesman Liikenne, Turku, linjaliikenne
  • Sipoon Linja Oy, Sipoo
  • Lauttakylän Auto Oy, Huittinen
  • Turun Linja-Auto, Turku
  • A.Mörö Oy, Oulu
  • Artturi Anttila Oy, Kankaanpää
  • Linjaliike P. Koivisto Oy, Nuutajärvi
  • Pauli Ketonen Ky, Nakkila
  • Oy Werner Henriksson Ab, Porvoo
  • Y. Förbom Oy, Turku, vain liiketoiminta ja linja-autokalusto
  • Pirkanmaan Tilausliikenne Oy, Ylöjärvi
  • Vainion Liikenne Oy, Salo (vain pikavuoroliiketoiminta ja osa seutuliikenteestä)

Entiset tytäryhtiöt

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Kabus, kunnossapitopalvelut
  • Lauttakylän Auto, Huittinen
  • Oy Liikenne Ab, Helsinki ja Vantaa
  • Lähilinjat, Kerava
  • Turun linja-auto, Turku

Reittejä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Linja Reitti Yhtiö (Liikennöitsijä)
C1 Helsinki – Turku – Naantali Onnibus.com
C2 Helsinki – Forssa – Pori – Vaasa
C3 Helsinki – Hämeenlinna – Tampere – Vaasa
C4 Helsinki – Jyväskylä – Oulu
C5 Helsinki – Mikkeli – Kuopio
C6 Helsinki – Kouvola – Lappeenranta – Joensuu
C7 Helsinki – Kotka
C8 Helsinki – Turku – Pori – Vaasa – Kokkola – Oulu
C9 Turku – Tampere – Jyväskylä – Kuopio – Kajaani
C11 Tampere – Pori – Turku – Helsinki
C12 Tampere – Lahti – Kouvola – Lappeenranta Onnibus.com/Liikenne Vuorela Oy
C13 Kokkola – Jyväskylä – Helsinki Onnibus.com
C14 Savonlinna – Mikkeli – Helsinki
C16 Helsinki – Kotka (Karhula)
F10 FLEX: Lahti – Hämeenlinna – Forssa – Turku Koiviston Auto
F20 FLEX: Helsinki – Forssa – Huittinen – Pori Satakunnan Liikenne
F21 FLEX: Turku – Yläne – Säkylä – Eura – Pori
F22 FLEX: Rauma – Huittinen
F24 FLEX: Helsinki – Lahti – Padasjoki – Jämsä – Jyväskylä Koiviston Auto
F25 FLEX: Turku – Huittinen Satakunnan Liikenne
F28 FLEX: Turku – Rauma – Pori/Vaasa
F40 FLEX: Helsinki – Lahti – Joutsa – Jyväskylä – Oulu Koiviston Auto/Koskilinjat (Gold Line)
F41 FLEX: Oulu – Kemi – Rovaniemi
F42 FLEX: Rovaniemi – Ivalo
F43 FLEX: Rovaniemi – Enontekiö – Kilpisjärvi Koskilinjat (Gold Line)
F44 FLEX: Sysmä – Vääksy – Lahti – Mäntsälä – Helsinki Koiviston Auto
F45 FLEX: Jyväskylä – Suonenjoki – Kuopio Kuopion Liikenne
F50 FLEX: Helsinki – Lahti – Kuopio – Oulu
F54 FLEX: Kuopio – Oulu Kuopion Liikenne/ Koskilinjat (Gold Line)
C4-SKI Helsinki – Jyväskylä – Oulu – Ylläs – Levi Onnibus.com
C5-SKI Helsinki – Mikkeli – Kuopio – Kuusamo – Ruka

Käytössä olevia linja-autoja

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pääartikkeli: Luettelo Koiviston Auton linja-autokalustosta

Kartelli 2010–2015

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kilpailu- ja kuluttajavirasto tutki kartellia, jossa Koiviston Auto -konserni olisi ollut mukana. Markkinaoikeus teki asiasta vuoden 2017 joulukuussa päätöksen, jonka mukaan kartelli oli ollut olemassa.[23] Asian ratkaisi lopullisesti Korkein hallinto-oikeus elokuussa 2019. Päätöksen mukaan Koiviston Auto oli ollut Matkahuollon jälkeen kartellin toiseksi suurin toimija, joka joutui maksamaan 2,3 milj. euroa koko kartellin seuraamusmaksuista (8,9 milj. euroa).[24][25]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Koiviston Auton uudeksi konsernijohtajaksi Henrik Mikkola Koiviston Auto. 13.10.2023. Viitattu 15.8.2024.
  2. ↑ a b Rantalainen, Elina: Suomen suurin bussifirma Koiviston Auto osti Onnibusin – uusi omistaja: hinnat pysyvät halpoina Yle Uutiset. 4.10.2018. Viitattu 28.2.2022.
  3. ↑ a b Harju, Inkeri: Suomen suurin bussiyhtiö saa uuden omistajan, Capman ostaa Koiviston auton: ”Nämä yhtiöt tarvitsevat nyt investointi­kykyä” Helsingin Sanomat. 10.12.2021. Viitattu 28.2.2022.
  4. ↑ Antti Mikkonen: 100 suurinta työllistäjää. Talouselämä, 20/2013, 17.5.2013, s. 27–33. Talentum Oyj.
  5. ↑ Gråsten, Hanna: Koiviston Auto osti Onnibussin - Perustaja: ”Tarjoaa mahdollisuuksia kasvattaa verkostoa” Iltalehti. 4.10.2018. Viitattu 28.2.2022.
  6. ↑ Miettunen, Hannu: Onnibus myyty takaisin kotimaahan – punainen imperiumi voi jopa laajentua Turun Sanomat. 4.10.2018. Viitattu 28.2.2022.
  7. ↑ Antti Moilanen: Porvoon Liikenne, kalustoluettelo (rekisterinumero LIB-722) kotisivu.dnainternet.net. Viitattu 8.3.2009.
  8. ↑ a b c Matti Viitaniemi: Karjalan Koivistolta suuryritykseksi – Koiviston Auto Oy 60-vuotias. Linja-auto-lehti 5/1988, s. 36–39. Linja-autoliitto.
  9. ↑ a b Pertti Leinomäki, Kimmo Nylander, Jorma Rajasalo ja Reima Tylli: Lähiöiden punaiset: Oy Liikenne Ab, s. 18. Kustantaja Laaksonen Oy, 2010. ISBN 978-952-5805-25-3.
  10. ↑ Bussiammattilainen 1/1997, s. 9. Helsinki: Linja-autoliitto.
  11. ↑ Vesa Riihinen: Koiviston Auto Oy 70 vuotta: Suomen suurin uskoo hallittuun kasvuun. Bussiammattilainen 4/1998, s. 30–33.
  12. ↑ Miljoonamätkyt saaneen bussiyhtiön pomo tyytyväinen: 54 miljoonan takaisinperintä kohdistuu Koiviston Auton sijaan Helsingin kaupungin omistamaan yhtiöön Yle Uutiset. Viitattu 12.5.2020.
  13. ↑ a b Linja-lehti 6/2019, s. 15. Helsinki: Linja-autoliitto.
  14. ↑ a b Pekka Paloranta: Koiviston Auto aikoo olla satavuotiaanakin vahva suomalainen. Bussiammattilainen 4/2008, s. 26–29. Linja-autoliitto.
  15. ↑ Koskinen, Vihtori: Koiviston auto ostamassa Helsingin bussiliikenteen Yle Uutiset. 1.10.2015. Viitattu 28.2.2022.
  16. ↑ Koiviston Auto ostamassa Helsingin kaupungin omistaman Helsingin Bussiliikenteen Iltalehti. 1.10.2015. Viitattu 28.2.2022.
  17. ↑ Haapala, Riina: Koiviston Auto ostaa Pirkanmaan Tilausliikenteen 21.4.2022. Tamperelainen.
  18. ↑ Koiviston Auton uudeksi konsernijohtajaksi Jyrki Vainionoää ja hallituksen puheenjohtajaksi Ari Lehtoranta 1.4.2022. Koiviston Auto.
  19. ↑ Koiviston Auton konsernijohtaja Jyrki Vainionpää jättää yhtiön 16.8.2023. Koiviston Auto.
  20. ↑ OnniBus ostaa Paunun pikavuoroliiketoiminnan koivistonauto.fi. Viitattu 15.4.2024.
  21. ↑ Vähämäki, Hannu: Koiviston Auto ostaa salolaisen Vainion Liikenteen liiketoimintoja 27.6.2024. Yle Uutiset.
  22. ↑ Koiviston Auto -yhtymään kuuluvat yritykset Koiviston Auto -yhtymä. Arkistoitu 30.7.2012. Viitattu 8.3.2009.
  23. ↑ Boxberg, Katja: Onnibusin Möttö epäillystä bussikartellista: ”En iloitse toisten epäonnesta, mutta hyvä jos pöytä saadaan puhtaaksi” Helsingin Sanomat. 25.1.2016. Viitattu 28.2.2022.
  24. ↑ Korkeimman hallinto-oikeuden päätös 3712 (PDF) kho.fi. 20.8.2019. Viitattu 22.8.2019.
  25. ↑ Paakkanen, Mikko: KHO korotti bussiyhtiöiden seuraamusmaksuja kartellista, osa maksuista nousee sadastatuhannesta jopa miljooniin euroihin Helsingin Sanomat. 20.8.2019. Viitattu 28.2.2022.

Kirjallisuutta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Viitaniemi, Matti: Kuopion Liikenne Oy 1925–1995. Halosen perheyrityksestä osaksi Koiviston Auto -yhtymää. 1995.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Koiviston_Auto&oldid=22689455”