Kulttuurisota
Kulttuurisota (engl. culture war, saksalaisesta 1800-luvun käsitteestä Kulturkampf) viittaa ideologisiin ja usein kiihkeisiin vastakkainasetteluihin, jotka ovat tyypillisiä yhdysvaltalaisessa politiikassa 1960-luvulta eteenpäin konservatiivien ja liberaalien välillä. Voimakkaasti yhdysvaltalaisia jakavia aiheita ovat muun muassa abortti, homoseksuaalisuus, uskonto ja asepolitiikka.
Kulttuurisota nousi Yhdysvalloissa puheenaiheeksi vuonna 1992, kun konservatiivipoliitikko Pat Buchanan piti republikaanisen puolueen puoluekokouksessa puheen aiheesta ja kutsui sitä kamppailuksi "Amerikan sielusta". Buchanan määritteli kulttuurisodan näyttämöksi ennen kaikkea abortin, homojen oikeudet, uskonnollisen syrjinnän ja naiset armeijassa.[1]
Homojen avioliiton suhteen konservatiivinen näkökulma oli voitolla 2000-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä, kun se oli kielletty useimmissa osavaltioissa. Sen jälkeen kieltoja on purettu. Polarisoitunut kulttuurinen yhteenotto kuitenkin jatkuu Yhdysvalloissa edelleen.[1]
2010-luvulla Yhdysvaltain kulttuurisodat ovat laajentuneet Internetiin. Ironiaa, parodiaa, meemejä ja trollaamista hyödyntävä sekalainen konservatiivinen online-liike on ottanut aiheikseen muun muassa liberalismin, feminismin, poliittisen korrektiuden, seksuaalisuuden, sukupuoli-identiteetin, rasismin ja sananvapauden. Se pilkkaa vapaamielisiä ja konformistisia käsityksiään puolustavien establishmentin liberaalien vakavuutta ja moraalista itseimartelua. Nykyajan online-kulttuurisodan oikeistolainen osapuoli yhdistetään etenkin alt-right-liikkeeseen. Siihen kuuluu niin poliittisesti motivoituneita kirjoittajia, maltillisista aina naisvihamielisiin ja rasistisiin, kuin huvikseen trollaaviakin. Kulttuurisotien vasemmistolainen osapuoli toimii 2010-luvulla esimerkiksi Tumblr-blogipalvelussa ja yliopistojen kampuksilla, missä se käy jyrkän identiteettipoliittisia ja vapaan ilmaisun vastaisia kampanjoitaan, joissa "ongelmallisina" nähdyt epäkorrektit puheet tai teot johtavat herkästi vastatoimiin.[2]
Kulttuurisotia käydään myös journalismin sisällä, liberaalien ja radikaalien välillä, toimittaja Saska Saarikoski kirjoitti. The New York Timesin pääkirjoistusosaston päällikkö joutui lähtemään julkaistuaan republikaanisenaattorin mielipidekirjoituksen sotilaiden lähettämisestä hillitsemään rotumellakoita. Philadelphia Inquirerin päätoimittajan piti erota, koska lehti julkaisi arkkitehtuurikolumnin otsikolla "Buildings Matter, Too", koskien mielenosoittajien tuhoamia rakennuksia. Kummassakin tapauksessa lehtien omat radikaalit toimittajat painostivat kollegoitaan julkisesti, ja vastaavia tapauksia on paljon.[3]
Katso myös
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Nagle, Angela: Kill All Normies: The Online Culture Wars from 4chan and Tumblr to Trump and the Alt-Right. Zero Books, 2017. ISBN 978-1-78535-543-1
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b Anthony Zurcher: Did liberalism win the US culture war? 20.10.2014. BBC News. Viitattu 9.12.2018.
- ↑ Nagle 2017, s. 1–9.
- ↑ Saska Saarikoski: Olin blackface-bileissä – enkä edes huomannut Helsingin Sanomat. 28.6.2020.