Black Lives Matter

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Liikkeen tunnus.
St. Paul, Minnesota, 20. syyskuuta 2015. Noin sata mielenosoittajaa makasi raitiotien raiteilla vastustaakseen 17-vuotiaaseen, mustaan autistisen teinipoikaan kohdistunutta poliisiväkivaltaa. Koska teinillä ei ollut henkilöllisyyspapereita, poliisi kaatoi hänet maahan. Hän menetti pidätysotteen takia tajuntansa, ja häneltä halkesi huuli.[1]
Alicia Garza, yksi Black Lives Matter -liikkeen perustajista 18. maaliskuuta 2016.

Black Lives Matter (lyh. BLM, suomeksi 'Mustien hengillä/elämillä on väliä') on Yhdysvalloissa syntynyt mustiin ihmisiin kohdistuvaa syrjintää, etenkin poliisiväkivaltaa, vastustava liike.[2][3][4] Liikkeen asiaa ajaa samanniminen järjestö, jolla on kymmeniä alueosastoja. Se ei yksin edusta koko Black Lives Matter -liikettä, vaan liikkeen alla toimii laaja joukko eri ihmisiä ja organisaatioita. Black Lives Matter -tunnuslause ei ole tavaramerkkisuojattu, vaan se on vapaasti kaikkien käytettävissä.[5][6] Liike on jokseenkin ollut yhteydessä radikaaliin toimintatapaan, joka on aiheuttanut liikkeen vastustamista, etenkin Yhdysvalloissa tapahtuneiden mellakoiden vuoksi. Laajasti ymmärrettynä liike ja siihen kytköksissä olevat organisaatiot toimivat tyypillisesti mustiin ihmisiin kohdistuvaa poliisiväkivaltaa, rakenteellista rasismia ja rodullistettua profilointia vastaan ja ajavat muutoksia mustien ihmisoikeuksien ja tasa-arvon parantamiseksi.[7][8] Sanat Black Lives Matter viestivät mustien ihmisten epäoikeudenmukaisen tappamisen tuomitsemista sekä vaatimusta yhteiskunnalle arvostaa mustien ihmisten elämää ja ihmisyyttä yhtä paljon kuin valkoisten ihmisten.[9]

Liike sai alkunsa vuonna 2013, kun #BlackLivesMatter-aihetunnistetta alettiin käyttää sosiaalisen median alustoilla Twitterissä ja Tumblrissa sen jälkeen, kun George Zimmerman vapautettiin kaikista syytteistä aseettoman Trayvon Martinin kuolemaan johtaneessa ampumistapauksesssa.[10] Liike sai kansallista ja kansainvälistä huomiota vuonna 2014, kun New Yorkissa ja Missourin Fergusonissa järjestettiin mielenosoituksia mustien miesten Eric Garnerin ja Michael Brownin kuolemien jälkeen.[11][12][13] Fergusonin mielenosoitusten jälkeen liikkeen kannattajat ovat osoittaneet mieltä lukuisia poliisitoiminnan seuraksena tai poliisin säilössä sattuneita afroamerikkalaisten kuolemia vastaan. Kesällä 2015 Black Lives Matter -aktivisteja osallistui Yhdysvaltojen vuoden 2016 presidentinvaalien väittelytilaisuuksiin.[14] Aihetunnisteen ja liikkeen alullepanijat Alicia Garza, Patrisse Cullors ja Opal Tometi laajensivat projektinsa yli 30:n paikallisen aluejaoston kansalliseksi verkostoksi vuosien 2014 ja 2016 välillä. Black Lives Matter -liike on hajautettu aktivistiverkosto, jolla ei ole muodollista hierarkiaa.[15]

Liike palasi takaisin kansallisiin otsikoihin ja sai kansainvälistä huomiota George Floydin kuoltua newyorkilaisen poliisin Derek Chauvinin toiminnan seurauksena ja tästä seuranneiden maailmanlaajuisten mielenosoitusten myötä.[16][17] Arviolta 15–26 miljoonaa ihmistä osallistui vuonna 2020 Black Lives Matter -mielenosoituksiin Yhdysvalloissa tehden siitä siten yhden suurimmista liikkeistä maan historiassa.[18] Liikkeeseen kuuluu monia näkemyksiä ja laaja joukko vaatimuksia, mutta ne keskittyvät rikosoikeusjärjestelmän uudistamiseen.

Black Lives Matter -liikkeen suosio on ajan myötä muuttunut nopeasti. Vaikka yleinen mielipide liikkeestä oli kielteinen vuonna 2018, se kasvoi yhä suositummaksi vuosina 2019 ja 2020.[19] Kesäkuussa 2020 julkaistussa Pew Research Center -tutkimuksessa todettiin, että 67 prosenttia aikuisista amerikkalaisista ilmaisi jonkin verran tukea Black Lives Matter -liikkeelle.[20] Myöhempi syyskuussa 2020 tehty kysely osoitti, että tuki aikuisilla amerikkalaisilla oli pudonnut 55 prosenttiin, ja että valkoisten ja latinalaisamerikkalaisten lasku oli huomattavaa, kun taas tuki pysyi laajalti mustien aikuisten keskuudessa.[21]

Black Lives Matter -mielenosoituksia on järjestetty Pohjois-Amerikassa sekä Berliinissä, Amsterdamissa ja useissa Ison-Britannian kaupungeissa.[22]

Liikkeen synty ja organisaatio

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Helmikuussa 2012 vapaaehtoiseen asukasvartioon kuulunut George Zimmerman ampui 17-vuotiaan mustan aseettoman pojan, Trayvon Martinin. Zimmermanin mukaan kyse oli itsepuolustuksesta. Ampumisen jälkeen poliisi vapautti Zimmermanin, koska Zimmerman toimi poliisin mukaan Floridan itsepuolustuslainsäädännön mukaisesti. Myöhemmin poliisi pidätti Zimmermanin epäiltynä toisen asteen murhasta, mutta hänet vapautettiin syytteestä heinäkuussa 2013.[22] Zimmerman itse on latino, jolla on lisäksi sekä mustia että valkoisia sukujuuria.[23]

Vastalauseena Zimmermanin syytteestä vapauttamiselle aktivisti Alicia Garza kirjoitti Facebook-päivityksen, jonka mukaan mustien hengellä ”on väliä”. Garza ja hänen tuttunsa Patrisse Cullors ja Opal Tometi alkoivat levittää #blacklivesmatter-aihetunnistetta sosiaalisessa mediassa, kuten Twitterissä ja Tumblrissa. Naiset perustivat myös samannimisen järjestön.[22]

Cullors ovat kuvannut omaa ja muiden liikkeen perustajien aatemaailmaa marxistiseksi, ja se myös muodostaa liikkeen aatteellisen pohjan. Cullors on perehtynyt marxilais-leninistiseen aatteeseen vuosia ja on kertonut, että hänen ensimmäinen poliittinen kotinsa oli Labor/Community Strategy Center. Center tukee Yhdysvaltain kommunistista puoluetta (US Communist Party) ja eritoten mustia kommunisteja.[24]

Tunnuslauseen käyttö yleistyi elokuussa 2014 Fergusonin ampumisen myötä. Valkoinen poliisi ampui Fergusonissa aseettoman 18-vuotiaan mustan Michael Brownin, mikä johti mielenosoituksiin ja mellakoihin.[22]

Poliisin liiallinen voimankäyttö

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yhdysvaltain oikeusministeriön tilastokeskuksen vuosina 2002–2011 tekemän tutkimuksen mukaan poliisin kanssa tekemisissä olleista mustat kohtasivat liiallista (ei-tappavaa) voimankäyttöä tai sen uhkaa (2,8 prosenttia) melkein kolme kertaa todennäköisemmin kuin valkoiset (1,0 prosenttia) ja kaksi kertaa todennäköisemmin kuin latinalaisamerikkalaiset (1,4 prosenttia).[25]

The Washington Postin mukaan poliisi ampui 1 001 ihmistä Yhdysvalloissa vuonna 2019. Kun noin puolet kuolleista oli valkoisia ja neljännes mustia, niin mustien amerikkalaisten kuolleisuus (31 kuolemaa miljoonaa kohden) on yli kaksi kertaa suurempi kuin valkoisten amerikkalaisten (13 kuolemaa miljoonaa kohden).[26][27] The Washington Postin mukaan poliisi ampui 13 aseetonta mustaa amerikkalaista vuonna 2019.[28]

Vuonna 2019 Cesarion työryhmän tekemän ja myöhemmin kritisoidun tutkimuksen mukaan tutkittaessa poliisin epäiltyihin kohdistamia ampumisia suhteutettuna epäiltyjen rikoksiin, ei löydetty suoraa näyttöä rotusyrjinnästä kuolemaan johtaneissa ampumisissa, aseettomien kansalaisten kuolemaan johtaneissa ampumisissa tai kuolemaan johtaneissa ammunnoissa, joihin liittyy vaarattomien esineiden väärä tunnistaminen.[29] Vuonna 2020 Rossin työryhmän tekemässä tutkimuksessa kritisoidaan Cesarion tutkimuksen tilastojen tulkintaa. Samojen tilastojen pohjalta Rossin työryhmä toteaa, että varsinkin aseettomien mustien rikoksista epäiltyjen ampumistapauksissa on huomattava rotuun perustuva epäsuhde. Ross jatkaa, että tilastot osoittavat hänen mukaansa mustiin kohdistuvan rodullisen syrjinnän aseettomien epäiltyjen kuolemaan johtavissa ampumisissa. Tätä samaa rotusyrjintää ei ole todettavissa, kun epäillyt ovat aseistettuja.[30]

PLOS One -julkaisussa julkaistu tutkimus löysi huomattavan eron aseettomien mustien todennäköisyydessä tulla poliisin ammutuksi suhteessa aseettomiin valkoisiin. Aseettomalla afroamerikkalaisella on keskimäärin 3,49 kertaa suurempi todennäköisyys tulla ammutuksi verrattuna aseettomaan valkoiseen, vaikkakin joillain alueilla riski voi olla jopa yli 20 kertaa suurempi. Tutkimus esitti myös, että vahvistettua rotusyrjintää poliisiampumisissa ei voida selittää eroilla paikalisissa rikollisuusasteissa.[31]

Sittemmin takaisin vedetty tutkimus PNAS-julkaisussa esitti, että mustat eivät tule yhtä todennäköisesti ammutuiksi kuoliaaksi kuin valkoiset, perustuen kuolleisuusasteeseen poliisikohtaamisissa.[32] Tutkimus Nature-tiedejulkaisussa esitti, että kyseiset johtopäätökset ovat virheellisiä niin sanotun Simpsonin paradoksin takia. Naturessä julkaistu tutkimuksen mukaan – vaikkakin on totta, että valkoiset tulevat todennäköisemmin ammutuiksi kohtaamisessa poliisin kanssa – mustia syrjitään enemmän, koska mustilla on rakenteellisen rasismin takia huomattavasti enemmän kohtaamisia poliisin kanssa. Tutkimus totesi että mustilla on asukasta kohden huomattavasti enemmän kohtaamisia poliisin kanssa kuin valkoisilla, ja että mustia näytetään pysäytettävän pienemmistä rikoksista tai ilman mitään tarkkaa rikosepäilyä etnisen profiloinnin takia. Sitä vastoin valkoiset ihmiset kohtaavat harvemmin poliisin kanssa, mutta useammin vakavammissa rikoksissa, kuten ampumisissa, joissa poliisi todennäköisemmin käyttää voimaa. Naturen tutkimus tukee myös Rossin ja Fryerin tutkimustuloksia ja esittää, että yleinen kuolleisuusaste asukasta kohden on tutkimuksessa hyödyllisempi tilastotieto kuin kuolleisuusaste poliisikohtaamisissa.[33][34]

Strategia ja taktiikat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Black Lives Matter -liike on alun perin käyttänyt erilaisia ​sosiaalisen median alustoja, mukaan lukien “hashtag-aktivismia”, tavoittaakseen nopeasti tuhansia ihmisiä. Tämän jälkeen liike on omaksunut erilaisia taktiikoita.[35] Black Lives Matter -liikkeen mielenosoitukset ovat olleet ylivoimaisesti rauhanomaisia. Kun väkivaltaa on esiintyynyt, siihen on syyllistynyt usein poliisi tai vastamielenosoittajat.[36][37][38][39] Tästä huolimatta liikkeen vastustajat ovat kuvailleet liikettä väkivaltaiseksi.[39][40]

Internet ja sosiaalinen media

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 2014 American Dialect Society valitsi #BlackLivesMatter-aihetunnisteen vuoden sanaksi.[41][42] Aikakauslehti Yes! valitsi #BlackLivesMatter-aihetunnisteen yhdeksi niistä kahdestatoista aihetunnisteesta, jotka muuttivat maailmaa vuonna 2014.[43] Heinäkuun 2013 ja toukokuun 2018 välillä aihetunnistetta tviitattiin yli 30 miljoonaa kertaa, keskimäärin 17 002 kertaa päivässä.[44] 10. kesäkuuta 2020 mennessä aihetunnistetta oli tviitattu noin 47,8 miljoonaa kertaa,[45] ja eniten sitä käytettiin 7.–17. heinäkuuta 2016, lähes 500 000 twiitissä päivittäin.[46] Tänä aikana tviitit aihetunnisteilla "#Blue Lives Matter" ja “#All Lives Matter" lisääntyivät myös.[47] 28. toukokuuta 2020 Black Lives Matter -aihetunnistetta käytettiin lähes 8,8 miljoonassa tviitissä, ja keskiarvo oli noussut 3,7 miljoonaan päivässä.[48]

Media, musiikki ja muut vaikutukset kulttuuriin

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Newyorkilainen seinämaalaus, joka sisältää nimiä Eric Garnerista George Floydiin.

Black Lives Matter -liikkeen syntymästä 2013 alkaen liikettä on kuvattu ja dokumentoitu elokuvissa, musiikkikappaleissa, televisiossa, kirjallisuudessa ja kuvataiteessa. Useat tiedotusvälineet tarjoavat materiaalia, joka liittyy rodulliseen epäoikeudenmukaisuuteen ja Black Lives Matter -liikkeeseen. Julkaistujen kirjojen, romaanien ja TV-ohjelmien suosio on kasvanut vuonna 2020.[49] Kappaleita, kuten Michael Jacksonin "They Don't Care About Us" ja Kendrick Lamarin "Alright" on käytetty laajalti mielenosoituksissa .[50][51]

Joulukuussa 2015 BLM haki Time-lehden vuoden henkilö -palkintoa ja tuli neljänneksi kahdeksasta ehdokkaasta.[52] Essence-lehden helmikuun 2015 numero ja kansi oli omistettu Black Lives Matter -liikkeelle.[53]

Useat kaupungit ovat maalanneet kaduilleen suurilla kirjaimilla sanat "Black Lives Matter”. Kaupunkeihin kuuluvat Washington (DC), Dallas, Denver, Charlotte, Seattle, New York, Los Angeles ja Birmingham, Alabama.[54]

9. toukokuuta 2016 Delrish Moss vannottiin ensimmäiseksi afroamerikkalaiseksi poliisipäälliköksi Fergusonissa, Missourissa. Hän tunnusti kohtaavansa ​​haasteita kuten poliisivoimien monipuolistaminen, paikkakunnan suhteiden parantaminen ja Black Lives Matter -liikettä katalysoivien kysymysten käsitteleminen.[55][56]

Toiminta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Black Lives Matter -liike on järjestänyt mielenilmauksia lukuisien poliisitoiminnan seurauksena aiheutuneiden afroamerikkalaisten kuolemien jälkeen.

Vuoden 2014 tapahtumat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 2014 Black Lives Matter protestoi useiden poliisitoiminnan seurauksena aiheutuneiden afroamerikkalaisten kuolemien jälkeen, mukaan lukien seuraavien henkilöiden: Eric Garner, John Crawford III, Michael Brown, Ezrell Ford, Laquan McDonald, Akai Gurley, Tamir Rice, Yvette Smith ja Jerame Reid.[57][58][59][60] Heinäkuussa Eric Garner kuoli kun newyorkilainen poliisi otti kielletyn kuristusotteen Garnerista pidätystilanteessa.[61] Tapausta on pidetty yhtenä Black Lives Matter -liikkeen käynnistäjänä.

Elokuussa Black Lives Matter -kannattajat järjestivät liikkeen ensimmäisen kansallisen mielenosoitusmarssin nimeltä "Black Lives Matter Freedom Ride" Fergusonissa, Missourissa tukeakseen paikallisjärjestöjen toimintaa. Yli 500 afroamerikkalaista, mukaanlukien kokonaisia lapsiperheitä, saapui Fergusoniin eripuolilta Yhdysvaltoja osallistumaan rauhanomaisiin mielenosoituksiin sen jälkeen kun Michael Brown oli tullut poliisin ammutuksi.[62][63] Black Lives Matter -ryhmät olivat näkyvimpiä marssiin osallistuneita aktivistiverkostoja, ja myöhemmin liikettä alettiin pitää Yhdysvalloissa kasvavan mustien oikeuksia ajavan liikkeen symbolina. Syksyn mittaan jännite Fergusonissa poliisin ja mielenosoittajien välillä kasvoi. Rauhalliset mielenosoitukset muuttuivat väkivaltaisiksi yhteentörmäyksiksi poliisin kanssa kun Brownin ampunut poliisi vapautettiin syytteistä marraskuussa. Missourin kuvernööri pyysi paikalle Yhdysvaltain kansalliskaartin Fergusonin mellakoiden käsittelemiseksi.[64]

Marraskuussa Clevelandin poliisi ampui 12-vuotiaan afroamerikkalaisen pojan Tamir Ricen. Ricen kuolema on myös mainittu yhtenä monista poliisitoimintaan liittyvistä afroamerikkalaisten kuolemista, jotka ovat erityisesti käynnistäneet Black Lives Matter -liikkeen.[65][58]

Vuoden 2015 tapahtumat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Marraskuussa 2015 poliisi ampui Minneapolisissa aseettoman Jamar Clarkin, joka oli aktivistien mukaan ampumahetkellä jo poliisin hallinnassa käsiraudoissa. Ampumisesta seurasi mielenosoituksia. Sadat BLM-aktivistit julistivat joulukuun 24. päivän vuonna 2015 "mustaksi jouluksi" ja valtasivat Minneapolisin lähistöllä Bloomingtonissa sijaitsevan Mall of America -kauppakeskuksen kesken jouluruuhkan. Suurin osa kaupoista oli kiinni noin tunnin, kunnes poliisit ja kauppakeskuksen vartijat lopettivat mielenosoituksen. Myös Minneapolis-Saint Paulin kansainvälisellä lentoasemalla mielenosoittajat tukkivat hetkellisesti kahteen terminaaliin vievät väylät. Poliisi sanoi pidättäneensä Minnesotan mielenosoitusten yhteydessä 15 ihmistä.[66]

Vuoden 2016 tapahtumat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tammikuussa sadat BLM-mielenosoittajat marssivat San Franciscossa protestoidakseen San Franciscon poliisien joulukuussa ampuman Mario Woodsin kuolemaa. Marssi pidettiin Super Bowl -tapahtuman aikana.[67] Tammikuussa BLM järjesti mielenosoituksia, yhteisökokouksia ja keskustelutilaisuuksia koko maassa tavoitteenaan "palauttaa Martin Luther King Jr:n mullistava perintö".[68]

Helmikuussa Salt Lake Cityssä, Utahissa, poliisi ampui haavoittavasti 17-vuotiasta Abdullahi Omar Mohamedia, jonka oletettiin osallistuneen yhteenottoon toisen henkilön kanssa. Ammunta johti BLM-mielenosoitukseen.[69]

5. heinäkuuta Louisianan Baton Rougessa kaksi valkoista poliisia kaatoi kadulla afroamerikkalaisen Alton Sterlingin ja ampui hänet lähietäisyydeltä. Surmasta levisi Internetissä video.[70] Samana iltana yli 100 ihmistä protestoi Baton Rougessa Sterlingin tappamista. Seuraavana päivänä Black Lives Matter järjesti kynttiläkulkueen Baton Rougessa vaatien oikeudenmukaisuutta.[71]

6. heinäkuuta Minnesotalainen poliisi pysäytti Philando Castilen, joka oli ajelulla tyttöystävänsä ja neljävuotiaan tyttärensä kanssa, ja ampui Castilen, kun hän tavoitteli ajokorttia. Castilen tyttöystävä suoratoisti ammunnan jälkeiset välittömät tapahtumat Facebookissa.[72] Castilen kuolemaan johtaneen ampumisen jälkeen ihmiset protestoivat ympäri Minnesotaa ja Yhdysvaltoja. [73]

7. heinäkuuta 2016 Dallasissa järjestettiin 800 hengen BLM-mielenosoitus, jossa vastustettiin mustiin kohdistuvaa poliisiväkivaltaa, etenkin sitä, että poliisi oli ampunut samalla viikolla kaksi mustaa miestä Minnesotassa ja Louisianassa. Mielenosoitusta valvoi noin sata poliisia. Rauhanomaisen mielenosoituksen lopussa 25-vuotias afroamerikkalainen ja Afganistanin sodan veteraani Micah Johnson ampui sala-ampumalla viisi valkoista poliisia.[74][75] Lisäksi seitsemän poliisia ja kaksi siviiliä loukkaantui ammuskelussa. Ampuja kuoli poliisin kauko-ohjattavan robotin räjäyttämään pommiin tunteja kestäneen piiritystilanteen jälkeen selvennä.[75] Johnson kertoi poliisin neuvottelijoille halunneensa tappaa valkoisia poliiseja aikaisemmin viikolla tapahtuneiden ampumatapausten jälkeen. Black Lives Matter -järjestö tuomitsi Dallasin ampumisen ja sanoi, että liikkeen tarkoituksena on vähentää, eikä lisätä väkivaltaa.[75]

Heinäkuun ensimmäisellä puoliskolla järjestettiin ainakin 112 mielenosoitusta 88:ssa amerikkalaisessa kaupungissa.[76] NBA-tähdet Lebron James, Carmelo Anthony, Chris Paul ja Dwyane Wade avasivat heinäkuussa vuoden 2016 ESPY-urheilugaalan Black Lives Matter -liikkeen viestillä.[77] 28. heinäkuuta Chicagon poliisilaitoksen poliisit ampuivat Paul O'Nealia selkään taka-ajon jälkeen.[78] Kuolemaan johtaneen ammunnan jälkeen sadat marssivat Chicagossa, Illinoisissa.[79]

Elokuussa poliisit ampuivat kuolettavasti 23-vuotiaan afroamerikkalaisen naisen Korryn Gainesin sekä haavoittaen hänen poikaansa. Gainesin kuolemaa vastaan protestoitiin Baltimoressa.[80] Elokuussa Black Lives Matter protestoi Pittsburghissa, Pennsylvaniassa, Bruce Kelley Jr:n kuolemaa. Poliisi ampui hänet sen jälkeen kun hän oli puukottanut poliisikoiraa yrittäessään paeta poliisia.[81]

Elokuussa monet ammattilaisurheilijat alkoivat osallistua mielenosoituksiin kansallislaulujen yhteydessä. Mielenosoitukset alkoivat amerikkalaisen jalkapallon ammattilaisliigassa (NFL), kun San Francisco 49ersin Colin Kaepernick polvistui ja kieltäytyi seisomasta ennen otteluja soitettavan Yhdysvaltojen kansallislaulun aikana.[82] Pelin jälkeisessä haastattelussa hän selvensi kantaansa sanoen: "En nouse osoittamaan kunnioitusta lipulle, kun maa sortaa mustia ja muita vähemmistöjen ihmisiä”.Minulle tämä on suurempi asia kuin amerikkalainen jalkapallo ja olisi minulta itsekästä katsoa muualle. Kaduilla on ruumiita, ja ihmiset saavat palkallista lomaa ja pääsevät murhasta kuin koira veräjästä".[83][84] Protestia on tulkittu laajalti solidaarisuutena Black Lives Matter -liikkeen kanssa.[85][86] Protestit ovat herättäneet ristiriitaisia reaktioita, ja ne ovat sittemmin levinneet muihin Yhdysvaltain urheiluliigoihin.

Vuoden 2020 tapahtumat ja George Floydin kuolema

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Toukokuun lopussa 2020, useiden ilmoitettujen rasististen tapahtumien jälkeen, järjestettiin yli 450 isoa protestia ympäri Yhdysvaltoja ja maailmaa.[87] Laukaiseva tekijä oli George Floydin kuolema, josta kuvattu video levisi ympäri maailman.[88][89] Videossa poliisi Derek Chauvin pitää polvensa Floydin päätä ja niskaa vasten liki yhdeksän minuuttia ja samalla Floyd toistaa useaan otteeseen, ettei hän pysty hengittämään, kunnes hän muuttuu elottomaksi.[90] Chauvinia vastaan on videon leviämisen jälkeen nostettu syyte toisen asteen murhasta. [91] Lisäksi kolmea muuta paikalla ollutta poliisia syytetään avunannosta murhaan.[92]

Black Lives Matter järjesti ja osallistui protesteihin Yhdysvalloissa ja maailmalla 30. toukokuuta 2020 lukien.[93][94] Protesteissa aktivistit esittivät Floydin viimeisiä hetkiä makaamalla maassa ja huutaen Floydin viimeisiä sanoja “I can't breathe” ('En saa henkeä.') samalla, kun toiset aktivistit marssivat ja kantoivat kylttejä.[95] Vaikka nämä protestit ovat maailmanlaajuisia ja eri aktivistiverkostojen ja -järjestöjen järjestämiä, niin Black Lives Matter -liikkeen nimi on paikasta riippumatta liitetty kaikkiin näihin protesteihin.[96]

Floydin kuoleman jälkeen Yhdysvalloissa järjestettiin kolmen kuukauden aikana yli 10 600 mielenosoitusta.[97]

Vuoden 2020 toukokuun ja lokakuun välinen ajanjakso on vaatinut 23 kuolonuhria, mitä ei ole pidetty erityisen isona lukuna ottaen huomioon mielenosoitusten ja vastamielenosoitusten laajuuden. Kuolleista 17 on afroamerikkalaisia ja kolme varmuudella poliisin tai kansalliskaartin ampumia. Kuolemantapauksista muutama voidaan liittää äärioikeiston tai -vasemmiston toimintaan. Valtaosa kuolemista ei liity itse mielensosoituksiin ja vastamielenosoituksiin vaan rinnakkaislevottomuuksiin liittyvään ryöstelyaaltoon. Muutama kuolemista on ollut vahinko ja moneen kuolemaan liittyy epäselvyyksiä. [98]

Vuoden 2021 tapahtumat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tammikuussa 2021 Black Lives Matter -järjestö voitti Olof Palme -rauhanpalkinnon.[99] Samassa kuussa Black Lives Matter -liike nimettiin vuoden 2021 Nobelin rauhanpalkinnon ehdokkaaksi norjalaisen kansanedustaja Petter Eiden toimesta.[100]

Lahjoitukset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Keväästä alkaen liike keräsi vuonna 2020 yhteensä 10,6 miljardia dollaria, eli 8,6 miljardia euroa lahjoituksia. Lahjoituksia ovat antaneet suuryritykset (kuten Amazon ja Microsoft), julkisuuden henkilöt ja poliitikot ympäri maailman, myös Suomessa. Lahjoitusvaroja on käytetty muun muassa väkivaltaan syyllistyneiden mellakoitsijoiden pidätystakuisiin. Yhdysvaltain varapresidentti Kamala Harris on kehottanut kannattajiaan maksamaan pidätettyjen takuita. Lahjoituksia tuli lopulta runsaasti. Niillä vapautettiin myös yksi taposta epäilty henkilö sekä eräs toinen, jota epäiltiin raiskauksesta ja joka oli syyllistynyt ihmisryöstöön. Kumpikaan tapauksista ei liittynyt Floydin kuolemasta alkaneisiin tapahtumiin.[101]

Tapahtumat muissa maissa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 2020 aihetunnisteen käyttö ja liike levisi Ruotsissa. Mielenosoituksia on järjestetty solidaarisuuden osoituksena Yhdysvaltojen liikehdinnälle mutta myös koska on haluttu viestiä Ruotsin sisäisestä tilanteesta.[102] Ruotsissa on perustettu Black Lives Matter -järjestön paikallinen haara, nimeltään Black Lives Matter Sweden.[103] Sen perustaja Isatou Aysha Jonesin mukaan järjestön tarkoituksena on tiedottaa sekä rakenteellisesta että yksilöllisestä rasismista Ruotsissa. Jonesin mukaan he jakavat Yhdysvalloissa perustetun Black Lives Matter -järjestön kanssa saman nimen ja ajavat samaa asiaa mutta eivät ole muuten yhteydessä toisiinsa. Kesäkuun 2020 alussa järjestettiin suuria BLM-mielenosoituksia Tukholmassa[104], Malmössä[105] ja Göteborgissa. Göteborgissa mielenosoitus muuttui mellakoinniksi ja poliisi kohtasi väkivaltaa.[106]

BLM-mellakoiden vaikutuksia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

George Floydin murhan jälkeinen poliisin tekemien pysäytysten väheneminen oli yhteydessä henkirikosten lisääntymiseen aseilla, ei-kotiväkivallalla ja jengisurmissa New Yorkissa. Jengiväkivaltahenkirikokset lisääntyivät 176 % ja muut henkirikokset 22 %. Muualla Yhdysvalloissa on saatu samansuuntaisia tuloksia.[107] Toinen tutkimus päätyi samanlaisiin tuloksiin.[108]

BLM-mellakat tuomitsevat kaikki Helsingin Sanomien haastattelemat kenoshalaiset, vaikka siellä poliisi ampui 23. elokuuta 2020 Jacob Blakea niin, että tämän jalat halvaantuivat, mitä osa pitää itsepuolustuksena tai virheenä. Samalla puolet wisconsinilaisista tukee BLM-mielenosoituksia, puolet vastustaa. Samoin jakautui Joe Bidenin ja Donald Trumpin kannatus. Osa ajattelee BLM:stä pikemminkin tulipaloja, ryöstelyitä ja paikkojen rikkomisia. Haastateltu musta äiti pitää poliisien toimintaa ongelmana, vaikka joutui mellakoiden aikaan menemään kampaamolleen aseen kanssa puolustamaan sitä mielenosoittajilta ja menetti puolet asiakkaistaan. Poliisin kerrotaan pysäyttelevän mustia, jopa alaikäisiä.[109]

Musta Chanel Anthony kertoo, että mellakoitsijat tulivat suurkaupungeista. Eivät kenoshalaiset olisi polttaneet naapurustoaan. Palveluita on nyt entistä vähemmän ja ruokakauppaan on 15 kilometriä.[109]

Vaikutus maltillisiin

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Moni demokraatteja ja kansalaisoikeustaistelua tukenut maltillinen valkoinen siirtyi republikaanien taakse 1968, kun rotumellakat muuttuivat väkivaltaisiksi. Apulaisprofessori arvioi saman voivan vuonna 2020, kun mielenosoitukset rasistista poliisiväkivaltaa vastaan muuttuivat mellakoinniksi, tuhopoltoiksi ja ryöstelyksi.[110]

Arvostelu

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Perussuomalaisten Suomen Uutisten mukaan tilastot poliisiväkivallasta eivät juurikaan tue Black Lives Matter -liikkeen väitteitä. Poliisiväkivaltaa Yhdysvalloissa tutkineet tutkijat ovat kertoneet, että poliisiväkivallan ilmiö maassa ei selity erityisemmin rasismilla. Esimerkiksi pidätystilanteiden kuolemantapauksia tutkineet tutkijat huomasivat, että sen enempää tappavaa voimaa käyttäneen poliisin kuin uhrinkaan ihonvärillä ei ollut mitään tilastollista yhteyttä. Yleisin poliisin tappama väestöryhmä Yhdysvalloissa on valkoihoinen mies. Rakenteellinen rasismi kaikissa henkirikoksissa yleensäkään ei näy kovin selkeästi, sillä tyypillisesti henkirikoksissa tekijä ja uhri ovat samaa ihonväriä. Niissä tapauksissa joissa näin ei ole, mustaihoiset ovat jonkin verran yliedustettuina, tosin henkirikosten tekijöinä, eivät uhreina. Sama tilastollinen yliedustus on havaittavissa myös FBI:n viharikostilastoissa.[101]

Monissa Black Lives Matterin tilaisuuksissa on rikottu omaisuutta. Yksin Minnesotassa vahinkojen arvo on noussut jo yli 200 miljoonaan dollariin.[101]

Kampanjointi sai Dallasissa tapahtuneen poliisien murhaamisen jälkeen osakseen syytöksiä vastakkainasettelusta. New Yorkin kaupungin entinen pormestari Rudy Giuliani arvosteli Black Lives Matteria ”rasistiseksi”, koska se ”jakaa kansaa” ja koska liike ei järjestä mielenosoituksia silloin, kun mustan tappaa toinen musta.[22]

Liikkeen vastustajat ovat arvostelleet liikettä marxilaisuudesta perustajajäsen Cullorsin kuvattua aatemaailmaansa marxistiseksi haastattelussa vuonna 2015.[111][112] Rasisminvastainen Black Lives Matter on sittemmin kasvanut laajaksi liikkeeksi, jota kannattaa suuri osa erilaisia ihmisiä, joista harva identifioituu marxilaiseksi. Koska kyseessä on enemmänkin rasisminvastainen massaliike kuin organisoitu järjestö, niin on katsottu että poliittisella suuntautumisella ei ole niinkään väliä ja onko joku liikkeen perustajista liberaali, marxisti, sosialisti tai kapitalisti.[111]

Republikaanien entinen kongressiedustaja, Joe Walsh lähetti Twitterissä Dallasin ampumavälikohtausten jälkeen 7. heinäkuuta 2016 Black Lives Matter -liikettä poliisien kuolemista syyllistäviä, uhkaavia viestejä. Eräässä viestissä hän kirjoitti: "3 Dallasin poliisia tapettu, 7 haavoittunut. Tämä on nyt sotaa. Varo Obama. Varokaa black lives matter -retkut. Oikea Amerikka on perässänne." Walsh poisti päivityksen myöhemmin.[113]

All Lives Matter

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Black Lives Matter -liikettä on arvosteltu All Lives Matter -tunnuslauseen avulla.lähde?

Yksi All Lives Matter -liikkeen perusteluista on se, että Black Lives Matter nostaa esiin vain mustat ja unohtaa muut, vaikka "kaikkien hengellä on väliä"[22]. Yhdysvaltain presidentti Barack Obama otti heinäkuussa 2016 väitteeseen kantaa huomauttamalla, ettei tunnuslause tarkoita, etteikö ”sinisten [poliisien] hengellä olisi väliä”. Obaman mukaan "se tarkoittaa, että jokaisen hengellä on väliä, mutta juuri nyt suuri huolenaihe on se tosiasia, että mustat ovat tällaisille tapahtumille paljon alttiimpia”.[114]

Katso myös

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Paul Walsh: Transit cop who took down, injured St. Paul teen is dismissed StarTribune. 28.10.2015. Viitattu 5.6.2020. (englanniksi)
  2. ↑ Conor Friedersdorf: How to Distinguish Between Antifa, White Supremacists, and Black Lives Matter The Atlantic. 31.8.2017. Viitattu 18.1.2021. (englanniksi)
  3. ↑ Black Lives Matter news & latest pictures from Newsweek.com Newsweek. Viitattu 18.1.2021. (englanniksi)
  4. ↑ Definition of Black Lives Matter dictionary.com. Viitattu 18.1.2021. (englanniksi)
  5. ↑ Lauren Leazenby, Milan Polk: What you need to know about Black Lives Matter in 10 questions chicagotribune.com. Viitattu 18.1.2021.
  6. ↑ Black Lives Matter on eräänlainen kansalaisoikeusliike – näin se syntyi Helsingin Sanomat. 16.7.2016. Viitattu 18.1.2021.
  7. ↑ Lauren Leazenby, Milan Polk: What you need to know about Black Lives Matter in 10 questions chicagotribune.com. Viitattu 18.1.2021.
  8. ↑ Ryan W. Miller: Black Lives Matter: A primer on what it is and what it stands for USA Today. Viitattu 18.1.2021. (englanti)
  9. ↑ Black Lives Matter: Definition, Goals, History, & Influence Encyclopedia Britannica. Viitattu 18.1.2021. (englanniksi)
  10. ↑ #BlackLivesMatter: the birth of a new civil rights movement the Guardian. 19.7.2015. Viitattu 18.1.2021. (englanniksi)
  11. ↑ Tuhannet marssivat New Yorkissa – mustan miehen hengiltä kuristanut poliisi ei saa syytteitä Helsingin Sanomat. 4.12.2014. Viitattu 18.1.2021.
  12. ↑ Yhdysvaltain oikeusministeriö: rasismi on Fergusonin poliisissa säännönmukaista Helsingin Sanomat. 3.3.2015. Viitattu 18.1.2021.
  13. ↑ How a death in Ferguson sparked a movement in America cbsnews.com. Viitattu 18.1.2021. (englanti)
  14. ↑ John Eligon: One Slogan, Many Methods: Black Lives Matter Enters Politics (Published 2015) The New York Times. 19.11.2015. Viitattu 18.1.2021. (englanti)
  15. ↑ Patrisse Khan-Cullors: We didn’t start a movement. We started a network. Medium. 23.2.2016. Viitattu 18.1.2021. (englanniksi)
  16. ↑ Tästä Black Lives Matterissa on kyse – Lue liikkeen taustat tästä ja viisaannu! yle.fi. Viitattu 2021-01-18 -FI.
  17. ↑ Protesters around the world rally for George Floyd and against police brutality France 24. 7.6.2020. Viitattu 18.1.2021. (englanniksi)
  18. ↑ Larry Buchanan, Quoctrung Bui, Jugal K. Patel: Black Lives Matter May Be the Largest Movement in U.S. History The New York Times. 3.7.2020. Viitattu 18.1.2021. (englanti)
  19. ↑ Nate Cohn, Kevin Quealy: How Public Opinion Has Moved on Black Lives Matter The New York Times. 10.6.2020. Viitattu 18.1.2021. (englanti)
  20. ↑ Majorities Across Racial, Ethnic Groups Express Support for the Black Lives Matter Movement Pew Research Center’s Social & Demographic Trends Project. 12.6.2020. Viitattu 18.1.2021. (englanti)
  21. ↑ Support for Black Lives Matter has decreased since June but remains strong among Black Americans Pew Research Center. Viitattu 18.1.2021. (englanti)
  22. ↑ a b c d e f Black Lives Matter on eräänlainen kansalaisoikeusliike – näin se syntyi Helsingin Sanomat. 16.7.2016. Viitattu 2017-01-30 -FI.
  23. ↑ News from The Associated Press web.archive.org. 6.4.2012. Arkistoitu 6.4.2012. Viitattu 11.12.2020. (englanniksi)
  24. ↑ Yaron Steinbuch: Black Lives Matter co-founder describes herself as ‘trained Marxist’ New York Post. 25.6.2020. Viitattu 10.1.2021. (englanti)
  25. ↑ Police Use of Nonfatal Force, 2002–11 Bureau of Justice Statistics. Marraskuu 2015. U.S. Department of Justice. Viitattu 12.1.2021.
  26. ↑ Fatal Force: Police shooting database washingtonpost.com.
  27. ↑ People shot to death by U.S. police, by race 2020 Statista. Viitattu 12.1.2021. (englanniksi)
  28. ↑ Molly Stellino: Fact check: Police killed more unarmed Black men in 2019 than conservative activist claimed USA Today. Viitattu 12.1.2021. (englanti)
  29. ↑ (PDF) Is There Evidence of Racial Disparity in Police Use of Deadly Force? Analyses of Officer-Involved Fatal Shootings in 2015–2016 ResearchGate. Viitattu 12.1.2021. (englanniksi)
  30. ↑ Cody T. Ross, Bruce Winterhalder, Richard McElreath: Racial Disparities in Police Use of Deadly Force Against Unarmed Individuals Persist After Appropriately Benchmarking Shooting Data on Violent Crime Rates:. Social Psychological and Personality Science, 18.6.2020. doi:10.1177/1948550620916071 Artikkelin verkkoversio. (englanti)
  31. ↑ Cody T. Ross: A Multi-Level Bayesian Analysis of Racial Bias in Police Shootings at the County-Level in the United States, 2011–2014. PLoS One, 5.11.2015, nro 11. PubMed:26540108 doi:10.1371/journal.pone.0141854 ISSN 1932-6203 Artikkelin verkkoversio.
  32. ↑ David J. Johnson, Trevor Tress, Nicole Burkel, Carley Taylor, Joseph Cesario: Officer characteristics and racial disparities in fatal officer-involved shootings. Proceedings of the National Academy of Sciences, 22.7.2019, nro 32, s. 15877–15882. doi:10.1073/pnas.1903856116 ISSN 0027-8424 Artikkelin verkkoversio. (englanti)
  33. ↑ Cody T. Ross, Bruce Winterhalder, Richard McElreath: Resolution of apparent paradoxes in the race-specific frequency of use-of-force by police. Palgrave Communications, 5.6.2018, nro 1, s. 1–9. doi:10.1057/s41599-018-0110-z ISSN 2055-1045 Artikkelin verkkoversio. (englanti)
  34. ↑ Aubrey Clayton: The statistical paradox of police killings - The Boston Globe (Email to a Friend Share on Facebook Share on TwitterPrint this Article View Comments) BostonGlobe.com. Viitattu 12.1.2021. (englanti)
  35. ↑ Frustration Lies Behind 'Black Lives Matter' web.archive.org. 19.11.2015. Arkistoitu 19.11.2015. Viitattu 4.2.2021.
  36. ↑ Erica Chenoweth, Jeremy Pressman: This summer’s Black Lives Matter protesters were overwhelmingly peaceful, our research finds Washington Post. Viitattu 4.2.2021. (englanti)
  37. ↑ Poliisi on syyllistynyt ihmisoikeusloukkauksiin rasisminvastaisissa mielenosoituksissa Yhdysvalloissa sttinfo.fi. Viitattu 4.2.2021.
  38. ↑ Ebong Udoma: UConn Study: At Least 96% of Black Lives Matter Protests Were Peaceful wshu.org. Viitattu 4.2.2021. (englanniksi)
  39. ↑ a b False ‘thug’ narratives have long been used to discredit movements NBC News. Viitattu 4.2.2021. (englanniksi)
  40. ↑ Nicquel Terry Ellis: 'Stand back and stand by': Rhetoric some call racist has marked Trump's entire presidency USA Today. Viitattu 4.2.2021. (englanti)
  41. ↑ BlackLivesMatter The Economist. 15.1.2015. Viitattu 4.2.2021.
  42. ↑ Gretchen McCulloch: Is a Hashtag a Word? The Case of #BlackLivesMatter. Slate Magazine. 29.1.2015. Viitattu 4.2.2021. (englanniksi)
  43. ↑ 12 Hashtags That Changed the World in 2014 YES! Magazine. Viitattu 5.2.2021. (englanti)
  44. ↑ 2. An analysis of #BlackLivesMatter and other Twitter hashtags related to political or social issues Pew Research Center: Internet, Science & Tech. 11.7.2018. Viitattu 5.2.2021. (englanti)
  45. ↑ BlackLivesMatter surges on Twitter after George Floyd’s death Pew Research Center. Viitattu 5.2.2021. (englanti)
  46. ↑ 2. An analysis of BlackLivesMatter and other Twitter hashtags related to political or social issues Pew Research Center: Internet, Science & Tech. 11.7.2018. Viitattu 5.2.2021. (englanti)
  47. ↑ 2. An analysis of #BlackLivesMatter and other Twitter hashtags related to political or social issues Pew Research Center: Internet, Science & Tech. 11.7.2018. Viitattu 5.2.2021. (englanti)
  48. ↑ BlackLivesMatter surges on Twitter after George Floyd’s death Pew Research Center. Viitattu 5.2.2021. (englanti)
  49. ↑ Abrar Al-Heeti: Black History Month: Movies, TV shows and books on systemic racism CNET. Viitattu 5.2.2021. (englanniksi)
  50. ↑ Spike Lee Updates Michael Jackson's 'They Don’t Care About Us' Video With Black Lives Matter Footage Billboard. Viitattu 5.2.2021. (englanniksi)
  51. ↑ Aisha Harris: Is Kendrick Lamar’s “Alright” the New Black National Anthem? Slate Magazine. 3.8.2015. Viitattu 5.2.2021. (englanniksi)
  52. ↑ Greg Botelho ja Tim Hume CNN: Time magazine names German leader Angela Merkel its Person of the Year CNN Digital. 9.12.2015. Viitattu 5.2.2021. (englanniksi)
  53. ↑ Essence Dedicates February Cover to #BlackLivesMatter - The Root web.archive.org. 24.12.2015. Arkistoitu 24.12.2015. Viitattu 5.2.2021.
  54. ↑ Mark Wilson: Can art change the world? Inside the debate raging over Black Lives Matter murals Fast Company. 18.6.2020. Viitattu 5.2.2021. (englanti)
  55. ↑ 'Ready for the challenge': Ferguson's new police chief takes over department The Guardian. 1.4.2016. Viitattu 5.2.2021. (englanniksi)
  56. ↑ Ferguson's first black police chief sworn in Los Angeles Times. 9.5.2016. Arkistoitu 14.2.2021. Viitattu 5.2.2021. (englanti)
  57. ↑ Rich Juzwiak and Aleksander Chan: Unarmed People of Color Killed by Police, 1999-2014 Gawker. Viitattu 14.1.2021. (englanniksi)
  58. ↑ a b From Ferguson to Baton Rouge: Deaths of black men and women at the hands of police Los Angeles Times. 12.7.2016. Viitattu 14.1.2021. (englanti)
  59. ↑ Jessica Glenza: Protesters question investigation of fatal police shooting in New Jersey The Guardian. 28.2.2015. Viitattu 14.1.2021. (englanti)
  60. ↑ Mustan nuoren ampuneen poliisin oikeudenkäynti alkoi Chicagossa – lähes 1000 kuollut virkavallan luoteihin Yhdysvalloissa tänä vuonna Helsingin Sanomat. 29.12.2015. Viitattu 15.1.2021.
  61. ↑ Mitä ihmettä poliisi tekee? Tähän päättyy suurperheen isän elämä iltalehti.fi. Viitattu 14.1.2021.
  62. ↑ Get on the Bus: Inside the Black Life Matters ‘Freedom Ride’ to Ferguson - (web.archive.org) Colorlines. 23.2.2015. Arkistoitu 23.2.2015. Viitattu 14.1.2021.
  63. ↑ Darnell L Moore and Patrisse Cullors: 5 ways to never forget Ferguson – and deliver real justice for Michael Brown the Guardian. 4.9.2014. Viitattu 14.1.2021. (englanniksi)
  64. ↑ Timeline of events in shooting of Michael Brown in Ferguson AP News. 8.8.2019. Viitattu 14.1.2021.
  65. ↑ 12-vuotiaan pojan ampunut poliisi erotettiin virastaan USA:ssa Helsingin Sanomat. 30.5.2017. Viitattu 14.1.2021.
  66. ↑ Aktivistit julistivat "mustan joulun" – protestoivat Yhdysvaltain poliisin voimankäyttöä vastaan Yle Uutiset. Viitattu 30.1.2017.
  67. ↑ Janet O: Hundreds march in SF to protest SFPD's fatal shooting of Mario Woods ABC7 San Francisco. 31.1.2016. Viitattu 26.2.2021. (englanniksi)
  68. ↑ The Movement for Black Lives Is Urging You to #ReclaimMLK This Weekend colorlines.com. 15.1.2016. Viitattu 26.2.2021. (englanniksi)
  69. ↑ Police investigate SLC shooting; protesters flood downtown streets (video) The Salt Lake Tribune. Viitattu 26.2.2021. (englanti)
  70. ↑ In Baton Rouge, yet another black man perishes in the hands of police 6.7.2016.
  71. ↑ Baton Rouge Police Shooting: Alton Sterling's Aunt Says She Wants 'Justice' at Vigil ABC News. Viitattu 26.2.2021. (englanniksi)
  72. ↑ Gov Mark Dayton: Minnesota Gov. Calls Traffic Stop Shooting 'Absolutely Appalling At All Levels' NPR.org. Viitattu 26.2.2021. (englanniksi)
  73. ↑ Black Lives Matter Leader Condemns Violence at St. Paul Protest Time. Viitattu 26.2.2021.
  74. ↑ Dallas Shooter Micah Johnson Was Army Veteran and 'Loner' NBC News. Viitattu 26.2.2021. (englanniksi)
  75. ↑ a b c Dallasin surmien pääepäillyn kotoa löytyi räjähteitä, sanoi halunneensa tappaa valkoisia poliiseja Helsingin Sanomat. 8.7.2016. Viitattu 2017-01-30 -FI.
  76. ↑ Jasmine C. Lee, Iaryna Mykhyalyshyn, Rudy Omri, Anjali Singhvi: At Least 88 Cities Have Had Protests in the Past 13 Days Over Police Killings of Blacks The New York Times. 16.7.2016. Viitattu 26.2.2021. (englanti)
  77. ↑ LeBron James, Carmelo Anthony, Chris Paul and Dwyane Wade Open 2016 ESPYs With Powerful Black Lives Matter Message E! Online. Thu Jul 14 01:34:00 GMT+0 2016. Viitattu 26.2.2021.
  78. ↑ Megan Crepeau, Marwa Eltagouri, Patricia Callahan, Annie Sweeney: 3rd cop loses police powers; autopsy shows man shot in South Shore died from wound to back chicagotribune.com. Viitattu 26.2.2021.
  79. ↑ Hundreds Block Downtown Streets To Protest Police Killing Of Paul O'Neal web.archive.org. 23.9.2016. Arkistoitu 23.9.2016. Viitattu 26.2.2021.
  80. ↑ Black woman shot dead by police during alleged standoff while holding son The Guardian. 2.8.2016. Viitattu 26.2.2021. (englanniksi)
  81. ↑ Black Lives Matter rally highlights Kelley Jr. shooting web.archive.org. 27.1.2017. Arkistoitu 27.1.2017. Viitattu 26.2.2021.
  82. ↑ Mark Sandritter: All the athletes who joined Kaepernick’s national anthem protest SBNation.com. 11.9.2016. Viitattu 26.2.2021. (englanniksi)
  83. ↑ Colin Kaepernick explains why he sat during national anthem NFL.com. Viitattu 26.2.2021. (englanti)
  84. ↑ Colin Kaepernickin tarina pureutuu syvälle Yhdysvaltojen kipeimpiin ongelmiin: ”Kun kohteliaisuus johtaa kuolemaan, kapinointi on ainoa looginen reaktio” Helsingin Sanomat. 4.6.2020. Viitattu 26.2.2021.
  85. ↑ From the Raised Fist to the Bended Knee jacobinmag.com. Viitattu 26.2.2021. (englanti)
  86. ↑ Jason Johnson: Colin Kaepernick Shows That #BlackLivesMatter Even When His Career May Not The Root. Viitattu 26.2.2021. (englanti)
  87. ↑ Map: Protests and rallies for George Floyd spread across the country NBC News. Viitattu 10.1.2021. (englanniksi)
  88. ↑ May 30 George Floyd protests news CNN. 30.5.2020. Viitattu 10.1.2021. (englanniksi)
  89. ↑ Evan Hill, Ainara Tiefenthäler, Christiaan Triebert, Drew Jordan, Haley Willis, Robin Stein: How George Floyd Was Killed in Police Custody The New York Times. 1.6.2020. Viitattu 10.1.2021. (englanti)
  90. ↑ Charges against Derek Chauvin suggest George Floyd's death was unintended NBC News. Viitattu 10.1.2021. (englanniksi)
  91. ↑ 'We are here today because George Floyd is not here' BBC News. Viitattu 10.1.2021. (englanti)
  92. ↑ Theresa Waldrop: The charges against the four officers involved in George Floyd's death, explained CNN. Viitattu 10.1.2021.
  93. ↑ Benazir Wehelie ja Amy Woodyatt CNN: 'I can't breathe': Hundreds lie down in protest CNN. Viitattu 10.1.2021.
  94. ↑ Tony Fortier-Bensen: Black Lives Matter rally for George Floyd on Saturday at Marion Square WCIV. 29.5.2020. Viitattu 10.1.2021.
  95. ↑ Photos: The signs and art of the George Floyd protests The Mercury News. 4.6.2020. Viitattu 10.1.2021. (englanti)
  96. ↑ Audra D. S. Burch ym.: How Black Lives Matter Reached Every Corner of America The New York Times. 13.6.2020. Viitattu 10.1.2021. (englanti)
  97. ↑ Demonstrations & Political Violence in America: New Data for Summer 2020 acleddata.com. 3.9.2020. Viitattu 13.3.2021. (englanti)
  98. ↑ Yläjoki, Janne: Äärijärjestöistä ei isoa uhkaa USA:n kaduilla. Keskisuomalainen, 3.10.2020. Mediatalo Keskisuomalainen.
  99. ↑ Black Lives Matter foundation wins Swedish human rights prize BBC News. 29.1.2021. Viitattu 13.3.2021. (englanti)
  100. ↑ Martin Belam: Black Lives Matter movement nominated for Nobel peace prize The Guardian. 29.1.2021. Viitattu 13.3.2021. (englanti)
  101. ↑ a b c Aktivistien tilipäivä - väärillä väitteillä ratsastava Black Lives Matter takoi puolessa vuodessa 10 miljardia dollaria Suomen Uutiset. 6.1.2021. Viitattu 8.1.2021.
  102. ↑ Anna Malmberg: Black Lives Matter sätter fokus på situationen i Sverige - Uppsala universitet uu.se. Viitattu 2.3.2021. (ruotsiksi)
  103. ↑ ”De kastade brända köttbullar på mig” expressen.se. Viitattu 2.3.2021. (ruotsiksi)
  104. ↑ Jenny Rydberg, Helena Wedin: Black lives matter-manifestation samlade tusentals i Stockholm SVT Nyheter. 3.6.2020. Viitattu 2.3.2021. (ruotsiksi)
  105. ↑ Jon Loman, Ylva Esping: Demonstration utan tillstånd samlade hundratals i Malmö SVT Nyheter. 9.6.2020. Viitattu 2.3.2021. (ruotsiksi)
  106. ↑ Göteborgin poliisi pesee BLM-kaaoksen jälkipyykkiä: ”Olemme viimeinen salpa totaalisen väkivallan edessä” Suomen Uutiset. 23.6.2020. Viitattu 9.12.2020.
  107. ↑ Dae-Young Kim: Did De-policing contribute to the 2020 homicide spikes? Police Practice and Research, 2023. Artikkelin verkkoversio.
  108. ↑ Kevin T. Wolff et al.: Violence in the Big Apple throughout the COVID-19 pandemic: A borough-specific analysis. Journal of Criminal Justice, 2022, 81. vsk. doi:10.1016/j.jcrimjus.2022.101929 Artikkelin verkkoversio.
  109. ↑ a b Väkivallan jälkeen Helsingin Sanomat. 20.9.2020.
  110. ↑ Väkivalta leimahti Yhdysvalloissa (23/2020, sivu 11) Suomen Kuvalehti. 4.6.2020.
  111. ↑ a b PolitiFact - Is Black Lives Matter a Marxist movement? @politifact. Viitattu 10.1.2021. (englanti)
  112. ↑ Yaron Steinbuch: Black Lives Matter co-founder describes herself as ‘trained Marxist’ New York Post. 25.6.2020. Viitattu 30.10.2020. (englanti)
  113. ↑ Former Rep. Joe Walsh Blames Obama, Black Lives Matter for Dallas Shootings Time. Viitattu 30.1.2017.
  114. ↑ Statement by the President whitehouse.gov. 7.7.2016. Viitattu 30.1.2017. (englanniksi)

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Käännös suomeksi
Käännös suomeksi
Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja muunkielisen Wikipedian artikkelista.
Alkuperäinen artikkeli: en:Black Lives Matter
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Black_Lives_Matter&oldid=21874879”