Konformisuus
Konformisuus tai konformismi[1] on yksilön ajatusten, tunteiden tai käyttäytymisen mukautumista kohti jotain ilmaistua, ymmärrettyä tai kuviteltua sosiaalista normia. Nämä normit ovat ryhmäkohtaisia, vaikka yksilöt usein uskovat niiden olevan universaaleja. Konformisuuden on havaittu vaikuttavan ihmisten poliittisin mielipiteisiin, kuuliaisuuksiin ja käyttäytymiseen.[2]
Yksilön omaksuma sosiaalinen normi voi olla jotain, jota useimmat ihmiset kyseisessä ryhmässä ajattelevat, tuntevat tai tekevät. Se voi myös olla jotain, jonka ryhmä hyväksyy. Konformisuus voi kohdistua normeihin, jotka on ilmaistu suoraan, tai normeihin, jotka omaksutaan havainnoimalla toisten käyttäytymistä. Joskus ihminen voi mukautua kuvittelemaansa tai olettamaansa normiin ja käyttäytyy tavalla, joka saa hänet tuntemaan olevansa ryhmän jäsen. Joskus ihminen voi mukautua normiin, jota ei todellisuudessa ole olemassa. Usein ihmiset yliarvioivatkin ryhmän antaman tuen jollekin ajatukselle, tunteelle tai käyttäytymiselle.[2]
Konformisuus tarjoaa erilaisia sopeutumisetuja. Mukautuminen toisten ajatuksiin, tunteisiin ja käyttäytymiseen edistää vuorovaikutuksen onnistumista. Useiden muiden ihmisten tekemä valinta tai antama esimerkki voi kertoa valinnan paremmuudesta. Konformisuus voi lähentää ryhmän jäseniä toisiinsa ja sitä kautta parantaa yksilön itseluottamusta ja hyvinvointia sekä hyväksyntää ja arvostusta ryhmässä. Konformisuus voi myös lisätä ylpeyttä omasta ryhmästä ja tyytyväisyyttä sen jäsenyyteen. Erimielisyys ryhmän kanssa voi vastaavasti aiheuttaa häpeää ja nolostumista, ja ryhmä voi eristää ja jopa erottaa jäsenen, joka ei mukaudu. Konformisuus myös helpottaa ryhmän yhteistoimintaa. Konformisuuden monien hyötyjen vuoksi jotkut ovat kutsuneet sitä jopa kulttuurievoluution edellytykseksi.[2]
Valheellisessa konsensusvaikutuksessa on kyse ilmiöstä, jossa ihminen ajattelee muiden ihmisten jakavan heidän vaikutelmansa. Ilmiö on päinvastainen konformismin kanssa. Ihmisellä voi esimerkiksi olla taipumus ajatella, että muilla ihmisillä herää samanlaisia tunnetiloja heidän joutuessaan todistamaan jotakin kohtausta.[3]
Katso myös
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Pienehkö sivistyssanakirja Pienehkö sivistyssanakirja. Viitattu 5.4.2009.
- ↑ a b c Diane M. Mackie & Janet V. T. Pauketat (toim. Moghaddam, Fathali M.): ”Conformity”, The SAGE Encyclopedia of Political Behaviour, s. 130–135. Sage, 2017. ISBN 9781483391168
- ↑ Boyer, Pascal: Ja ihminen loi jumalat, s. 341. Helsinki: WSOY, 2007. ISBN 978-951-0-31815-7