Konrad (Monferrato)
Konrad de Monferrato (ital.: Corrado del Monferrato; piemont.: Conrà ëd Monfrà); (n. 1146 olettavasti Montferrato, Piemonte, Italian kuningaskunta, Pyhä saksalais-roomalainen keisarikunta – 28. huhtikuuta 1192 Tyros, Jerusalemin kuningaskunta) oli Monferraton kahdeksas markiisi vuonna 1191-1192 sekä avioliittonsa kautta Jerusalemin kuningas nimellä Konrad I, jure uroxis vuosina 1190–1192.
Suku, ensimmäinen avioliitto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Hänen vanhempansa olivat Monferraton markiisi Guilhelm V "Vanhempi" (n. 1115–1191) ja Itävallan rajakreivitär Judith (Jutta) von Babenberg (n. 1115/1120–1168 jälkeen), hän oli heidän toiseksi vanhin poikansa.[1] Hänen serkkujaan olivat Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan keisari Fredrik I Barbarossa, Ranskan kuningas Ludvig VII ja Itävallan herttua Leopold V. Hän kuului pohjoisitalialaiseen Alemarici-aatelissukuun.
Konradin veli Bonifatius oli neljännen ristiretken johtaja ja merkittävä trubaduurien suojelija, kuten myös sisar Azalaïs, Saluzzon markiisitar. Hänen nuorin veljensä Renier oli Bysantin keisarin Manuel I Komnenoksen vävy, ja vanhin veli Guilhelm Spadalonga "Pitkämiekka" de Monferrato (k. 1177) oli prinsessa Sibyllan ensimmäinen puoliso ja Balduin V:n isä. Konrad oli lyhyen aikaa Monferraton markiisi isänsä kuoleman jälkeen vuonna 1191. Veli Boniface seurasi häntä markiisina vuonna 1192.
Konrad oli aktiivinen diplomaatti 20-vuotiaasta lähtien, ja hänestä tuli tehokas sotilaskomentaja, joka teki sotaretkiä yhdessä muiden sukunsa jäsenten kanssa taistelemalla Lombardian liittoa vastaan. Hän avioitui ensimmäisen kerran nimeltä tuntemattoman naisen kanssa ennen vuotta 1179, joka kuoli vuoden 1186 loppuun mennessä. Liitto oli lapseton.
Bysantin valtakunta, toinen avioliitto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Konradin suvun liittouduttua Bysantin keisari Manuel I Komnenoksen kanssa vuonna 1179, Konrad johti armeijaa serkkunsa Fredrik I Barbarossan joukkoja vastaan, joita johti liittokansleri, Mainzin arkkipiispa Christian. Konrad voitti heidät Camerinossa syyskuussa ja otti liittokanslerin panttivangiksi. Hän oli itse aiemmin ollut liittokanslerin panttivankina. Hän jätti vangin veljensä Bonifacen huostaan, meni Konstantinopoliin keisarin palkittavaksi[2] ja palasi Italiaan pian keisari Manuelin kuoleman jälkeen vuonna 1180.[3]
Talvella 1186–1187 keisari Isaak II Angelos tarjosi Konradin nuoremmalle veljelle Bonifacelle morsiameksi sisartaan prinsessa Theodora Angelosta, jotta Bysantin liitto Monferrato-suvun kanssa vahvistuisi, mutta Boniface oli jo naimisissa. Hiljattain leskeksi jäänyt Konrad oli antanut ristiretkeläislupauksen aikoen liittyä isänsä seuraan Jerusalemin kuningaskunnassa. Sen sijaan hän hyväksyi keisari Isaakin tarjouksen uudesta puolisosta ja palasi Konstantinopoliin keväällä 1187. Avioiduttaan prinsessa Theodoran kanssa hänelle myönnettiin caesarin arvo. Hänen joutui heti auttamaan keisaria puolustamaan valtaistuintaan kapinallisia vastaan, joita johti kenraali Aleksios Branas. Choniates historiikin mukaan Konrad kannusti heikkoa keisaria tekemään aloitteen. Hän taisteli ilman kilpeä ja kypärää sekä käytti pellavakankaista suojavarustusta rengashaarniskan sijaan taistelussa, jossa Branas kuoli. Konrad haavoittui lievästi olkapäähän, mutta ilman ratsua jääneen jalkaisin taistelleen Aleksios Branaksen surmasivat Konradin henkivartijat, jotka löivät vielä tämän pään irti.[3]
Konrad kuitenkin tunsi, että hänen palveluksiaan ei oltu palkittu kylliksi. Hän oli huolissaan Bysantissa vallitsevasta latinalaisvastaisuudesta, koska hänen nuorin veljensä Renier oli murhattu Bysantissa vuonna 1182. Myös Branas-suvun mahdollinen kostonhalu vaikuti siihen, että Konrad lähti Jerusalemin kuningaskuntaan heinäkuussa 1187 genovalaisen kauppa-aluksen matkustajana.
Konradin toinen puoliso, prinsessa Theodora Angelos eli vielä 1190-luvun puolivälissä, jolloin hän muutti Dalmatioksen munkkiluostarin nunnaluostariksi, mahdollisesti omaksi asuinpaikakseen.
Tyroksen puolustus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Konrad aikoi ilmeisesti liittyä isänsä seuraan, joka hallitsi Pyhän Eliaksen linnaa. Häntä kuljettanut kauppa-alus saapui ensin Akkon edustalle, joka oli äskettäin kukistunut sulttaani Saladinin (Ṣalāḥ ad-Dīn Yūsuf ibn Ayyūb) joukkojen edessä, ja purjehti sen jälkeen pohjoiseen Tyrokseen,[4] josta hän löysi ristiretkeläisarmeijan jäännökset. Ḥaṭṭinin taistelussa Jerusalemin armeijasta saamansa voiton jälkeen Saladin oli matkalla pohjoiseen ja oli jo vallannut Akkon, Sidonin ja Beirutin. Tripolin kreivi Raymond III ja hänen poikapuolensa, Sidonin herra Renaud Granier sekä useat muut taistelusta paenneet johtavat aateliset olivat paenneet Tyrokseen, mutta useimmat heistä halusivat palata omille alueilleen puolustamaan niitä. Tripolin kreivi Raymond oli huonossa kunnossa ja kuoli pian kotiin palattuaan.
Tuskin kaksi viikkoa Ḥaṭṭinin taistelun jälkeen vuonna 1187 Konrad de Montferrat nousi maihin Tyroksessa pienen italialaisen laivaston ja useiden seuraajiensa kanssa. Hän vakautti nopeasti joukkojensa aseman torjuakseen sulttaani Saladinin hyökkäyksen.[5] Konrad kieltäytyi myös alistumasta Jerusalemin kuningas Guy de Lusignanille, Saladinin vapautettua tämän vuonna 1188 vankeudesta, jossa hän oli ollut Ḥaṭṭinin taistelun jälkeen.[6]
Kolmas avioliitto, Jerusalemin kuningas
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Hän oli menestynyt sotilasjohtaja, joten aateliset halusivat hänestä, kuningatar Sibyllan ja tämän jälkeläisten kuoltua vuonna 1190, kuningatar Isabellan uuden puolison. Tämän ensimmäinen avioliitto mitätöitiin. Hänestä tuli Jerusalemin kuningas avioliittonsa kautta, jure uxoris avioituessaan kuningatar Isabellan kanssa 24. marraskuuta 1190 ja hänet valittiin kuninkaaksi vuonna 1192.
Konradille ja Isabellalle syntyi yksi lapsi:
- Maria de Monferrato, syntyi vuonna 1192 joko ennen isänsä kuolemaa tai sen jälkeen. Jerusalemin kuningatar äitinsä Isabellan kuoleman jälkeen vuonna 1205, mutta kuoli n. 20-vuotiaana synnytykseen vuonna 1212.
Perintö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Konradia ei ehditty kruunata, sillä hänet salamurhattiin noin 50-vuotiaana Tyroksessa kadulla 28. huhtikuuta 1192 kahden assassiini-miehen puukottamana. Molemmat saatiin kiinni ja henkiin jäänyttä kidutettiin, jolloin tämä sanoi Englannin kuningas Rikhardin olleen murhan takana. Eräitten tietojen mukaan Konrad kuoli heti kadulle, toisten tietojen mukaan kuoleva Konrad vannotti Isabellaa luovuttamasta Tyrosta kenellekään muulle kuin Rikhard Leijonamielelle tai Jerusalemin seuraavalle kuninkaalle.[7] Huhuttiin jopa, että Rikhard oli osallisena salamurhaan.[8] Konrad haudattiin Tyrokseen Johanniittain ritarikunnan kirkkoon.
Kaksi päivää Konradin kuoleman jälkeen toista kertaa raskaana oleva Isabella kihlattiin kolmannelle puolisolleen, Champagnen kreivi Henrik II:lle, joka oli sekä Englannin kuningas Rikhard Leijonamielen että Ranskan kuningas Filip II:n veljenpoika. Heidät vihittiin runsas viikko myöhemmin 10. toukokuuta 1192 Akkossa.[9]
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Freed, John: Frederick Barbarossa: The Prince and the Myth. Yale University Press, 2016. S. xiv
- ↑ Roger of Howden, Chronicle year 1179; Choniates, ed. van Dieten, Historia, vol. 1, p. 201, and ed. Magoulias, O City of Byzantium, s. 114.
- ↑ a b Choniates, Niketas, Historia, toim. Van Dieten, J.-L., 2 vols., Berlin and New York, 1975; käännös O City of Byzantium, Annals of Niketas Choniates, H. J. Magoulias, Detroit; Wayne State University Press, 1984. ISBN 0-8143-1764-2. Ss. 212–213
- ↑ Barber, Malcolm: The Two Cities: Medieval Europe 1050–1320, 2nd edition, Routledge, 2004. S. 125
- ↑ Crusades - Saladin, Richard I, Jerusalem | Britannica www.britannica.com. 21.10.2024. Viitattu 28.10.2024. (englanniksi)
- ↑ Crusades - Saladin, Richard I, Jerusalem | Britannica www.britannica.com. 21.10.2024. Viitattu 28.10.2024. (englanniksi)
- ↑ Painter, Sidney: "The Third Crusade: Richard the Lionhearted and Philip Augustus". Teoksessa: Setton, Kenneth M. & Wolff, Robert Lee & Hazard, Harry (toim.). A History of the Crusades, Volume II: The Later Crusades, 1189–1311. The University of Wisconsin Press, 1969. ss. 45–85. ISBN 0-299-04844-6. S. 80
- ↑ Richard I | Biography, Achievements, Crusade, Facts, & Death | Britannica www.britannica.com. 22.10.2024. Viitattu 28.10.2024. (englanniksi)
- ↑ Runciman, Steven: A History of the Crusades, Volume III: The Kingdom of Acre and the Later Crusades. Cambridge University Press, 1989. ISBN 0-521-06163-6. Ss, 30, 130, 367
Aiheesta lisää
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Konrad (Monferrato) Wikimedia Commonsissa
 |
Edeltäjä: Guy I |
Jerusalemin kuningas 1190–1192 |
Seuraaja: Henrik I |
| Kansainväliset | |
|---|---|
| Kansalliset | |
| Henkilöt | |
