Pyhäpäivä

Wikipediasta
(Ohjattu sivulta Kirkollinen juhlapäivä)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Pyhäpäivä on sunnuntai tai kirkollinen juhlapäivä.[1] Pääsääntöisesti pyhäpäivä on ollut työelämässä yleinen vapaapäivä, joskin 2000-luvulla sunnuntain merkitys pyhä-/vapaapäivänä on muuttunut rajusti. Hoiva-alalla pyhätöitä on tehty aina ja nykyään esimerkiksi kaupalliset palvelut toimivat vuoden jokaisena päivänä.

Almanakoissa pyhäpäivät merkitään tavallisesti punaisella. Arkipyhiksi sanotaan juhlapäiviä, jotka yleensä sijoittuvat muulle viikonpäivälle kuin sunnuntaiksi. Osa niistä on kiinteänä viikonpäivänä (tai kiinteänä päivämääränä, jolloin ne joinakin vuosina kuitenkin sattuvat sunnuntaiksi).

Suomessa kirkolliset juhlapäivät on lueteltu kirkkolain 4. luvun 3 §:ssä seuraavasti:

»Kirkolliset juhlapäivät

Kirkollisia juhlapäiviä ovat joulupäivä, toinen joulupäivä, uudenvuodenpäivä, loppiainen, pitkäperjantai, pääsiäispäivä, toinen pääsiäispäivä, helatorstai, helluntai, juhannuspäivä ja pyhäinpäivä.

Juhlapäivien aika määräytyy niin kuin läntisessä kristikunnassa vanhastaan on ollut tapana. Kuitenkin juhannuspäivää vietetään kesäkuun 19 päivää seuraavana lauantaina ja pyhäinpäivää lokakuun 30 päivää seuraavana lauantaina.»
(Kirkkolaki[2])

Kirkkopyhällä voidaan tarkoittaa kirkollisen juhlapäivän lisäksi myös sellaista sunnuntaita, jona järjestetään jonkin erityisryhmän jumalanpalvelus, kuten veteraanien kirkkopyhä.[3]

Luettelo Suomen pyhäpäivistä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pääartikkeli: Suomen juhlapäivät

Kirkolliset juhlapäivät

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Näistä pääsiäispäivä ja helluntai ovat aina sunnuntaina, pitkäperjantai aina perjantaina, pääsiäismaanantai aina maanantaina, helatorstai aina torstaina sekä juhannuspäivä ja pyhäinpäivä aina lauantaina. Muut ovat niin sanottuja arkipyhiä, paitsi kiinteänä päivämääränä vietettävän juhlapäivän sattuessa sunnuntaiksi. Kiinteään päivämäärään sidottuja ovat uudenvuodenpäivä (aina 1. tammikuuta), loppiainen (aina 6. tammikuuta), joulupäivä (aina 25. joulukuuta) ja tapaninpäivä (aina 26. joulukuuta).

Sunnuntai on aina pyhäpäivä. Pääsiäispäivä ja helluntai ovat aina sunnuntaina, mutta ne mainitaan kirkkolaissa myös kirkollisten juhlapäivien luettelossa. Lisäksi seuraavilla sunnuntaipäivillä on erityisnimi, ja moniin niistä liittyy myös yleisiä juhlaperinteitä.

Muut lakisääteiset juhlapäivät

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Itsenäisyyspäivä ja vapunpäivä on sidottu kiinteään päivämäärään (vappu aina 1. toukokuuta ja itsenäisyypäivä aina 6. joulukuuta). Lainsäädännössä yleensä rinnastetaan kirkolliset juhlapäivät, itsenäisyyspäivä ja vappu samanarvoisiksi,[4] ja sen takia ne ovat kaikki yleisiä vapaapäiviä. Itsenäisyypäivä ja vappu myös merkitään almanakkoihin punaisella pyhäpäivien tavoin. Itsenäisyyspäivä eroaa muista juhlapäivistä siinä, että se on ainoa laissa säädetty palkallinen vapaapäivä silloin kun se osuu työpäiväksi.[5] Tosin joillain aloilla myös vapunpäivä ja pyhäpäivät saattavat olla palkallisia vapaapäiviä työehtosopimuksesta riippuen. Itsenäisyyspäivänä Suomen kirkoissa järjestetään juhlajumalanpalvelus, ja monissa seurakunnissa järjestetään myös vappuna vapaamuotoista ohjelmaa, vaikka vappu onkin maallinen karnevaalipäivä, työväen ja ylioppilaiden juhla.

Yleisesti vapaapäivinä vietettävät aattopäivät

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nämä eivät almanakan mukaan ole pyhäpäiviä (paitsi sattuessaan sunnuntaiksi), mutta lähinnä työehtosopimusten nojalla nekin ovat useimmilla työpaikoilla palkallisia vapaapäiviä.

Pyhäpäivän maallinen merkitys

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Työelämässä pyhäpäivät ovat yleensä vapaapäiviä. Kaikilla aloilla tämä ei kuitenkaan ole mahdollista, mutta sunnuntaina tai muuna kirkollisena juhlapäivänä tehdystä työstä on maksettava 100 prosentilla korotettu palkka. Jos työ on lisä-, yli- tai hätätyötä, on siitä suoritettava myös korvaus, joka lasketaan työntekijän korottamattomasta palkasta.[6]

Joukkoliikenteessä ajetaan sunnuntain aikatauluin, paitsi juhannus- ja joulupäivänä joukkoliikenteen vuorot voidaan olla kokonaan ajamatta, kuitenkin vilkkaimmilla suunnilla on joitakin vuoroja.

Kauppojen auki pitäminen pyhäpäivinä oli aikaisemmin eräin poikkeuksin kielletty. Myös pyhäpäivien aattoina kaupat oli suljettava tavallista aikaisemmin, joulu- ja juhannusaattona eri aikoina voimassa olleiden säännösten mukaan jo klo 12 tai 13. Kieltoja ja rajoituksia lievennettiin asteittain 1990-luvun lopulta lähtien, ja vuoden 2016 alussa ne kumottiin kokonaan.

Pyhäpäivien poistelu ja siirtely Ruotsissa ja Suomessa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1774 Ruotsissa ja sen mukana Suomessa poistettiin kalenterista yli puolet arkipyhistä. Näitä olivat apostolien muistopäivät, kiirastorstai, kanttaimaanantai, kanttaitiistai (käyntipäivät) sekä kolmas ja neljäs joulupäivä ja pääsiäis- ja helluntaipäivä. Lisäksi kynttilänpäivä, mikkelinpäivä ja pyhäinpäivä, jotka olivat kiinteinä päivämäärinä 2. helmikuuta, 29. syyskuuta ja 1. marraskuuta, siirrettiin tuolloin sunnuntaihin. Vuonna 1955 päivän nimeksi muutettiin pyhäinpäivä ja se sijoitettiin nykyiselle paikalleen eli lokakuun 31. ja marraskuun 6. päivän väliselle lauantaille. Sitä ennen päivän nimenä oli pyhäinmiestenpäivä.[7]

Vuodesta 1953 lähtien Ruotsissa siirrettiin juhannus ja pyhäinpäivä lauantaiksi. Vuodesta 1955 lähtien tehtiin Suomessa samoin, minkä lisäksi Suomessa siirrettiin sitä ennen aina 25. maaliskuuta vietetty Marian ilmestyspäivä sunnuntaihin. Marianpäivän siirto sunnuntaiksi lisäsi työpäiviä, mutta koska tuolloin lauantait yleensä olivat työpäiviä, pyhäinpäivän siirto sunnuntaista lauantaiksi vähensi työpäiviä ja keskimäärin juhannuskin, kun juhannus ei enää voinut sattua sunnuntaiksi.

Vuonna 1973 siirrettiin Suomessa loppiainen ja helatorstai lauantaihin, ja viimeksi mainittu sai nimen Kristuksen taivaaseenastumisen päivä. Samalla poistettiin myös toinen helluntaipäivä, mutta edeltävä lauantai muutettiin pyhäpäiväksi nimellä helluntain valmistuspäivä. Vuonna 1992 Suomessa loppiainen ja helatorstai palautettiin entisille päivämäärilleen ja helluntain valmistuspäivä lakkautettiin.[8]

Vuodesta 2005 lähtien Ruotsissa toinen helluntaipäivä poistui, mutta Ruotsin kansallispäivä tuli vapaaksi.

Ruotsalainen ja suomalainen arkipyhien poistelu ja siirtely on ainutlaatuista maailmassa. Perusteena siirroille on useimmissa tapauksissa ollut halu mahduttaa vuoden varteen mahdollisimman paljon normaalimittaisia, yhtenäisiä työviikkoja. Kun Suomessa useimmat lauantait tulivat vapaapäiviksi, sovittiin aluksi sellainen poikkeus, että muualla kuin lauantailla tai sunnuntailla olevaa arkipyhää (esim. pitkäperjantaita) seuraava lauantai oli työpäivä, joten paitsi työviikot, myös viikonloput rikkoontuivat. Kirkko on vastustanut siirtoja. Monissa muissa maissa on enemmän arkipyhiä, jotka ovat työpäiviä.

Pyhäpäivät juutalaisuudessa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Juutalaisuudessa arkipäiviä ovat perinteisesti kaikki muut päivät paitsi lauantai, joka on juutalaisten pyhäpäivä eli sapatti. Sapatti on lauantaina, koska se on juutalaisen viikon viimeinen päivä. Nykyään monet ovat kuitenkin tottuneet pitämään sapattia sunnuntaina.[9]tarvitaan parempi lähde

Vapaa-ajattelijain liiton mielestä kirkolliset juhlapäivät virallisessa kalenterissa loukkaavat ajatuksenvapautta ja valtion puolueettomuutta uskontojen suhteen, joten ne tulisi poistaa valtakunnallisten vapaapäivien joukosta osana kirkon ja valtion eroa.[10][11]

  1. Kielitoimiston sanakirja. (Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen julkaisuja 132) Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus, 2004. ISBN 952-5446-11-5
  2. Ajantasainen lainsäädäntö: Kirkkolaki 1054/1993 finlex.fi. Arkistoitu 14.12.2019. Viitattu 13.1.2018.
  3. Kielitoimiston sanakirja Kielitoimistonsanakirja.fi. Viitattu 15.5.2019.
  4. Ajantasainen lainsäädäntö: Vuosilomalaki 162/2005 finlex.fi. Edita.
  5. Ajantasainen lainsäädäntö: Laki itsenäisyyspäivän viettämisestä yleisenä juhla- ja vapaapäivänä 388/1937 finlex.fi. Edita.
  6. Työaikalain 33 § Finlex
  7. Marraskuun pyhät päivät almanakka.helsinki.fi. Viitattu 28.2.2021.
  8. Oja, Heikki: Aikakirja, s. 165–167. Helsinki: Otava, 1999. ISBN 951-1-16334-5
  9. Sapatin vietosta
  10. Hartikainen, Erkki: Raportti uskonnonvapaudesta 2. Helsinki: Vapaa-ajattelijain liitto, 1980.
  11. Viite: 34/041/1998 Lausuntopyyntönne uskonnonvapauskomitean mietinnöstä (6.4.2001) Vapaa-ajattelijain liitto ry. Viitattu 23.5.2010.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]