Kirjallisuusvuosi 1999
Siirry navigaatioon
Siirry hakuun
| Kirjallisuusvuodet |
|---|
| 1989 • 1990 • 1991 • 1992 • 1993 • 1994 • 1995 • 1996 • 1997 • 1998 – 1999 – 2000 • 2001 • 2002 • 2003 • 2004 • 2005 • 2006 • 2007 • 2008 • 2009 |
| Vuodet |
| 1996 • 1997 • 1998 – 1999 – 2000 • 2001 • 2002 |
Kirjallisuusvuosi 1999 käsittelee vuoden 1999 tärkeitä kirjallisuuden tapahtumia, uutisia ja julkistuksia.
Tapahtumia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Kalevalan juhlavuosi (150 vuotta vuoden 1849 Kalevalasta)
- Useiden yliopistojen yhteishankkeena toteutettu Suomen kirjallisuushistoria 1–3 julkistettiin lokakuussa. Edellisestä Suomen kirjallisuushistorian kokonaisesityksestä oli kulunut parikymmentä vuotta. Edeltäjiinsä verrattuna teos painottuu enemmän teemoihin ja vähemmän yksittäisiin kirjailijoihin.[1]
- Sanoma-osakeyhtiön ja kustannustalo WSOY:n fuusio toteutui toukokuun 1999 alussa. Yhtiö sai nimen SanomaWSOY. Muutos herätti huolta kaunokirjallisuuden ja kirjailijoiden asemasta uudessa yhtiössä.[2]
- Ranskalainen Le Monde -lehti kysyi 17 000 ranskalaiselta, mitkä 1900-luvun kirjat ovat jääneet lukijoiden mieleen. Kyselyn perusteella koottiin lista Le Monden vuosisadan 100 kirjaa. Listan ensimmäisenä on Albert Camus'n teos Sivullinen.
- Vuosituhannen vaihtumista ei kovin vahvasti noteerattu vuoden kaunokirjallisuudessa. Tulevaisuuteen suuntautuva Kauko Röyhkän Ocean City hahmotteli elämää, jossa enää vain osa miehistä on lisääntymiskykyisiä. [1]
- Rikoskirjallisuuden ja yleisen kirjallisuuden välinen raja oli hämärtymässä. Kristina Carlson sai vuoden 1999 Finlandia-palkinnon romaanistaan Maan ääreen. Se kertoo väkivallan uhrin yrityksestä selvittää päällekarkaajansa henkilöllisyys. Parhaana rikoskirjana taas palkittiin Jari Tervon teos Minun sukuni tarina, joka ei oikeastaan ole dekkari, vaikka sisältääkin selviteltäviä mysteereitä.[1]
- Yhdysvaltalainen kirjailija Alice Sebold julkaisi teoksen Lucky, josta tuli bestseller. Teos perustui kirjailijan omakohtaisesti kokemaan raiskaukseen. Tosielämän poliisikuulusteluissa kirjailija tunnisti raiskaajansa ja tämä sai pitkän vankeustuomion. Vuonna 2019 tapauksesta alettiin kuvata elokuvaa, jolloin vangitsemisen heppoiset perusteet tulivat esille. Syytön mies pääsi vapaaksi kärsittyään tuomiosta noin 20 vuotta.[3]
Julkaisuja
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Veijo Baltzar – Veren juhlat
- Kristina Carlson – Maan ääreen
- Jenni Haukio – Paitasi on pujahtanut ylleni (esikoisteos)
- Torey Hayden – Sähkökissa
- Mari Mörö – Äkkihäly
- Kristina Carlson – Maan ääreen
- Mauri Kunnas – Hyvää yötä, Herra Hakkarainen
- Toni Morrison – Paratiisi
- Arto Paasilinna – Hirnuva maailmanloppu
- Erno Paasilinna & Antti Tuuri – Isoa Inaria kiertämässä
- Veronica Pimenoff – Maa ilman vettä
- Eric S. Raymond – The Cathedral and the Bazaar
- J. K. Rowling – Harry Potter ja Azkabanin vanki
- Kauko Röyhkä – Ocean City
- Alice Sebold – Lucky (esikoisteos)
- Kōshun Takami – Battle Royale
- Jari Tervo – Minun sukuni tarina
Palkintoja
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä] |
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan. |
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c Jarmo Papinniemi: ”Kirjavuosi 1999–2000”, Mitä missä milloin : Kansalaisen vuosikirja 2001, s. 337–343. Helsinki: Otava, 2000. ISBN 951-1-16737-5
- ↑ ”Mediajätin synty herätti levottomuutta”, Mitä missä milloin : Kansalaisen vuosikirja 2000, s. 375. Helsinki: Otava, 1999. ISBN 951-1-15503-2
- ↑ Raiskauskuvauksesta tuli bestseller 1999 – Nyt uhriksi joutunut kirjailija pyysi anteeksi, koska tuomittu mies todettiin vuosien jälkeen syyttömäksi. Helsingin Sanomat 2.12.2021.