Kesäsiirtola
Kesäsiirtola on pääosin kouluikäisille lapsille tarkoitettu leirinomainen kesäloman viettopaikka. Suomessa kesäsiirtolatoiminta oli 1900-luvulla suosittua, sotien jälkeen jopa lakisääteistä lastensuojelutoimintaa. Sen avulla kunnat huolehtivat lapsista kesäisin, jolloin koululaisten loma-ajat ovat työssäkäyvien vanhempien vuosilomia pidempiä. Kuntien lisäksi kesäsiirtoloita järjestivät monet järjestöt ja eräät suuret työnantajat.[2][3][4]
Yhteiskunnan kustantama lasten kesäleiritoiminta sai alkunsa Keski-Euroopan teollistuneista ja kaupungistuneista maista 1800-luvulla, kun alettiin kiinnittää huomiota kaupunkien epäterveellisiin elinoloihin etenkin lasten kannalta[5]. Toiminta Suomessa alkoi vuonna 1889, jolloin järjestettiin ensimmäinen kesäsiirtola ”kivulloisille turkulaisille kansakoululaisille”[6]. Mallia otettiin Ruotsista, jossa kesäsiirtolat (ruots. skollovskoloni, barnkoloni, puhekielessä kollo) olivat suosituimmillaan 1930–1950-luvulla, Suomessa vähän myöhemmin. Ruotsissa kesäsiirtoloita rakennettiin varta vasten erityisesti länsirannikolle ja Tukholman saaristoon, kun taas Suomessa leirejä järjestettiin usein käytöstä pois jääneissä isoissa huviloissa, maalaiskansakouluissa, pappiloissa ja maatilarakennuksissa[3]. Sotien ja pulavuosien jälkeen Suomeenkin alkoi syntyä niitä paremmin suunniteltuja leirikeskuksia, kun taas Ruotsissa kesäsiirtoloiden rakentaminen tyrehtyi 1960-luvulla.[7][5]
Kuntien lisäksi kesäsiirtoloita ylläpitivät ja tukivat muun muassa Pelastusarmeija, Mannerheimin Lastensuojeluliitto, työväenjärjestöt ja muut yhteiskunnalliset järjestöt. Valtio alkoi tukea kesäsiirtolatoimintaa 1910-luvulla, ja sotien jälkeen toiminta oli kansakoululain säätelemää: toimintaa kutsuttiin usein ”kansakoulujen kesäsiirtoloiksi”, siirtoloiden johtajina oli usein opettajia ja niissä saattoi työskennellä muutakin kouluväkeä, kuten keittäjiä. Kesäsiirtolat oli tarkoitettu erityisesti vähävaraisille kaupunkilaislapsille, joilla ei ollut muuta kesänviettopaikkaa, kuten isovanhempien ”mummolaa” maalla.[2][3] Vielä 1980-luvulla etusija kesäsiirtolaan pääsyssä oli terveydellisistä ja sosiaalisista syistä kesävirkistystä tarvitsevilla lapsilla[4].
Oman asuinkunnan kesäsiirtola saattoi sijaita kaukana toisella paikkakunnalla, jonne lapset kuljetettiin linja-autolla. Lyhyempiä kuljetuksia tehtiin kuorma-auton lavalla puupenkeissä istuen. Kesäsiirtoloita perustettiin yleensä järvien ja merien rannoille luonnonkauniisiin paikkoihin, joissa lapset saivat luontokokemuksia ja heitä tutustutettiin ulkoilmaelämään kuten uintiin, ulkoleikkeihin ja erätaitoihin. Konkreettisena terveyshyötynä nähtiin D-vitamiinin puutoksesta aiheutuvan riisitaudin ehkäisy auringonvalon avulla. Lapset saattoivat viettää siirtolassa useita viikkoja, ja viikonloppuisin vanhemmilla saattoi olla mahdollisuus vierailla lastensa luona. Oli myös vierailukieltoja ja toiveita, ettei lapsille lähetetä paketteja, jotta kaikki lapset olisivat samanlaisessa asemassa[8]. Kesäsiirtolaan lähtiessä ja palatessa lapsille pidettiin lääkärintarkastus, johon kuului muun muassa punnitus. [3][2][4] Lähellä kaupunkia sijaitsevissa kesäsiirtoloissa saatettiin käydä vain päiväseltään tai viettää arkipäivät siellä ja viikonloput kotona[9].
Elintason ja vaatimusten kohotessa 1960-luvulla kesäsiirtoloita alettiin myös kritisoida. Ne sijaitsivat usein vanhoissa syrjäisissä puurakennuksissa, joiden paloturvallisuus oli heikko[10]. Henkilöstömäärän pienuus saattoi heikentää myös muuta turvallisuutta ja yli sadan lapsen ryhmät viihtyvyyttä. Alle kouluikäisten kesäsiirtoloista haluttiin luopua, ja isompienkin lasten jopa pari kuukautta kestäneiden siirtolajaksojen kestoa lyhentää, jotta lapset ehtisivät viettää kesää myös vanhempiensa kanssa.[11]
Vuonna 1979 noin 21 000 suomalaislasta vietti maksutonta lomaa kesäsiirtoloissa, joita oli 93 suomenkielistä ja 9 ruotsinkielistä. Helsinkiläislapsia riitti 11 kesäsiirtolaan, turkulaisia kahdeksaan ja tamperelaisia kuuteen.[12]
Kunnille vapaaehtoiseksi muuttunut kesäsiirtolatoiminta loppui monessa paikassa Suomen 1990-luvun alun lamavuosina[4]. Nykyisin kesäsiirtolat ovat korvautuneet lasten vapaaehtoisilla kesäleireillä, joita järjestävät kunnat, seurakunnat, partiojärjestöt , urheiluseurat ja erityisesti tätä toimintaa varten perustetut järjestöt kuten Lasten Kesä ry, Parasta Lapsille ry ja Leirikesä ry.
Muun muassa Helsingin sosiaalivirasto jatkoi kesäsiirtoloita pienimuotoisempaa toimintaa sijoittamalla vähävaraisten perheiden koululaisia ”kesälapsiksi” maaseutukoteihin, joita oli kolmisen sataa vuonna 1994[13].
Monille lapsille tuttuja kesäleirejä ovat myös partiojärjestön Kiljavan Leirikesät muillekin kuin partiolaisille, Pojista miehiä -leirit Lohjan Leppäkorvessa, NMKY:n poika- ja NNKY:n tyttöleirit sekä Partaharjun kristilliset leirit.[14][15]
Suomalaiskuntien kesäsiirtoloita
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Espoo: vanha kansakoulu Luukissa,[16] Sierla Nummi-Pusulassa, Tapiala Kuhmoisissa,[17] Furuholm Suvisaaristossa[18], Kolmperän kesäsiirtola[19].
- Forssa: Ruostejärvi[20]
- Hamina: Petäjäranta Luumäen Parolassa, Kivijärven rannalla.[21]
- Helsinki: Lammassaari Vanhankaupunginselällä (1904–),[22] tuberkuloosille altistuneiden lasten Pirppula Vääksyssä (1920-luku), samoihin aikoihin kesäsiirtolat myös Laukaan Petrumassa, Lohjan Karstulassa, Nokian Siuron kylän Haapaniemen kartanossa, Sammatin Oravaniemessä, Savitaipaleen Peltoinlahdessa, Urjalan Naurismossa ja Vihdin Lepärlänkylässä Simolan kartanon huvilassa.[23]. Mäntysaari Lauttasaaren länsipuolella (1930-luku),[24] Pelastusarmeijan kesäsiirtolat (1950–1960-luvulla 14),[25] Helsingin Opettajayhdistyksen kesäsiirtolat (1960-luvun puolivälissä 20),[11] Vuosaaren Heposaari,[26] Lepola Luumäen Kivijärvellä, Leikkilä Sammatissa,[3] Bengtsår Hangossa,[27] Hietaniemi ja Kallioniemi (1956–1985)[28] Ristiinassa, Mutanen Korpilahdella, Peltolammi Juupajoella, Sirkkala Längelmäen Eväjärvellä, Katajamäki Vilppulassa[29], Hartola, Vihti, Kiikala,[30] Rautavaaran Metsälampi[31]. Sompasaaressa toimi Elannon työntekijöiden lasten kesäsiirtola (1920-luvulta vuoteen 1976)[3][32].
- Hämeenlinna: Katajaniemi Hattulan Lusissa (1920–1980-luku)[33]
- Jyväskylä: Mattila Laukaan Saviolla.[34]
- Karhula: Lintukoto[35]
- Karjaa: Grantorpin kesäsiirtola[36]
- Kemi: Selkäsaaren kesäsiirtola (–1990)[37]
- Kotka: Myllymäki (1935–1988), Marjoniemi (1936–1952), Lintukoto Pyhällössä (1979–1984).[38]
- Kouvola: Kirjokiven kartano, Valkeala (1963–)[39]
- Kuopio: Virranniemi Sorsasalossa[31]
- Lahti: Suviranta ym. paikkoja Asikkalassa ja Sysmässä, Ämmälä Nastolassa (1920-luku), Tanhua Kuhmoisten Poikkijärvellä (1930–2005)[40], Kellosalmen kartano Padasjoella (1930-luku), Rutalahti Asikkalassa, Kukkasjärvi Nastolan Villähteellä (1949–1970-luku), Neroskulman vanha kansakoulu Padasjoella, Tuulensuu Enonsaaressa (1950-luku), Majavaniemi Padasjoen Lummennen rannalla (1960-luku), Ylöstalo Hollolan Herralassa (1980-luku).[41]
- Nokia: Karkun entinen pappila (1949–2006)[42]
- Oulu: Suviranta Vaalan Säräisniemessä Oulujärven rannalla (1965–),[43] Etelälahti Haapavedellä, kolmas kesäsiirtola Iissä[44].
- Pori: Salmisaari (1910-luku),[45] Ilmilinna Köyliössälähde?
- Porvoo: Lapparbackin kesäsiirtola[46]
- Rauma: Pölläkarin kesäsiirtola Voiluodolla (1947–2019).[47]
- Salo: Klippula Särkisalossa,[48] MLL:n kesäsiirtola Suomusjärven Ahtialassa (1940–)[49]
- Seinäjoki: Kessula Alavuden Kuorasjärvellä (1961–).[50]
- Tampere: leirikeskus Sorja Sastamalan Karkussa,[51] Huvilaniemi ja Kalliosaari Nokialla.[3] Rieskaniemi Virtain Liedenpohjassa (1964–)[52]. Vähäsillan leirikeskus Teiskossa (1921–),[53] Viikinsaari Pyhäjärvessä, Rajaniemi ja Kesämäki Ruovedellä, Lepomäki Vilppulassa, Vehkalinna Pohjaslahdella, Holppi Mouhijärvellä.[9]
- Turku: Pelastusarmeijan huvila Hirvensalossa sekä Ruissalossa kaksi, Ison-Pukin saaressa kaksi ja Särkisalossa kolme kesäsiirtolaa.[8]
- Vaasa: Maalahti (1901–), Pölkkysaari Alavuden Kuorasjärvellä (1920-luku).[54]
- Vantaa (ml. Helsingin mlk.): Vuosaaren Kallvik, Etelä-Karjalan Lemi (1971–), Jokilan tila Lopella (1984–), Vihdin Palajärvi (yhä leirikeskuksena).[4]
- Valkeakoski: Kariniemi Tyrvännöllä (1959–)[55].
- Varkaus: Lahnalahti (–1993) ja Ruokoniemi (–1970) Joroisissa[56][57].
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Sompasaari Helsingin kaupunginmuseo. Viitattu 8.4.2023.
- ↑ a b c Aunila, Seija: Kuka joutuu kesäsiirtolaan? Yle Vintti / Yle Elävä arkisto, blogit. 24.5.2010. Viitattu 7.4.2023.
- ↑ a b c d e f g Penttinen, Tarja: Muistatko lapsuuden kesäsiirtolat? Lukijat kertovat, miten kivierämaa vaihtui kesälaitumeen. Seura, 24.7.2021. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 7.4.2023.
- ↑ a b c d e Mönkkönen, Anu: Vantaa ennen ja nyt. Vantaan Sanomat, 8.6.2021. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 7.4.2023.
- ↑ a b Barnkolonier eller "Kollo" Bohusläns museum. Arkistoitu 2.2.2014. Viitattu 7.4.2023.
- ↑ Lehtinen, Toni & Hakama, Anni: Kaupungit tyhjenivät ennen kesäisin lapsista – tällaisia olivat kesäsiirtolat, jonne pikkulapset lähtivät aiemmin jopa kuukausiksi. Helsingin Sanomat, 4.6.2018. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 7.4.2023.
- ↑ Barnkolonier Riksarkivet. Viitattu 7.4.2023.
- ↑ a b Junttila, Veli: Tuhannet lapset kesäsiirtoloissa (Arkistoitu – Internet Archive), Turun Sanomat 21.6.2010. Viitattu 7.4.2023.
- ↑ a b Päiväsiirtolat ovat suosittuja Tampereella. Helsingin Sanomat, 27.5.1965, s. 13. Näköislehti (maksullinen).
- ↑ Laitosten paloturvallisuus. (Pääkirjoitus.) Helsingin Sanomat, 27.4.1967, s. 8. Näköislehti (maksullinen).
- ↑ a b "Liian suuret kesäsiirtolat eivät ole tarkoituksenmukaisia". Helsingin Sanomat, 27.5.1965, s. 13. Näköislehti (maksullinen).
- ↑ Hermunen, Leena & Kuikka, Jukka: Kesäsiirtolat mainettaan parempia. Helsingin Sanomat, 9.7.1980, s. 15. Näköislehti (maksullinen).
- ↑ Kaikkonen, Raija: Helsingin kesäleireille pyrki ennätysmäärä nuoria ja lapsia. Helsingin Sanomat, 20.4.1994, s. 17. Näköislehti (maksullinen).
- ↑ Kiljavan Leirikesä - perinteiset ja suositut telttaleirit Hyvinkäällä leiri.fi. Viitattu 26.5.2023.
- ↑ Tämän kesän leireillä on ohjelmaa. Helsingin Sanomat, 26.05.1973, s. 10. Näköislehti (maksullinen).
- ↑ Salminen, Kristiina: Musisoiva kesäsiirtola. Helsingin Sanomat, 3.7.1976, s. 9. Näköislehti (maksullinen).
- ↑ Tarkka-Tierala, Hannele: Espoo haluaa elvyttää kesäsiirtolatoimintaa. Helsingin Sanomat, 9.9.1998. Artikkelin maksullinen verkkoversio. Viitattu 7.4.2023.
- ↑ Espoon kukkaro voi hyvin. Helsingin Sanomat, 31.10.1989, s. 12. Näköislehti (maksullinen).
- ↑ Kuulutus. Helsingin Sanomat, 7.3.1975, s. 36. Näköislehti (maksullinen).
- ↑ Lasten kesäsiirtola uusittu Ruostejärvellä. Helsingin Sanomat, 13.6.1963, s. 10. Näköislehti (maksullinen).
- ↑ Petäjärannan leirikeskus Kivijärven rannalla, Luumäki Kiertonet. 2023. Viitattu 7.4.2023.
- ↑ Koiton kesäsiirtola. Helsingin Sanomat, 29.5.1904, s. 2. Näköislehti (maksullinen).
- ↑ Pääkaupunkimme suomenkielisten kansakoulujen kesäsiirtolat kesällä (1925). Helsingin Sanomat, 5.11.1925, s. 3. Näköislehti (maksullinen).
- ↑ Lasten kesäsiirtola Mäntysaaressa. Helsingin Sanomat, 15.7.1932, s. 5. Näköislehti (maksullinen).
- ↑ Pelastusarmeijan kesäsiirtolat. Helsingin Sanomat, 1.5.1957, s. 10. Näköislehti (maksullinen).
- ↑ Lehtonen, Jenna: Helsingin kaupunki valmistelee myyntiin useita historiallisia rakennuksia Itä-Helsingistä Itä-Helsinki. 22.12.2022. Viitattu 7.4.2023.
- ↑ Bengtsåriin lasten kesäsiirtola. Helsingin Sanomat, 20.11.1962, s. 4. Näköislehti (maksullinen).
- ↑ Helsinki Ristiina keskustelevat vanhan arvohuvilan suojelusta. Helsingin Sanomat, 21.5.1986, s. 13. Näköislehti (maksullinen).
- ↑ Oinaala, Sampsa: Piipahdus Katajamäellä ja Labbyn tilalla Voima-lehti. 9.9.2009. Viitattu 7.4.2023.
- ↑ Båsk, Irja: Kesäsiirtolat eivät ole kadottaneet suosiotaan. Helsingin Sanomat, 11.6.1990, s. 17. Näköislehti (maksullinen).
- ↑ a b Heikkinen, Martti: Siirtolat vetävät taas maalle. Helsinkiläiset koululaiset eräopissa Rautavaaran metsissä. Helsingin Sanomat, 17.7.1989, s. 12. Näköislehti (maksullinen).
- ↑ Kesänviettoa neljän valokuvaajan silmin Helsinkikuvia.fi, Helsingin kaupunginmuseo. Viitattu 7.4.2023.
- ↑ Hämeenlinnan kaupunki myy Lusin leirikeskuksen Hämeen Sanomat. 22.4.2005. Viitattu 7.4.2023.
- ↑ Nieminen, Katri: Mattilan leirikeskuksen alueelle omarantaisia tontteja Laukaan Saviolla Keskisuomalainen. 25.8.2020. Viitattu 7.4.2023.
- ↑ Karhulan kesäsiirtolassa 1974, Yle Elävä Arkisto. Viitattu 7.4.2023.
- ↑ Kuulutus. Helsingin Sanomat, 27.4.1976, s. 31. Näköislehti (maksullinen).
- ↑ Kemi lomauttaa väkeä ja palkkaa työttömiä. Helsingin Sanomat, 6.5.1991, s. 5. Näköislehti (maksullinen).
- ↑ Kotkan kaupunki 1868– Kotkan kaupunki. Viitattu 7.4.2023.
- ↑ Kouvolalle kesäsiirtola Kulfareitillä. Helsingin Sanomat, 1.3.1963, s. 8. Näköislehti (maksullinen).
- ↑ Kivelä, Mikko: Koulutuskonserni myy entisen Tanhuan kesäsiirtolan Etelä-Suomen Sanomat. 20.1.2014. Viitattu 7.4.2023.
- ↑ Forsius, Arno: Lahden kansakoulujen kesäsiirtolatoiminta 1911–1988 (Pohjautuu teokseen Forsius, Arno: Sosiaali- ja terveydenhuollon kehitys Hollolassa ja Lahdessa vuosina 1866–1985. Lahden kaupunki. Vammala 1992.) Päijä-Häme-wiki. 1991, tarkistettu 2004. Viitattu 7.4.2023.
- ↑ Tervetuloa Wanhaan Pappilaan Sastamalan Wanha Pappila. Viitattu 7.4.2023.
- ↑ Oulun kansakoululaiset saivat kesäsiirtolan. Helsingin Sanomat, 12.7.1965, s. 3. Näköislehti (maksullinen).
- ↑ Alasuutari, Päivi: Hienot lapsuudenmuistot kesäsiirtolasta Kaleva. 22.7.2006. Viitattu 7.4.2023.
- ↑ Kesäsiirtola Salmisaari-sivusto. Viitattu 7.4.2023.
- ↑ Porvoon kesäsiirtola uimakieltoon kolibakteerien vuoksi. Helsingin Sanomat, 20.6.1986, s. 7. Näköislehti (maksullinen).
- ↑ Pölläkarin kesäsiirtola sai uuden vuokralaisen Länsi-Suomi. 24.6.2020. Viitattu 7.4.2023.
- ↑ Käiväräinen, Vesa: Kierroksella Klippulassa – Kaupungin on päätettävä, korjataanko kiinteistö vai myydäänkö se Salon Seudun Sanomat. 6.6.2022. Viitattu 7.4.2023.
- ↑ Mannerheimin Lastensuojeluliiton kesäsiirtola Suomusjärvelle. Helsingin Sanomat, 29.6.1940, s. 6. Näköislehti (maksullinen).
- ↑ Kesäsiirtolan leirit Seinäjoen kaupunki. Viitattu 7.4.2023.
- ↑ Leirikeskus Sorja Tampereen Kesäsiirtolayhdistys. Viitattu 7.4.2023.
- ↑ Jussila, Timo: Virrat Liedenpohja Syvälahti. Kivikautisen asuinpaikan rajaus tilan 2:46 Rieskaniemi alueella, s. 4. Tuomo Jantunen, 2004. Teoksen verkkoversio (PDF) (viitattu 7.4.2023).
- ↑ Koskinen, Niina & Rauhanen, Pauliina: Vähäsillan elämää. Kokemuksia kesäsiirtolasta 1930–60-luvuilla ja lastensuojelun merkittäviä muutoksia vuosina 1900-2020. (Opinnäytetyö) Tampereen ammattikorkeakoulu, Sosiaalialan ylempi amk-tutkinto, 2020. Teoksen verkkoversio (PDF) (viitattu 7.4.2023).
- ↑ Historiaa MLL Vaasan yhdistys. Viitattu 7.4.2023.
- ↑ Valkeakosken lapsille oma kesäsiirtolansa. Helsingin Sanomat, 31.7.1959, s. 5. Näköislehti (maksullinen).
- ↑ Kesäsiirtola. (Varkauden kaupungin myynti-ilmoitus.) Helsingin Sanomat, 17.4.1994, s. 82. Näköislehti (maksullinen).
- ↑ Ruokoniemen kesäsiirtola huutokaupassa. Helsingin Sanomat, 5.11.1970, s. 14. Näköislehti (maksullinen).
Kirjallisuutta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Jäntti, Annikki: Peruskoulun kesäsiirtola- ja muun lomavirkistystoiminnan opas. Valtion painatuskeskus, 1988. ISBN 951-860-980-2.
- Kauranne, Jouko: Vuosisata kesävirkistystä : Helsingin kansa- ja peruskoululaisten kesäsiirtola- ja kasvitarhatoiminnan satavuotishistoria. Helsingin kaupunki 1995.
- Lapinleimu-Assmann, Kristiina: ”Lasten Elanto – kumminlahjoja ja Sompasaaren kesäisiä päiviä”. Kulman takana Elanto, toim. Minna Sarantola-Weiss. Helsingin kaupunginmuseo 2005. ISBN 952-473-562-8.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Karhulan kesäsiirtolassa 1974, video 10 min, Yle Elävä arkisto.