Kesäihottuma
Kesäihottuma on hevosen yliherkkyysreaktio hyönteisille, erityisesti Culicoides-polttiaisille.[1] Sen oireita ovat ihon kutina, turvotus, punaisuus, hilseily ja paksuuntuminen. Kesäihottumaa ei voi parantaa, ja hoito on oireita lievittävää tai hyönteispistoja ehkäisevää.
Aiheuttaja
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kesäihottuman aiheuttaa yksilön herkistyminen hyönteisten, erityisesti hyttysten tai Culicoides-suvun pistiäisten syljelle.[2] Sairauden puhkeamiseen vaikuttavat geneettiset ja ympäristötekijät[1]. Suomenhevosilla tehdyn tutkimuksen mukaan hevosen väri ei vaikuta sairastavuuteen.[1]
Oireet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kesäihottuman oireita ovat ihon kutina, turvotus, punaisuus, hilseily ja paksuuntuminen.[2][1] Kun hevonen hankaa itseään, iho rikkoutuu, mistä seuraa haavautumia, tulehduksia sekä jouhien katkeilua.[2][1] Voimakkaasti oireileva hevonen saattaa hangata harjansa ja häntänsä melkein kokonaan pois.[2] Oireet ilmenevät lämpiminä vuodenaikoina[1] ja voimistuvat vähitellen vuosi vuodelta.[2] Tyypillisesti oireet ilmenevät 3–6-vuotiaille.[2]
Diagnoosi tehdään oireiden, oirehistorian ja oireiden vuodenaikaisen vaihtelun perusteella.[2][1] Reaktion aiheuttava allergeeni voidaan selvittää tarkemmin intradermaalikokeella, antigeenisimulaatiokokeella tai allergeenispesifin immunoglobuliini E -mittauksella.[1] Allergisoivaa hyönteisryhmää voi päätellä myös ihovaurioiden sijainnin perusteella: hyttyset suosivat kylkiä, Culicoides-pistiäiset häntää, harjaa, päätä ja korvia.[2]
Hoito ja ehkäisy
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kesäihottumaa ei voi parantaa, ja hoito on oireita lievittävää[1] tai hyönteispistoja ehkäisevää.[2] Kesäihottumasta kärsivän hevosen oireita voidaan lievittää muun muassa loimituksella, lääkityksellä, siedätyshoidolla ja hevosen pito-olosuhteiden muutoksilla.[1] Ihon kutinaa ja infektiota hoidetaan akuutisti kortisonivoiteilla, tilanteen vaatiessa myös antibiooteilla. Hevosen siirtäminen pois laitumelta talliin ehkäisee hyönteispistot väliaikaisesti.[2]
Kesäihottuman oireiden ennaltaehkäisy aloitetaan aikaisin keväällä. Parhaaksi keinoksi on todettu hevosen hyönteisloimitus koko kesäkauden ajan.[2] Myös hyönteiskarkotteita voidaan käyttää. Hevosen ulkoilua pyritään välttämään sellaisina vuorokaudenaikoina, jolloin hyönteiset ovat runsaimmin liikkeellä, erityisesti alkuillasta ja auringonnousun jälkeen,[2] ja ulkoilu ilman loimea on kesäkautena mahdollista lähinnä hyvin tuulisella säällä tai kaatosateessa. Vältettävät ulkoiluajat kuitenkin vaihtelevat hyönteislajeittain.[2] Hyönteisten lisääntymistä laidunympäristön lähistöllä voidaan vähentää tuhoamalla seisovat vesilammikot, puhdistamalla hevosten juoma-astiat usein ja kärpäsherkkyyden ollessa kyseessä poistamalla hevosten ulosteet laitumelta.[2]
Esiintyminen
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kesäihottumaa esiintyy kaikenrotuisilla hevosilla, Suomessa etenkin islanninhevosilla ja suomenhevosilla. Erityisesti islanninhevosen kesäihottumaa on tutkittu paljon.[1]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d e f g h i j k Turtiainen, Heli: ”Tiivistelmä”, Kesäihottuma suomenhevosilla. Helsingin yliopisto – Eläinlääketieteellinen tiedekunta, 2010. Teoksen verkkojulkaisu Helsingin yliopiston eläinlääketieteellisen tiedekunnan verkkosivuilla (viitattu 30.1.2014).
- ↑ a b c d e f g h i j k l m n Sykes, Ben; Niinistö, Kati: Kesäihottuma ja muut yliherkkyyteen liittyvät ihosairaudet hyvinkaanhevossairaala.fi. Hyvinkään hevossairaala. Arkistoitu 2.2.2014. Viitattu 30.1.2014.