Islanninhevonen
| Islanninhevonen | |
|---|---|
 |
|
| Tyyppi: | yleishevonen[1] |
| Alkuperä ja nimet | |
| Alkuperämaa: |
 Islanti |
| Polveutuminen: | Equus scandinavicus[1] |
| Rodun syntyaika: | 800–900 jaa.[1] |
| Muita nimityksiä: | issikka |
| Esiintyminen ja käyttö | |
| Käyttötarkoitus: |
vaellus- ja maastoratsastus; askellajiratsastus; harrasteratsastus |
| Merkitys Suomessa: | noin 2 000 yksilöä |
| Ominaisuudet | |
| Korkeus: | yleensä 130–150 cm [1] |
| Värit: | kaikki paitsi tiikerinkirjava ja samppanjavärit |
Islanninhevonen kuuluu maailman vanhimpiin hevosrotuihin. On arveltu, että ensimmäiset hevoset tulivat saarelle viikinkien mukana Islannin asuttamisen yhteydessä 700–800-luvulla, ja että nämä hevoset olivat eurooppalaisia metsähevosia sekä poneja. Rotua on kotimaassaan Islannissa jalostettu täysin puhtaana lähes tuhat vuotta, koska hevosten tuonti Islantiin on kiellettyä.[2] Tarkoituksena on säilyttää rodun ainutlaatuisuus sekä estää eläintautien pääsy maahan. Myöskään maasta vietyä hevosta ei enää saa tuoda takaisin. Niinpä islantilaiset kilparatsastajat matkustettuaan muualle maailmaan kilpailemaan yleensä tapahtuman jälkeen myyvät hevosensa tai pitävät omaa kilpatallia esimerkiksi Manner-Euroopassa. Suomessa on yli 2 000 islanninhevosta,[2] joista noin 900 on Suomen Hippos ry:n rekisterissä.
Islanninhevosen nimi koostuu yleensä kolmesta osasta: etunimestä, frá-prepositiosta (”kotoisin -sta”) ja syntymäpaikan nimestä. Islanninhevonen nimetään yleensä islanniksi, ja muunmaalaiset kasvattajat saattavat tätä tarkoitusta varten antaa tallilleen myös islanninkielisen nimen. Islanninhevosen etunimi viittaa tavallisesti johonkin sen ominaisuuteen; esimerkiksi Kjarni tarkoittaa pähkinää, jonka kovan kuoren alla on pehmeä sydän.
Ominaisuudet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Säkäkorkeudeltaan islanninhevonen on suhteellisen pieni (yleisin korkeus 122–142 cm[2]), mutta kokoonsa nähden se on hyvin vahva, eikä sitä ponikokoisuudesta huolimatta lueta poni- vaan hevosroduksi muun muassa tyypillisistä poneista poikkeavan rakenteensa vuoksi. Normaalikokoinen aikuinenkin pystyy hyvin ratsastamaan islanninhevosella. Tyypillinen islanninhevonen voi kantaa noin 100 kg painoa ja vetää kaksi kertaa oman painonsa verran. Ulkomuodoltaan islanninhevoset ovat vankkoja, joskin jalostuksessa tavoitellaan yhä urheilullisempaa ja kevyempää rakennetta.
Islanninhevoset kasvattavat talveksi paksun, vettä, lunta, savea, mutaa ja pakkasta läpäisemättömän talvikarvan. Siksi ne eivät yleensä tarvitse loimitusta kovimmillakaan pakkasilla. Islanninhevosilla on myös pitkät, tuuheat jouhet. Värivaihtelua on paljon: eräitä kirjavuusgeenejä (sabino ja frame overo) sekä tiikerinkirjavuutta lukuun ottamatta rodussa esiintyy lähes kaikkia tunnettuja värigeenejä. Kaikki värit hyväksytään, ja perus- ja erikoisvärejä ja niiden eri sävyjä ja yhdistelmiä on kymmenittäin. Koska islanninhevosia on kotimaassaan varsinkin historiallisesti pidetty paljon laiduntamassa vapaana yhteislaumoissa, monenkirjavat värit ovat auttaneet omistajaa löytämään laumasta nopeasti oman hevosensa.lähde? Niinpä monenlaiset, usein näyttävät värit ovatkin islanninhevosten omistajille yhä suorastaan ylpeyden aihe.
Islanninhevosta pidetään luonteeltaan tasaisena ja helppona käsitellä. Tämä johtuu osaltaan siitä, että islanninhevoset saavat perinteisesti kasvaa ja elää lajityypillisesti isoissa laumoissa ja ulkoilla runsaasti, jolloin erilaisten käytösongelmien riski on pieni. Yksilökohtaisia eroja esiintyy kuitenkin aivan kuten muillakin hevosroduilla; osa hevosista on herkkiä ja eteenpäinpyrkiviä, osa taas rauhallisia. Islanninhevonen soveltuu yleensä kaikenikäisten ratsastajien käyttöön, mutta osa hevosista vaatii vahvan temperamenttinsa vuoksi aikuisen, kokeneen ratsastajan.lähde?
Islanninhevoset ovat tavallisesti terveitä ja pitkäikäisiä: 30-vuotias islanninhevonen ei ole harvinaisuus, ja jotkin yksilöt saattavat hyvässä hoidossa elää huomattavasti vanhemmiksikin. Suomeen tuoduilla yksilöillä esiintyy kuitenkin yleisesti kesäihottumaa, koska eläimet eivät kotimaassaan ole tottuneet tämän ilmastoalueen hyönteisiin. Myös Suomessa syntyneillä yksilöillä tavataan kesäihottumaa.lähde? Islanninhevosten koulutus aloitetaan myöhemmin kuin useimmilla muilla hevosroduilla, 4–5 vuoden iässä, koska ne muiden maatiaisrotujen tapaan kasvavat ja kehittyvät hitaammin kuin pitkälle jalostetut rodut. Islanninhevosta pidetään täysikasvuisena vasta 7–8-vuotiaana.
Töltti ja passi
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Islanninhevosten erikoispiirteisiin lukeutuvat ylimääräiset, ratsastajalle mukavat askellajit töltti ja passi. Islanninhevosilla on tölttiin ja mahdollisesti myös passiin yleensä vahvat luontaiset taipumukset, ja ne liikkuvat näissä askellajeissa varsasta saakka myös vapaana ollessaan, joskin askellajeja pystytään koulutuksella ja ratsastuksella sekä parantamaan että heikentämään.
Töltti on nelitahtinen, tasainen askellaji, jossa hevosen jalat liikkuvat samassa järjestyksessä kuin käynnissä. Töltissä hevonen kulkee koottuna ja astuu takajaloillaan hyvin alleen. Tempo voi vaihdella kävelyvauhdista aina laukan nopeuteen saakka. Töltti on ratsastajalle ja hevoselle erittäin tasaista ja mukavaa menoa.
Passi on kaksitahtinen, laukkaa nopeampi, vauhdikas askellaji, jossa saman puolen jalat liikkuvat samanaikaisesti samaan suuntaan, ja jossa on liitovaihe. Passi on islanninhevosilla tölttiä harvinaisempaa.lähde? Hidasta passia, jossa ei ole liitovaihetta, ei hevosilta toivota, ja sitä kutsutaankin halventavasti possupassiksi. Passi tarvitsee ratsukolta enemmän taitoa ja kokemusta kuin töltti. Passi myös vahingoittaa jalkoja liiallisella käytöllä joten passia ei saa mennä liikaa .
Kaikki islanninhevoset eivät osaa erikoisaskellajeista molempia tai kumpaakaan. Vain tölttäävää hevosta kutsutaan nelikäyntihevoseksi, ja sekä töltin että passin osaavaa taas viisikäyntihevoseksi. Vain normaalit askellajit (käynnin, ravin ja laukan) hallitsevat islanninhevoset eivät ole toivottuja, ja ne karsitaankin jalostuksesta.lähde? Joillakin islanninhevosilla tölttitaipumukset puolestaan ovat niin vahvat, että ne vapaanakin liikkuessaan tölttäävät ravaamisen sijasta ja niitä voi olla vaikea saada lainkaan ravaamaan. Nature-lehdessä julkaistu tieteellinen tutkimus on osoittanut, että eri askellajien osaamisen taustalla ovat geneettiset tekijät.[3]
Käyttö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Islanninhevoset ovat maastovarmuutensa ansiosta mainioita vaellusratsuja. Etenkin kotimaassaan Islannissa perinteiseen tapaan kasvaneet hevoset ovat tottuneet liikkumaan ympäri vuoden vaihtelevassa ja hankalassa maastossa ja ovat erityisen varmajalkaisia.
Vaikka islanninhevoset ovat kuin luotuja maastoratsastukseen, niitä näkee yhä useammin myös koulu- ja esteradoilla. Islanninhevosesta on tullut suosittu harrastehevonen niin aikuisille kuin nuorillekin sopivan kokonsa ja monipuolisuutensa ansiosta.lähde?
Askellajikilpailut
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Islanninhevosille järjestetään omia erityisiä askellajikilpailuitaan. Askellajikilpailuja järjestetään Suomessa paikallisista tallikilpailuista aina SM-kisoihin, kansainvälisesti myös PM- ja MM-tasolle asti. Passijuoksu- ja tyylipassikilpailut käydään 150–250 metrin pituisilla passiradoilla. Neli- ja viisikäyntihevosten askellaji- ja tölttiluokat järjestetään 250 metrin pituisella ja noin 4 metriä leveällä soikioradalla. Kansainvälisten kilpailujen luokkiin kuuluva askellajihevosten kür-tyyppinen kouluohjelma ratsastetaan kouluradalla ja siinä esitetään liikkeitä eri askellajeissa, mutta ei liitopassia. Nelikäynnissä esitetään hidasta tölttiä, ravia, käyntiä, laukkaa ja nopeaa eli lisättyä tölttiä. Viisikäynnissä esitetään nopean töltin sijaan liitopassia. Tölttilajeissa esitetään tölttiä eri tempoissa, T2-luokassa myös pitkin ohjin, ohjat yhdessä kädessä, jolloin hevosen on kannettava itsensä töltissä. Passijuoksu on nopeuslaji. Tyylipassissa annetaan aikapisteiden lisäksi tyylipisteet niin passiin siirtymisestä, passin laadusta kuin lopussa tapahtuvasta hidastuksestakin. Passijuoksua lukuun ottamatta askellajikilpailut ovat arvostelulaji, jota arvostelee 3–5 tuomaria. Arvosteluasteikko on 0–10. Arvostelun pääkohtia ovat askellajin tahdin puhtaus, oikea tempo, liikkeiden lennokkuus, muoto ja esityksen harmonia.
Suomalainen Nicola Bergman-Kankaala voitti vuonna 2003 MM-hopeaa viisikäynnissä hevosella Bruni frá Súluholti.[4]
- Ovaaliradan lajit
- Töltti T.1 *
- Töltti T.2 *
- Nelikäynti V.1 *
- Viisikäynti F.1 *
- Passiradan lajit
- 250 metrin passijuoksu P.1
- Passikoe PP.1
- Speedpassi P.2
- Kouluratsastusradan lajit
- Kouluratsastus FS.1
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d Tähkämö, S.: Islanninhevonen 17.11.2007. Hevosmaailma. Arkistoitu 30.9.2009. Viitattu 16.10.2009.
- ↑ a b c Piskuinen islanninhevonen kantaa raavaammankin miehen. Yle.fi 18.4.2014. Viitattu 30.1.2015.
- ↑ Alerini, Leena: Nopeutta ja liikkeitä säätelevä geeni löydetty hevosella Hevosurheilu. Arkistoitu 9.9.2012. Viitattu 12.9.2012.
- ↑ Bruni frá Súluholti Sukuposti. Viitattu 21.9.2015.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Suomen Islanninhevosyhdistys ry
- Islanninhevonen Hevosmaailma.netissä (Arkistoitu – Internet Archive)
- Islanninhevosten alkuperäkantakirja