Kauttuan ruukinpuisto

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Ruukinpuiston vanhat hevostallit Tallinmäellä.

Kauttuan ruukinpuisto on Euran Kauttualla sijaitseva entinen rautaruukki ja paperiteollisuusmiljöö.

Ruukinpuiston rakennukset ovat nykyään pääosin asuntoina. Lisäksi alueella toimii muun muassa kesäteatteri sekä tehdasmuseo. Ruukinkartanon vanha päärakennus tarjoaa hotelli- ja ravintolapalveluita Kauttuan Klubin nimellä.

Vuonna 1907 perustettu paperitehdas on edelleen toiminnassa käsittäen useita vuosikymmenten saatossa tehtyjä laajennuksia. Ruukinpuistossa järjestetään myös erilaisia markkinoita sekä vuosittainen Kauttuan ruukkifestivaali-kulttuuritapahtuma.

Kauttuan ruukinpuisto on yksi Suomen arvokkaimmista vanhoista ruukkimiljöistä. Alueella sijaitsee muun muassa useita arkkitehti Alvar Aallon suunnittelemia arvorakennuksia. Ruukinpuisto kuuluu nykyään Museoviraston määrittelemiin Valtakunnallisesti merkittäviin rakennettuihin kulttuuriympäristöihin.

Historia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vanhimmat merkit asutuksesta ruukinpuiston alueella ovat jo esihistorialliselta ajalta. Alueen luoteisosasta Eurajoen rannasta löytyy useita kivi- ja rautakautisia muinaisjäännöksiä sekä isojaon yhteydessä autioitunut vanha Kauttuan kylän paikka.

Kauttuan ruukin perusti vuonna 1689 vapaaherra Lorentz Creutz Eurajoessa sijaitsevan Kauttuankosken rannalle. Hän oli jo aikaisemmin rakennuttanut paikalle vesisahan. Lisäksi Creutz oli ennen Kauttuan ruukkia perustanut Forsbyn ruukin Pernajaan sekä Teijon ruukin Perniöön.

Creutz onnistui lunastamaan itselleen Kauttualta ja ympäristöstä kahdeksan vanhaa kruununtilaa. Niiden maat takasivat hänelle riittävän hiilen saannin. Lisäksi tilat mahdollistivat ruukille omavaraistaloudessa elämisen maanviljelyksen ja karjankasvatuksen suhteen.

Ruukissa oli aluksi kaksi ahjoa ja yksi kankivasara. Masuunia Kauttualle ei koskaan rakennettu, vaan takkirauta tuotiin aluksi Teijosta ja myöhemmin Ruotsista. Koska Eurajoki ei enää ruukin perustamisen aikoihin ollut purjehduskelpoinen, kuljetettiin raaka-aine talvisin reellä noin 40 kilometrin päästä meren rannalta joen suulta.

Vuonna 1802 valmistunut Kauttuan ruukinkartanon päärakennus.
Kauttuan ruukki Zacharias Topeliuksen kirjasarjassa Finland framstäldt i teckningar 1800-luvun puolivälissä.

Lorentz Creutzin kuoleman aikoihin vuonna 1698 Kauttua oli maan neljänneksi suurin ruukki. Hänen poikansa Claes Creutz ei kuitenkaan ollut kiinnostunut ruukin hoitamisesta vaan palveli kuninkaan armeijassa eri puolilla Eurooppaa. Ajan tavan mukaan sotilaat joutuivat itse rahoittamaan sotimistaan ja Claes Creutzin piti kiinnittää ruukki tukholmalaiselle kauppiaalle Paul Timmille. Claesin kaaduttua taistelussa vuonna 1706 siirtyi Kauttuan ruukki hänen haltuunsa.

Paul Timmin kuoleman jälkeen omistajaksi tuli vuonna 1743 hänen poikansa Parmen Timm. Hän rakennutti muun muassa uuden nippuvasarapajan vuonna 1746 sekä ruukin ensimmäisen kartanorakennuksen. Hänen aikanaan ruukista tuli jälleen kannattava yritys ja se onnistui vakiinnuttamaan asemansa Suomen rautaruukkien joukossa. Parmen Timm kuoli 1750, minkä jälkeen hänen leskensä ja tämän uusi puoliso ja vuodesta 1766 Timmin poika Johan (k. 1801) johtivat ruukin toimintaa.

Kauttuan ruukin seuraava omistaja oli Savosta lähtöisin ollut Anders Henrik Falck, jonka puoliso oli Parmen Timmin pojantytär. Falck rakensi uuden uusklassisen kartanorakennuksen, joka valmistui vuonna 1802. Lisäksi hän rakennutti uuden kankivasarapajan sekä sahan. Myöhemmin Falckien aikana valmistui vielä työläisten asuntoja ruukkia halkovan Sepäntien varteen. Suvun hallinnoidessa ruukkia sen tuotanto kasvoi voimakkaasti.

Vuonna 1873 ruukki myytiin liikemies Antti Ahlströmille. Vuosisadan loppuun mennessä oli ruukin toiminta menettänyt kannattavuuttaan niin, että vuonna 1880 sen omistaman maatalouden tuotto ohitti rautaruukin tuoton. Toiminta lopetettiin vuosisadan vaihteeseen mennessä ja vuonna 1908 A. Ahlström Osakeyhtiö aloitti Kauttualla paperin valmistuksen.

Nykyäänkin toiminnassa oleva Kauttuan paperitehdas rakennettiin kartanoa vastapäätä joen varteen. Lisäksi ruukinpuistoon valmistui useita johtajien ja työntekijöiden asuntoja. Kauttualle rakennettiin myös Rauman radalta haarautuva rautatie sekä rautatieasema.

Ruukinpuiston rakennuksia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Jarl Eklundin suunnittelema Villa Ahlström.

Kauttuan ruukinpuisto koostuu useista eri aikakausilla valmistuneista rakennuksista. Niistä vanhimpia ovat 1700-luvulta peräisin olevat työläisasunnot Sepäntien varrella. Ainoa rautaruukin ajoilta säilynyt tuotantorakennus on Eurajoen rannassa sijaitseva hiilen varastointiin tarkoitettu suuli. Vanha saharakennus on 1800-luvun jälkipuoliskolta. Vuonna 1907 valmistuneen tiilirakenteisen paperitehtaan on suunnitellut arkkitehti Torkel Nordmanin toimisto.

Suurin osa säilyneistä asuinrakennuksista on 1800-luvulta. Gabriel von Bonsdorffin suunnitteleman ruukinkartanon päärakennuksen lisäksi alueella on muun muassa kahdeksankulmainen kellotorni 1830-luvulta. Vuonna 1746 valmistuneen ruukinhoitajan asunnon kellariholvit toimivat kartanorakennuksen perustana. Päärakennusta on laajennettu vuonna 1824.

Vuonna 1911 valmistui Villa Ahlström arkkitehti Jarl Eklundin piirustusten mukaan.Taloon liittyvän puiston suunnitteli puutarha-arkkitehti Paul Olsson.

Villa Ahlströmin lähistölle rakennettiin esimiesten asunnoiksi Mäkelä- ja Mäntylä-nimiset talot. Jälkimmäisen suunnittelusta vastasi arkkitehti Arvid Tollet. Jokirannassa on 1870-luvulla rakennettu asuin- ja konttorirakennus sekä Birger Federleyn suunnittelema ateljeerakennus vuodelta 1902.

Alvar Aallon rakennukset ja suunnitelmat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pydamidikattoinen Villa Aalto, entinen ”Tipula”, on valmistunut vuonna 1943.

Kauttuan paperitehdasta asuinalueineen laajennettiin huomattavasti 1930- ja 1940-luvuilla. Arkkitehti Alvar Aallon suunnitelmilla oli merkittävä osa niiden toteutumisessa. Hän teki ensimmäiset piirustuksensa vuonna 1936, laatien niitä samaan aikaan Kotkaan rakennetun Sunilan sellutehtaan suunnitelmien kanssa.

Aalto piirsi Kauttualle useita eri rakennuksia. Niistä merkittävimpänä pidetään nykyään vuonna 1938 valmistunutta Terassitaloa. Se kuuluu muun muassa kansainvälisen Docomomo-arkkitehtuurijärjestön suomalaisen arkkitehtuurin merkkiteosluetteloon.

Toinen huomattava Aallon suunnittelma rakennus on alun perin Ahlströmin työntekijöille tarkoitettu vuonna 1946 valmistunut Jokisauna. Aalto suunnitteli sen yhdessä puolisonsa Ainon kanssa. Kunnostetussa rakennuksessa toimii nykyään kahvila, designmyymälä sekä tilaussauna.

Muita Aallon suunnittelemia rakennuksia ovat muun muassa toimihenkilöstön asunnoiksi rakennetut tyyppitalot, niin sanotut A-talot. Vuonna 1942-1943 rakennettiin naistyöläisten ja naimattomien virkanaisten asuntola "Tipula", nykyinen Villa Aalto. Aallon suunnitelmiin perustuvat myös niin kutsutut Sähkötalot, jotka olivat A-tyyppitalojen tapaan elementeistä rakennettuja vaakalaudoitettuja rivitaloja. Ne rakennettiin vuonna 1944. Pakkaustehtaan, eli Euran Paperin johtajan asunto "yli-insinöörin talo" valmistui Lohiluomaan Pyhäjärven rannalle vuonna 1944. Työväestön sauna- ja pesularakennus rakennettiin ruukin alueen alimman kosken äärelle vuosina 1944-1946.

Alvar Aalto teki Kauttuan ruukinpuistoon myös useita toteutumatta jääneitä suunnitelmia. Hän piirsi muun muassa koulun, urheilukentän sekä työntekijöiden yhteisen kokoontumistilan. Terassitaloja oli myös tarkoitus rakentaa enemmän kuin yksi. Sodan syttyminen ja siitä seurannut materiaalipula kuitenkin estivät niiden rakentamisen. Rakennusten lisäksi Aalto suunnitteli alueelle uutta toteutumatta jäänyttä katuverkkoa.

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirjallisuutta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Kauttua, teollisuus- ja asuinalue Kauttua, Eura, Julkaisija Alvar Aalto -museo, Alvar Aalto -säätiö, 2018
  • Korvenmaa Pekka: Kauttua: Tuotanto ja ympäristö 1689-1989., Ahlström, 1989

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]


Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Kauttuan_ruukinpuisto&oldid=22466358”