Eurajoki (joki)
| Eurajoki | |
|---|---|
 Eurajokea Euran Kauttualla joulukuussa 2009 |
|
| Maat | Suomi |
| Maakunnat | Satakunta |
| Kunnat | Satakunnan maakunta |
| Vesistöalue ja valuma-alueen tietoja | |
| Päävesistöalue | Eurajoen vesistö |
| Pinta-ala | 1 335,9 km² [1][2] |
| Järvisyys | 12,9 % [2][3] |
| Joen uoman kohteita | |
| Alkulähde | Pyhäjärvi |
| Laskupaikka | Eurajoki, Eurajoensalmi, Selkämeri |
| Esteet | Kauttuan säännöstelypato, Eurakosken vesivoimalaitos, Irjanteen padot, Paneliankosken voimalaitos ja Suutalankosken pato |
| Sivu-uomat | Köyliönjoki, Juvajoki, Ahmasoja |
| Taajamat | Eura, Eurakoski, Panelia, Irjanne ja Eurajoki |
| Mittaustietoja | |
| Lähdekorkeus | 44,9 m mpy. |
| Laskukorkeus | 0 m |
| Korkeusero | 44,9 m |
| Pituus | 52,9 km [1] |
| Kaltevuus | 0,85 m/km |
| Keskivirtaama | 9,2 m³/s (Pappilankoski) [4] |
| Muuta | |
| Muualla | Wikimedia Commons |
|
[ Muokkaa Wikidatassa ] [ ohje ]
|
|
Eurajoki (ruots. Eura å) on Eurajoen vesistön laskujoki Lounais-Suomessa Satakunnassa. Se saa alkunsa Säkylän Pyhäjärven pohjoispäästä Euran Kauttualta ja virtaa entisen Kiukaisten ja Eurajoen halki laskien Eurajoensalmeen Selkämereen. Joki on Eurajoen vesistön kokoava joki.[5][6] 2018 happamoituminen aiheutti joessa kalakuolemia[7]
Joen kulku
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Pyhäjärven luusua sijaitsee Lohiluomassa. Joki on padottu sen säännöstelyn takia 700 metrin päässä luusuasta. Samalla, kun varmistetaan järven pinnankorkeuden tasaisuus, yritetään pitää Eurajoen virtaama tasaisena ja mahdollisimman runsaana. Joki ohittaa Kauttuan paperitehtaat, jotka hyödyntävät jokea raakavesilähteenään. Kallioinen maasto saattaa joen alas noin 13 metrin pudotuksella 600 metrin matkalla Kauttuan peltoaukealle.
Joki on kuluttanut itselleen pohjoista kohti viettävää uomaa, joka virtaa noin 13 kilometriä Euran ja Eurakosken läpi leveän peltoaukean poikki. Joki putoaa tällä matkalla vain 5–8 metriä, joten virtaus on verkkaista. Lyhyessä Eurakoskessa vesi kuitenkin saa vauhtia, kun se ohittaa kylän mutkitellen noin kaksi kilometriä, jolloin joki tekee jyrkän käännöksen länttä kohden samalla, kun siihen yhtyy Köyliönjoki.
Eurakosken jälkeen noin seitsemän kilometrin päässä joki saapuu Paneliaan, jossa joki haarautuu sulkien uomiensa väliin Papinsaaren. Saaren jälkeen joki tekee reilun kiepin sulkien sisäänsä Panelian kirkon, joka sekin on nykyään saaressa, sillä Paneliankosken voimalaa varten tehty ränni sulkee sen eristyksiin.
Panelian jälkeen noin viiden kilometrin matkalla joki halkoo peltoaukeita, jotka on raivattu tasaisesta suosta ja joita reunustavat lukuisat hiidenkiukaat. Nykyinen laaja viljelysaukea oli muinoin Panelianlahdeksi kutsuttu merenlahti. Pienen vuolteen jälkeen, seuraavien 3 kilometrin matkalla joki toimii rajajokena Eurajoen ja Euran kuntien välissä, samalla kun se ahtautuu Kakkerinsuon ja Lamminsuon väliin.
Noin neljän kilometrin jälkeen se saavuttaa Huhdan ja Irjanteen, jossa ovat Saharin- ja Faltun kosket ja padot. Joki mutkittelee itsensä lounaaseen vielä seitsemän kilometrin matkan Eurajoen keskustaan. Joki on täällä padottu Pappilankosken voimalaitoksen takia. Voimalaitoksen alapuolella noin kilometrin päässä Eurajokeen yhtyy Juvajoki, joka tuo vedet Turajärvestä. Merelle on paikasta 8 kilometriä. Matkalla ovat vielä Suutalankosken pato, Nolponkoski, Masinikoski, Vuojoen kartano ja Tiironkoski.[8] Joki laskee Eurajoensalmeen vierekkäin Lapinjoen kanssa.
Voimalaitokset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Eurajoessa on yhteensä 11 koskea, joissa toimii kolme vesivoimalaitosta: Eurakosken vesivoimalaitos, Paneliankosken voimalaitos sekä Pappilankosken voimalaitos. Lisäksi joen alkupäässä Kauttuan paperitehtaiden kohdalla on säännöstelypato (Kauttuan pato). Sen on myös joissakin lähteissä virheellisesti mainittu olevan voimalaitos.[9][10]
Rauman seudun vesihuollon turvaamiseksi Kokemäenjoesta Köyliönjokeen on vedetty putki, jota käytetään erityisen kuivina aikoina lisäämään Eurajoen vesimäärää.
Historia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Eurajoen perkaus asia oli esillä 1700-luvun lopulla, kun viereinen Kokemäenjoen koskienperkaushankkeita seurattiin. Asiaa otettiin pitäjänkokouksissa esille 1794−95, mutta tulvien haitta jakaantui eri taloille eri lailla. Tämän vuoksi yksimielisyyteen perkauksien yksityiskohdista päästiin ja työt aloitettiin vasta 1800-luvun vaihteessa. Suomen sota keskeytti kaikki hankkeet ja niitä päästiin jatkamaan vasta Suomen Keisarillisen Koskenperkausjohtokunnan ohjamana 1820-luvun alussa.[11]
Vuonna 1821 ehdotti Vaaniin kartanoherra P-J. Timm Euran pitäjänkokouksessa, että Eurajoen perkaus käynnistettäisiin. Kokouksessa osa vastustivat hanketta, mutta Timm toimitti asian Suomen Keisarilliselle Koskenperkausjohtokunnalle, joka lähti mukaan hankkeeseen. Keväällä 1823 kruununvouti määrättiin pitämään asiasta kokous. Pitäjän väki lupasi toteuttaa hankkeen, jos johtokunta tukisi sitä 491 1/14 päivätyöllä. Syksyllä 1824 kokoonnuttiin kolmannen kerran kuulemaan paroni Carl Rosenkampffin perkaussuunnitelmasta. Suunnitelmaa tukemaan saatiin 13 726 ruplan ja 82 kopeekan määräraha. Kaikki alkoi yhteistoimin, mutta ajan saatossa syntyi riitoja ja vastustusta. Esimerkiksi 1830-luvulla riideltiin monestakin asiasta toisia osakkaita vastaan. Lopulta työ keskeytyivät vuosiksi. Asiat sovittiin osittain, koska työt jatkuivat ja vasta Kauttuan pehtoorin A. H. Franckin kuolema mahdollisti Kauttuan koskien perkauksen 1850-luvulla. Tässä vaiheessa Säkylän ja Yläneen asukkaat perkasivat myös Pyhäjärven luusuan, joka kuitenkin kului liikaan ja aiheutti Eurajoen alajuoksulla tulvia ja vahinkoa. Vuonna 1853 ei tämäkään toimenpide vielä riittänyt, koska tarvetta oli vielä perata Laukolankoski ja Eurakoski.[12]
Pyhäjärven järvenlaskusta käytiin kiistaa, mutta sitten 30. marraskuuta 1851 määräsi hovioikeus perkaamaan Kauttuan koskesta kivet. Koskenperkuun seurauksena veden kulku helpottui huomattavasti, ja Pyhäjärven pinta aleni enemmän kuin oli määrätty eli noin 1,8 metriä.[13]
Sivujoet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Euran keskustan tuntumassa yhtyy Ahmasjärven laskujoki Ahmasoja Eurajokeen. Merkittävin sivujoki on kuitenkin Köyliönjärvestä laskeva Köyliönjoki. Seuraava isompi sivujoki on Euran Turajärvestä laskeva Juvajoki, joka yhtyy Eurajokeen Eurajoen keskustassa.
Kokemäenjoesta johdetaan vettä Harjavallasta putkea pitkin Köyliönjokeen. Se täydentää Eurajoen virtausta kuivaan aikaan, kun siitä otetaan Pappilankosken kohdalla vettä Rauman kaupungille johtaen se Äyhönjärvelle.[14]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Triipponen, Juha-Pekka: Eurajoen alaosan kalataloudellinen kunnostussuunnitelma – Eurajoki (pdf) 2002. Turku: Lounais-Suomen ympäristökeskus. Viitattu 3.7.2012.
- Eurajoen vesistöalue (pdf) 2008. Oy Vesirakentaja. Arkistoitu 4.11.2013. Viitattu 3.7.2012.
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b OIVA – Ympäristö- ja paikkatietopalvelu (edellyttää rekisteröitymisen) Ympäristöhallinto. Viitattu 2.4.2012.
- ↑ a b Ekholm, Matti: Suomen vesistöalueet. (Vesi- ja ympäristöhallinnon julkaisuja – Sarja A 126) Helsinki: Vesi ja Ympäristöhallitus, 1993. ISBN 951-47-6860-4
- ↑ Kipinä-Salokannel, Sanna: Eurajoen-Lapinjoen-Sirppujoen pintavesien toimenpideohjelma vuosille 2016–2021, Varsinais-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus, 2016
- ↑ Varsinais-Suomen ELY: Eurajoki-Lapinjoki, viitattu 18.4.2012
- ↑ Eurajoen vesistöalue (34) Järvi-meriwiki. Suomen ympäristökeskus. Viitattu 9.2.2023.
- ↑ Triipponen, Juha-Pekka: Eurajoen alaosan kalataloudellinen kunnostussuunnitelma (pdf) 7.5.2002. Turku: Lounais-Suomen ympäristökeskus. Viitattu 17.4.2010.
- ↑ Kaloja kuolee Eurajoessa – syynä joen happamoituminen Yle, 2018
- ↑ Kansalaisen karttapaikka: Eurajoki
- ↑ Lounais-Suomen ympäristökeskus, Heikkokuntoiset vesistörakenteet Varsinais-Suomessa ja Satakunnassa, s. 18. Viitattu 9.10.2012.
- ↑ Ympäristöministeriö, Eurajoen vesistöalueen säännöstely Viitattu 9.10.2012.
- ↑ Koivisto, Olavi: Euran, Honkilahden ja Kiukaisten historia II, s. 107−113. Eura: Kuntien ja seurakuntien asettama historiatoimikunta, 1962.
- ↑ Koivisto, Olavi: Euran, Honkilahden ja Kiukaisten historia II, s. 116−123. Eura: Kuntien ja seurakuntien asettama historiatoimikunta, 1962.
- ↑ Kuusisto, Esko: Säkylän Pyhäjärven vesitase ja säännöstely. (Vesientutkimuslaitoksen julkaisuja) Helsinki: Vesihallitus, 1976. ISBN 951-46-1794-0 Teoksen verkkoversio (pdf).
- ↑ Rauman kaupunki: Talousvesi (Arkistoitu – Internet Archive), viitattu 18.4.2012
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Eurajoki Lounais-Suomen ympäristökeskus. Viitattu 13.2.2009.
- Eurajoen–Lapinjoen vesistöalueryhmä: Eurajoen–Lapinjoen vesistöalueen kehittämisohjelma 6.3.2008. Lounais-Suomen ympäristökeskus. Viitattu 13.2.2009.[vanhentunut linkki]
- Heli Saavalainen: Eurajoesta tuli likaviemäri – Rauma käyttää silti joen vettä raakavetenä Helsingin Sanomat. 25.5.2014. Arkistoitu 25.5.2014. Viitattu 25.5.2014.
| Joki ja meri: | Eurajoki • Eurajoensalmi • Selkämeri • Itämeri | ||||||||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
| Lähivesistöt: | Lapinjoen vesistö • Kokemäenjoen vesistö: Kokemäenjoen alue ja Loimijoen valuma-alue • Aurajoen vesistö • Mynäjoen veistö • Laajoen vesistö | ||||||||||||||
| Sivujokia: | Juvajoki • Pietarjoki • Köyliönjoki • Ahmasoja • Pyhäjoki • Yläneenjoki | ||||||||||||||
| Järviä: |
|