Kaupungistuminen

Wikipediasta
(Ohjattu sivulta Kaupungistumisaste)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Näkymä Seinen halkomasta Ranskan pääkaupungista Pariisista.

Kaupungistuminen eli urbanisaatio on yhteiskunnallinen ilmiö, jossa kaupungeissa asuvan väestön osuus kokonaisväestöstä kasvaa. Kaupungistumiseksi kutsutaan myös uusien kaupunkien syntyä ja kehittymistä. Kaupungeiksi kutsuttuja yhteisöjä on ollut olemassa jo vuosituhansien ajan. Nykyinen kaupungistuminen nähdään osana yhteiskunnan modernisaatiota. Kaupungistumista tutkii muun muassa kaupunkitaloustiede.

Maaseutumaisissa yhteiskunnissa kaupunkien väestönkasvu ohittaa ensin maaseudun väestönkasvun, ja myöhemmin maaseudun väestö kääntyy laskuun muuttoliikkeen myötä. Lopulta väestö alkaa vähentyä myös pienemmissä kaupungeissa ja keskittyy kooltaan suurempiin kaupunkeihin. Jotkin yhteiskunnat ovat jo siirtyneet vaiheeseen, jossa suurten kaupunkien väestö vähenee ja niiden lähialueiden väestömäärä kasvaa.

Kaupungistumisen keskeisenä käännekohtana pidetään sitä, että kaupungeissa asuu enemmän ihmisiä kuin maaseudulla. Tarkkaa ajankohtaa on vaikea määrittää, mutta erään arvion mukaan tämä käänne olisi tapahtunut vuonna 2008. Kaupunkilaisten määrän on ennustettu nousevan vuonna 2030 jo viiteen miljardiin, jolloin kaupungeissa asuisi 70 prosenttia maailman ihmisistä.[1]

YK:n UNDESAn mukaan 84 % Suomen väestöstä asui kaupungistuneilla (urbaaneilla) alueilla jo vuonna 2011.[2] Tilastokeskuksen jaottelun mukaan vasta 70 % suomalaisista asui kaupunkialueilla vuonna 2016, 7 % kaupungin läheisellä maaseudulla ja 6 % maaseudun keskustaajamissa.[3]

Kaupungistuminen menneisyydessä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
New Yorkin siluetti.

Historiallisesti kaupungin määrittely on hankalaa. Useimmiten historiantutkijat ja arkeologit kutsuvat kaupungeiksi sellaisia asutuskeskittymiä, jotka olivat ympäristöönsä nähden suurehkoja, ja joiden asukkaat eivät osallistuneet ravinnon tai raaka-aineiden perustuotantoon kuin enintään sivutoimisesti. Kaupunkien asutus keskittyi kauppaan, käsitöihin, hallinnollisiin tehtäviin ja erilaisten palvelujen tarjoamiseen. Maanviljelyyn keskittynyttä asutusta kutsutaan kyläksi. Erottelu ei kuitenkaan ole absoluuttinen, vaan kaupungin ja kylän välinen raja on liukuva. Joskus – esimerkiksi keskiajan Euroopasta puhuttaessa – kaupunki oli myös hallinnollinen ja oikeudellinen käsite, joten kaikki kaupunkimaisia piirteitä omanneet asutuskeskukset eivät olleet kaupunkeja ainakaan virallisesti.

Lontoo on kerran ollut mahtavan brittiläisen kansainyhteisön keskus.

Historialliset kaupungit eivät kooltaan ole aina vastanneet nykyaikaista mielikuvaa kaupungista: kaupungiksi saatetaan joissakin historiallisissa yhteyksissä kutsua muutaman sadan asukkaan asutuskeskittymää, vaikka nykyisin tämän kokoista yhteisöä pidettäisiin maaseudun taajamana. Kaupunkikäsitteen merkityksen ja määritelmien muuttumisen vuoksi historiallista ja nykyistä kaupungistumista on vaikea verrata.

Varhaisimmat sellaiset yhteisöt, joita yleisesti luonnehditaan kaupungeiksi, syntyivät 3000-luvulla eaa. Egyptissä ja Mesopotamiassa. Kaikkein ensimmäisenä miljoonakaupunkina pidetään antiikin Roomaa. Antiikin sivilisaatio, keskiajan islamilainen sivilisaatio ja esimerkiksi Kiina voidaan mainita esimerkkeinä varhain kaupungistuneista kulttuureista, joissa niissäkin tosin valtaosa väestöstä asui maaseudulla. Euroopassa kaupunkiasutus taantui Rooman valtakunnan hajottua, mutta alkoi hitaasti taas voimistua 700- ja 800-luvuilla, laajemmassa määrin sydänkeskiajalta lähtien. Merkittäviä kaupunkiyhteisöjä syntyi myös Saharan eteläpuoliseen Afrikkaan sekä Etelä- ja Väli-Amerikkaan jo ennen eurooppalaisten saapumista näille alueille. Myöhemmin kaupungistuminen levisi napaseutuja lukuun ottamatta kaikkialle maailmaan. Ennen teollistumisen aikakautta ja 1800-lukua yli 100 000 asukkaan kaupungit olivat kuitenkin poikkeuksellisia.

Nykyajan kaupungistuminen

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ilmakuvaa Tokiosta, maailman suurimmasta metropolista.

Ensimmäinen todella huomattava muuttoaalto kaupunkeihin tapahtui joissakin länsimaissa teollistumisen myötä 1700- ja 1800-luvuilla. 1900-luvulla länsimaissa tapahtui kaksi muuttoaaltoa kaupunkeihin, ensin 1900-luvun alussa ja toinen 1950- ja 1960-luvuilla. Vuonna 1900 vain kahdeksan prosenttia maailman väestöstä asui kaupungeissa. Nykyisin kaupungistumisastetta pidetään yhtenä kehittyneen maan mittareista (kaikki kehittyneet maat ovat nykyisin myös kaupungistuneita), vaikka myös osa kehitysmaista, pääosin Latinalaisen Amerikan ja Lähi-idän maat, ovat olleet jo pitkään kaupungistuneita.

Kiinassa on käynnissä nykyään maailmanhistorian laajin kaupungistuminen ja maan kaupungistumisen odotetaan jatkuvan vilkkaana myös tulevaisuudessa.[4] Muissakin kehitysmaissa kaupungistuminen on hyvin nopeaa. On arvioitu, että joka tunti 10 000 ihmistä muuttaa maalta kaupunkiin. Kuukaudessa se tekee noin seitsemän miljoonaa ihmistä. Viimeisen kolmen vuosikymmenen aikana noin miljardi ihmistä on muuttanut maalta kaupunkiin. Seuraavien kymmenen vuoden aikana ennustetaan muuttavan toinen miljardi lisää. Vuoteen 2055 mennessä kaupungit ottavat vastaan kahdesta neljään miljardia ihmistä.[5] Nopeimmin kasvavat 100 000–500 000 asukkaan kaupungit.lähde?

Nykyisen kaupungistumisen syyt

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Katso myös: Kaupunkitaloustiede
Hongkong on yksi maailmantalouden tärkeimmistä keskuksista ja maailman tiheimmin asutuista kaupungeista.

Kaupungistumisen syyt ovat moninaiset. Maaseudun koneellistuminen vähentää työvoiman tarvetta maaseudulla. Kehitysmaissa maaseutu on usein kovan väestönkasvun takia ylikansoitettu ja väestöräjähdys purkautuu kaupunkeihin. Maattomilla ja työttömillä maaseudun asukkailla ei ole muuta mahdollisuutta kuin muuttaa kaupunkiin.

Koska suurin osa kaupunkiin muuttajista on nuoria, on kaupunkien luonnollinenkin väestönkasvu suurta. Kaupungit ovat vetovoimaisia myös siksi, että ihmiset uskovat niissä olevan mahdollisuuksia työllistymiseen, koulutukseen ja parempaan elintasoon. Nämä kaupunkien maaseutua paremmat mahdollisuudet saavat usein kehitysmaissa toimeentulonsa maaseudulla jo turvanneetkin ihmiset muuttamaan kaupunkeihin. Tämän lisäksi myös ilmaston muuttuminen saattaa vaikuttaa kaupungistumiseen kiihdyttävästi; esimerkiksi Kiinassa tai Afrikassa paheneva kuivuus on pakottanut ihmisiä lähtemään kaupunkeihin maatalouden käydessä kotipaikalla mahdottomaksi. Länsimaissa suurkaupungit vetävät myös eri elämäntyylejä ja vaihtoehtokulttuureja harrastavia ihmisiä suvaitsevaisemman ilmapiirinsä vuoksi. Tämän takia monissa suurkaupungeissa, kuten Berliinissä ja San Franciscossa, on suuri homoyhteisö.

Ihmiset muuttavat ensin kotipaikkansa lähikaupunkiin, josta jonkin ajan kuluttua muutetaan eteenpäin maan suurimpiin kaupunkeihin. Monissa maissa kaupungistumista yritetään rajoittaa, mutta tulokset ovat huonoja. Esimerkiksi Kiinan Shanghaissa arvioidaan asuvan monta miljoonaa laitonta maaltamuuttajaa.

Kehitysmaiden kaupungistumisen ongelmia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuva eräästä favelasta eli slummista Rio de Janeirossa Brasiliassa.

Nopea kaupungistuminen luo myös ongelmia. Kehitysmaiden infrastruktuuri ei yleensä pysy kehityksen mukana, jolloin varsinaisen kaupungin laidoille syntyy paljon hökkelikyliä, joissa ei ole tarjolla alkeellisimpiakaan palveluja. Asunnottomuus ja katulapset ovat yleisiä ilmiöitä. Monissa kehitysmaissa jopa yli puolet väestöstä saattaa asua slummeissa. Asuntojen hinnat nousevat kovan kysynnän takia pilviin ja tuloerot kasvavat räjähdysmäisen suuriksi. Työttömyys on yleistä, mikä taas johtaa rikollisuuteen, prostituutioon, huumekauppaan ja pimeisiin töihin. Kaupungit ovatkin nykyisin entistä epätasa-arvoisempia paikkoja, joissa rikkaiden aidoilla reunustetut asuma-alueet ovat aivan slummien vieressä.

São Paulon keskustaa. São Paulo on eteläisen pallonpuoliskon suurin kaupunki.

Kaupungit vievät laajentuessaan tilaa esimerkiksi maataloudelta ja luonnolta. Vedestä saattaa tulla pulaa pohjavesilähteiden tyhjentyessä tai saastuessa. Pahimmillaan kaupungit tuottavat asukasta kohti moninkertaisesti jätteitä maaseutuun verrattuna, ja tehokkaan jätehuollon järjestäminen kuuluukin kehitysmaiden kaupunkien vaikeimpiin ongelmiin. Lisäksi kaupunki kuluttaa moninkertaisesti luonnonvaroja maaseutuun nähden, ja suurkaupunki tarvitsee pahimmillaan pinta-alaansa nähden monikymmenkertaisen alan viljeltyä maata ruokatarpeidensa tyydyttämiseksi.

Laajeneva kaupunki aiheuttaa myös liikenneongelmia. Laajentuessaan kaupunki lisää asukkaidensa auton tarvetta, eikä tieverkoston kehittäminen usein pysy autoistumisen tahdin mukana. Liikenne on ruuhkaista ja pysäköintipaikoista on pulaa. Autoistumisen takia monet suurkaupungit ovat todella saastuneita. Pahimmin saastuneissa kaupungeissa ihmiset saattavat hengittää monen tupakka-askillisen verran myrkkyjä päivän aikana. Suurin osa maailman saastuneimmista kaupungeista sijaitsee nykyisin voimakkaasti kaupungistuvassa Kiinassa. Monesti kaupungit ovatkin sakean savusumun eli smogin peitossa.

Kaupungistumisen mahdollisuudet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Näkymä Singaporesta, jota pidetään yhtenä hyvän kaupunkisuunnittelun esimerkkinä.

Kaupungistumiseen liittyy sen mukanaan tuomista ongelmista huolimatta myös runsaasti mahdollisuuksia. Kaupungit pystyvät yleensä tarjoamaan jonkinlaisen koulutuksen ja terveydenhuollon myös slummeissa asuville, jonka johdosta syntyvyys ja lapsikuolleisuus ovat pienempiä kuin maaseudulla. Kehitysmaissa elinajanodote on kaupungeissa maaseutua korkeampi. Kaupungeissa on lisäksi tarjolla työmahdollisuuksia, vaikka ne ovatkin usein virallisen talousjärjestelmän ulkopuolisia ja heikosti palkattuja. Työkirjo on kaupungeissa laajempi, mikä mahdollistaa ihmisille runsaamman valikoiman uramahdollisuuksia. Lisäksi suurkaupungit ovat taloudellisesti tehokkaita yksikköjä, jotka tuottavat väestöön suhteutettuna moninkertaisesti enemmän kuin muut alueet.

Vähemmistöille, kuten homoseksuaaleille ja siirtolaisille, suurkaupunki voi olla pientä paikkakuntaa turvallisempi asuinympäristö, koska suuressa väkimäärässä sulaudutaan massaan tehokkaammin ja kaupunkikulttuuri on maaseudun kulttuuria sirpaloituneempaa, jonka takia alakulttuurien muodostaminen on helpompaa.

Monet kaupunkisuunnittelijat ja arkkitehdit ovat esittäneet tulevaisuuden visioita ekologisesta suurkaupungista, joka rakentuu kestävän kehityksen periaatteiden mukaan. Ekologisessa kaupungissa kaikki tavarat ja materiaalit kierrätetään ja uudelleenkäytetään mahdollisimman perusteellisesti. Suurin osa liikenteestä tapahtuisi polkupyörällä, kävellen ja julkisilla kulkuneuvoilla.

Suomen kaupungistuminen

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pääartikkeli: Suomen kaupungistuminen

Ensimmäisenä Suomen kaupunkina pidetään Turkua, joka perustettiin 1200-luvun lopulla. Suomessa kaupungistumisaste pysyi kuitenkin pitkään selvästi alhaisempana kuin useimmissa muissa Euroopan maissa: keskiajalla vain muutama prosentti Suomen alueen asukkaista asui kaupungeissa, joita sijaitsi vain maan etelä- ja lounaisrannikoilla. Suomi kaupungistui länsimaisittain myöhään, mutta nopeasti. Vielä vuonna 1950 enemmistö suomalaisista asui maalla, mutta vuoteen 1970 mennessä enemmistö suomalaisistakin jo asui kaupungeissa.

Maailman tärkeimmät kasvukeskukset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Seuraavassa on lueteltu suurimmat kaupungit vuonna 2021 sekä ennuste suurimmista kaupungeista vuonna 2050. On kumminkin huomattava että suurkaupunkialue on vaikeasti määriteltävä alue; esimerkiksi käynee Etelä-Korean Soul jossa eri laskelmien mukaan asuu 10–22 miljoonaa ihmistä. Tämän takia luettelot voivat vaihdella huomattavastikin eri tilastoissa.

Suurimmat kaupungit 2021

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pääartikkeli: Luettelo maailman suurimmista kaupunkiseuduista

Suurimmat kaupungit 2050 (ennuste)

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

15 suurinta kaupunkia ennusteen mukaan vuonna 2050: [6]

Kaupunki Asukasluku Valtio
Mumbai 42 403 631  Intia
Delhi 36 156 789  Intia
Dhaka 35 193 184  Bangladesh
Kinshasa 35 000 361  Kongon demokraattinen tasavalta
Kalkutta 33 042 208  Intia
Lagos 32 629 709  Nigeria
Suur-Tokio 32 621 993  Japani
Karachi 31 696 042  Pakistan
New York 24 768 743  Yhdysvallat
México 24 328 738  Meksiko
Kairo 24 034 957  Egypti
Metro Manila 23 545 397  Filippiinit
São Paulo 22 824 800  Brasilia
Shanghai 21 316 752  Kiina
Lahore 17 449 007  Pakistan

Luettelo valtioista kaupungistumiskehityksen mukaan

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Sija[7] Valtio Kaupunkiväestö (%) Kaupungistumisaste (%) Päiväys
1  Kuwait 100 1,78 2020
2  Monaco 100 0,51 2020
3  Nauru 100 −0,06 2020
4  Singapore 100 1,39 2020
5  Vatikaanivaltio 100 0 2020
6  Anguilla (Britannia) 100 0,9 2020
7  Bermuda (Britannia) 100 −0,44 2020
8  Caymansaaret (Britannia) 100 1,27 2020
9  Gibraltar (Britannia) 100 0,45 2020
10  Hongkong (Kiina) 100 0,82 2020
11  Macao (Kiina) 100 1,63 2020
12  Sint Maarten (Alankomaat) 100 1,56 2020
13  Qatar 99,2 2,41 2020
14  Belgia 98,1 0,62 2020
15  San Marino 97,5 0,67 2020
16  Yhdysvaltain Neitsytsaaret (Yhdysvallat) 95,9 0,1 2020
17  Uruguay 95,5 0,46 2020
18  Guam (Yhdysvallat) 94,9 0,92 2020
19  Malta 94,7 0,38 2020
20  Islanti 93,9 0,81 2020
22  Puerto Rico (Yhdysvallat) 93,6 −0,14 2020
23  Turks- ja Caicossaaret (Britannia) 93,6 1,77 2020
24  Israel 92,6 1,64 2020
25  Alankomaat 92,2 0,74 2020
26  Argentiina 92,1 1,07 2020
27  Pohjois-Mariaanit (Yhdysvallat) 91,8 0,29 2020
28  Japani 91,8 −0,14 2020
29  Luxemburg 91,5 1,55 2020
30  Jordania 91,4 2,43 2020
31  Saint-Pierre ja Miquelon (Ranska) 90 0,36 2020
32  Gabon 90,1 2,61 2020
33  Bahrain 89,5 4,38 2020
34  Curaçao (Alankomaat) 89,1 0,62 2020/2018
35  Libanon 88,9 0,75 2020
36  Venezuela 88,3 1,28 2020
37  Tanska 88,1 0,51 2020
38  Ruotsi 88 1,05 2020
39  Andorra 87,9 −0,31 2020
40  Chile 87,7 0,87 2020
41  Amerikan Samoa (Yhdysvallat) 87,2 0,07 2020
42  Grönlanti (Tanska) 87,3 0,42 2020
43  Länsi-Sahara 86,8 2,61 2020
44  Brasilia 87,1 1,05 2020
45  Yhdistyneet arabiemiraatit 87 1,71 2020
46  Uusi-Seelanti 86,7 1,01 2020
47  Oman 86,3 5,25 2020
48  Australia 86,2 1,43 2020
49  Suomi 85,5 0,42 2020
50  Saudi-Arabia 84,3 2,17 2020
51  Yhdistynyt kuningaskunta 83,9 0,89 2020
52  Bahama 83,2 1,13 2020
53  Norja 83 1,4 2020
54  Yhdysvallat 82,7 0,95 2020
55  Dominikaaninen tasavalta 82,5 2,06 2020
56  Kanada 81,6 0,97 2020
57  Etelä-Korea 81,4 0,3 2020
58  Kolumbia 81,4 1,22 2020
59 Tiedosto:Flag of France (1794–1815, 1830–1974).svg Ranska 81 0,72 2020
60  Palau 81 1,77 2020
61  Espanja 80,8 0,33 2020
62  Costa Rica 80,8 1,5 2020
63  Meksiko 80,7 1,59 2020
64  Libya 80,7 1,68 2020
65  Kreikka 79,7 0,22 2020
66  Valko-Venäjä 79,5 0,44 2020
67  Taiwan 78,9 0,8 2020
68  Falklandinsaaret (Britannia) 78,5 0,76 2020
69  Peru 78,3 1,44 2020
70  Brunei 78,3 1,66 2020
71  Djibouti 78,1 1,67 2020
72  Marshallinsaaret 77,8 0,61 2020
73  Saksa 77,5 0,27 2020
74  Kuuba 77,2 0,14 2020
75  Malesia 77,2 2,13 2020
76  Palestiina 76,7 3 2020
78  Turkki 76,1 2,04 2020
79  Iran 75,9 1,71 2020
80  Bulgaria 75,7 −0,22 2020
81  Cookinsaaret (Uusi Seelanti) 75,5 0,37 2020
82  Venäjä 74,8 0,18 2020
83  São Tomé ja Príncipe 74,4 3,33 2020
84  Tšekki 74,1 0,21 2020
85  Sveitsi 73,9 0,88 2020
86  Algeria 73,7 2,46 2020
87  Slovenia 73,4 1,57 2020
88  Päiväntasaajan Guinea 73,1 4,28 2020
89  Unkari 71,9 0,07 2020
90 Uuden-Kaledonian lippu Uusi-Kaledonia (Ranska) 71,5 1,89 2020
91  Dominica 71,1 0,94 2020
92  Italia 71 0,29 2020
93  Irak 70,9 3,06 2020
94  Botswana 70,9 2,87 2020
95  Bolivia 70,1 1,97 2020
96  Tunisia 69,6 1,53 2020
97  Ukraina 69,6 −0,33 2020
98  Viro 69,2 0,01 2020
99  Mongolia 68,7 1,63 2020
100  Panama 68,4 2,06 2020
101  Latvia 68,3 −0,93 2020
102  Liettua 68 −0,31 2020
103  Kongon tasavalta 67,8 3,28 2020
104  Montenegro 67,5 0,54 2020
105  Etelä-Afrikka 67,4 1,97 2020
106  Kypros 66,8 0,75 2020
107  Angola 66,8 4,32 2020
108  Kap Verde 66,7 1,97 2020
109  Portugali 66,3 0,47 2020
110  Suriname 66,1 0,9 2020
111  Ecuador 64,2 1,66 2020
112  Tuvalu 64 2,27 2020
113  Irlanti 63,7 1,14 2020
114  Marokko 63,5 2,14 2020
115  Armenia 63,3 0,22 2020
116  Gambia 62,6 4,07 2020
117  Pohjois-Korea 62,4 0,82 2020
118  Ranskan Polynesia (Ranska) 62 1,01 2020
119  Paraguay 62,2 1,71 2020
120  Albania 62,1 1,69 2020
121  Kiina 61,4 2,42 2020
122  Puola 60 −0,25 2020
123  Georgia 59,5 0,42 2020
124  Nicaragua 59 1,45 2020
125  Itävalta 58,7 0,59 2020
126  Pohjois-Makedonia 58,5 0,45 2020
127  Honduras 58,4 2,75 2020
128  Kazakstan 57,7 1,29 2020
129  Kamerun 57,6 3,63 2020
130  Kroatia 57,6 −0,08 2020
131  Seychellit 57,5 1,26 2020
132  Ghana 57,3 3,34 2020
133  Fidži 57,2 1,62 2020
134  Haiti 57,1 2,9 2020
135  Indonesia 56,6 2,27 2020
136  Romania 56,4[8] – 2020
137  Serbia 56,4 −0,07 2020
138  Azerbaidžan 56,4 1,58 2020
139  Jamaika 56,3 0,82 2020
140 Maapallo 56,2 1,9 2020
141  Kiribati 55,6 3,19 2020
142  Syyria 55,5 1,43 2020
143  Mauritania 55,3 4,28 2020
144  Slovenia 55,1 0,56 2020
145  Slovakia 53,8 0 2020
146  Trinidad ja Tobago 53,2 0,22 2020
147  Mansaari (Britannia) 52,9 0,89 2020
148  Saint Vincent ja Grenadiinit 53 1,03 2020
149  Turkmenistan 52,5 2,46 2020
150  Liberia 52,1 3,41 2020
151  Nigeria 52 4,23 2020
152  Namibia 52 4,2 2020
153  Guatemala 51,8 2,68 2020
154  Norsunluurannikko 51,7 3,38 2020
155  Thaimaa 51,4 1,73 2020
156  Uzbekistan 50,4 1,28 2020
157  Bosnia ja Hertsegovina 49 0,55 2020
158  Brittiläiset Neitsytsaaret (Britannia) 48,5 2,42 2020
159  Benin 48,4 3,89 2020
160  Senegal 48,1 3,73 2020
161  Filippiinit 47,4 1,99 2020
162  Belize 46 2,32 2020
163  Niue (Uusi Seelanti) 46,2 1,69 2020
164  Kongon demokraattinen tasavalta 45,6 4,53 2020
165  Sambia 44,6 4,23 2020
166  Guinea-Bissau 44,2 3,41 2020
167  Mali 43,9 4,86 2020
168  Aruba (Alankomaat) 43,7 0,67 2020
139  Sierra Leone 42,9 3,12 2020
140  Egypti 42,8 1,86 2020
141  Moldova 42,8 −0,07 2020
–  Färsaaret (Tanska) 42,4 0,74 2020
142  Togo 42,8 3,76 2020
143  Bhutan 42,3 2,98 2020
144  Keski-Afrikan tasavalta 42,2 2,52 2020
145  Eritrea 41,3 3,86 2020
146  Mauritius 40,8 0,11 2020
147  Malediivit 40,7 2,93 2020
–  Saint Helena, Ascension ja Tristan da Cunha (Britannia) 40,1 0,73 2020
148  Madagaskar 38,5 4,48 2020
149  Bangladesh 38,2 3,17 2020
150  Vietnam 37,3 2,98 2020
151  Pakistan 37,2 2,53 2020
152  Mosambik 37,1 4,35 2020
153  Kirgisia 36,9 2,03 2020
154  Jemen 36,6 4,06 2020
155  Grenada 36,5 0,76 2020
156  Guinea 36,5 3,54 2020
157  Laos 36,3 3,28 2020
158  Sudan 35,3 3,17 2020
159  Tansania 35,2 5,22 2020
160  Salomoninsaaret 34,9 2,37 2020
161  Intia 34,9 3,35 2020
162  Zimbabwe 34,3 2,19 2020
163  Barbados 31,2 0,2 2020
164  Myanmar 31,1 1,74 2020
165  Guernsey (Britannia) 31 0,46 2020
166  Jersey (Britannia) 31 0,46 2020
167  Saint Kitts ja Nevis 30,8 0,92 2020
168  Burkina Faso 30,6 4,99 2020
169  Komorit 29,4 2,87 2020
170  Lesotho 29 2,83 2020
171  Kenia 28 4,23 2020
172  Tadžikistan 27,5 2,62 2020
173  Guyana 26,8 0,83 2020
174  Afganistan 26 3,37 2020
175  Vanuatu 25,5 2,55 2020
176  Uganda 25 5,7 2020
177  Salomoninsaaret 24,7 3,91 2020
178  Antigua ja Barbuda 24,4 0,55 2020
179  Eswatini 24,2 2,46 2020
180  Kambodža 24,2 3,25 2020
181  Tšad 23,5 3,88 2020
182  Tonga 23,1 0,71 2020
183  Mikronesia 22,9 1,05 2020
184    Nepal 22 3,15 2020
185  Etiopia 21,7 4,63 2020
186  Etelä-Sudan 20,2 4,1 2020
187  Saint Lucia 18,8 0,8 2020
188  Sri Lanka 18,7 0,85 2020
189  Samoa 17,9 −0,47 2020
190  Ruanda 17,4 2,86 2020
191  Malawi 17,4 4,19 2020
192  Niger 16,6 4,27 2020
193  Liechtenstein 14,4 0,81 2020
194  Burundi 13,7 5,68 2020
195  Papua-Uusi-Guinea 13,3 2,51 2020
196  Montserrat (Britannia) 9,1 0,64 2020
-  Pitcairn (Britannia) 0 NA 2012
197  Tokelau (Uusi Seelanti) 0 0 2020
198  Wallis ja Futuna (Ranska) 0 0 2020

Katso myös

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ https://archive.is/20120526064003/www.tekniikkatalous.fi/Ilmastopuntari/article352599.ece?s=u&wtm=tt-30112009
  2. ↑ Field Listing - Urbanization United Nations, Department of Economic and Social Affairs
  3. ↑ Satavuotias kiista leimahti: Professori varoittaa kiivaan kaupungistumiskeskustelun luovan pohjaa trumpilaiselle populismille (32/2018, sivut 22-25) Suomen Kuvalehti. 10.08.2018.
  4. ↑ Turun Sanomat: Kiina kaupungistuu pikavauhtia[vanhentunut linkki]
  5. ↑ Erkki A. Kauhanen: Megacityt megalupaus vai megauhka? Tiede, 2004, nro 8, s. 18-26.
  6. ↑ City population 2050
  7. ↑ World Factbook Urbanization Central Intelligence Agency. Viitattu 26 August 2018.
  8. ↑ Population by domicile on January 1, 2020 (Romanian) INSSE,ro. Viitattu April 1, 2020.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Kaupungistuminen.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Kaupungistuminen&oldid=22245700”