Katariina de’ Medici
Katariina de’ Medici (ital. Caterina de’ Medici lausuttuna [kateˈriːna de ˈmɛːditʃi]; ransk. Catherine de Médicis lausuttuna [katʁin də medisis]); (13. huhtikuuta 1519 Firenze, Firenzen tasavalta – 5. tammikuuta 1589 Blois'n linna, Ranskan kuningaskunta) oli italialainen aatelisnainen, joka oli Ranskan kuningatar Henrik II:n puolisona vuosina 1547–1559 sekä toimi tämän sijaishalltsijana vuonna 1552. [1][2]
Hänen nimensä oli Caterina Maria Romola di Lorenzo de’ Medici ja hän kuului kuuluisaan italialaiseen Medicien mahtisukuun. Katariina oli Ranskan kuninkaan puoliso sekä kolmen Ranskan kuninkaan äiti. Hänen toiseksi vanhimman poikansa Kaarle IX:n hallituskaudella järjestettiin Pärttylinyön verilöyly joukkomurha vuonna 1572.[1]
Suku ja koulutus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Caterina de’ Medicin vanhemmat olivat Urbinon herttua Lorenzo de’ Medici nuorempi ja ranskalainen perijätär, Boulognen kreivitär Madeleine de la Tour d’Auvergne (1498–1519), joka oli Jean III de La Tourin (1467–1501) Auvergnen ja Lauraguaisin kreivin ja Bourbonin herttuatar Jeannen (1465–1511) nuorempi tytär. Katariina oli heidän ainoa lapsensa. Lisäksi hänellä oli avioton velipuoli Alessandro de’ Medici, isän suhteesta mustan palvelijattaren kanssa, josta tuli myöhemmin ensimmäinen Firenzen herttua.[2] Hänet kasvatettin tiukasti ja korkeatasoisesti firenzeläisessä Santissima Annuziata delle Murate luostarissa vuosina 1526-1529, joka oli hänen elämänsä onnellisimmat kolme vuotta[3] ja keisari Kaarle V:n joukkojen tekemän Firenzen piirityksen ja valtauksen jälkeen vuonna 1530 roomalaisessa luostarissa.[2]
Vanhempien avioliiton järjestivät Ranskan kuningas Frans I ja Lorenzon setä, Medici-sukuinen paavi Leo X. Pian Caterinan syntymän jälkeen tämä mahtisukujen välinen avioliitto loppui, sillä sekä Caterinan isä kuoli sairauteen (rutto tai kuppa) 26-vuotiaana viisi päivää vaimonsa jälkeen, äiti kuoli synnytyksen jälkeiseen infektioon (tai ruttoon) kaksi viikkoa tytön syntymän jälkeen.[2]
Paavi Leo X:n serkku kardinaali Giulio de’ Medici valittiin paaviksi vuonna 1523 nimellä Klemens VII. Hänen sukulaistyttärenään ja Medicien suvun jäsenenä Caterina oli pienestä pitäen puheenaiheena eurooppalaisten kuninkaallisten avioliittoneuvotteluissa. Muun muassa Skotlannin kuningas Jaakko V kosi häntä puolisokseen.[4] Klemens VII:n onnistuikin järjestämään suojatilleen erinomaisen avioliiton.[2] Ranskan aateliston parissa Medicejä pidettiin nousukkaina ja ainoa lieventävä tekijä oli suvun suunnaton varallisuus.
Avioliitto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vasta 14-vuotias Katariina vihittiin paavi Klemens VII:n johdolla Saint-Ferréol les Augustins kirkossa Marseille'ssa 28. lokakuuta 1533 silloisen Orléansin herttuan, 14-vuotiaan Henrin kanssa, josta tuli Ranskan kuningas Henrik II. Avioliitto pantiin täytäntöön samana iltana, ja puheiden mukaan sulhasen isä Frans I valvoi toimitusta.[5] Klemens VII, joka kuoli vajaa vuosi avioliiton solmimisen jälkeen maksettuaan Katariinan myötäjäiset vain osittain, mikä sai appi Frans I:n tokaisemaan: “Tämä tyttö on tullut luokseni ilkosen alasti.”[6] Katariinan avioliitto sai siten huonon alun.
Henrikin isoveli, Ranskan kruununperijä François kuoli yllättäen 18-vuotiaana elokuussa 1547 vilustumiseen, kun Katariina ja Henrik olivat vasta 17-vuotiaita. Henrikistä tuli Ranskan kruununperijä, dauphin, ja Katariinasta dauphine. Heidän avioliittonsa oli pitkään lapseton,[2] vaikkakin dauphinilla oli ainakin yksi, vuonna 1537 syntynyt avioton lapsi. Avioliiton lapsettomuudesta syytettiin Katariinaa, vaikka syynä oli myös se ettei aviopuoliso Henrik välittänyt hänestä vaan aloitti suhteen häntä 20 vuotta vanhemman hovinainen Diane de Poitiers'n kanssa vuonna 1538. Koko 25 vuotta kestäneen avioliittonsa aikana Katariina joutui elämään syrjässä ja sietämään miehensä rakastajatarta, joka oli kuuluisa kaunotar Diane de Poitiers. Avioerostakin huhuttiin, koska avioliitto pysyi lapsettomana.
Pariskunnan ensimmäinen lapsi, tuleva Frans II syntyi vuonna 1544 yli kymmenen vuoden avioliiton jälkeen.[2] Ennen pojan syntymää lääkäri Jean Fernel tutki kuningasparin, joka totesi pariskunnan sukupuolielimissä joitakin poikkeuksia. Hän neuvoi, mitä kuningasparin pitäisi tehdä voidakseen saada lapsen. Ei tiedetä, mitä vikaa heissä oli tai mitä lääkäri heille neuvoi, mutta Katariina tuli ensimmäistä kertaa raskaaksi.[7] Katariina synnytti lopulta kymmenen lasta, joista seitsemän eli aikuisiksi.[2]
Ranskan kuningatar
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vuonna 1547 Katariinasta tuli Ranskan kuningatar 28-vuotiaana, kun puoliso Henrik II nousi valtaistuimelle isänsä kuoltua. Vuonna 1552 kuningatar Katariina toimi miehensä sijaishallitsijana tämän lähdettyä sotimaan Metziin,[2] mutta hänen valtansa oli hyvin rajallinen, sillä Diane de Poitiers’lla oli silloinkin suunnattomasti vaikutusvaltaa. Hänen kykyjään ja kaunopuheisuuttaan ylistettiin Saint-Quentinin taistelun voiton jälkeen espanjalaisista Picardiassa vuonna 1557, mikä oli mahdollisesti hänen jatkuvan Espanjaa kohtaan tuntemansa pelkonsa syy, joka pysyi muuttuvien olosuhteiden vuoksi hänen tuomioidensa koetinkivinä. On välttämätöntä ymmärtää tämä, jotta voidaan havaita hänen uransa johdonmukaisuus.[2]
Taiteellista, energistä ja ekstroverttiä sekä hienovaraista, rohkeaa ja iloista Katariinaa arvostettiin suuresti Frans I:n häikäisevässä hovissa, josta hän sai sekä poliittiset asenteensa että intohimonsa rakentamiseen. Chenonceaux'n linna oli keskeneräinen mestariteos hänen linnasuunnittelemistaan, joihin kuului myös Tuileries'n linna.[2]
Kun Henrik II kuoli 40-vuotiaana heinäkuussa 1559 vanhimman tyttären Elisabetin häitä juhlistamaan järjestetyissä turnajaisissa saamaansa vammaan, Katariina antoi karkottaa Dianen hovista. Hänen leskeytensä kesti kaiken kaikkiaan 30 vuotta.
Sijaishallitsija ja kuningataräiti, lapset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Henrik II:n kuoleman jälkeen vuonna 1559 Ranskan kuninkaaksi nousi heikko, 15-vuotias Frans II, joka oli naimisissa Skotlannin kuningatar Maria Stuartin kanssa. Nuori kuningas kuoli jo vuonna 1560 korvainfektioon ilman jälkeläisiä. Näin alkoi Katariinan elinikäinen taistelu – mikä näkyy selvästi hänen kirjeenvaihdossaan – poliittisten ääriliikkeiden kanssa, jotka Espanjan ja paavin tukemina pyrkivät hallitsemaan kruunua ja tukahduttamaan sen itsenäisyyden eurooppalaisen katolilaisuuden ja henkilökohtaisen ylennyksen yhdistämiseksi. On myös välttämätöntä ymmärtää tämä katolisen kruunun poliittinen taistelu omien ultramontaanien ääriliikkeiden kanssa ja havaita sen vaihtelut muuttuvissa olosuhteissa, jotta Katariinan uran perustavanlaatuinen johdonmukaisuus ymmärretään. Hänen pohjimmiltaan maltillinen vaikutuksensa havaittiin ensimmäisen kerran Amboisen salaliiton maaliskuussa 1560 aikana, joka oli esimerkki hugenotti-aateliston myrskyisestä vetoomuksesta ensisijaisesti Guisardin vainoa vastaan kuninkaan nimissä. Hänen armollista Amboisen ediktiään maaliskuussa 1560 seurasi toukokuussa Romorantinin käskykirje, joka erotti harhaopin kapinasta ja erotti siten uskon uskollisuudesta.[2]
Katariinasta tuli Fransin seuraajan, 10-vuotiaan poikansa Kaarle IX:n sijaishallitsija yhdessä Navarran kuningas Antoine de Bourbonin kanssa.[2] Katariinan vaikutusvalta pysyi ennallaan lähes kaksikymmentä vuotta. Kaarle IX:n hallituskaudella Ranskassa käytiin uskonsotia, joissa taistelivat hugenotit ja katoliset. Katariina ajoi aktiivisesti kompromissipolitiikkaa, mutta silti uskonsodat olivat äärimmäisen verisiä. Pojan kasvettua aikuiseksi Katariinan vaikutusvalta uhkasi vähetä. Kuningatar muistetaan hugenottien joukkomurhasta eli vuoden 1572 Pärttylinyön verilöylystä, jonka avulla hän yritti palauttaa vaikutusvaltaansa. Kaarle IX:n kuoltua tuberkuloosiin ilman miespuolista jälkeläistä vuonna 1574 valtaistuimelle nousi Katariinan lempipoika Henrik III.
Katariina piti aina tiukasti huolta lastensa parhaasta, valvoi heidän koulutustaan ja järjesti heille edullisia avioliittoja.[2] Hän yritti järjestää liiton Englannin kanssa naittamalla joko poikansa Henrin tai François'n Elisabet I:n kanssa.[2] Hänen vanhimmasta tyttärestään tuli Espanjan kuningatar Elisabet. Katariina kuoli helmikuussa 1589 Blois'n linnassa. Hänen kuolemansa jälkeen Henrik III salamurhattiin elokuussa 1589, mihin päättyi Valois'n dynastian aika Ranskan valtaistuimella, koska Henrillä ei ollut jälkeläisiä tai enää elossa olevaa veljeä.
Katariinalle ja Henrikille syntyi kymmenen lasta, joista seitsemän eli aikuiseksi asti:[2]
- Frans II, Ranskan kuningas (19. tammikuuta 1544 – 5. joulukuuta 1560), avioitui Skotlannin kuningatar Marian kanssa vuonna 1558. Liitto oli lapseton.
- Elisabet de Valois (2. huhtikuuta 1545 – 3. lokakuuta 1568), avioitui Espanjan kuningas Filip II:n kanssa vuonna 1559. Heille syntyi viisi tytärtä, joista yhdestä tuli Espanjan Alankomaitten hallitsija Isabel Clara Eugenie
- Claude de Valois (12. marraskuuta 1547 – 21. helmikuuta 1575), avioitui Lothringenin herttua Charles III:n "Suuren" kanssa vuonna 1559. Kampurajalastaan ja epämuodostuneesta selkärangastaan huolimatta heillä oli onnellinen avioliitto. Heille syntyi yhdeksän lasta.
- Louis, Orléansin herttua (3. helmikuuta 1549 – 24. lokakuuta 1550), kuoli alle kaksivuotiaana
- Kaarle IX, Ranskan kuningas (27. kesäkuuta 1550 – 30. toukokuuta 1574), avioitui Elisabet Itävaltalaisen kanssa vuonna 1570. Heille syntyi yksi tytär, joka eli kuusivuotiaaksi.
- Henrik III, Ranskan kuningas (19. syyskuuta 1551 – 2. elokuuta 1589), avioitui Louise de Lorrainen kanssa vuonna 1575. Liitto oli lapseton.
Katariinan ja Henrikin pieninä kuolleet lapset Louis ja kaksoset Victoire ja Jeanne, Le livre d'heures de Catherine de Médicis - Marguerite de Valois (14. toukokuuta 1553 – 27. maaliskuuta 1615), avioitui Navarran kuningas Henrikin, tulevan Ranskan kuningas Henrik IV:n kanssa[2] vuonna 1572. Liitto oli lapseton.
- (Hercules) François, Anjoun ja Alençonin herttua (18. maaliskuuta 1555 – 19. kesäkuuta 1584), otti uuden nimen François konfirmaationsa jälkeen vanhimman veljensä muistoksi, sairasti 8-vuotiaana isorokon, joka arpeutti hänen kasvonsa ja vioitti hänen selkärankaansa. Kuoli 29-vuotiaana malariaan naimattomana, ilman perillisiä.
- kaksoset Victoire (24. kesäkuuta 1556 – 17. elokuuta 1556), kuoli alle kolmikuisena ja Jeanne (24. kesäkuuta 1556), joka ilmeisesti oli perätilassa, koska lapsi kuoli kohtuun ja jalat jouduttiin katkaisemaan, jotta Katariinan henki voitiin pelastaa. Tämän synnytyksen jälkeen lääkärit neuvoivat Katariinaa tulemasta uudelleen raskaaksi. [8]
Katso myös
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Frieda, Leonida (2003): Catherine de Medici.
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b Catherine De' Medici Encyclopedia of World Biography. Viitattu 21.9.2021.
- ↑ a b c d e f g h i j k l m n o p q Catherine de’ Medici | Biography, Death, Children, Reign, & Facts | Britannica www.britannica.com. 11.9.2024. Viitattu 6.11.2024. (englanniksi)
- ↑ Strage, Mark: Women of Power: The Life and Times of Catherine de' Medici. New York and London: Harcourt, Brace Jovanovich, 1976. ISBN 0151983704. ss. 13,15
- ↑ Hay, Denys (toim): The Letters of James V, HMSO 1954) Ss. 173, 180–182, 189
- ↑ Knecht, R. J.: Catherine de' Medici. London and New York: Longman, 1998. ISBN 0582082412. S. 16.
- ↑ Frieda, Leonida: Catherine de Medici, 2003, s. 54
- ↑ Frieda, Leonida: Catherine de Medici, 2003, s. 68
- ↑ Somervill, Barbara A.: Catherine de Medici. Compass Point Books, 2006. s. 51. ISBN 978-0756515812.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Barth, Reinhard: Historian suurnaiset. ((Frauen, die Geschichte machten. Von Hatschepsut bis Indira Gandhi. Suomennos Tuulikki Virta, Katja Zöllner. Alkusanat Kaari Utrio) Helsinki: Ajatus Kirjat, 2005. ISBN 951-20-6762-5
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Katariina de’ Medici Wikimedia Commonsissa
| ||||||||||||||||||||||
