Henrik III (Ranska)
| Henrik III | |
|---|---|
 Henrik III. François Quesnelin maalaama muotokuva 1500-luvulta. | |
| Ranskan kuningas | |
| Valtakausi | 30. toukokuuta 1574 – 2. elokuuta 1589 |
| Kruunajaiset | 13. helmikuuta 1575 Rheimsin katedraali |
| Edeltäjä | Kaarle IX |
| Seuraaja | Henrik IV |
| Sijaishallitsija | Catherine de' Medici |
| Puola-Liettuan kuningas | |
| Valtakausi | 16. toukokuuta 1573 – 12. toukokuuta 1575 |
| Kruunajaiset | 22. helmikuuta 1574 Wawelin katedraali, Krakova |
| Edeltäjä | Sigismund II |
| Seuraaja | Anna Jagellonica |
| Syntynyt |
Alexandre Édouard 19. syyskuuta 1551 Fontainebleaun linna, Ranskan kuningaskunta |
| Kuollut |
2. elokuuta 1589 Saint-Cloud, Ranskan kuningaskunta |
| Hautapaikka | Saint-Denis'n basilika |
| Puoliso | Louise de Lorraine (naim. 1575) |
| Suku | Valois |
| Isä | Henrik II |
| Äiti | Katariina de' Medici |
| Uskonto | roomalaiskatolilaisuus |
| Nimikirjoitus |
 |
Henrik III (ransk. Henri III); (19. syyskuuta 1551 Fontainebleun linna – 2. elokuuta 1589 Saint-Cloud, Ranskan kuningaskunta) oli Anjoun herttua, Puola-Liettuan kuningas vuosina 1573–1574 ja Ranskan kuningas vuosina 1574–1589.[1]
Suku
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Hän oli kuningas Henrik II:n ja Katariina de’ Medicin kolmanneksi vanhin aikuiseksi elänyt poika, syntymänimeltään Alexandre Édouard.[2] Hänellä oli yhdeksän sisarusta, joista vanhemmat veljet Frans II ja Kaarle IX olivat olleet ennen häntä kuninkaina, vanhin sisar Elisabet avioitui Espanjan kuningas Filip II:n kanssa, Claudesta tuli Lothringenin herttuatar ja Margueritesta Ranskan kuningatar sekä kirjailija.
Hän oli Angoulêmen ja Orléansin herttua vanhemman veljensä kuoltua vuonna 1560, jolloin toiseksi vanhimmasta veljestä tuli kuningas Kaarle IX ja Anjoun herttua vuodesta 1566 lähtien.
Hän oli äitinsä suosikki, tämä kutsui häntä chers yeux'ksi ("rakkaat silmät") ja osoitti hänelle rakkautta ja kiintymystä suurimman osan hänen elämästään.[3] Kuninkaalliset lapset kasvatettiin isän rakastajattaren Diane de Poitiers'n valvonnassa.[4]
Vaikka hän oli taitava ja piti miekkailusta, hän mieluummin antautui taiteen ja lukemisen pariin. Nämä mieltymykset johtuivat hänen italialaisesta äidistään. Henrikin suosikkiharrastuksia olivat metsästys ja ratsastus.[5]
Henrik nautti rauhallisista kävelyretkistä Pariisin halki, joissa hän osallistui erilaisiin tapahtumiin. Hän piti markkinoista, musiikista, bilboquet pelistä ja hovinaamiaisista. Hänen ylellinen makunsa hoviviihteen suhteen erotti hänet tavallisista ihmisistä. Hän oli myös harras katolinen, joka toteutti hurskaita uudistuksia kaupungissa ja kehotti Ranskan katolista kirkkoa noudattamaan Trenton kirkolliskokouksen määräyksiä.[6]
Puola-Liettuan kuningas
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Ranskan kuningas Henrik II:n ja Catherine de' Medicin neljänneksi vanhimpana poikana hänen ei odotettu perivän Ranskan valtaistuinta, joten hän oli hyvä ehdokas Puola-Liettua valtioliiton vapaalle valtaistuimelle, johon hänet valittiin hallitsijaksi vuonna 1573.[7] Lyhyen hallituskautensa aikana hän joutui ehtona valitsemiselleen allekirjoittamaan Articuli Henriciani artiklat (puol. Artykuły henrykowskie; liett.Henriko artikulai) perustuslaiksi ja tunnusti ylimystön (szlachta) oikeuden valita vapaasti hallitsijansa.[8]
Hänet ehdittiin kruunata Wawelin katedraalissa 22. helmikuuta 1574.[7] Hänen toiseksi vanhin veljensä Kaarle IX kuoli vain kolme kuukautta myöhemmin, 30. toukokuuta 1574 ilman jälkeläisiä. 22-vuotias Henrik jätti taakseen Puolan-Liettuan noustakseen Ranskan valtaistuimelle, väliaikana sijaishallitsijana toimi äiti Catherine de' Medici.[7][2]
Puolassa uutta kuningasta oli ihmetyttänyt ankara ilmasto ja köyhä sekä alkeellinen maaseutu. Puolalaisia oli taas kummastuttanut ranskalaisen hallitsijan ja hänen hovimiestensä ulkonäkötietoisuus.[8] Mukanaan Puolasta hän toi Wawelin linnassa näkemänsä käymäläjätteen kuljetusjärjestelmän, jonka hän vaati rakennettavaksi Louvreen ja muihin palatseihin,[9] peseytymisen säännöllisesti saatavalla kuumalla ja kylmällä vedellä sekä uuden tavan syödä haarukalla.
Suhde äitiin
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Henrik oli äitinsä Catherine de' Medicin suosikkipoika. Toisin kuin kaksi vanhempaa veljeään, hän nousi valtaistuimelle aikuisena miehenä. Hän oli myös veljiään terveempi, vaikka kärsi heikoista keuhkoista ja jatkuvasta väsymyksestä. Hänen kiinnostuksensa hallintotehtäviin osoittautui kuitenkin puuskittaiseksi. Hän oli riippuvainen leskikunigatar Catherinesta ja tämän valtiosihteereistä elämänsä viimeisiin viikkoihin asti. Hän pakeni usein valtion asioita ja uppoutui hurskauden tekoihin, kuten pyhiinvaelluksiin ja itseruoskintaan.[10]
Ranskan kuningas
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Henrik III:n päätavoite oli aluksi johtaa hugenotteja vastaan käytyjä Ranskan uskonsotia, joissa hän menestyikin Jarnacin ja Moncontourin taisteluissa vuonna 1569, mutta olosuhteiden myötä hän siirtyi lopulta protestanttien puolelle. Jo ennen kuningaskauttaan hän oli avustanut äitiään tämän vuonna 1572 järjestämässä hugenottien joukkomurhassa, pärttylinyön verilöylyssä. Vuonna 1576 Henrik III kuitenkin antoi asetuksen, joka soi jonkin verran myönnytyksiä hugenoteille. Tämä sai katoliset aateliset muodostamaan katolisen liigan Henrik III:n myönnytyspolitiikkaa vastaan, ja se saikin kuninkaan luopumaan luvatuista myönnytyksistä.[2]
Vuonna 1584 kuninkaan nuorin veli ja kruununperijä, Anjoun herttua François kuoli. Frankkien ikivanhan ”perustuslain” Lex Salican mukaan uusi kruununperijä oli Ludvig IX:n jälkeläinen Navarran kuningas Henrik, joka oli protestantti. Katolinen liiga, johtajananaan herttua Henri de Guise muodostettiin uudestaan, tällä kertaa tavoitteenaan estää Henrik Navarralaisen Ranskan kuninkuus. Guise pakotti Henrik III:n hylkäämään Henrik Navarralaisen oikeuden kruunuun, ja syttyi niin sanottu kolmen Henrikin sota, jonka osapuolina olivat Henrik III, Henrik Navarralainen ja Henri de Guise.[2] Guiset yrittivät saada kruunun perijäksi Rouenin arkkipiispa, kardinaali Charles de Bourbonin. Navarran kuningas Henrik voitti Henrik III:n taistelussa vuonna 1587 Henri de Guise piti Henrik III:tta liian heikkona vastustamaan Henrik Navarralaista ja protestanttisuutta, ja lietsoi kapinan tätä vastaan. Guise antoi Henrik III:n paeta Pariisista tämän luvattua luopua vallasta. Pian tämän jälkeen Henrik III murhautti Guisen vuonna 1588, mikä vain lisäsi katolisten kapinamieltä. Henrik III liittoutui nyt Navarran kuningas Henrikin kanssa, ja yritti valloittaa Pariisin takaisin.[2]
Kuolema
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Pariisin piirityksen aikana Saint-Cloud'ssa fanaattinen dominikaanimunkki Jacques Clément puukotti Henrik III:tta 1. elokuuta 1589. Hän kuoli seuraavana päivänä vammoihinsa.[2] Hänet haudattiin Saint-Denis'n basilikaan.
Avioliitto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Henrik avioitui Lorrainen herttuatar Louisen (1553–1601) kanssa, jonka hän oli valinnut itse puolisokseen. Heidät vihittiin 17. huhtikuuta 1575, kaksi päivää Henrikin kruunajaisten jälkeen. Henrikin äiti leskikuningatar Katariina de' Medici dominoi hovissa, eikä Louise saanut koskaan virallista kuningattaren asemaa. Lisäksi hänen syntyperäänsä ei pidetty kyllin ylhäisenä Ranskan kuningattarelle. Henrik vietti aikaansa lähinnä hovinsa kanssa, avioliitto oli onneton ja jäi lapsettomaksi.
Muutama tutkija on esittänyt totena, että hänellä oli suhteita samaan sukupuoleen, joita hovissa kutsuttiin nimellä mignons eli "suloiset".[11][12] Ranskalaiset tutkijat taas ovat sitä mieltä, että aikalaisviittaukset Henrikin homoseksuaalisuuteen olivat vain poliittista mustamaalausta.[13]
Perintö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Henrik III oli viimeinen Valois-suvun kuningas. Koska hänellä ei ollut laillisia miespuolisia jälkeläisiä tai elossa olevaa veljeä, häntä seurasi valtaistuimelle Bourbon-sukuinen Navarran kuningas Henrik hallitsijanimellä Henrik IV.
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ britannica.com: Henry III
- ↑ a b c d e f Henry III | King of France, Poland & Holy Roman Empire | Britannica www.britannica.com. 19.9.2024. Viitattu 5.11.2024. (englanniksi)
- ↑ Mariéjol, Jean-Hippolyte: Catherine de Médicis: 1519–1589. Librairie Hachette, 1920. s. 204
- ↑ Wellman, Kathleen: Queens and Mistresses of Renaissance France. Yale University Press, 2013. S. 209
- ↑ Knecht, Robert J.: Hero or Tyrant? Henry III, King of France, 1574–89. Routledge, 2016. S. 2
- ↑ Jones, Colin: Paris: A Biography of a City. Penguin, 2006. Ss. 143-145
- ↑ a b c Stone, Daniel: The Polish-Lithuanian state, 1386–1795. A History of East Central Europe. Vol. IV. Seattle: University of Washington Press, 2001. ISBN 0-2959-8093-1. Ss. 118, 120-121
- ↑ a b Jasienica, Paweł: Rzeczpospolita Obojga Narodów (Puolan ja Liettuan kansainyhteisö). Warsaw, 1982. ISBN 8-3060-0788-3.
- ↑ Prendecki, Krzysztof: "Kuracja wiedzą". placet.pl 30.10.2006. Arkistoitu 20.3.2012.
- ↑ Sutherland, N. M.: The French Secretaries of State in the Age of Catherine de Medici. London: Athlone Press, 1962. OCLC 1367811. Ss. 232, 240, 247.
- ↑ Crompton, Louis: "Henry III and the Mignons". Homosexuality and Civilization. Cambridge: Harvard University Press, 2003. Ss. 328–330. ISBN 0-6740-1197-X.
- ↑ MacCulloch, Diarmuid: Reformation: Europe's House Divided. Penguin, 2004.
- ↑ Solnon, Jean-Francois: La Cour de France. Paris: Fayard, 1987. Le Roux, Nicolas: Un régicide au nom de Dieu, l'assassinat d'Henri III. Paris: Gallimard, 2006. ISBN 2-0707-3529-X. Boucher, Jacqueline: La cour de Henri III. Rennes: Ouest-France, 1986. ISBN 2-7373-0019-3
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Henrik III Wikimedia Commonsissa
| Edeltäjä: Kaarle IX |
Ranskan kuningas 1574–1589 |
Seuraaja: Henrik IV |
.svg){kind=small}
|
Edeltäjä: Sigismund II |
Puolan kuningas 1573–1575 |
Seuraaja: Anna Jagellonica |
