Chenonceaun linna
Chenonceaun linna (ransk. Château de Chenonceau) sijaitsee Ranskassa Loirejoen laaksossa lähellä pientä Chenonceaux’n kylää, Indre-et-Loiren departementissa.[1]
Rakennushistoria
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Ensimmäinen paikalla ollut linna oli 1100- ja 1300-luvuilta peräisin oleva keskiaikainen linna, josta on jäljellä vain vartiotorni Tour des Marques. Linnan nykyisessä muodossaan rakennuttivat Thomas Bohier ja hänen puolisonsa Catherine Briçonnet vuosina 1513-1517.[2]
Vuonna 1535 kuningas Frans I liitti sen kruununtiloihinsa osana velkajärjestelyä. Myöhemmin kuningas Henrik II päätti tarjota sitä ei puolisolleen kuningatar Catherine de' Medicille vaan suosikilleen Diane de Poitiersille "täysi omistus-, seisin- ja hallintaoikeus, täysin rauhanomaisesti ja ikuisesti, hallita sitä omana ja todellisena perintönä. ” Tämä Chenonceaun keinotekoinen poistuminen kruununomistuksista tarkoitti, että se pelastui kaksi vuosisataa myöhemmin Ranskan vallankumouksessa.[3] Hän rakennutti vuonna 1555 arkkitehti Phillibert de l'Ormen suunnittelmien mukaan sillan Cherjoen ylitse.[1]
Kuningas Henrikin kuoltua heinäkuun 10. päivänä 1559 leskikuningatar Catherine de’ Medici syrjäytti nopeasti Diane de Poitiersin ja julisti poikansa Frans II:n kuninkaaksi Chenonceauhun italialaisen loiston ja loiston keskellä. Täällä järjestämiensä juhlallisuuksien lisäksi hän johti Ranskan kuningaskuntaa työhuoneestaan vihreästä kabinetista (Le Cabinet Vert). Hänen miniänsä Louise de Lorraine, kuningas Henrik III:n puoliso, muutti linnaan leskeydyttyään.[3]
Taidehistorioitsija Anthony Bluntin mukaan arkkitehtinä oli lähes varmasti arkkitehti ja kuvanveistäjä Jean Bullant (1515–1578), joka tuli kuningatar Catherinen hoviarkkitehdiksi vuonna 1572, koska tietyt fantasiaelementit vastaavat täysin Bullantin muissa suunnitelmissaan käyttämään tyyliä.[4]
Catherine de' Medici rakasti puutarhoja ja järjesti niissä usein tilaisuuksia.[5] Chenonceau'hon hän antoi lisätä vesiputouksia, eläintarhoja ja lintutarhoja, rakennutti kolme puistoa ja antoi istuttaa mulperipuita silkkiäistoukeille.[6] Arkkitehti Jacques Androuet du Cerceau piirsi suurenmoisen suunnitelman Chenonceau'hon. Puolisuunnikkaan muotoinen alempi piha johtaa sisääntulopihalle, jonka päissä on kaksi puoliympyrän muotoista pylväskäytävää, jotka yhdistyvät kahteen saliin, jotka reunustavat päärakennusta.[7] Nämä piirustukset eivät välttämättä ole täysin luotettava muistikuva Jean Bullantin suunnitelmista. Du Cerceau "toisinaan lisäsi kirjaansa suunnitelmia, jotka ilmentävät ideoita, jotka hän itse olisi halunnut toteuttaa pikemminkin kuin kyseisen rakennuksen varsinaisen suunnittelijan ideoita".[8]
.jpg)
Linnan omistajat 1700-luvun jälkeen
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]1700-luvulla linnan ostaneen Monsieur Dupinin puoliso Louise Dupin piti Chenonceau'ssa kirjallista salonkia valistuksen ajan hengessä. Hän laati ensimmäisenä naisten oikeuksien säännöstön sihteerinsä Jean-Jacques Rousseaun avustuksella. Hän vietti Chenonceaussa rauhallista ja onnellista elämää, jota kuvataan useissa hänen teoksissaan.[3]
1800-luvulla linna oli Madame Pelouzen, syntyjään Margaret Wilsonin omistuksessa, kunnes hänen veljensä Daniel Wilsonin kavallusten vuoksi sekaantui talousskandaaliin, samalla Ranskan tasavallan neljäs presidentti Jules Grévy joutui eroamaan, koska Daniel Wilson oli hänen vävynsä.[3] Kuubalainen miljonääri José-Emilio Terry osti Chenonceaun linnan Madame Pelouzelta vuonna 1891. Terry myi sen vuonna 1896 perheenjäsenelleen Francisco Terrylle.[9]
1900-luku
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Henri Menier osti linnan Crédit Foncier pankilta vuonna 1913. Hänen kuoltuaan hänen veljensä Gaston Menier, edistyksellinen varajäsen ja myöhempi senaattori, muutti Chenonceaun sotasairaalaksi ensimmäisen maailmansodan ajaksi.[3] Toisen maailmansodan aikana Chenonceaun pitkästä Cherjoen ylittävästä galleria-sillasta tuli ainoa pääsytie vapaan Ranskan vyöhykkeelle, ja Menierin perhe auttoi salakuljettamaan natseja pakenevia ihmisiä. Yhdysvaltain presidentti Harry S. Truman vieraili linnassa ensimmäisellä Ranskan-matkallaan.[3]
Linna on edelleen suklaatehtailijana tunnetun Menier-suvun yksityisomistuksessa ja ollut avoinna yleisölle vuodesta 1913 lähtien.[3] Linna restauroitiin Cherjoen tulvien vuonna 1940 jälkeen vuonna 1951.[10]
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Chenonceaun linna Wikimedia Commonsissa
- Linnan kotisivu (ranskaksi, englanniksi, espanjaksi)
- Virtuaalivierailu linnassa (Arkistoitu – Internet Archive) (englanniksi, ranskaksi)
- Valokuvia Base Mémoiressa
- Interaktiivinen ja mahdollisuus tarkasteluun omassa rytmissä (ranskaksi) (QuickTime tai Flash tarvitaan)
- Chenonceau Googlen mallinnuksessa[vanhentunut linkki]
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b Domaine de Chenonceau Ministère de la Culture de France.
- ↑ Château Chenonceau. Viitattu 8.11.2024. (englanti)
- ↑ a b c d e f g The history of the château Chenonceau. Viitattu 8.11.2024. (englanti)
- ↑ Blunt, Anthony: Art and Architecture in France: 1500–1700. New Haven, CT: Yale University Press, [1957] 1999 edition. ISBN 0-300-07748-3. S. 89
- ↑ Benes, Mirka: Villas and Gardens in Early Modern Italy and France. Cambridge: Cambridge University Press, 2001. ISBN 0-521-78225-2. S. 211
- ↑ Knecht, R. J.: Catherine de' Medici. London and New York: Longman, 1998. ISBN 0-582-08241-2. S. 232
- ↑ Thomson, David: Renaissance Paris: Architecture and Growth, 1475-1600. Berkeley: University of California Press, 1984. ISBN 0-520-05347-8. S. 165
- ↑ Knecht s. 232 siteeraa teosta: Blunt, Anthony: Philibert de l'Orme. London: Zwemmer, 1958. OCLC 554569 [toimimaton linkki]. Ss. 89–91.
- ↑ Beck, Shari: A Portrait in Black and White: Diane de Poitiers in Her Own Words. Bloomington, Indiana: iUniverse, 2011. ISBN 9781462029815. S. 454
- ↑ Voisin, Bernard: "The New Renaissance". Chenonceau (English ed.). Paris: Société Française de Promotion Artistique, 1993. ss. 51–62. OCLC 34799004.
| Kansainväliset | |
|---|---|
| Kansalliset | |
| Maantieteelliset | |
| Muut | |
