Katalaanin äännerakenne
Tämä artikkeli käsittelee katalaanin äännerakennetta eli fonologiaa. Katalaanissa on tietynasteissa murteellista vaihtelua, ja vaikka sillä onkin kaksi standardiääntämystä, itäkatalaani ja valencia, tämä artikkeli käsittelee useimpien murteiden ominaisuuksia.
Konsonantit
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]| Labiaalit | Dentaalit/ Alveolaarit |
Palataalit | Velaarit | Uvulaarit | ||
|---|---|---|---|---|---|---|
| Nasaalit | m | n | ɲ | ŋ | ||
| Klusiilit | soinnittomat | p | t | k | ||
| soinnilliset | b | d | g | |||
| Affrikaatat | soinnittomat | t͡s | t͡ʃ | |||
| soinnilliset | d͡z | d͡ʒ | ||||
| Frikatiivit | soinnittomat | f | s | ʃ | ||
| soinnilliset | (v) | z | ʒ | ʁ | ||
| Approksimantit | keskiset | j | w | |||
| lateraaliset | l | ʎ | ||||
| Tremulantit | r | |||||
| Napausäänteet | ɾ | |||||
- /t/ ja /d/ ovat laminaalisia dentialveolaareja [t̪ d̪].[4] Sibilanttien /s z/ jälkeen ne ovat laminaalisia alveolaareja [t̻ d̻].[5]
- /k/ ja /g/ ovat velaareja[4] mutta edistyvät prevelaarisiksi ennen etuvokaaleja.[5]. Joissakin Mallorcan murteissa tilanne on päinvastainen: normaali ääntämys on palataalinen [c ɟ], mutta ennen likvidoja ja pyöreitä takavokaaleja [k g].
- Konsonantit /n l ɾ/ ovat apikaalisia etualveolaareja [n̺ l̺ ɾ̺],[4] mutta /n l/ ovat laminaalisia dentialveolaareja [n̪ l̪] ennen konsonantteja /t d/.[5] Lisäksi /n/ on postalveolaarinen [n̠] tai alveolopalataalinen [ɲ̟] ennen konsonantteja /ʃ ʒ t͡ʃ d͡ʒ/, velaarinen [ŋ] ennen konsonantteja /k g/ ja labiodentaalinen [ɱ] ennen konsonantteja /f (v)/, jolloin se myös lankeaa yhteen /m/:n kanssa. Se yhtenee /m/:ään myös ennen konsonantteja /p b/ ääntyen [m].[5]
- Alveolaarit /s z r/ ovat apikaalisia taka-alveolaareja [s̺ z̺ r̺].[4]
- Affrikaatat /t͡s d͡z/ ovat apikaalisia alveolaareja [t͡s̺ d͡z̺].[4]
- Palataalit /ʎ ɲ/ ovat laminaalisia etualveolopalataaleja [ʎ̟ ɲ̟].[4]
Soinnilliset obstruentit ääntyvät sanan lopussa soinnittomina.[6]
Soinnittomat klusiilit lenitoituvat approksimanteiksi tavun alussa kontinuanttien jälkeen; /b d g/ → [β ð ɣ].[4] Poikkeuksina /d/ lateraalien jälkeen ja /b/ /f/:n jälkeen eivät lenitoidu. Lisäksi ei-betasistisissä murteissa /b/ ei lenitoidu. Tavun koodassa ne ääntyvät klusiileina[7] paitsi useimmissa valencian murteissa, joissa ne lenitoituvat.[8] Joissakin valencian murteissa soinnittomat klusiilit /p t k/ saattavat lenitoitua sanan lopussa ennen vokaalia: tot açò [ˈt̪oð aˈsɔ].[9] Joissakin murteissa, erityisesti valenciassa, sananalkuinen /g/ saattaa lenitoitua: gata [ˈɣat̪a].[9] Monissa murteissa valenciaa lukuun ottamatta /b/ ja /g/ voivat ääntyä geminaattoina tietyissä ympäristöissä: poble [ˈpɔbːɫə]; regla [ˈreɡːɫə].[10][3] Mallorcalla velaarit /k g/ ääntyvät sanan lopussa ja ennen etuvokaaleja [c ɟ],[8] mikä on joissakin murteissa laajentunut kaikkiin ympäristöihin paitsi ennen likvidoja ja takavokaaleja; esim. sang [ˈsaɲc].[4]
Affrikaattojen foneeminen status on epävarmaa; muiden konsonanttien jälkeen ne esiintyvät vapaassa vaihtelussa vastaavien frikatiivien kanssa (clenxa [ˈkɫɛɲtʃə] ~ [ˈkɫɛɲʃə]),[4] ja ne voidaankin analysoida paitsi affrikaattoina myös klusiili-frikatiivi-sarjoina. Kaikkein vähiten esiintyvät alveolaariset affrikaatat [ts dz]:[11] [dz] ainoastaan vokaalien välissä (metzines [məˈdzinəs])[7] ja [ts] lähinnä historiallisissa yhdyssanoissa[4] (potser [puˈtse], sanoista pot ja ser) ja morfeemirajan yli (tots [ˈtots], sanan tot monikkomuoto).[11] Alveolopalataalisten affrikaattojen [tʃ dʒ] esiintyminen riippuu murteesta. Standardi-itäkatalaanissa sananalkuinen [tʃ] esiintyy ainoassaan eräissä vierasperäisissä sanoissa (txec [ˈtʃɛk]) ja vapaasti sanan keskellä ja lopussa (fletxa [ˈfletʃə]; despatx [dəsˈpatʃ]). [dʒ] esiintyy ainoastaan vokaalien välissä (metge [ˈmedʒə]) ja eräiden analyysien mukaan myös sanan lopussa, missä se kuitenkin ääntyy soinnillisena vain ennen vokaalia (raig esbiaixat [ˈradʒ əzβiəˈʃat], mutta raig [ˈratʃ]). Monissa murteissa ja painokkaassa puheessa[10] sananalkuinen [tʃ] esiintyy [ʃ]:n tilalla: xinxe [ˈtʃiɲtʃə], standardinmukaisesti [ˈʃiɲʃə]. Valenciassa ja eteläkatalaanissa itäkatalaanin [ʒ]:aa vastaa yleensä [dʒ]: gel [ˈdʒɛɫ].[11][4]
/v/ esiintyy Baleaareilla,[10] algareesissä, valenciassa ja paikoitellen Etelä-Kataloniassa.[12] Muualla se on yhdistynyt historialliseen /β/:hen niin, että [b] ja [β] esiintyvät täydennysjakaumallisesti.[4] Mallorcalla [v] ja [w] esiintyvät täydennysjakaumallisesti niin, että [v] esiintyy ennen vokaaleja (blava [ˈbɫavə], blau [ˈbɫaw]). Niissä murteissa, joissa molemmat äänteet esiintyvät, ne kontrastoivat ennen vokaaleja ja neutralisoituvat [w]:ksi ennen konsonantteja.
Joissakin valencialaismurteissa /s/ ja /ʃ/ ääntyvät niin samankaltaisina, että tulevaisuudessa on odotettavissa niiden neutralisaatio.[11] Pohjoisvalenciassa /ʃ/ ääntyy yleisesti [js̠ʲ] tai [js̠]. Keskivalencian sanoissa mig ja lleig esiintyvää äännettä on kuvailtu [ts]:ksi [tʃ]:n sijaan.
Aragonissa ja keskivalenciassa soinnilliset frikatiivit ja affrikaatat ovat yhtyneet niiden soinnittomiin vastineisiin ja /v/ on langennut yhteen [b~β]:n kanssa.
Vaikka ”tumma” l eli [ɫ] onkin /l/:n paikka-allofoni useissa murteissa, se ääntyy aina tummana itämurteissa.[8]
Roottisten konsonanttien /r ɾ/ jakauma on samankaltainen kuin espanjassa. Vokaalien välissä ne kontrastoivat (mirra [ˈmirə]; mira [ˈmiɾə]), mutta muuten ne esiintyvät täydennysjakaumallisesti. /r/ esiintyy muun kuin sananalkuisen tavun alussa ja konsonanttien /l n s/ jälkeen. Tavun koodassa esiintyvän roottisen äänteen suhteen esiintyy murteellista vaihtelua: länsikatalaanissa esiintyy yleisesti [ɾ], kun taas keskikatalaanissa heikosti tremulanttinen [r] paitsi ennen vokaalilla alkavaa sanaa samassa prosodisessa yksikössä, jolloin se on [ɾ].[13]
Huolitellussa puheessa konsonantit /n m l/ voivat esiintyä kahdennettuina (innecessari [inːəsəˈsaɾi]; emmagatzemar [əmːəɣədzəˈma]; il·lusió [iɫːuziˈo]). Kahdentunut /ʎʎ/ on myös mahdollinen (ratlla [ˈraʎːə]).[10]
Vokaalit
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| etu | keski | taka | |
|---|---|---|---|
| suppea | i (y) | u | |
| puolisuppea | e | (ə) | o |
| puoliväljä | ɛ | ɔ | |
| väljä | a | ||
- /a/ on luoteis- ja keskikatalaanissa takaisempi ja avoimempi kuin sen espanjankielinen vastine, hieman etisempi ja suppeampi [ä~ɐ] Ribagorçassa ja valenciassa ja vielä etisempi ja suppeampi [a~æ] Mallorcalla.[3]
- Mallorcalla, Minorcalla ja valenciassa puoliväljät vokaalit /ɛ ɔ/ ovat avoimempia, eli niiden ääntämys on lähellä vokaaleja [æ ɒ].[5][3]
- Algareesissä, pohjoiskatalaanissa ja joidenkin espanjankielisten alueiden rajoilla puolisuppeat ja puoliväljät vokaalit saattavat yhdistyä vokaaleiksi [e̞ o̞].[3]
- Suppeat vokaalit ovat väljempiä kuin espanjassa. Painottomat /i u/ yleisesti keskistyvät. Valenciassa ja Baleaareilla ne ovat väljempiä ja keskisempiä.
- Pohjoiskatalaani lainaa usein ranskasta ja oksitaanista vokaalit /y ø̞/.[3]
- Barcelonan metropolialueella painoton švaa väljistyy [ɐ]:ksi.[5]
- Tavunloppuisia nasaaleja edeltävät vokaalit voivat nasalisoitua: diumenge [diwˈmẽɲʒə].[3]
Useimmissa murteissa on seitsemän painollista vokaalifoneemia.[4] Joissakin baleaarimurteissa esiintyy kuitenkin lisäksi painollinen švaa.[8]
|
|
|
Itäkatalaanissa painottomat vokaalit redusoituvat seuraavasti: /a e ɛ/ → [ə]; /o ɔ u/ → [u]; /i/ ei muutu. Algareesissä /a e ɛ/ yhtyvät [a]:han. Useimmilla Mallorcan alueilla [o] voi esiintyä painottomana.[4]
Länsikatalaanissa redusoituminen tapahtuu seuraavasti: /e ɛ/ → [e]; /o ɔ/ → [o]; /a u i/ eivät muutu.[10]
|
|
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Wheeler, Max; Yates, Alan; Dols, Nicolau: Catalan: A Comprehensive Grammar. Lontoo: Routledge, 1999. ISBN 978-0-415-10342-8 (englanniksi)
- ↑ a b Carbonell, Joan F.; Llisterri, Joaquim: ”Catalan”, Handbook of the International Phonetic Association: A Guide to the Usage of the International Phonetic Alphabet, s. 61–65. Cambridge: Cambridge University Press, 1999. ISBN 978-0-521-63751-0 (englanniksi)
- ↑ a b c d e f g Recasens, Daniel: Fonètica descriptiva del català: assaig de caracterització de la pronúncia del vocalisme i el consonantisme català al segle XX. Barcelona: Institut d'Estudis Catalans, 1996. ISBN 978-84-7283-312-8 Teoksen verkkoversio. (katalaaniksi)
- ↑ a b c d e f g h i j k l m n Wheeler, Max W.: The Phonology Of Catalan. Oxford: Oxford University Press, 2005. ISBN 978-0-19-925814-7 (englanniksi)
- ↑ a b c d e f Rafel, Joaquim: Aplicació al català dels principis de transcripció de l'Associació Fonètica Internacional (PDF) 1999. Barcelona: Institut d'Estudis Catalans. Viitattu 10.9.2018. (katalaaniksi)
- ↑ Lloret, Maria-Rosa: The Phonological Role of Paradigms: The Case of Insular Catalan. Language, 2003, 83. vsk, nro 2, s. 275–297. Bloomington, Indiana: John Benjamins. doi:10.1353/lan.2007.0098 (englanniksi)
- ↑ a b Hualde, José: Catalan. Routldge, 1992. ISBN 978-0-415-05498-0 (englanniksi)
- ↑ a b c d e f g h i Recasens, Daniel; Espinosa, Aina: Articulatory, positional and coarticulatory characteristics for clear /l/ and dark /l/: evidence from two Catalan dialects. Journal of the International Phonetic Association, 2005, 35. vsk, nro 1, s. 1–25. doi:10.1017/S0025100305001878 (englanniksi)
- ↑ a b c Saborit Vilar, Josep: Millorem la pronúncia. Acadèmia Valenciana de la Llengua, 2009. (katalaaniksi)
- ↑ a b c d e Carbonell, Joan F.; Llisterri, Joaquim: Catalan. Journal of the International Phonetic Association, 1992, 22. vsk, nro 1–2, s. 53–56. doi:10.1017/S0025100300004618 (englanniksi)
- ↑ a b c d Recasens, Daniel; Espinosa, Aina: An Electropalatographic and Acoustic Study of Affricates and Fricatives in Two Catalan Dialects. Journal of the International Phonetic Association, Määritä ajankohta! doi:10.1017/S0025100306002829 (englanniksi)
- ↑ Veny, Joan: Petit Atles lingüístic del domini català. Barcelona: Institut d'Estudis Catalans, 2007. ISBN 978-84-7283-942-7 (katalaaniksi)
- ↑ Padgett, Jaye: Systemic Contrast and Catalan Rhotics. Santa Cruz: University of California, 2003. (englanniksi)