Lavea väljä etuvokaali
| IPA | ⟨a⟩ |
| X-SAMPA |
a |
| IPA – Unicode | U+0061 |
|
|
|
Lavea väljä etuvokaali on vokaaliäänne, joka sijoittuu ääntämykseltään noin suomen kielen vokaalien ä /æ/ ja a /ɑ/ väliin. Kansainvälisessä foneettisessa aakkostossa lavean väljän etuvokaalin symboli on /a/,[1] ja se sijoittuu neliskanttisen vokaalikartan alavasempaan kulmaan, ollen teoreettisesti kaikista alin etuvokaali. Käytännössä /a/-symbolia käytetään usein samankaltaisten äänteiden, kuten lavean väljän keskivokaalin /ä/ tai lähes-väljän keskivokaalin /ɐ/, merkintään; näin käy etenkin kielissä, jossa esiintyy vain yksi väljä vokaali.
Ääntäminen
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vokaalia /a/ määrittävät seuraavat foneettiset piirteet:
- Vokaali on etinen, koska kielen massa suuontelossa on suhteellisen edessä.
- Vokaali on väljä, koska kielen korkein kohta on matalalla.
- Vokaali on lavea, koska huulten asento on soikea, ei pyöreä.
Vokaalin tarkka foneettinen määrittely on joskus osoittautunut hankalaksi. Kansainvälisen foneettisen aakkoston vokaalikaaviolla on kapeneva neliskanttinen muoto, joka sijoittaa /a/-vokaalin yhtä matalalle kuin /ɑ/-vokaalin, mutta lähes yhtä etiseen sijaintiin kuin /æ/- ja /ɛ/ Mittaukset sekä kielen sijainnista puheessa taikka eri vokaalien taajuuksista eivät välttämättä puolla tätä asettelua, vaan vokaaliavaruus olisi kolmiomaisempi, jossa /a/ edustaisi yksin kaikista väljintä tilaa, ollen niin väljä, että sen etisyys tai takaisuus ei ole enää mielekäs käsite.[2] Tällaisessa kolmiomaisessa vokaaliavaruudessa nyt eri tasolla olevat /æ/- ja /ɑ/-vokaalit olisivat sittenkin yhtä väljiä, niin kuin suomen kielen fonologia ne asettaa.
Esiintyminen eri kielissä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lavea väljä etuvokaali [a] esiintyy esimerkiksi seuraavissa kielissä (ainakin joissain murteissa):
- ruotsissa, jossa se esiintyy lyhyenä vokaalina pitkän /ɑː/:n vastakappaleena esimerkiksi sanoissa matt /mat/ ja bank [baŋk]
- ranskassa, jossa joissain murteissa säilyy ero /a/:n (⟨a⟩-kirjain) ja /ɑ/:n (⟨â⟩-kirjain) välillä: patte /pat/, pâte /pɑt/
- joissain englannissa murteissa: Australiassa /æ/-foneemi (kuten sanassa hat) lausutaan [a]:na, kun taas pitkä /ɑ:/-foneemi (kuten sanassa bath) lausutaan Uudessa-Seelannissa pitkänä [a:]:na
- arabian eri murteiden välillä on paljon variaatiota vokaalien ääntämisessä, mutta standardiarabiassa esiintyy /a/ sekä lyhyenä että pitkänä vokaalina
- mandariinikiinassa, jossa sillä on hieman keskisempi allofoni esimerkiksi sanassa 巴 bā /pä⁵⁵/
- venäjässä sitä merkitään painollisissa tavuissa ⟨а⟩- ja ⟨я⟩-kirjaimilla esimerkiksi sanoissa атом [ˈatəm], Москва [mɐskˈva], яблоко [ˈjabɫəkə]. Keskisempi allofoni [ɐ] esiintyy runsaasti ⟨а⟩- ja ⟨о⟩-kirjainten merkitsemänä painottomissa tavuissa.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ IPA i-charts (2023) International Phonetics Association. Viitattu 1.3.2023. (englanniksi)
- ↑ Lindsey, Geoff: The vowel space - english speech services englishspeechservices.com. 27.3.2013. Viitattu 1.3.2023. (englanniksi)
