Kalevalan mailta
| Kalevalan mailta | |
|---|---|
| Ohjaaja | Kalle Kaarna |
| Käsikirjoittaja |
Ensio Rislakki Iivo Härkönen A. O. Väisänen |
| Tuottaja | Kurt Jäger |
| Säveltäjä |
Vanja Tallas Martti Parantainen |
| Kuvaaja |
Kurt Jäger Frans Ekebom |
| Leikkaaja | Kalle Kaarna |
| Valmistustiedot | |
| Valmistusmaa |
 Suomi |
| Tuotantoyhtiö | Jäger Filmi |
| Ensi-ilta | 24. helmikuuta 1935 |
| Kesto | 97 minuuttia |
| Alkuperäiskieli | suomi |
| Aiheesta muualla | |
| IMDb | |
| Elonet | |
Kalevalan mailta (Från Kalevalas nejder) on suomalainen kansatieteellinen dokumenttielokuva vuodelta 1935. Se esittelee karjalaista luontoa ja kulttuuria. Elokuva liittyi Kalevalan 100-vuotisjuhliin. Elokuva tuhoutui Adams Filmin tulipalossa 1959. Siitä on säilynyt vain alkuosa ja kahdentoista minuutin verran äänettömiä katkelmia.[1]
Näyttelijät
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]| Vanja Tallas | … | kanteleensoittaja |
| Ahri Vornanen | … | itkijävaimo |
| Timo Lipitsä | … | runonlaulaja, kanteleensoittaja |
| herra Vuorinen | … | runonlaulaja |
| Alli Tallas | … | morsian |
| Jaakko Pyy | … | karhunkaataja |
Sisältö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Alkunäytös: Alussa kerrotaan Elias Lönnrotin työstä Kalevalan kokoajana ja Akseli Gallen-Kallelan työstä suomalaisten kansalliseepoksen kuvittajana. Elokuvassa näytetään Gallen-Kallelan Kalevala-aiheisia kuvia, kuten Lemminkäisen äiti, Kullervon kirous, Sammon ryöstö ja Väinämöisen lähtö.
Kalevalan mailta: Toisessa osassa näytetään Karjalan luontoa ja sen erityispiirteitä. Eläimet saavat oman esittelynsä. Karjalaisten elämästä näytetään muun muassa kaskenpolttoa, äestystä, lehmisavuja, kehräystä ja kalastusta. Mukana on myös ägläjärveläisen karhunkaataja Jaakko Pyyn haastattelu. Musiikillista antia edustavat kanteleensoittajat, runonlaulajat ja itkuvirret. Käsittelynsä saavat myös karjalaisten juhlat, kuten praasniekat eli kyläjuhlat ja karjalaisten hääseremoniat.
Arviot
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kriitikot arvioivat Kalevalan mailta -dokumentin lähinnä sarjaksi erillisiä kuvia, jolla on kuitenkin arvonsa vanhan karjalaiskulttuurin tallentajana. Karjala-lehden kriitikko kaipasi teokseen punaista lankaa, yhteenkokoavaa juonta ja piti sitä pitkäveteisenä. Helsingin Sanomat näki elokuvassa myös hyvää, kuten muinaisten häämenojen tallentaminen ja kuvauksen korkea taso. Myös Ylioppilaslehti kehui kuvausta.[2]
Huomioita
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kalevalan mailta kuvattiin kesä–lokakuussa 1934. Kuvauspaikkoja olivat Lönnrotin syntymäkoti Sammatissa ja Gallen-Kallelan ateljee Ruovedellä. Karjalaiset kuvauspaikat sijaitsivat lähinnä Pohjois-Karjalassa ja Laatokan Karjalassa, kuten Nurmes, Valamo, Suojärvi, Tolvajärvi Korpiselällä ja Mantsinsaari Salmissa. Kuvauksia suoritettiin myös Viipurissa ja Kainuussa (Sotkamo, Kajaani). Kalevalan mailta sai huonon yleisömenestyksen.[3]
Käsikirjoittajista A. O. Väisänen osallistui vuonna 1921 kansatieteellisen elokuvan Häidenvietto Karjalan runomailla tekoon.[3]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Suomen kansallisfilmografia 1, ISBN 951-37-1901-4
- Elonet Kalevalan mailta