Kaijus Ervasti

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Kaijus Tuomo Ervasti (vuoteen 1987 Lehto; s. 21. joulukuuta 1964 Helsinki) on suomalainen oikeustieteen tohtori.[1] Hän työskentelee professorina Itä-Suomen yliopistossa[2] toimittuaan sitä ennen yliopistotutkijana Helsingin yliopiston valtiotieteellisen tiedekunnan kriminologian ja oikeuspolitiikan instituutissa.[3] Hän on myös Helsingin yliopiston oikeussosiologian dosentti ja Itä-Suomen yliopiston prosessioikeuden dosentti. Ervasti on konfliktinratkaisun ja sovittelun johtavia asiantuntijoita Suomessa ja Pohjoismaissa.

Ura

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ervasti kirjoitti ylioppilaaksi Hykkylän lukiosta vuonna 1983. Oikeustieteen kandidaatiksi hän valmistui vuonna 1992 Helsingin yliopistosta ja oikeustieteen tohtoriksi niin ikään Helsingin yliopistosta vuonna 2004 väitöskirjallaan Käräjäoikeuksien sovintomenettely, empiirinen tutkimus sovinnon edistämisestä riitaprosessissa.

Ervasti on toiminut aktiivisesti useissa toimikunnissa, työryhmissä, yhdistyksissä ja järjestöissä. Hän on ollut muun muassa Oikeus-lehden toimitussihteeri 1994–1995, toimituksen jäsen 1996–2006 ja toimitusneuvoston jäsen vuodesta 2007, Matthias Calonius -seuran hallituksen jäsen 1995–2003, Suomen demokraattiset lakimiehet ry hallituksen puheenjohtaja 1999 ja jäsen 1996–2005, Suomen sovittelufoorumi ry:n puheenjohtaja 2003–2004 ja hallituksen jäsen 2004–2006, Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen johtokunnan jäsen 2004–2006 ja neuvottelukunnan sihteeri 2006–2008. Lisäksi hän on ollut Tuomioistuinlaitoksen kehittämiskomitean jäsen 2001–2003, Oikeusturva-asiain neuvottelukunnan jäsen 2004–2006, Paremman sääntelyn neuvottelukunnan pysyvä asiantuntija 2007–2011, Pohjoismaisen tuomioistuinsovitteluverkoston jäsen vuodesta 2008 sekä Lakimiesliiton koulutus- ja kustannustoimikunnan jäsen vuodesta 2013.

Ervasti on kysytty ja arvostettu luennoitsija ja kouluttaja niin kotimaassa kuin ulkomailla. Hän on muun muassa kouluttanut tuomareita ja asianajajia sovittelusta useiden vuosien ajan. Lisäksi hän on ottanut aktiivisesti osaa oikeustieteellisen koulutuksen kehittämisestä käytävään keskusteluun.

Ervasti on julkaisut kymmeniä monografioita ja tutkimusraportteja sekä satoja artikkeleita. Tutkimukset ja kirjoitukset ovat käsitelleet oikeushistoriaa, oikeussosiologiaa, oikeustieteen metodeja, oikeustieteen opetusta, lainvalmistelun laatua sekä konfliktinratkaisua, sovittelua ja prosessioikeutta. Viimeisen kymmenen vuoden aikana tutkimuksen pääpaino on ollut alioikeusuudistuksen ja siviiliprosessin toimivuuden arvioinnissa, konfliktinratkaisussa sekä lainvalmistelun laadun arvioinnissa. Pääosa tutkimuksesta on perustunut empiirisille aineistoille. Ervastin tutkimustoiminnalle on ollut tyypillistä monitieteisyys ja laaja-alaisuus sekä ongelmakeskeinen kysymyksenasettelu. Ervastin tuotantoa on luettavissa useilla eri kielillä.

Oikeustieteellisen uran lisäksi Ervasti on intohimoinen kulinaristi ja chiliharrastaja. Hyötykasvikuivaimet ovatkin hänellä kovassa käytössä. Ervasti on julkaissut myös keittokirjat Juristi liemessä.[4] ja Juristi veitsen terällä. Lisäksi hän on Suomen Chiliyhdistyksen jäsen sekä akateemisen teerikerhon kunniapuheenjohtaja. Ruoanlaiton ohella Ervasti ehtii harrastaa innokkaasti golfia.

Julkaisuja

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Konfliktinratkaisu ja sovittelu. Edita 2014. (Yhdessä Anna Nylundin kanssa)
  • Uusi tuomioistuinsovittelulaki. Talentum 2013.
  • Tuomioistuinsovittelu. Käytännön opas. Edita 2012.
  • Laki, konflikti, tuomio. Oikeus yhteiskunnallisena ilmiönä. Edita 2012.
  • Domstolarnas konflikthanteringsmetoder. Retfaerd nr. 2/133 (2011), s.2-25.
  • Sociology of Law as a Multidisciplinary Field of Research. Teoksessa Scandinavian Studies in Law Volume 53. Law and Society. Stockholm 2008, s. 137-150.
  • Conflicts Before the Courts and Court-Annexed Mediation in Finland. Scandinavian Studies in Law. Volume 51. Procedural Law. Stockholm 2007, s. 185-200.
  • Käräjäoikeuksien sovintomenettely. Empiirinen tutkimus sovinnon edistämisestä riitaprosessissa Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen julkaisuja 207. Helsinki 2004 (väitöskirja).
  • Några teoretiska aspekter angående alternativ konfliktlösning och medling. Retfærd 2002, s. 14-33.
  • Lainvalmistelun laatu ja eduskunnan valiokuntatyö. Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen julkaisuja 172. Helsinki 2000. (Yhdessä Jyrki Talan ja Elina Castrénin kanssa).
  • Lautamiehet tuomareina. Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen julkaisuja 162. Helsinki 1999. (Yhdessä Virve-Maria de Godzinskyn kanssa.)
  • Improving the Quality of Law Drafting in Finland. The Columbia Journal of European Law. Vol 4 (1998), s. 629-646 (yhdessä Jyrki Talan ja Juhani Korhosen kanssa).
  • Alioikeusuudistuksen seuranta. Riita-asiat tilastojen ja oikeudenkäyntipöytäkirjojen valossa. Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen julkaisuja 140. Helsinki 1997.

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Tuominen, Tia (toim.): Suomen lakimiehet 2015 Finlands jurister, s. 93. Helsinki: Talentum, 2015. ISBN 978-952-14-2536-3
  2. ↑ UEF Connect uefconnect.uef.fi.
  3. ↑ Kaijus Ervasti Oikeuspoliittinen tutkimuslaitos. Arkistoitu 26.12.2014. Viitattu 26.12.2014.
  4. ↑ Juristi teki keittokirjan – testaa oikeustieteen tohtorin kaalikääryleet 2013. Nurmijärven uutiset. Arkistoitu 26.12.2014. Viitattu 26.12.2014.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Kaijus_Ervasti&oldid=21427619”