Sovittelu
Rikos- ja riita-asioiden sovittelulla tarkoitetaan maksutonta palvelua, jossa rikoksen tai riidan osapuolille järjestetään mahdollisuus puolueettomien sovittelijoiden välityksellä kohdata toisensa luottamuksellisesti ja auttaa osapuolia löytämään keskenään heitä tyydyttävät ratkaisut ja keinot rikoksesta tai riidasta aiheutuneiden haittojen hyvittämiseksi. Sovittelijoina toimivat tehtävään koulutetut, vapaaehtoiset henkilöt ammattihenkilöstön ohjauksessa ja valvonnassa. [1]
Suomessa rikosasioiden ja eräiden riita-asioiden sovittelun järjestämisestä on ollut aluehallintoviranomaisten sijaan vuoden 2016 alusta vastuussa sosiaali- ja terveysministeriön alainen Terveyden ja hyvinvoinnin laitos.[2]
Sovittelu voi kohdistua myös sellaisiin riita-asioihin, joissa ainakin yksi osapuoli on luonnollinen henkilö. Muu kuin rikokseen perustuvaa vahingonkorvausvaatimusta koskeva riita-asia voidaan kuitenkin ottaa soviteltavaksi vain, jos riita sen kohde ja asiassa esitetyt vaatimukset huomioon ottaen on vähäinen. Sovittelutoiminnan yleinen johto, ohjaus ja valvonta kuuluvat sosiaali- ja terveysministeriölle. Sovittelumenettely antaa riidan osapuolille vapauden ja vastuun määrittää omat etunsa ja prioriteettinsa, valvoa riidan menettelyä ja lopputulosta sekä ylläpitää ja palauttaa suhteensa.[3]
Vuonna 2016 sovitteluun ohjattiin Suomessa yhteensä 12 496 rikosasiaa ja 621 riita-asiaa. Kasvua vuoteen 2015 nähden oli lähes 5 %. Kaikista sovitteluun ohjatuista rikos- ja riita-asioista runsas puolet oli väkivaltarikoksia[4].
Sovittelu Suomessa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Päätös rikos- tai riita-asian ottamisesta sovitteluun
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Aloiteen sovittelusta voi tehdä rikoksesta epäilty, uhri, poliisi- tai syyttäjäviranomainen taikka muu viranomainen. Jos kyseessä on lähisuhdeväkivalta, kuten puolisoiden välinen asia, osapuolilla ei ole oikeutta hakea sovittelua, vaan sen mahdollisuudesta päättää heidän puolestaan valtio, eli poliisi- tai syyttäjäviranomainen.[5]
Ennen päätöksen tekemistä sovittelutoimisto on yhteydessä asian osapuoliin ja hankkii osapuolten luvan asian sovitteluun ottamiseksi. Sovittelutoimisto tekee päätöksen rikos- tai riita-asian ottamisesta sovitteluun. Päätös on valituskelpoinen.
Sovittelun tausta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Sovittelu perustuu restoratiivisen oikeuden ideologiaan. Restoratiivisuudella tarkoitetaan korjaavuutta eli nimenomaan konfliktissa vaurioituneiden ihmissuhteiden korjaamista. Keskeisiä restoratiivisia arvoja ovat kunnioittava vuoropuhelu, vastuunotto, hyvitys, armo, moraalinen oppiminen, tekijän (rikoksentekijän, koulu- tai työpaikkakiusaajan tai muun rikkojan) hyväksyminen yhteisön jäseneksi ja uusien haitallisten tekojen ehkäisy. Prosessissa korjataan emotionaalisia ja symbolisia arvoja: loukatun turvallisuudentunnetta, omanarvontuntoa, itsemääräämisoikeutta ja oikeudentuntoa.[6]
Lainsäädäntö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Suomessa rikos- ja riita-asioiden sovittelusta on säädetty laissa rikosasioiden ja eräiden riita-asioiden sovittelusta (1015/2005). Lain 2 § mukaisesti sovittelu voidaan toteuttaa vain sellaisten osapuolten kesken, jotka ovat henkilökohtaisesti ja vapaaehtoisesti ilmaisseet suostuvansa sovitteluun ja jotka pystyvät ymmärtämään sovittelun sekä siinä tehtävien ratkaisujen merkityksen. Ennen kuin osapuoli antaa suostumuksensa sovitteluun, hänelle tulee selvittää hänen sovitteluun liittyvät oikeutensa ja asemansa sovittelussa. Osapuolella on oikeus peruuttaa suostumuksensa milloin tahansa sovittelun aikana.
Vapaaehtoissovittelijat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vapaaehtoissovittelijat ovat sovittelutoimistojen kouluttamia vapaaehtoisia, jotka eivät saa palkkaa vapaaehtoissovittelijana toimimisesta. Käytännössä sovittelijoina toimii tyypillisesti ammattilaisia hyvin monilta eri aloilta.
Vapaaehtoissovittelijoita sitoo salassapitovelvollisuus. Salassapitovelvollisuudesta on säädetty laissa ja salassapitovelvollisuus säilyy vapaaehtoistyön päätyttyä.
Vapaaehtoissovittelijoiden koulutus on valtakunnallisesti samansisältöinen.
Rikos- tai riita-asian vapaaehtoissovittelu prosessina
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Yhdessä sovittelutilaisuudessa on paikalla aina kaksi vapaaehtoissovittelijaa, jotka ovat olleet yhteydessä osapuoliin jo ennen sovittelutapaamista. Vapaaehtoissovittelijoiden tehtävinä on luoda sovittelulle turvallinen ilmapiiri, ohjata keskustelua tarvittaessa eteenpäin sekä auttaa osapuolia esimerkiksi laatimalla sopimus, mikäli osapuolet ovat päätyneet sopimuksen laatimiseen sovittelun pohjalta.
Sovittelutilaisuudessa läsnä ovat osapuolet. Paikalla saattaa olla tilanteesta riippuen myös esimerkiksi tulkki, sosiaalityöntekijä, alaikäisen huoltajat tai jonkin osapuolen avustaja. Joskus esimerkiksi rikosasioiden sovitteluissa osapuolia saattaa olla läsnä hyvinkin monta henkilöä samanaikaisesti.
Sovittelutilaisuuden tarkoituksena on tyypillisesti kuulla eri osapuolia ja keskustella rikos- tai riita-asian taustoista ja syistä. Sovittelutilaisuudessa tyypillisesti keskustellaan osapuolten toisilleen kohdentamista vaatimuksista ja niiden perusteista.
Vaikka tilaisuuden tarkoitus ei varsinaisesti ole sopia asiasta, joskus osapuolet saattavat sopia esimerkiksi korvauksista tai rangaistusvaatimuksesta.
Sovittelussa laadittu sopimus on sitova ja tarvittaessa tuomioistuin voi vahvistaa sovittelusopimuksen, mikäli toinen osapuoli ei noudata sopimuksessa sovittuja asioita.
Tuomioistuinsovittelu
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Sovittelua voidaan eräissä tapauksissa tehdä myös niin sanottuna tuomioistuinsovitteluna, jossa sovittelusta päättää tuomioistuin ja sovittelijana toimii tällöin asiaa käsittelevän tuomioistuimen tuomari[7]. Tuomioistuinsovittelusta on säädetty lainsäädännössä erikseen.
Muita sovittelumuotoja
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Muita sovittelun muotoja ovat esimerkiksi koulusovittelu (vertaissovittelu), työyhteisösovittelu, naapuruussovittelu ja yhteisösovittelu. Näistä sovittelumuodoista ei kuitenkaan ole säädetty lailla, eikä sovittelijoiden koulutuksesta ole säädetty erikseen. Toisin kuin vapaaehtoinen rikos- ja riita-asioiden sovittelu, voi osa näistä palveluista olla käyttäjilleen hyvinkin kalliita. Perheasioiden sovittelu on taas laissa säädetty erityinen sosiaalipalvelu. [8]
Katso myös
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Rikosasioiden ja eräiden riita-asioiden sovittelu Suomen poliisi. Viitattu 7.12.2017.
- ↑ Riita ja rikosasioiden sovittelu (Arkistoitu – Internet Archive) Aluehallintovirasto avi.fi. Viitattu 7.12.2017
- ↑ Sovittelu mediationexperts.eu.
- ↑ Rikos- ja riita-asioiden sovittelu 2012 – THL Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Arkistoitu 15.6.2017. Viitattu 5.8.2017.
- ↑ Laki rikosasioiden ja eräiden riita-asioiden sovittelusta finlex.fi. Viitattu 7.12.2017.
- ↑ Suomen sovittelufoorumin www-sivut 2007.
- ↑ a b Laki riita-asioiden sovittelusta ja sovinnon vahvistamisesta yleisissä tuomioistuimissa (29.4.2011/394). Ajantasainen lainsäädäntö, Finlex, finlex.fi, viitattu 14.9.2014.
- ↑ Perheasioiden sovittelu - Lapset, nuoret ja perheet - THL Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Arkistoitu 2.7.2020. Viitattu 2.7.2020.
- ↑ Laki rikosasioiden ja eräiden riita-asioiden sovittelusta (9.12.2005/1015). Ajantasainen lainsäädäntö, Finlex, finlex.fi, viitattu 14.9.2014.
Kirjallisuutta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Ervasti, Kaijus: Tuomioistuinsovittelu: Käytännön opas. Helsinki: Edita, 2014. ISBN 978-951-37-6578-1
- Poikela, Esa (toim.): Ristiriitojen kohtaamisesta konfliktin hallintaan.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]