Kaatuneitten muistopäivä
Kaatuneitten muistopäivä, jota vietetään toukokuun kolmantena sunnuntaina, on Suomen aluetta ja suomalaisia koskettaneissa sodissa tai muissa taisteluluonteisissa toimissa, kuten rauhanturvaamistehtävissä, kaatuneiden sekä taistelujen aikana ja niiden päättymisen jälkeen muillakin tavoin sodan takia kuolleiden, kuten teloitettujen ja vankileireillä menehtyneiden, muistoksi vietettävä päivä.
Puolustusvoimien ylipäällikkö, sotamarsalkka Gustaf Mannerheim määräsi päiväkäskyssään talvisodan jälkeen keväällä 1940 toukokuun kolmannen sunnuntain vietettäväksi ”nyt päättyneessä sodassa kaatuneiden sankarivainajien sekä myös kaikkien murroskautena vuonna 1918 molemmin puolin vakaumuksensa puolesta henkensä uhranneitten yhteisenä uskonnollisena muistopäivänä”.[1]
Päivään kuuluvat käynnit sankarihaudoilla. Alkuvuosikymmeninä Suomen lippua pidettiin kello 10–14 suruliputuksen tapaan puolitangossa, muun osan päivästä (klo 8–10 ja klo 14–21) tangon huipussa. Kun toisen maailmansodan päättymisestä vuonna 1995 tuli kuluneeksi 50 vuotta, ohjetta muutettiin niin, että liputetaan normaaliin tapaan koko päivän laskematta lippua välillä puolitankoon.
Vuodesta 1977 lähtien kaatuneitten muistopäivä on ollut vakiintunut liputuspäivä.
Kaatuneitten muistopäivän historiaa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Muistopäivän viettäminen Suomessa sai alkunsa huhtikuussa 1940 järjestetystä evankelis-luterilaisen kirkon piispainkokouksesta, jossa oli ehdotettu suru- ja muistojumalanpalvelusten pitämistä talvisodassa kaatuneiden muistoksi sunnuntaina 19. toukokuuta 1940.[1] Mannerheimin antamassa päiväkäskyssä ilmoitettiin, ettei 16. toukokuuta sisällissodassa Suomen tasavallan joukkojen (valkoiset) kapinallisista suomalaisista (punaiset) saavuttaman voiton paraatin muisto- ja siihenastisena sotaväen lippujuhlan päivänä järjestetä juhlallisuuksia. Tällä Mannerheim pyrki korostamaan kansallista yhtenäisyyttä. Päiväkäsky koski vain puolustusvoimia, mutta sitä alettiin noudattaa myös armeijan ulkopuolella. Toukokuun kolmatta sunnuntaita nimitettiin yksimielisyyden ja sankarivainajien muistopäiväksi, ja nykyinen nimi sillä on ollut vuodesta 1947 alkaen.[1]
Sankarivainajien muistopäivän kansallisesta viettämisestä vastasi Sotainvalidien Veljesliitto yhdessä Suomen Aseveljien Liiton kanssa vuodesta 1942. Kun jatkosodan jälkeen Moskovan välirauhan tuloksena aseveliyhdistykset oli lakkautettava, työn jatkajaksi tuli 1945 Sotaleskien Huolto, joka yhdistyi 1946 kahden muun yhdistyksen kanssa Sotaleskien ja kaatuneitten omaisten huolloksi, jonka nimenä vuodesta 1958 on Kaatuneitten Omaisten Liitto.
Sodissa kaatuneiden muistopäiviä muissa maissa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Britanniassa ja muualla Kansainyhteisössä vietetään muistamispäivää (engl. Remembrance Day) 11. marraskuuta
- Israelissa on Israelin kaatuneiden sotilaiden ja terrorismin uhrien muistamispäivä (hepr. יום הזכרון לחללי מערכות ישראל ונפגעי פעולות האיבה, Jom Hazikaron l'Chalalei Ma'arachot Jisrael v'l'Nifgaei Peulot Ha'eivah), lyh. muistamispäivä (יום הזיכרון, Jom Hazikaron) huhti-toukokuussa[2]
- Saksassa vietetään kansan surupäivää (saks. Volkstrauertag) marraskuun sunnuntaina kaksi viikkoa ennen ensimmäistä adventtia
- Venäjällä ja venäjänkielisten keskuudessa maailmalla järjestetään Kuolemattoman rykmentin (ven. Бессмертный полк, Bessmertnyi polk) kulkuetta suuren isänmaallisen sodan loppupäivänä 9. toukokuuta
- Yhdysvalloissa on muistopäivä (engl. Memorial Day) toukokuun viimeisenä maanantaina
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c Kaatuneitten muistopäivä Tammenlehvän Perinneliitto
- ↑ Matkailijan Israel Suomen suurlähetystö Israelissa
| Viralliset |
|
|---|---|
| Vakiintuneet |
|