Kaarle Rohkea

Wikipediasta
(Ohjattu sivulta Kaarle I (Burgundi))
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Burgundin herttuat
Kapetingien dynastia
(Valois-haara)

Kaarle Rohkea (ransk. Charles le Téméraire, Charles Martin); (10. marraskuuta 14335. tammikuuta 1477) oli Burgundin herttua vuosina 1467–1477. Hän seurasi herttuana isäänsä Filip III Hyvää. Hänen äitinsä oli Filipin kolmas vaimo, Juhana I:n tytär, Portugalin infanta Isabella (1397–1471) vuodesta 1430 lähtien.

Lisänimi Hurja (Téméraire) liitettiin Kaarlen henkilöön romantiikan aikakaudella, mutta hänen omat aikalaisensa käyttivät hänestä lisänimiä Suuri Leijona (Grand Lion), Sotaisa (Guerrier), Työteliäs (Travaillant), Kauhea (Terrible) tai Rohkea (Hardi). Kaarle Rohkea oli järjestyksessä toisen Kapetingi-suvun burgundilaisen haaran ruhtinas ja Ranskan kuninkaan Juhana II:n jälkeläinen neljännessä polvessa.

Kaarle Rohkea oli Burgundin Marian (1457–1482) isä, joka isänsä kuoltua vuonna 1477 siirsi Burgundin herttuakunnan Itävallan Habsburg-suvulle avioiduttuaan tulevan Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan keisarin Maksimilian I:n (1459–1519) kanssa.

Tausta ja suku

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kaarle Rohkea kantaa Kultaisen taljan ritarikunnan ketjua, jossa roikkuu oinaantaljaa esittävä riipus. Rogier van der Weyden n. 1460.

Kaarle syntyi 10. marraskuuta 1433 Dijonissa Burgundin herttuoiden palatsissa. Hän oli Burgundin herttuan Filip III Hyvän (1396–1467) kolmas poika ja ainoa lapsi, jonka tämä sai kolmannen puolisonsa Portugalin infanta Isabellan (1397–1471) kanssa. Isabella oli Portugalin kuninkaan Juhana I:n tytär ja kuului isänsä kautta myös Kapetingi-sukuun. Filip II Hyvän vanhemmat avioliitoista syntyneet pojat olivat kuolleet jo hyvin pieninä. Lisäksi hänen isällään oli runsaasti aviottomia lapsia.

Kaarle kasvatettiin Alankomaiden Burgundissa (vastaa alueeltaan nykyisiä Benelux-maita). Alue kuului Burgundin herttuan valtapiiriin kuten myös Artoisin kreivikunta ja Franche Comté. Myös Kaarlen pieninä kuolleet veljet oli lähetetty samalle alueelle kasvatettaviksi:

  • Clèvesin herttua Jean I (Clèvesin herttuakunta sijaitsi nykyisessä Saksassa)
  • Antoine (1430–1432) Charolaisin herra Châlon sur Saonen kreivikunnassa, kuoli 2-vuotiaana
  • Joseph (huhtikuu 1432 – toukokuu 1432) Charolaisin herra Châlon sur Saonen kreivikunnassa, kuoli alle kuukauden ikäisenä
  • Catherine, avioitui Gueldreen herttua Arnold de Gueldre kanssa.

Kaarle Rohkea oli saanut erinomaisen kasvatuksen, hän oli älykäs ja hänellä oli poliittista kyvykkyyttä. Hän on kuitenkin tullut tunnetuksi väkivaltaisen ja impulsiivisen luonteensa tähden. Hän käytti mieluiten voimaa ja sotaa saadakseen tavoitteensa toteutettua.

Ollessaan vasta 19-vuotias Charolais’n kreivi (Saône-et-Loire–departementti Burgundissa) Kaarle kukisti vuonna 1452 väkivaltaisesti flaamien kansannousun Burgundin Alankomaissa.

Charolais’n kreivi

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaarle Rohkea pyrki laajentamaan alueitaan ja saavuttamaan itsenäisyyden suhteessa Ranskan kuninkaisiin. Hän kieltäytyi alistumasta kuningas Ludvig XI:n suvereniteettiin ja julisti tälle sodan, jossa pyrki liittoutumaan mahdollisimman vahvojen liittolaisten kanssa vähentääkseen lääninherransa valtaa. Hän yritti elvyttää Satavuotisen sodan taisteluja Ranskan ja Englannin välillä liittoutumalla Englannin kuninkaan Edvard IV:n kanssa Ludvig XI:tä vastaan. Tämä tavoite ei toteutunut, sillä Picquignyn sopimus solmittiin 29. elokuuta 1475 Ranskan Ludvig XI:n ja Englannin Edvard IV:n välillä. Sopimus lopetti viimein Satavuotisen sodan.[1].

Kaarle Rohkea perusti ja johti voimakasta Yleisen hyvän liittoa (Ligue du Bien public) kuningas Ludvig XI:tä vastaan.[2] Kaarlella oli kuitenkin menestystä kapinoinnissaan. Hän saavutti Ludvig XI:n joukoista murskaavan voiton Pariisin eteläpuolella Montlhéryssä vuonna 1465. Lisäksi hän piiritti Pariisia ja pakotti Ludvig XI:n allekirjoittamaan Saint-Maur-des-Fossésin sekä Conflansin sopimukset, jossa hän sai takaisin itselleen Picardien ja Boulogne-sur-Merin kaupungin.

Burgundin herttua

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kaarle Rohkea taisteluhaarniskassa, Burgundin herttuoiden palatsin museo

Kaarlesta tuli Burgundin herttua 15. kesäkuuta 1467 34-vuotiaana, isänsä Filip III oli kuoltua. Hän perusti välittömästi vahvan burgundilaisen armeijan, joka pääosin koostui eri puolilta Eurooppaa kotoisin olevista palkkasotureista. Kaarlen tavoitteena oli Reinin vasemman puolen eli läntisen rannan Elsassin, Lothringenin, Champagnen, Luxemburgin, nykyisen Belgian sekä alueella olevien saksalaisten alueiden valloittaminen. Näin olisivat tulleet Burgundin herttuakunnan perinteiset alueet liitettyä yhteen Burgundin Alankomaiden kanssa, ja olisi syntynyt laaja Burgundin itsenäinen valtio, jonka kuningas olisi ollut Kaarle Rohkea. Näin Kaarle jatkoi isänsä Filip III:n politiikkaa.[3]

Kaarlen johtamat Burgundin joukot murskasivat 25. elokuuta 1466 Dinant’n kapinan ja hän salli kaupungin ryöstämisen ja hävityksen. Hävityksen tarkoituksena oli panna piste hänen serkkunsa Louis de Bourbonin, Liègen ruhtinas-arkkipiispan karkotukselle läänityksiltään. Sen oli tarkoitus merkitä myös loppua Liègen ruhtinaskunnan itsenäisyydelle. Kaarle Rohkean isän kuoltua ja hänen saatuaan herttuakunnan hallintaansa 15. kesäkuuta 1467, aloittivat liègeläiset uudelleen kapinointinsa, mutta Kaarle voitti heidät Saint-Trondin taistelussa ja otti Liègen alueen haltuunsa.

Itävallan herttua Sigismund von Habsburg tarjosi apuaan Kaarlelle vuonna 1469, sillä hän myi (panttasi) Elsassissa olevat alueensa sekä Saksassa Badenin kreivikunnassa sijainneen Brisgaun alueen Kaarlelle, joka näin saattoi kuroa umpeen kahta hänen valtakuntansa erillistä osaa, Brugundia ja Alankomaiden Burgundia.

Kaarle Rohkea, Burgundin herttua. Tuntematon maalari 1500-luku.

Kaarle Rohkea koki itsensä suvereeniksi hallitsijaksi Jumalan armosta, eikä jättänyt käyttämättä ainuttakaan tilaisuutta vähätellä ja nöyryyttää Ranskan kuningasta Ludvig XI:ta. Kaarle Rohkea oli ollut nuorena hyvissä väleissä Ranskan kruununprinssin eli dauphinin kanssa tämän ollessa maanpaossa Burgundissa, mutta myöhemmin Kaarlesta tuli Ludvig XI:n vastaisten kapinoiden johtohahmo ja tämän perivihollinen. Hän nöyryytti kuningastaan Peronnessa tapahtuneessa tapaamisessa, jossa vuonna 1468 solmittiin sopimus, jonka myötä Champagnen ja Brien maakunnat joutuivat burgundilaisten hallintaan. Koko Kaarlen hallitusaikaa leimasi jatkuva sotatila hänen ja Ludvig XI:n välillä. Kuitenkin kuningas oli itse yllyttänyt alueiden asukkaita kapinoimaan ja hän antoi niille tukensa. Kaarlen koko hallitusaika oli siis yhtä kapinaa Ludvig XI:tä vastaan ja hän koetti saada yhteistyöhön kanssaan Saksalaisen keisarikunnan hallitsijat Albrekt II:n ja Fredrik III:n sekä Englannin kuninkaan Edvard IV:n. Tämän lisäksi hän pyrki kasvattamaan jo ennestään laajoja alueita eritoten sveitsiläisten ja lothringeniläisten kustannuksella.

Sotilaana Kaarle Rohkea koki kaksi karvasta tappiota ennen lopullista tuhoutumistaan. Näistä ensimmäinen tapahtui Beauvaisin kaupungin edustalla vuonna 1472, kun hän taisteli Jeanne Hachettea vastaan. Tarinan mukaan Hachette olisi kirveen (ransk. hachette) kanssa puolustanut kaupunginmuuria burgundilaisia sotilaita vastaan. Näin 80 000 sotilaan joukko torjuttiin uhrautuvien naisten ansiosta ja Kaarlen sotaretki syvemmälle Ranskaan keskeytettiin. Toinen tappio tapahtui, kun Kaarle neuvotteli keisari Frederik III:n kanssa ja tämä pakotti hänet lopettamaan pienen reininmaalaisen Nessin kaupungin piirityksen.

Elsass myös kapinoi Kaarlea vastaan, eritoten syynä oli herttuan edustajan, Peter von Hagenbachin huono hallinto ja hänen kieltäytymisensä myymästä aluetta takaisin Sigismundille samasta hinnasta kuin hän oli itse maksanut. Etelässä berniläiset saivat tukea Sveitsin valaliittolaisilta, jotka toimivat Savoijin herttuatar Yolandea vastaan ja valloittivat Vaud’n alueen linnakkeita. Kun Kaarle oli saanut vasallien ja liittolaistensa valituksia alueen tilanteesta, hän lähti kapinallisia vastaan suunnattuun sotaan. Hätiköidessään Kaarlelle tapahtui useita taktisia virheitä ja eritoten hän ylitti sveitsiläisten solidaarisuuden rajan. Näin Kaarle voitettiin Grandsonissa ja Morat'ssa, joissa hänen armeijansa tuhottiin vuonna 1476. Tällöin Ludvig XI oleskeli Lyonissa.

Nancy ja kuolema

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Peter Paul Rubensin Kaarlesta 1600-luvun alussa maalaama postuumi muotokuva.

Vuonna 1477 Kaarle oli koonnut uuden armeijan ja hänen sotajoukkonsa ryöstelivät Lothringeniä ja asettuivat piirittämään Nancyn kaupunkia. Kaarle Rohkea sai surmansa 5. tammikuuta mitä todennäköisimmin ritaristoon kuuluvan Tour du Mont’in linnanherran Saint-Dien kädestä. Eräs Kaarlen kenraaleista, napolilainen kondottieeri Campobasson kreivi, joka oli joutunut Kaarlen vihanpurkauksen kohteeksi muutamaa päivää aiemmin, petti hänet ja siirtyi Kaarlen vihollisten puolelle. Burgundin armeija vetäytyi kohden Bouxières-aux-Damesin kaupunkia, jotta se olisi päässyt Metzin kaupunkiin. Siellä Campobasso miehineen odotti kostaakseen. Kaarle oletti, että ritari oli pysynyt hänelle uskollisena ja että tämä miehineen varmisti vapaan kulun joen ylittävällä sillalla, jonka ylitykseen burgundilaiset kiiruhtivat. Kuitenkin Campobasso ja hänen takanaan olevat sveitsiläiset aloittivat pakenijoiden metsästyksen. Eräs Nancyn kasarmeista poistuneista joukoista saattoi loppuun burgundilaisten joukkojen hävityksen.

Kolme päivää taistelun jälkeen Kaarle Rohkean ruumis löydettiin osittain susien syömänä Saint-Jeanin lammen rannalla, paikalla jossa sijaitsi Burgundin risti.[4] Kaarlen hevonen Moreau oli taistelussa kaatunut hänen vierelleen. Nykyisin paikalla on Lothringenin herttua René II:n muistoksi pystytetty monumentti. Ruumista ei jätetty löytösijalleen, vaan se kuljetettiin Georges Marqueix’n luokse. Tätä rakennusta ei kuitenkaan ole enää olemassa, mutta rakennuksen paikalla on mustasta ja valkoisesta marmorista tehty Lothringenin risti.[5] Kuollut Kaarle Rohkea haudattiin ensiksi Saint-Georgesin kollegiaalikirkkoon Nancyssa – kirkkoa ei enää nykyisin ole olemassa – ja sittemmin se kuljetettiin Bruggeen vuonna 1550.

Burgundin viimeisen herttuan, Kaarle Rohkean kuoltua vuonna 1477 Ranskan kuningas Ludvig XI saattoi todeta päässeensä eroon itsepäisestä vasallistaan ja vahvasta kilpailijastaan. Kuningas sai näin palautetuksi Ranskan valtioyhteyteen vanhan saalilaisen lain mukaisesti Ranskan vallan alle kuulunet maat: Burgundin herttuakunnan, Champagnen, Picardien ja Artois’n kreivikunnat. Palautus ei koskenut Franche-Comtén kreivikuntaa, joka kuului Saksan keisarikunnan maihin.

Herttuatar Maria pakeni Ranskasta ja avioitui samana vuonna 20-vuotiaana Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan tulevan keisarin Habsburg-sukuisen Maximilian I:n (1459–1519) kanssa. Marien mukana Maksimilianin haltuun tulivat Alankomaiden Burgundin (nykyiset Beneluxmaat) sekä keisarikuntaan kuuluneet muut Burgundin osat, joista keskeinen oli Franche-Comté eli Burgundin kreivikunta, jonka Ludvig XIV valloitti Itävallan Habsburgeilta Ranskalle 201 vuotta myöhemmin vuonna 1678.

Kaarle Rohkean perintö aiheutti useiden sukupolvien ajan useita taisteluja Ranskan kuninkaiden sekä Espanjan ja Itävallan Habsburg-sukuisten hallitsijoiden välille.

Ensimmäinen puoliso Catherine de Valois
Toinen puoliso Isabelle de Bourbon

Ensimmäisen avioliittonsa Kaarle solmi 19. toukokuuta 1454 Blois'sa Ranskan prinsessa Catherine de Valois'n (1428–1446) kanssa, joka oli tällöin vain 12-vuotias. Catherine kuoli 18-vuotiaana todennäköisesti tuberkuloosiin. Hän oli Ranskan kuningas Kaarle VII:n ja Marie de Anjoun tytär. Liitto oli lapseton.

Toisen kerran Kaarle avioitui 30. lokakuuta 1454 Lillessä Bourbon-suvun prinsessa Isabelle de Bourbonin (1437–1465) kanssa, joka oli Bourbonin herttua Kaarle I:n ja tämän puolison Agnesin tytär. Agnes oli Juhana I Pelottoman ja Baijerin prinsessa Margaretin (1363–1424) tytär. Kaarle Rohkea ei halunnut itse tätä liittoa, vaan halusi avioitua Rikhard Plantagenetin vanhimman tyttären Anne of Yorkin kanssa. Isä Filip III muistutti Arrasin sopimuksen edellyttävän avioliittoa Ranskan kuningashuoneen prinsessan kanssa. Tästä avioliitosta syntyi tuleva Burgundin herttuatar Marie, joka vuonna 1477 avioitui tulevan keisari Maksimilian I:n kanssa. Heidän poikansa on Filip Komea. Isabelle kuoli 31-vuotiaana Antwerpenissä tuberkuloosiin.

Kolmannen kerran Kaarle avioitui 3. heinäkuuta 1468 Demmessa Margaret of Yorkin (1446–1503) kanssa. Tämä oli Yorkin herttua Rikhard Plantagenet'in tytär ja Englannin kuningas Edvard IV:n ja Rikhard III:n sisar. Avioliitosta ei ole tunnettuja jälkeläisiä.

Kolmas puoliso Margaret of York, n. 1500

Kaarle Rohkealla oli lukuisten läänitystensä myötä myös lukuisia titteleitä. Kaikki oheiset titteli ovat ajalta 1467–1477, ellei toisin mainita.

  • Artois’n kreivi
  • Boulognen kreivi
  • Burgundin kreivi
  • Charolais’n kreivi
  • Flanderin kreivi
  • Hainaut’n kreivi
  • Hollannin kreivi
  • Mâconin kreivi
  • Namurin kreivi
  • Saint-Polin kreivi
  • Zélandin kreivi
  • Zutphen kreivi (1472–1477)
  • Burgundin herttua
  • Brabantin herttua
  • Gueldren herttua (1472–1477)
  • Limbourgin herttua
  • Luxemburgin herttua

Muut hänen vallassaan olleet alueet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaarlen hallintavaltaa kuului myös alueita, joiden myötä ei tullut vastaavaa titteliä. Näitä alueita olivat:

  • Liègen ruhtinaskunta
  • Clèvesin ruhtinaskunta
  • Rethelin kreivikunta
  • Neversin kreivikunta
  • Kolme hiippakuntaa (Metz, Toul et Verdun)
  • Barom herttuakunta
  • Lothringenin herttuakunta
  • Montbéliardin kreivikunta
  • Baaselin hiippakunta
  • Ylä-Elsassin maakreivikunta
  • Sundgaun alue
  • Brisgaun alue
  • Bouillonin herttuakunta
  • Utrechtin hiippakunta
  • Picardie
  • Bonenfant, P. ; Philippe le Bon, Brussel, 1944, II painos
  • Vaughan, R.: Philip the Good: The Apogee of Burgundy, Lontoo, 1970.
  • Soisson. Jean-Pierre, Charles le Téméraire, Pariisi, 1997
  1. Edvard lupasi palata takaisin Englantiin 75 000 kultakruunun kertakorvausta ja 50 000 kultakruunun vuotuista eläkettä vastaan
  2. Yleisen hyvän liitto (Ligue du Bien public) oli aristokratian Ludvig XI:n politiikkaa vastaan kohdistama kapina, koska kuningas halusi rikkoa aristokratian itsenäisyyden. Kapinaliikkeen johtajana oli Kaarle Rohkea ja se laantui vuonna 1465.
  3. Katso esimerkiksi Paul Bonenfant; Du meurtre de Montereau au Traité de Troyes. Academie royale de Belgique, Mémoires, LII, 1958. Teoksessa C. A. J. Armstrong; England, France and Burgundy in the Fifteenth Century, on useita englanninkielisiä artikkeleita, joissa on mainiosti tuotu esille aiheeseen liittyvää lähdemateriaalia ja tutkimuskirjallisuutta. Katso myös: Bonenfant, P., Philippe le Bon, Bruxelles, 1944, sekä Vaughan. R., Philip the Good: The Apogee of Burgundy, Londres, 1970.
  4. Burgundin risti tarkoittaa Pyhän Andreaksen ristiä, joka on sininen vinoristi valkoisella pohjalla. Aikanaan risti omaksuttiin 1700-luvulla Venäjän laivaston tunnukseksi ja sieltä se on eri vaiheissa siirtynyt hieman muotoaan muuttaen Suomen lipun ristiksi.
  5. Lothringenin ristissä on pystypylvään lisäksi kaksi poikkipuuta, joista ylempi on merkittävästi lyhyempi. Risti on tullut tunnetuksi Vapaan Ranskan symbolina toisessa maailmansodassa ja sen jälkiselvittelyissä.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Edeltäjä:
Filip Hyvä
Burgundin herttua
 
Seuraaja:
Maria
Edeltäjä:
Filip Hyvä
Flanderin kreivi
 
Seuraaja:
Maria