Kansallis-Osake-Pankki
Kansallis-Osake-Pankki, lyhyemmin Kansallispankki tai KOP, oli vuosina 1889–1995 toiminut suomalainen liikepankki. Se perustettiin suomalaisuusliikkeen vastineeksi ruotsinkielisten Yhdyspankille. Vuonna 1933 KOP:hen sulautui Luotto-Pankki ja vuonna 1958 Suomen Maatalous-Osake-Pankki. KOP:n pääkonttori sijaitsi Helsingin Aleksanterinkadulla Theodor Höijerin suunnittelemassa, vuonna 1893 valmistuneessa rakennuksessa, jota oli laajennettu vuosina 1925 (Onni Tarjanne) ja 1962 (Antero Pernaja).
Pankkikriisin yhteydessä vuonna 1992 STS-pankki fuusioitiin KOP:hen.[1] Vuonna 1994 KOP joutui vakavaraisuutensa paikkaamiseksi järjestämään osakeannin, Kansallisannin, jolla se keräsi sijoittajilta kaksi miljardia markkaa lisäpääomaa. Osakekirjan ulkoasu oli koko pankin ajan samankaltainen.
Lopulta vuonna 1995 Kansallispankki ja Suomen Yhdyspankki sulautuivat muodostaen Merita Pankin (sittemmin osaksi Nordeaa). Fuusiossa Kansallispankin omistajat saivat 41,7 % Meritan osakkeista.[2]
Kansallispankin tunnus oli sininen tyylitelty orava.
Perustaminen
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kansallis-Osakepankki perustettiin Kämpin Peilisalissa 12. lokakuuta vuonna 1889.[3] Perustajia oli viisi: Otto Stenroth, Lauri Kivekäs, Matti Äyräpää sekä veljekset Otto ja August Hjelt. Perustamisessa kielikysymys näytteli tärkeää osaa. Pankkitoimen koettiin olevan ruotsinkielisten hallussa; tarvittiin suomalainen ja suomenmielinen liikepankki. Perustettavan pankin osakkeita merkitsi suuri joukko suomenmielisiä ihmisiä eri puolella Suomea. Perustava yhtiökokous pidettiin 12.10.1889. Pääkonttori avattiin yleisölle 8.2.1890; yksittäisiä talletuksia oli otettu ja lainoja annettu jo sitä ennen.[4]
Pankin ensimmäinen nimi oli Kansallis-Osakepankki. Tällä nimellä pankki toimi vuodet 1889–1892, ennen kuin nimi ruvettiin kirjoittamaan kahdella yhdysmerkillä Kansallis-Osake-Pankki.[4]
Suomalaiskansallisissa piireissä odotettiin aluksi Kansallis-Osake-Pankin toimivan aseena kielitaistelussa. Pankin johto ei kuitenkaan ajanut jyrkkää kielikantaa, vaan näki tärkeämmäksi pankin terveen kasvun turvaamisen. Jyrkkä ja selkeä kielikanta ei myöskään ollut edellytys tulla valituksi pankkiin esimieheksi tai toimikunnan jäseneksi. Eräillä paikkakunnilla aiheutuikin kiistoja, kun ruotsinkielisiä oltiin ottamassa näille paikoille. Suomenkielisen ja -mielisen liike-elämän nousu kuitenkin hyödytti pankkia sen toiminnan alkuvuosikymmeninä.[4]
Pääjohtajat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Otto Hjelt (1889–1892)
- Fredrik Nybom (1892–1914)
- J. K. Paasikivi (1914–1934)
- Mauri Honkajuuri (1934–1948)
- Matti Virkkunen (1948–1975)
- Veikko Makkonen (1975–1983)
- Jaakko Lassila (1983–1991)
- Pertti Voutilainen (1991–1995)
Pankin historia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kansallis-Osake-Pankin (KOP) syntyhistorian taustalla vaikuttivat voimakkaasti suomalaisen yhteiskunnan rakenteiden ja kansainvälisten suhteiden syvät muutokset, erityisesti teollistumisen läpimurto, joka nosti aiemmin köyhän ja maatalousviljelyyn painottuvan suomalaisen yhteiskunnan köyhyydestä ennennäkemättömään talouskasvuun.[3] KOP oli raha- ja talousmaailman ohella myös yhteiskunnallisesti ja kulttuurillisesti merkittävä ja keskeinen instituutio Suomessa, jonka poliittis-ideologisista kytköksistä ja yhteiskunnallisesta profiilista ei voinut erehtyä. Suomalaiskansallisen kapitalismin yksi suurimmista ja näkyvimmistä edistäjistä oli syntynyt kansallismielisen sivistyneistön tyytymättömyydestä vallitsevaan kulttuuriin ja politiikkaan. KOP:n taustajoukoista löytyi mm. itsenäisyyssenaattoreita, suomettarelaisen fennomanian kokoomuslaisia perillisiä sekä pellervolais-maalaisliittolaiset talonpoikaissukuhaarat.[3]
Mauri Honkajuuren loppukausi (1940–1948)
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Historiallisesti tarkasteltuna tätä KOP:n toimintakautta leimasivat toinen maailmansota ja siitä seurauksena syntynyt taloudellisesti ja poliittisesti ankara Suomen yhteiskunnan jälleenrakennusaika. Sotavuosina KOP nousi tärkeimmäksi liikepankkirahoittajaksi velkaantunutta valtiota tukemaan. Poikkeusolojen säännöstelytoiminta rajoitti hiipuneen pankkisektorin liiketoimintaedellytyksiä entisestään rajojen sisäpuolelle. Omistusrakenteissa tapahtui myös merkittäviä muutoksia, kun suomalaiskansallisten yritysryhmien johtava vakuutusyhtiö Pohjola nousi KOP:n toiseksi suurosakkaaksi. Sotavuosien jälkeisenä aikana KOP:n päätehtävänä oli turvata kansakunnan itsenäisyyttä ja porvarillista yhteiskuntajärjestelmää, joiden säilymisen varassa pitkälti oli sosialisoitavaksi vaaditun yksityispankin tulevaisuus.[3]
Pankkitoiminnan sääntely, talouselämän vapauttaminen, Matti Virkkusen kausi (1948–1975)
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vaikka Matti Virkkusen yli neljännesvuosisadan kestänyttä aikaa KOP:n pääjohtajana leimasivatkin sotakorvaukset ja välttämättömät markan devalvaatiot, niin ilmassa oli varovaista optimismia. Teollisuuskapitalismi loi liike-elämälle suotuisaa kehitystä ja aikakaudelle olikin tunnusomaista voimakas talouskasvu. KOP oli voimakkaasti mukana näiden rakennemuutosten rahoittamisessa ja mahdollistamisessa suomalaisessa yhteiskunnassa. Konttoriverkosto kaksinkertaistui, asiakasmäärät kasvoivat ja pankkitekniikkaa uudistettiin.[3] Yritystoiminnan voimakkaan laajentumisen seurauksena KOP valtasi markkinaosuuksia myös yritysfuusioiden kautta sulauttamalla pienempiä liikepankkeja. Pankkitoiminta oli tiukasti säädeltyä, vaikkakin taloutta ja ulkomaankauppaa muilta osin vapautettiin. Pääjohtaja Virkkusen voimakas persoona hallitsi Kansallispankkia ja suurta osaa suomalaisesta liike-elämästä. KOP:n tehtävänä oli tukea suomalaisten yritysten toimintaa, jotka pyrkivät luovimaan kylmän sodan jakaman maailman ristiaallokossa yhtäältä lujittamalla ja syventämällä yhteyksiä länsimaihin ja toisaalta jatkamalla diplomaattista kaupankäyntiä Neuvostoliiton kanssa.[3]
Katso myös
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Hämäläinen, Unto: Mainettaan pienempi pankki Helsingin Sanomat. 15.3.2009. Viitattu 30.9.2017.
- ↑ Kulha, Keijo K.: Kuilun partaalla – Suomen pankkikriisi 1991–1995, s. 239.
- ↑ a b c d e f Markku Kuisma: Kahlittu raha, kansallinen kapitalismi: Kansallis-Osake-Pankki 1940-1995, s. 10, 17, 29. Hämeenlinna: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2004. 0355-1768 ISBN 951-746-592-0 fin
- ↑ a b c Blomstedt, Yrjö: Kansallis-Osake-Pankin historia I: 1889–1939. Helsinki: Kansallis-Osake-Pankki, 1989. ISBN 952-90089-6-X
Kirjallisuutta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Blomstedt, Yrjö: Kansallis-Osake-Pankin historia I. KOP, 1989.
- Kuisma, Markku: Kahlittu raha, kansallinen kapitalismi. Kansallis-Osake-Pankki 1940–1995. SKS, 2004.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Moilanen, Panu: Kämpin peilisalista Savoyn juhlakerrokseen. 105 vuotta Kansallis-Osake-Pankkia.
- Yhtiön pörssihistoriaa Pörssitiedon nettisivuilla
- Kansallis-Osake-Pankki hakuteoksessa Uppslagsverket Finland (2012). (ruotsiksi)
| ||||||||||||||
