Matti Äyräpää

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Matti Äyräpää
Matti Äyräpää, Daniel Nyblinin ottama valokuva vuodelta 1878.
Matti Äyräpää, Daniel Nyblinin ottama valokuva vuodelta 1878.
Henkilötiedot
Koko nimi Matias Anselmi Äyräpää
Syntynyt11. huhtikuuta 1852
Liperi
Kuollut15. lokakuuta 1928 (76 vuotta)
Helsinki

Matias (Matti) Anselmi Äyräpää (vuoteen 1876 asti Europaeus); (11. huhtikuuta 1852 Liperi – 15. lokakuuta 1928 Helsinki) oli lääkäri, hammaslääkäri sekä Suomen hammaslääketieteen uraauurtava tutkija.[1] Häntä on kutsuttu jopa "Suomen hammaslääketieteen isäksi".[1] Äyräpää oli myös kulttuurivaikuttaja ja tunnettu suomalaisuusmies, joka osallistui keskeisten suomenmielisten järjestöjen ja yritysten perustamiseen.[2]

Suku ja koulutus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Matti Europaeuksen vanhemmat olivat Liperin kirkkoherra, teologian tohtori, valtiopäivämies Anders Josef Europaeus ja tämän toinen vaimo, Helsinkiin muuttaneen ruotsalaisen kauppiaan Johan Lampan tytär, Selma Augusta Lampa (1814–1852).[1][3] Hänellä oli kahdeksan sisarusta, joista hän oli nuorin. Äiti kuoli kuukausi Matin syntymän jälkeen.[4] Äyräpään äidinperintöä oli Lampan talo, jossa Hammaslääketieteen laitos toimi vuosina 1906–1914.[5] Matti Äyräpään velipuolen, Anders Theodor Europaeuksen poika oli arkeologi Aarne Äyräpää.

Hän kirjoitti ylioppilaaksi Helsingin ruotsinkielisestä Helsingfors Privatlyceumista (ns. Böökin lyseo)[2] vuonna 1871.[1] Hän suoritti filosofian kandidaatin tutkinnon vuonna 1875 ja filosofian maisterin tutkinnon vuonna 1876.[1] Jo opiskeluaikoinaan Europaeus oli vahva fennomanian kannattaja, ja suomensi sukunimensä aivan ensimmäisten joukossa, ottaen käyttöön sukunsa vanhan nimen Äyräpää. Hän oli ylioppilaskunnan puheenjohtaja ja johti jonkin aikaa myös suomenmielisten ylioppilaiden Suomalainen Nuija -opiskelijajärjestöä.[2]

Hän valmistui lääketieteen kandidaatiksi vuonna 1878 ja suoritti vielä sen jälkeen lääketieteen lisensiaatin tutkinnon vuonna 1883 ja sai lääketieteen ja kirurgian tohtorin arvon vuonna 1891.[1]

Äyräpää kiinnostui hammaslääketieteestä jo lääketieteen kandidaattina, kun hän kirurgian kurssin yhteydessä näki pitkälle edenneitä hammastulehduksia, joiden ainoana hoitona oli hampaan poisto. Hän hakeutui ensin Helsingissä toimivan hovihammaslääkäri Simon Bensowin yksityisoppilaaksi opettelemaan hampaiden "plombeerausta" eli paikkausta ja myöhemmin opintomatkoille myös ulkomaille. Jo vuonna 1883 hän avasi hammaslääkärin yksityisvastaanoton Pohjois-Esplanadin varrella, ja tästä tuli hänen varsinainen leipätyönsä.[2]

Lääkärinura

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vielä 1800-luvulla hammaslääkärin toimi oli tyypillinen käsityöläisammatti, ja käytännössä ainoa käytössä ollut hoitomuoto oli viallisen hampaan poisto. Äyräpään vaikutuksesta siitä tuli yliopistossa opiskeltava tieteenala. Muun muassa hänen ponnistelujensa ansiosta aloitettiin Suomen hammaslääkärikoulutus Keisarillisessa Aleksanterin yliopistossa 1890-luvun alussa.[6]

Hänestä tuli ensimmäinen yliopistollinen hammaslääketieteen opettaja, vaikka hänellä ei ollut muodollista hammaslääkärin tutkintoa ja hän oli tässä työssä pitkälti itseoppinut.[2]

Matti Äyräpää oli yksi Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin perustajista ja sen ensimmäinen puheenjohtaja. Myös Duodecimin perustaminen vuonna 1881 kytkeytyi kielitaisteluun, ja seuran ensimmäinen tehtävä oli luoda lääketieteen alalle suomenkielistä termistöä.[7] Hän oli perustamassa myös Suomen hammaslääkäriseuraa, Kalevalaseuraa, KOP:ia, Takaharjun parantolaa, Vakuutusyhtiö Suomea, Instrumentariumia ja Suomen Tiedeseuraa.[7]

Perintö

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Matti Äyräpään nimeä kantaa Lääkäriseura Duodecimin vuodesta 1969 jakama Matti Äyräpään palkinto, joka on arvostetuin suomalainen lääketieteellisen tutkimuksen palkinto. Palkinnon suuruus on 20 000 euroa.[2]

Yksityiselämä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Matti Äyräpään puolisoina vuorollaan olivat sisarukset Bertha Sofia Ingman (1858–1881) vuodesta 1880 alkaen ja Hilda Karolina Ingman (1865–1929) vuodesta 1885 lähtien.[7] Hilda Äyräpää toimi miehensä vastaanottoapulaisena ja kouluttautui joihinkin toimenpiteisiin. Hänestä tuli Duodecim-seuran viides naisjäsen.[2] Heille syntyi lapsi, taidemaalari Aune Äyräpää (1898–1981). Vuonna 1900 syntynyt Matti Antero kuoli muutaman päivän ikäisenä.[7][2]

Galleria

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]


Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b c d e f Matti Äyräpää (1852–1928): Duodecim-seuran perustaja, ensimmäinen puheenjohtaja 1881–1906, seuran kunniapuheenjohtaja. Duodecim 2006;122:19–27
  2. ↑ a b c d e f g h Ignatius, Jaakko: Jäsen n:o 1: Matti Äyräpää 1852-1928 Duodecim. 2006. Aikakauskirja Duodecim. Viitattu 22.5.2024.
  3. ↑ A.J. Europaeuksen jälkeläisten sukusanomat 1989 Joulukuu No 2 (71) europaeus.info. Viitattu 21.5.2024.
  4. ↑ Nora Pöyhönen – Haapaveden emäntäkoulun perustaja Naisten Ääni. Viitattu 22.5.2024.
  5. ↑ Helsingin yliopiston hammaslääketieteen opetus täyttää 125 vuotta Hammaslääkärilehti. 19.5.2017. Viitattu 21.5.2024.
  6. ↑ Matti Äyräpää ryhtyi ajamaan opetusklinikan perustamista 1800-luvun lopulla Hammaslääkärilehti. 16.2.2017. Viitattu 21.5.2024.
  7. ↑ a b c d Saarenheimo, Eero: Äyräpää, Matti (1852 - 1928), hammaslääkäritaidon opettaja, professori kansallisbiografia.fi. 4.5.2001. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. Viitattu 21.5.2024.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Matti_Äyräpää&oldid=22703439”