Korean Airin lento 007
| Korean Airin lennon 007 alasampuminen | |
|---|---|
 Onnettomuuskone vuonna 1981 |
|
| Yhteenveto | |
| Päivämäärä | 1. syyskuuta 1983 |
| Onnettomuustyyppi | alasampuminen |
| Tapahtumapaikka | Japaninmeri, lähellä Moneronin saarta Sahalinin saaresta länteen, Venäjän SFNT, Neuvostoliitto |
| Lähtöpaikka |
 John F. Kennedyn kansainvälinen lentoasema, New York City, Yhdysvallat |
| Välilaskupaikka |
Anchoragen kansainvälinen lentoasema, Anchorage, Alaska, Yhdysvallat |
| Määränpää |
 Gimpon kansainvälinen lentoasema, Soul, Etelä-Korea |
| Kuolleita | 269 |
| Loukkaantuneita | 0 |
| Eloonjääneitä | 0 |
| Lentokone | |
| Konetyyppi | Boeing 747-230B[1] |
| Lentoyhtiö |
Korean Air |
| Rekisteritunnus | HL7442 |
| Matkustajia | 246 |
| Miehistöä | 23 |
Korean Airin lento 007 oli Neuvostoliiton ilmavoimien 1. syyskuuta 1983 Japaninmeren yllä alas ampuma Korean Airin Boeing 747 -matkustajalentokone. Alun perin New York Citystä Souliin Anchoragen kautta matkalla ollut kone poikkesi vahingossa Kamtšatkan niemimaan yli Sahalinin saarelle ja joutui siten Neuvostoliiton ilmatilaan. Neuvostoliiton ilmavoimien Suhoi Su-15 -hävittäjä ampui matkustajakoneen alas ohjuksella Moneronin saaren lähellä, kun hävittäjän lentäjä sai suoran käskyn johdolta. Kaikki 269 matkustajaa ja miehistönjäsentä saivat surmansa, mukaan lukien yhdysvaltalainen poliitikko Lawrence ”Larry” McDonald. Välikohtaus hiersi entisestään Yhdysvaltain ja Neuvostoliiton välejä kylmässä sodassa ja herätti kansainvälistä pahennusta Neuvostoliittoa kohtaan.
Tausta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vuonna 1983 kylmä sota Yhdysvaltain ja Neuvostoliiton välillä oli jännittynyt äärimmilleen sitten vuoden 1962 Kuuban ohjuskriisin. Yhdysvaltain presidentti Ronald Reagan oli puheessaan 8. maaliskuuta nimittänyt Neuvostoliittoa ”pahan valtakunnaksi”. 23. maaliskuuta Reagan ilmoitti televisiopuheessa Strategic Defense Initiativesta, jossa Yhdysvallat yritti rakentaa avaruuteen ohjuspuolustusjärjestelmän Neuvostoliiton mannertenvälisten ballististen ydinohjusten varalta. Neuvostoliitto pelkäsi Yhdysvaltain ohjuspuolustusjärjestelmän rikkovan kauhun tasapainon. Kun Neuvostoliitto sijoitti SS-20-ydinohjuksia Itä-Eurooppaan, sotilasliitto Nato ilmoitti aikovansa sijoittaa Pershing II -ydinohjuksia Länsi-Saksaan vuoden 1983 keväällä. Naton ydinohjukset Länsi-Saksassa pystyivät lentämään kymmenessä minuutissa Moskovaan saakka. Neuvostoliiton johtajan Juri Andropovin hallinto laajensi KGB:n operaatio RJANin selvittämään Yhdysvaltain kykyä suorittaa ensi-isku ydinsodassa.
Ennen Korean Airin lentoa 007 Yhdysvaltain laivasto järjesti pohjoisella Tyynellämerellä FleetEx ’83 -meriharjoituksen. Harjoituksen aikana lentotukialusten USS Midwayn ja USS Enterprisen lentokoneet lensivät Neuvostoliiton huippusalaisten ohjustukikohtien ylitse Kuriileilla. Neuvostoliiton ilmapuolustuksen kyvyttömyys ampua ilmatilaa rikkovia yhdysvaltalaisia hävittäjiä alas herätti tyytymättömyyttä tukikohtien komentajissa. Neuvostoliiton ilmavoimien hävittäjillä oli kuitenkin rajallinen toimintasäde, koska niihin tankattiin polttoainetta vain 50 minuutin lennon ajaksi. Neuvostoliitto halusi estää hävittäjälentäjien loikkaukset länteen, kun yliluutnantti Viktor Ivanovitš Belenko oli lentänyt MiG-25:llä Japaniin vuonna 1976.
Neuvostoliitto suoritti ohjuskokeen Kamtšatkan niemimaalla 1. syyskuuta 1983. Ohjuskoetta seurasi Yhdysvaltain ilmavoimien Boeing RC-135 -tiedustelukone, jonka neuvostoviranomaiset sanoivat vakoilleen tukikohtia. Länteen loikannut Neuvostoliiton ilmavoimien kapteeni Alexander Zujev paljasti vuonna 1993, että kymmenen vuorokautta ennen Korean Airin lentoa 007 arktiset tuulenpuuskat olivat sammuttaneet Neuvostoliiton tutkat Kamtšatkan niemimaalla. Rajallinen tutkan kantama viivytti Neuvostoliittoa tunnistamattomien lentokoneiden havainnoinnissa ja jäljittämisessä.
Lento
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Alasampumista edeltävät tapahtumat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| Kansalaisuus | Uhrit |
|---|---|
 Australia |
2 |
 Brittiläinen Hongkong |
12 |
 Kanada |
8 |
 Dominikaaninen tasavalta |
1 |
 Intia |
1 |
 Iran |
1 |
 Japani |
28 |
 Malesia |
1 |
 Filippiinit |
16 |
| Etelä-Korea |
105 |
 Ruotsi |
1 |
 Taiwan |
23 |
 Thaimaa |
5 |
 Yhdistynyt kuningaskunta |
2 |
| Yhdysvallat |
62 |
 Vietnam** |
1 |
| Yhteensä (16 kansallisuutta) | 269 |
|
* 76 matkustajaa, 23 aktiivista miehistöä ja 6 kuollutta miehistöä[2] | |
Korean Airin lennolla 007 käytettiin Boeing 747-230B -matkustajalentokonetta, jonka sarjanumero oli CN20559/186 ja rekisteritunnus HL7442. Kone oli toimitettu palvelukseen 28. tammikuuta 1972. Lentokone lähti 31. elokuuta 1983 kello 23.50 EDT (3.50 UTC) New Yorkin John F. Kennedyn kansainvälisen lentoaseman portilta 15, 35 minuuttia myöhässä. Kone teki polttoainetankkausta varten välilaskun Alaskan Anchoragen kansainvälisellä lentoasemalla, josta se lähti Souliin kello 13.00 UTC. Lennon määränpää oli Etelä-Korean Gimpon lentoasema.
Korean Airin lennolla 007 oli yhteensä 246 matkustajaa, joista suurin osa oli kotoisin Etelä-Koreasta ja Yhdysvalloista. Koneessa oli myös 23 eteläkorealaista miehistön jäsentä. Koneen lentokapteeni oli Chun Byung-in. Matkustajista 22 oli alle 12-vuotiaita lapsia. 130 matkustajaa aikoi jatkaa Soulista muilla lennoilla Tokioon, Hongkongiin ja Taipeihin. 1980-luvulla Korean Air oli edullinen lentoyhtiö, joten monet Pohjois-Amerikkaan matkustaneista aasialaisista lensivät Soulin kautta.
Lennon matkustajien joukossa oli yhdysvaltalainen poliitikko Lawrence McDonald, joka oli Georgian edustaja Yhdysvaltain kongressissa ja äärikonservatiivisen John Birch Societyn puheenjohtaja. McDonald, Pohjois-Carolinan senaattori Jesse Helms, Idahon senaattori Steven Symms ja Kentuckyn kongressiedustaja Carroll Hubbard oli kutsuttu Souliin esiintymään Etelä-Korean ja Yhdysvaltain välisen puolustussopimuksen 30-vuotisjuhlallisuuksissa. McDonald oli myöhästynyt alkuperäiseltä lennoltaan John F. Kennedyn kansainväliseltä lentoasemalta ja ottanut uuden lennon Korean Airilla. Anchoragen kansainvälisellä lentoasemalla Helms kutsui McDonaldin Korean Airin lennolle 015, mutta McDonald halusi matkustaa yksin Souliin. McDonald istui ensimmäisessä luokassa paikalla 02B. Helms, Symms ja Hubbard lähtivät Anchoragesta Korean Airin lennolla 015, joka lensi 15 minuuttia Korean Airin lennon 007 jäljessä.
Korean Airin lentokoneeseen lähetettiin ilmoitus, että Anchoragen VOR-majakka ei ollut käytössä huollon takia, mutta lentäjät eivät piitanneet siitä. He eivät siirtyneet inertiasuunnistukseen, vaikka kone oli radionavigointimajakoiden kantaman ulottumattomissa. Kymmenen minuuttia nousun jälkeen Anchoragen kansainväliseltä lentoasemalta matkustajakone teki 245 asteen käännökseen pohjoiseen, mutta kallistuksen takia kone poikkesi alkuperäisestä lentoreitistä, jonka piti olla Tyynenmeren yllä 30 kilometrin päässä Neuvostoliiton ilmatilan rajasta. Kone poikkesi 500 kilometriä suunnitellusta reitistä ja lensi Kamtšatkan niemimaan ylitse, kun sen piti alun perin välttää Neuvostoliiton ilmatilaa ja lentää etelän kautta Japanin pohjoissaarten yläpuolelta Japaninmeren kautta Souliin. Kone lensi viiden ja puolen tunnin ajan Beringinmeren yllä suoraan Neuvostoliiton alueelle. Päiväys vaihtui 31. elokuusta 1. syyskuuksi, kun lento ylitti Tyynellämerellä päivämäärärajan. Lentäjät eivät tienneet virheestä, vaan luulivat alasampumiseen asti lentävänsä suunnitellulla reitillä.
Alasampuminen
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kone saapui Neuvostoliiton kiellettyyn ilmatilaan Kamtšatkan niemimaalla kello 15.51 UTC. Neuvostoliiton ilmavoimat lähetti Sahalinilla sijaitsevasta Smirnykhin lentotukikohdasta yhden MiG-23:n ja Dolinsk-Sokolin lentotukikohdasta kolme Suhoi Su-15:tä jäljittämään konetta, joka oli 80 kilometrin päässä niemimaan rannikosta. Neuvostoliittolaisten upseerien näkemykset menettelystä ilmatilaa rikkovan koneen kanssa poikkesivat toisistaan: kenraali Valeri Kamenski puolsi koneen mallin tunnistamista, mutta Dolinsk-Sokolin lentotukikohdan komentaja kenraali Anatoli Kornukov halusi antaa hävittäjille hyökkäyskäskyn. Hävittäjät eivät kuitenkaan onnistuneet jäljittämään konetta. Korean Airin lennon 007 lentokone lensi tunnin ajan Neuvostoliiton ilmatilassa kunnes Kamtšatkan niemimaan ylitettyään se siirtyi Ohotanmeren kansainvälisten vesien ylle. Kone palasi kuitenkin Sahalinin saarella takaisin Neuvostoliiton ilmatilaan. Ennen alasampumista lento oli viipynyt yhteensä kahden tunnin ajan Neuvostoliiton ilmatilassa.
Neljä hävittäjää havaitsi Neuvostoliiton ilmatilaan palaavan koneen Sahalinin yllä. Matkustajakoneen paluu vakuutti neuvostoliittolaiset siitä, että tuntematon kone oli tullut vakoilemaan Neuvostoliiton tukikohtia. Maan lennonjohto määräsi majuri Gennadi Osipovitšin Suhoi Su-15:n tulittamaan varoituslaukauksia koneelle. Korean Airin Boeing 747:n lentäjät eivät nähneet varoituslaukauksia, koska Osipovitšin hävittäjän konetykissä ei ollut valojuova-ammuksia. Osipovitš ampui yli 200 laukausta, mutta matkustajakone jatkoi takaisin kansainvälisille vesille. Tokion lennonjohto myönsi koneelle luvan hidastaa nopeutta ja nostaa korkeutta. Osipovitš tulkitsi tällöin koneen tekevän tahallisen väistöliikkeen vältelläkseen hävittäjiä. Kenraali Kornukov ei halunnut koneen pakenevan kansainvälisille vesille, joten hän antoi everstiluutnantti Titovninin kautta Osipovitšille käskyn tuhota Korean Airin lennon 007 Boeing 747:n kello 18.26 UTC. Osipovitšilla ei ollut aikaa harkita alasampumista, koska hänen hävittäjänsä polttoaine oli loppumassa. Osipovitš ampui kaksi Kaliningrad K-8 -ilmatorjuntaohjusta koneen perään Moneronin saaren liepeillä. Pitkään uskottiin lentäjän erehtyneen luulemaan Boeing 747 -matkustajakonetta RC-135-tiedustelukoneeksi. Vuonna 1996 Osipovitš kuitenkin kertoi haastattelussa, ettei lennonjohto edes kysynyt häneltä koneen mallista, vaikka hän oli huomannut vilkkuvalot koneen siivenkärjissä.[5]
Korean Airin lennon 007 Boeing 747 oli 11 000 metrin korkeudessa maanpinnasta, kun ilmatorjuntaohjukset vaurioittivat koneen runkoa. Ohjukset vahingoittivat koneen hydrauliikkaa ja puhkoivat pikkuruisia reikiä runkoon. Reikien takia ilmanpaine katosi matkustamossa ja matkustajien oli otettava happinaamarit. Kello 18.27 UTC viimeisessä ohjaamon ääninauhurin tallenteessa koneen lentäjät ilmoittivat Tokion lennonjohdolle menettävänsä korkeutta, kun kone oli enää 5 000 metrissä maanpinnasta. Kello 18.28 UTC Boeing 747 teki käännöksen pohjoiseen. Osipovitš ilmoitti lennonjohdolle ampuneensa kohteen alas, mutta todellisuudessa kone ei pudonnut välittömästi. Kone jatkoi matkaansa lähes yhdeksän minuutin ajan ennen kuin se putosi 4 000 metristä Japaninmeren kansainvälisille vesille kello 18.35 UTC. 300 metrin korkeudessa Korean Airin lennon 007 Boeing 747 katosi Japanin itsepuolustusvoimien tukikohdan tutkasta Hokkaidōn Wakkanaissa. Kaikki koneessa olleet 269 matkustajaa ja miehistön jäsentä kuolivat turmassa.
Jälkipuinti
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kylmän sodan jännitteiden takia tapahtuman kulusta ei saatu heti tarkkaa tietoa. Kuusi tuntia alasampumisen jälkeen Etelä-Korean hallitus ilmoitti, että Korean Airin lennon 007 Boeing 747 oli lentoasemalla Neuvostoliitossa, mutta kaikki matkustajat ja miehistönjäsenet olivat kunnossa. Yhdysvaltain ulkoministeri George P. Shultz piti lehdistötilaisuuden välikohtauksesta 1. syyskuuta. Juri Andropovin hallinto ei alun perin halunnut tunnustaa matkustajakoneen alasampumista, vaan yritti salata välikohtauksen. Kaksitoista tuntia alasampumisen jälkeen Neuvostoliiton uutistoimisto Itar-Tass väitti neuvostoliittolaisten hävittäjien kohdanneen tunnistamattoman lentokoneen, joka rikkoi Neuvostoliiton ilmatilaa Sahalinilla. Totuus Korean Airin lennon 007 kohtalosta varmistui 2. syyskuuta ja 5. syyskuuta presidentti Reagan tuomitsi alasampumisen televisiopuheessa, jossa hän nimitti tapausta ”rikokseksi ihmisyyttä vastaan” ja ”epäinhimilliseksi raakalaismaisuudeksi”.[6] Reagan syytti turmasta Neuvostoliiton johdon välinpitämättömyyttä inhimillisestä kärsimyksestä. 6. syyskuuta Yhdysvaltain YK-lähettiläs Jeane Kirkpatrick todisti Yhdistyneiden kansakuntien turvallisuusneuvostolle Neuvostoliiton syyllistyneen Korean Airin lennon alasampumiseen äänitallenteella, jossa Japanin itsepuolustusvoimien Wakkanain tukikohta oli kuunnellut Neuvostoliiton viestintää alasampumisen aikana. Samana päivänä Neuvostoliitto tunnusti ensimmäisen kerran koneen alasampumisen, mutta syytti välikohtausta Yhdysvaltain tahalliseksi provokaatioksi. Shultz tapasi Neuvostoliiton ulkoministeri Andrei Gromykon Madridissa 8. syyskuuta, mutta Gromyko ei vastannut Yhdysvaltain kysymyksiin välikohtauksesta. Neljä päivää myöhemmin Neuvostoliiton veto-oikeus esti YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselman, jossa tuomittiin matkustajakoneen alasampuminen.
Neuvostoliitto määräsi koneen hylyn etsinnät vain puoli tuntia alasampumisen jälkeen ja lähetti helikoptereita ja sotalaivoja Moneronin saaren vesille. Neuvostoliitto kuitenkin halusi estää muiden maiden etsinnät, joten kahdeksan vuorokautta Korean Airin Boeing 747 alasampumisen jälkeen Neuvostoliiton armeijan komentaja marsalkka Nikolai Ogarkov kiisti Neuvostoliiton tietävän matkustajakoneen onnettomuuspaikan sijaintia. Etelä-Korea suostutteli Yhdysvaltain ja Japanin hallitukset etsimään matkustajakoneen hylkyä ja ihmisten ruumiita. Neuvostoliitto yritti häiritä Yhdysvaltain, Etelä-Korean ja Japanin laivojen toimintaa. Neuvostoliittolaiset syyllistyivät muun muassa tutkimuslaitteiston vahingoittamiseen, väärien signaalien lähettämiseen, sotalaivojen laittamiseen törmäyskurssille muita aluksia päin ja pommittajien lennättämiseen onnettomuuspaikalla. Neuvostoliiton sukeltajat eivät havainneet ruumiita merenpohjasta, mutta 9. syyskuuta aallot huuhtoivat Hokkaidōn rannalle kolmetoista ihmisen ruumiinosaa. KGB:n kenraalimajuri A. I. Romanenko luovutti 26. syyskuuta yhdysvaltalaisille ja japanilaisille matkustajien kenkiä, joiden neuvostoliittolaiset väittivät kelluneen vedessä ja lojuneen rannalla Sahalinin ja Moneronin saarilla. Muissa etsinnöissä löytyi muun muassa kirjoja, käsilaukkuja ja vaatteita. Matkustajakone oli hajonnut pudotuksessa kappaleiksi, mutta sukeltajat löysivät istuimia ja rungon metallinpalasia. Tutkimukset jatkuivat vuoden 1983 syksyn ajan.
Korean Airin lennon 007 Boeing 747:n alasampuminen lietsoi Yhdysvalloissa antikommunisista ilmapiiriä ja aiheutti Etelä-Koreassa Neuvostoliiton vastaisia mielenosoituksia. Välikohtaus kiristi Yhdysvaltain ja Neuvostoliiton välit ydinsodan partaalle. Ennen välikohtausta rauhanliike oli nakertanut Länsi-Saksaan sijoitettavien Pershing II -ydinohjusten kannatusta, mutta Korean Airin lentokoneen alasampumisen jälkeen Naton suunnitelman vastustus heikkeni. Kun NATO järjesti vuoden 1983 marraskuussa kymmenpäiväisen Able Archer 83 -sotaharjoituksen, Neuvostoliitto otaksui Yhdysvaltain aikovan tehdä ydinaseiskun. Presidentti Reagan antoi 15. syyskuuta 1983 Yhdysvaltain viranomaisille määräyksen keskeyttää Neuvostoliiton kansallisen lentoyhtiön Aeroflotin matkustajakoneiden lennot Yhdysvaltoihin. Seuraavana päivänä hän ilmoitti Yhdysvaltain laivaston käyttämän satelliittinavigointijärjestelmän NavStarin vapauttamisesta siviilikäyttöön. Nykyisin järjestelmä tunnetaan nimellä GPS. Korean Airin Boeing 747:n alasampuminen sai Yhdysvallat laajentamaan Anchoragen lennonjohdon tutkan kantaman 320 kilometristä 1 200 kilometriin. Vuonna 1986 Yhdysvallat, Etelä-Korea ja Neuvostoliitto perustivat yhdessä lennonjohdon valvomaan pohjoisella Tyynellämerellä lentäviä siviililentokoneita.
Yhdistyneet kansakunnat asetti Kansainvälisen siviili-ilmailujärjestön tutkimaan Korean Airin lennon 007 Boeing 747:n alasampumista. Tutkimuslautakuntaa johti kanadansuomalainen Caj Frostell.[7] 2. joulukuuta 1983 julkaistussa raportissa tutkimuslautakunta päätyi lopputulokseen, jonka mukaan Korean Airin lennon 007 Boeing 747 oli joutunut Neuvostoliiton ilmatilaan inhimillisen virheen takia. Raportin mukaan koneen musta laatikko ja ihmisten ruumiit olivat kadonneet turmassa. Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen Venäjän presidentti Boris Jeltsin avasi vuonna 1992 alasampumista käsittelevät entisen Neuvostoliiton arkistot tutkijoille. Arkistoista löytyi muun muassa Neuvostoliiton puolustusministeri Dmitri Ustinovin allekirjoittama muistio, jonka mukaan neuvostoliittolaiset sukeltajat olivat nostaneet koneen mustan laatikon merenpohjasta 26. lokakuuta 1983.[8] Neuvostoliittolaiset olivat kuitenkin salanneet löydön muilta mailta. Presidentti Jeltsin ilmoitti Etelä-Korealle 11. syyskuuta 1992, että mustan laatikon ääninauhat olivat tallella. Vuoden 1992 marraskuussa hän luovutti Etelä-Korean presidentti Roh Tae-woolle kaksi matkustajakoneen nauhurilaitetta, mutta venäläiset pitivät vielä ääninauhat hallussaan. 8. tammikuuta 1993 loput ääninauhat luovutettiin Pariisissa Kansainväliselle siviili-ilmailujärjestölle, joka teki uusien tietojen pohjalta päivitetyn tutkimusraportin alasampumisesta. Vuoden 1993 raportin mukaan turman monista syistä keskeisin oli se, että Neuvostoliitto ei noudattanut kansainvälistä käytäntöä tuntemattomien lentokoneiden tunnistamisesta ja pidättämisestä.
Katso myös
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ ASN Aircraft accident Boeing 747-230B HL7442 Sakhalinsk [Okhotsk Sea] The Flight Safety Foundation. Viitattu 23.2.2018. (englanniksi)
- ↑ Destruction of Korean Air Lines Boeing 747 on 31 August 1983, Report on the Completion of the ICAO Fact-finding Investigation, June 1993 kesäkuu 1993. International Civil Aviation Organization. Viitattu June 14, 2020.
- ↑ Holland, John: Elon student remembers lost friend newspapers.digitalnc.org. September 29, 1983. Viitattu August 31, 2021.
- ↑ Burlington Daily Times News newspaperarchive.com. September 2, 1983. Viitattu August 31, 2021.
- ↑ Gordon, Michael R.: Colonel Osipovich – No Regrets. The New York Times. 9.12.1996. Arkistoitu 24.11.2007. Viitattu 16.11.2007. (englanniksi)
- ↑ Address to the Nation on the Soviet Attack on a Korean Civilian Airliner. 5.9.1983. Ronald Reagan Presidential Library. Arkistoitu 24.5.2011. Viitattu 23.5.2011. (englanniksi)
- ↑ Air Safety Accident Investigation – Reachout Committee Members International Society of Air Safety Investigators.. Arkistoitu 21.7.2011. Viitattu 15.1.2011. (englanniksi)
- ↑ Bohlen, Celestine: Tape Displays the Anguish on Jet the Soviets Downed 16.10.1992. The New York Times. Viitattu 23.5.2011. (englanniksi)
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Airdisasters.comin tiedot lennosta (Arkistoitu – Internet Archive) (englanniksi)