Languedoc
Languedoc (ransk.: lɑ̃ɡdɔk; oksitaaniksi: Lengadòc ˌleŋɡɔˈðɔ) Etelä-Ranskassa sijainnut Ranskan entinen maakunta, jonka alue kuuluu nyt Languedoc-Roussilloniin ja Midi-Pyrénéesiin. Sen pääkaupunki oli aikoinaan Toulouse, joka nykyisin kuuluu Midi-Pyrénéesiin.
Maakunta sijaitsee Välimeren rannikolla Rhônesta länteen. Seutu tunnetaan trubaduurikulttuurin syntysijana[1].
Nimi Languedoc johtuu siellä puhutun oksitaanin kielen vanhasta nimestä langue d'oc, "oc'in kieli". Kieli taas sai nimensä siinä käytetystä myöntöpartikkelista oc (kyllä); vastaavasti Pohjois-Ranskassa käytetystä kielestä käytettiin sikäläisestä myöntöpartikkelista oïl (nykyään oui) johtuvaa nimitystä langue d'oïl.
De la Gardien suku juontuu Languedocissa toimineesta kauppiaasta Jacques Scorperierista, jonka poika omaksui Ruotsissa nimen Pontus De la Gardie.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Languedoc Wikimedia Commonsissa
| Maakunnat vuonna 1789: |
Alsace • Angoumois • Anjou • Artois • Aunis • Auvergne • Basse-Navarre • Béarn • Beaujolais • Berry • Bourbonnais • Bourgogne • Bretagne • Champagne • Korsika • Dauphiné • Flanderi/Hainaut • Foix • Forez • Franche-Comté • Gascogne • Guyenne • Île-de-France • Languedoc • Landau • Limousin • Lorraine • Lyonnais • Maine • Marche • Nivernais • Normandia • Orléanais • Perche • Picardie • Poitou • Provence • Roussillon • Saintonge • Touraine • Trois-Évêchés |
|---|---|
| Vallankumouksen jälkeen: |
Avignon ja Comtat Venaissin • Montbéliard • Mulhouse • Savoiji • Comté de Nice |