Jelena Mizulina
Jelena Borisovna Mizulina (ven. Елена Борисовна Мизулина; s. 9. joulukuuta 1954 Bui, Kostroman alue) on venäläinen poliitikko ja juristi. Hän edusti 1990-luvulla maansa progressiivista oppositiota, mutta on sittemmin siirtynyt äärimmäisen konservatiivisiksi ja patrioottisiksi kuvailtuihin arvoihin.[1][2] Mizulina tunnetaan varsinkin Venäjällä "homopropagandan" kriminalisoineen lain kirjoittajana.[1]
Tausta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Mizulina valmistui Jaroslavlin valtionyliopistosta oikeustieteen oppiarvolla vuonna 1977.[2] Neljännen opintovuotensa aikana hän meni naimisiin filosofi Mihail Mizulinin kanssa.[1][3] Vuosina 1977–1985 Mizulina konsultoi Jaroslavlin alueellista oikeusistuinta. Vuonna 1985 hän pääsi vanhemmaksi tutkijaksi Jaroslavlin pedagogiseen valtioninstituuttiin. Miehensä avulla hän sai vuonna 1987 paikan Venäjän historian laitoksen johtajana Jaroslavlin pedagogisesta valtioninstituutista, jossa hän työskenteli vuoteen 1990 saakka.[2] Tänä aikana hän väitteli tohtoriksi.[1] Mizulina kuului Neuvostoliiton kommunistiseen puolueeseen, kunnes Neuvostoliiton vallankaappausyritys tukahdutettiin elokuussa 1991.[2]
Poliittinen ura
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Varhaiset vaiheet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Mizulina valittiin vuonna 1993 Venäjän liittoneuvostoon Jegor Gaidarin DVR-vaaliliiton listoilta.[2] Vuonna 1995 hänet valittiin valtioduumaan Jablokon edustajana. Hän oli siellä aktiivinen oppositioedustaja. Mizulina piti sotaa Tšetšeniassa "järjettömänä sisällissotana, joka on mahdoton lopettaa". Vuonna 1999 hän oli varapäällikkö komiteassa, joka pyrki panemaan Boris Jeltsinin viralta. Vuonna 2001 Mizulina siirtyi Jablokosta Oikeistovoimien liittoon, joka piti Jablokoa pääkilpailijanaan ennen vuoden 2003 vaaleja. Mizulina ei kuitenkaan tullut valituksi vuonna 2003.[1] Hänet nimitettiin silti helmikuussa 2004 valtioduuman edustajaksi Venäjän perustuslakituomioistuimeen.[2] Mizulina tuki vuonna 2004 Vladimir Putinia kuvernöörien suoran valinnan korvaamisessa presidentillisellä nimitysjärjestelmällä. Mizulinan kanssa aiemmin läheistä yhteistyötä tehnyt Boris Nadeždin järkyttyi tästä. Nadeždinin mukaan Mizulina oli aikoinaan demokraatti ja ihmisoikeuksien puolestapuhuja, joka ei puhunut Jumalasta eikä kirkosta toisin kuin jatkossa.[1]
Mizulina palasi valtioduumaedustajaksi vuonna 2007 Oikeudenmukainen Venäjä -puolueen listoilta. Hän pääsi perhe-, nais- ja lapsikomitean johtoon.[1] Vuonna 2015 hän palasi Venäjän liittoneuvostoon.[2]
Kiistellyt ratkaisut
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Ilja Ponomarjovin mukaan Mizulina vastusti alun perin homopropagandalain säätämistä, koska piti sitä Venäjän perustuslain vastaisena, mutta suostui kuitenkin kirjoittamaan sen.[1] Mizulinan johtama komitea hahmotteli kesällä 2013 uutta perhepolitiikkaa, jonka päämääränä olisi lopulta kieltää abortti ja avioero sekä lisätä papiston valtaa perheasioissa. Mizulina kritisoi Vitali Milonovin alkuperäistä homopropagandalakia, koska piti sitä liian lievänä.[2] Mizulina myös kirjoitti lain, jonka virallinen tarkoitus oli lasten suojelu kehitystä haittaavalta informaatiolta, mutta jonka arvostelijat näkivät johtaneen nettisensuuriin.[2] Google, Yandex, LiveJournal ja Vkontakte protestoivat lakia vastaan, minkä lisäksi venäjänkielinen Wikipedia sulki sivunsa vuorokaudeksi.[1] Mizulina piti lain arvostelijoita pedofiilien asioiden ajajina.[2][1]
Mizulina äänesti Dima Jakovlevin lain puolesta vuonna 2012. Laki esti yhdysvaltalaisten tekemät adoptiot Venäjältä. Mizulina oli vastustanut lakia vain hieman aiemmin. Vuonna 2012 hän sai Vladimir Putinilta Venäjän kunniamerkin. Mizulina kannatti duumassa maaliskuussa 2014 aktiivisesti Krimin anneksointia. Tämän seurauksena hän päätyi Yhdysvaltain, Kanadan, Euroopan unionin, Australian, Sveitsin ja Ukrainan asettamien pakotteiden kohteeksi.[2]
Boris Nadeždinin mukaan Mizulinan ideologinen muutos oli asteittainen eikä mitään tiettyä käännekohtaa ollut. Ilja Ponomarjov arveli nettisensuurilaista esitetyn kritiikin radikalisoineen Mizulinan, josta hänen mukaansa tuli salaliittoteoreetikko.[1] Mizulina on muun muassa pitänyt iPhonea lasten seksuaalisen hyväksikäytön välineenä.[4][1]
Yksityiselämä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Mizulinan ja Mihail Mizulinin tytär on Jekaterina Mizulina, joka on johtanut "Turvallisen Internetin liitto" -sensuurielintä.[3] Mizulinalla on myös poika.[2]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d e f g h i j k l Egor Mostovshchikov, Yelena Mizulina: the creation of a conservative Open Democracy 28.5.2015, viitattu 1.6.2024 (englanniksi)
- ↑ a b c d e f g h i j k l Mizulina Elena Spisok Putina, viitattu 1.6.2024 (venäjäksi)
- ↑ a b Will Stewart, Rachel Hagan, Vladimir Putin 'finds new love with London-educated historian who wants to censor Russian internet' Mirror 16.2.2024, viitattu 1.6.2024 (englanniksi)
- ↑ Max Seddon, Russian Official Says Apple CEO Should Be Banned From Russia After Saying He Is Gay BuzzFeed.News 30.10.2014, viitattu 1.6.2024 (englanniksi)
| Kansainväliset | |
|---|---|
| Kansalliset | |
