Jalkapallon maailmanmestaruuskilpailut 1974

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
1974 FIFA World Cup
Fußball-Weltmeisterschaft 1974
Joukkueet 16
  96 karsijasta
Isäntämaa  Länsi-Saksa
Ajankohta 13. kesäkuuta7. heinäkuuta 1974
Mitalistit
Kultaa  Länsi-Saksa
Hopeaa  Alankomaat
Pronssia  Puola
Ottelut 38
Maalit 97 (2,55 ottelua kohti)
Yleisö 1 774 022 (46 685 ottelua kohti)
Maalintekijä Grzegorz Lato (7 maalia)
Paras pelaaja Johan Cruyff
← 1970 1978 →

Jalkapallon maailmanmestaruuskilpailut 1974 järjestettiin Saksan liittotasavallassa. MM-kilpailujen karsintoihin osallistui 97 maata, joista 14 kelpuutettiin itse lopputurnaukseen. Saksan liittotasavalta ja Brasilia selviytyivät MM-lopputurnaukseen ilman karsintaa. Joukkueet jaettiin neljään lohkoon, joista kustakin selvisi kaksi parasta toiselle kierrokselle. Toinen kierros pelattiin sekin ensi kertaa lohkomuotoisena. Toisen kierroksen kahdesta lohkosta voittajat menivät loppuotteluun ja kakkoset pronssiotteluun.

Kisojen voittajaksi selvisi isäntämaa Saksan liittotasavalta, joka kukisti loppuottelussa siihen asti loistokkainta peliä esittäneen, niin sanotun totaalisen jalkapallon pelitavan omaksuneen Alankomaat. Hollanti meni ottelussa johtoon runsaan minuutin pelin jälkeen Johan Neeskensin maalilla, ennen kuin yksikään saksalainen ehti koskea palloon. Jatkossa Hollannin suurin tähti Johan Cruijff vartioitiin tehottomaksi ja saksalaisten parempi pelikuri sekä asenne käänsivät ottelun isännille. Cruijff sai varoituksenkin ensimmäisen puoliajan päätyttyä turhasta puheesta tuomarille. Se oli ensimmäinen MM-finaalissa annettu varoitus. Uutta oli myös se, että loppuottelussa tehtiin maali, ja toinenkin, rangaistuspotkusta.

Pronssia sai Puola, joka löi taitomaineeseensa nähden yllättävän kovaa peliä läpi kisojen pelanneen Brasilian. Brasilialla, hallitsevalla maailmanmestarilla, oli vain muutama pelaaja vuoden 1970 kisojen tarunomaisesta mestariyhdistelmästä.

Suurin yksittäinen yllätys oli DDR:n 1-0 -voitto Saksan liittotasavallasta ensimmäisellä kierroksella. Tulos herätti arveluja, että isäntämaa hankkiutui tarkoituksella eri välierälohkoon suosikkina pidetyn Alankomaiden kanssa. Toisaalta isäntien peli alkuvaiheessa oli kaiken kaikkiaan kehnoa ja syyksi arvioitiin tähtipelaajien keskinäisiä kaunoja. Yhteispalaveri tosipelien alkaessa puhdisti ilmaa ja Saksan liittotasavalta saattoi aloittaa taipaleen kohti kultaa.

Kisoissa oli mukana ensimmäistä kertaa keskiafrikkalaisjoukkue, Zaire, mutta sen saldo jäi vaatimattomaksi. Suurimpia tähtiä olivat Saksan liittotasavallan Gerd Müller ja Franz Beckenbauer sekä Alankomaiden Johan Cruijff. Maalikuninkuuden voitti Puolan Grzegorz Lato 7 osumallaan.

Kisoille antoivat leimansa tiukat turvatoimet, olihan kaksi vuotta aiemmin Münchenin olympiaksoissa Saksan liittotasavallan maaperällä tehty verisesti päättynyt terrori-isku Israelin joukkuetta vastaan.

FIFA myönsi vuoden 1974 jalkapallon maailmanmestaruuskilpailujen järjestelyoikeuden Länsi-Saksalle vuonna 1966 Lontoossa pitämässään kokouksessa. Sen ainoana vastaehdokkaana ollut Espanja luopui kilpailusta keskittyäkseen vuoden 1982 MM-turnauksen hakuprosessiin.[1] Turnauksen turvallisuus pyrittiin takaamaan suurin turvatoimin. Syynä oli kaksi vuotta aiemmin kesäolympialaisissa tapahtunut Münchenin verilöyly, jolloin terroristit tappoivat yksitoista urheilijaa. Kaikki ottelut ja joukkueiden majoitustilat olivat korkeasti vartioituja.[2]

Vuoden 1974 maailmanmestaruuskilpailujen karsintoihin otti osaa 98 maata kuudesta maanosaliitosta, jotka kilpailivat 14 paikasta Meksikon turnaukseen. Hallitseva maailmanmestari Brasilia ja isäntämaa Länsi-Saksa selviytyivät MM-lopputurnaukseen ilman karsintaa. Aikakauden merkittävistä jalkapallomaista moni ei selviytynyt karsinnoista MM-lopputurnaukseen. Kisapaikkaa vaille jäivät muun muassa Englanti, Ranska, Espanja, Portugali, Tšekkoslovakia, Neuvostoliitto ja Meksiko. Neuvostoliitto kieltäytyi turnauksen jatkokarsinnassa matkustamasta Chileen, vallankaappauksen vuoksi, ja maa tuomittiin hävinneeksi ottelu. [3][4]

Turnauksessa pelasi 16 joukkuetta. Euroopasta oli mukana yhdeksän maata, Etelä-Amerikasta neljä, Pohjois-ja Keski-Amerikasta, Afrikasta ja Oseaniasta yksi.[5][2] Euroopassa ja Etelä-Amerikassa ei oltu mielissään muiden maanosien saamista uusista kisapaikoista. Turnauksessa esiintyivät ensimmäistä kertaa Itä-Saksa, Australia, Haiti ja Zaire. FIFA:n uusi puheenjohtaja João Havelange oli yksi tulevaisuuden visionääreistä, joka näki MM-turnauksen valtavan taloudellisen potentiaalin. Hänen johdollaan FIFA katsoi että oli tärkeää haalia kannatusta myös kolmansien maanosien maista.[6][7] Yksikään kisadebytanteista ei voittanut MM-turnauksessa yhtään ottelua. Australia kykeni kuitenkin tasaisiin otteluhin perinteisempien jalkapallomaiden kanssa. Zaire ja Haiti taas olivat maidensa diktaattorien avokätisesti tukemia, ja toimivat näin heidän kansainvälisinä äänitorvinaan.[7]

Turnauksen 16 joukkueesta eurooppalaisia oli yhdeksän maata, eteläamerikkalaisia kolme, pohjois- ja keskiamerikkalaisia kaksi, afrikkalaisia yksi ja oseanialaisia yksi. Aasialaisia maita ei selviytynyt turnaukseen. Australian osallistuisen myötä Oseanian jalkapalloliitto oli ensimmäistä kertaa mukana turnauksessa.[5][2]

Turnauksen ottelut pelattiin yhdeksässä eri kaupungissa, yhdeksällä stadionilla.[2] Loppuottelu pelattiin Münchenissä.[5]

Länsi-Berliini München Stuttgart
Olympiastadion Olympiastadion Neckarstadion
Kapasiteetti: 86,000 Kapasiteetti: 77,573 Kapasiteetti: 72,200
Gelsenkirchen
Parkstadion
Kapasiteetti: 72,000
Düsseldorf,
Rheinstadion
Kapasiteetti: 70,100
Frankfurt
Waldstadion
Kapasiteetti: 62,200
Hampuri Hannover Dortmund
Volksparkstadion Niedersachsenstadion Westfalenstadion
Kapasiteetti: 61,300 Kapasiteetti: 60,400 Kapasiteetti: 53,600
Joukkue O V T H TM PM ME P
 Itä-Saksa 3 2 1 0 4 1 +3 5
 Länsi-Saksa 3 2 0 1 4 1 +3 4
 Chile 3 0 2 1 1 2 -1 2
 Australia 3 0 1 2 0 5 -5 1






Jairzinhon maali Zairea vastaan.
Joukkue O V T H TM PM ME P
 Jugoslavia 3 1 2 0 10 1 +9 4
 Brasilia 3 1 2 0 3 0 +3 4
 Skotlanti 3 1 2 0 3 1 +2 4
 Zaire 3 0 0 3 0 14 -14 0






Joukkue O V T H TM PM ME P
 Alankomaat 3 2 1 0 6 1 +5 5
 Ruotsi 3 1 2 0 6 0 +6 4
 Bulgaria 3 0 2 1 2 5 -3 2
 Uruguay 3 0 1 2 1 6 -5 1






Joukkue O V T H TM PM ME P
 Puola 3 3 0 0 12 3 +9 6
 Argentiina 3 1 1 1 7 5 +2 3
 Italia 3 1 1 1 5 4 +1 3
 Haiti 2 0 0 2 2 14 -12 0






Joukkue O V T H TM PM ME P
 Alankomaat 3 3 0 0 8 0 +8 6
 Brasilia 3 2 0 1 3 3 0 4
 Itä-Saksa 3 0 1 2 1 4 -3 1
 Argentiina 3 0 1 2 2 7 -5 1






Joukkue O V T H TM PM ME P
 Länsi-Saksa 3 3 0 0 7 2 +5 6
 Puola 3 2 0 1 3 2 +1 4
 Ruotsi 3 1 0 2 4 6 -2 2
 Jugoslavia 3 0 0 3 2 6 -4 0






Pronssiottelu

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Maalintekijät

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Puolan Grzegorz Lato oli turnauksen paras maalintekijä seitsemällä tehdyllä maalillaan. Yhteensä turnauksessa tehtiin 95 maalia.[8]

7 maalia

5 maalia

4 maalia

3 maalia

2 maalia

1 maali

1 oma maali

  1. FIFA World Cup Host Announcement Decision (pdf) FIFA. Viitattu 17.6.2024. (englanniksi)
  2. a b c d World Cup 1974 footballhistory.org. Viitattu 17.6.2024. (englanniksi)
  3. World Cup 1970 Qualifying RSSSF. Viitattu 17.6.2024. (englanniksi)
  4. World Cup 1970 qualifications RSSSF. Viitattu 17.6.2024. (englanniksi)
  5. a b c World Cup 1974 RSSSF. Viitattu 17.6.2024. (englanniksi)
  6. Kuin taivasta koskettaisi, s. 232-232
  7. a b Kuin taivasta koskettaisi, s. 233-235
  8. World Cup 1970 RSSSF. Viitattu 19.6.2024. (englanniksi)

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]