Sahan tasavalta

Wikipediasta
(Ohjattu sivulta Jakutian tasavalta)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Sahan tasavalta
Саха Өрөспүүбүлүкэтэ1
Республика Саха (Якутия)2
Lippu
Lippu		 Vaakuna
Vaakuna
Sahan tasavalta Venäjän federaation kartalla
Sahan tasavalta Venäjän federaation kartalla

Koordinaatit: 62.0278°N, 129.7313°E (Jakutsk)

Valtio Venäjä Venäjä
Tasavalta Sahan tasavalta
Perustettu ASNT 27. huhtikuuta 1922
SNT + suvereenisuusjul. 27. syyskuuta 1990
Tasavalta 1991
Hallinto
 – hallinnollinen keskus Jakutsk (269 601 as.)[1]
 – suurin kaupunki Jakutsk
 – tasavallan päämies Aisen Nikolajev[2]
 – hallituksen puheenjohtaja Kirill Bytškov
Pinta-ala 3 103 200 km²
Väkiluku (2010)  ([1]) 958 528
 – väestötiheys 0,3 as./km²
Kielet jakuutti, venäjä, pohjoisessa paikoin alkuperäiskansojen kielet[3]
BKT (2010) 384 725,9 milj. RUB[4]
(eli 1,03 % Venäjän BKT:stä)
 – asukasta kohti 401 372 RUB,
noin 9 833 EUR[5] (eli 153 % Venäjän keskiarvotasosta)
Aikavyöhyke UTC+9/+11 (MSK+6/+8)lähde?
Symbolit
 – lippu Sahan tasavallan lippu
 – vaakuna Sahan vaakuna
 – kansallislaulu Sahan kansallishymni
Lyhenteet
 – rekisterikilven tunnus 14
 – ISO 3166 RU-SA
www.sakha.gov.ru
1 Jakuutinkielinen nimi – Saha Respublikata
2 Venäjänkielinen nimi – Respublika Saha (Jakutija)

Saha eli Jakutia (jak. Саха Өрөспүүбүлүкэтэ, Saha Öröspyybylykete, ven. Республика Саха (Якутия), Respublika Saha (Jakutija)) on Venäjän federaatioon kuuluva tasavalta Pohjois-Aasiassa Itä-Siperian keski- ja pohjoisosassa. Manneralueen lisäksi tasavaltaan kuuluvat Uuden-Siperian saaret Pohjoisella jäämerellä.

Sahan alue on historiansa aikana ollut jakuuttien hallitsema 1600-luvun alkupuolelle asti, jolloin Venäjä alkoi valloittaa aluetta. Neuvostoliitossa alueesta muodostettiin vuonna 1922 Jakuuttien autonominen sosialistinen neuvostotasavalta, josta Neuvostoliiton hajotessa syntyi nykyinen Sahan tasavalta. Merkittäviä tapahtumia ovat olleet jakuutteihin kohdistuneet poliittiset vainot, teollistuminen, venäläisen väestön muutto alueelle, suvereenisuus ja markkinatalouteen siirtyminen.

Pinta-alaltaan laajan ja harvaan asutun Sahan väestö on keskittynyt jokilaaksoihin, varsinkin maan keskiosaan. Alueen ilmasto on yksi maailman ankarimmista. Suurimmat etniset ryhmät ovat jakuutit (45,5 %) ja venäläiset (41,2 %). Virallisia kieliä ovat jakuutti ja venäjä. Sahalla on mittavat luonnonvarat, muun muassa timantteja, jalometalleja, kivihiiltä, öljyä ja kaasua. Saha on pinta-alaltaan maailman suurin itsehallintoalue ja se kuuluu Pohjoisen alueen neuvostoon. Läheiset suhteet Sahalla on eräisiin Keski-Aasian maihin, Japaniin sekä Venäjän federaation muista tasavalloista etenkin Tatarstaniin.

Historia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pääartikkeli: Sahan historia

Ihmisasutusta Sahan alueella on ollut jo varhaisista ajoista lähtien. Tasavallan arkeologiset tutkijat ovat päätelleet varhaisen ihmisasutuksen alkaneen Sahassa varhaisella paleoliittisella kaudella.[6] Vanhimmat merkit ihmisestä Sahan alueella ovat Lenan suistosta vuonna 1945 löydetyt paleoliittisen kauden kalliomaalaukset.[7]

Jakuutit saapuvat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jakuutit eli sahat ovat turkkilainen kansa ja he puhuvat jakuuttia eli sahaa, joka kuuluu turkkilaisiin kieliin, mutta jossa on myös paljon vaikutteita mongolisista kielistä. Jakuuttien omankielisen nimensä, sahan, alkuperä on epäselvä. Venäjänkielinen sana jakuutti on väännös evenkinkielen sanasta jako, joka tarkoittaa muukalaista.[8] Sanalla jakuutti on aluksi ollut negatiivinen merkitys. Venäjänkielinen termi jakuutti on sittemmin levinnyt myös muihin kieliin. Nykyisin termin saha käyttö on kuitenkin yleistymässä.

Sahan alueen varhaisimpia asukkaita ovat evenkit, evenit, jukagiirit, tšuktšit ja tšuvantšit. Jakuuttien esi-isät ovat asustaneet ennen Sahan alueelle muuttoaan, etelämpänä Baikaljärven ympäristössä, josta jakuutit omien legendojensa mukaan joutuivat lähtemään burjaattien ajamina.[8] Nykykäsityksen mukaan turkkilais-tataarilaista väestöä on saapunut Sahan alueelle useammassa vaiheessa. Ensimmäinen muuttovaihe ajoittuu 900-luvulle, jolloin turkkilaisia heimoja saapui etelästä Sajanin vuoristosta. Viimeisin turkkilaisten heimojen muutto alueelle puolestaan ajoittuu 1300- ja 1400-luvuille.[6]

Näistä turkkilaisheimoista muodostui jakuuttikansa Sahan keskiosaan. Jakuuttien asuinalue käsitti 1200- ja 1300-luvuilla Lenan keskijuoksun sekä Aldanin ja Viljuin alajuoksujen alueet.[8] Tältä alueelta jakuutit alkoivat levittäytyä pohjoiseen, koilliseen ja länteen. Jakuuttiklaanit saavuttivat Indigirkan ja Janan vesistöalueet 1600-luvun alussa.[6]

Huolimatta äärimmäisistä pohjoisista olosuhteista, jakuutit pystyivät säilyttämään ja edelleen kehittämään hevosten ja karjankasvatukseen perustuvan talouselämänsä rakenteita, kotiteollisuustuotteiden (taontatöitä, koruja ja saviastioita) valmistustavan sekä pysyvän asutusmuotonsa.[6] Jakuuttien leviämisen myötä myös heidän etelästä tuomansa hevosten- ja karjankasvatuskulttuuri levisi Sahan arktisillekin alueille. Alueen varhemmat, poronhoitoa ja metsästystä harjoittavat asukkaat, evenkit, eveenit ja jukagiirit, joko sulautuivat jakuutteihin tai muuttivat heidän edellään syrjäisemmille seuduille.[8] Myös jakuutit omaksuivat näiltä alkuperäiskansoilta vaikutteita ja tapoja.

Jakuuteilla on runsas kansantarusto, joista jakuuttien kansalliseepos Tygyn ja tygynids on koottu. Kansantarut kertovat paljon muinaisista jakuuttien johtajista (tojoneista), sankareista ja jumalista. Yksi huomattavimpia oli Dygyn , joka 1600-luvun alussa valloitti useita muita jakuuttiklaaneja ja nousi näin merkittäväksi jakuuttien hallitsijaksi.[8] Jakutian historian ensimmäisen osan kirjoittanut akateemikko A. P. Okladnikov kutsuu Dygynia Jakutian tsaariksi. Dygyniä kuvataan viisaaksi vanhaksi mieheksi, voimakkaaksi soturiksi sekä "valituksi" johtajaksi. Dygynin kuolema ajoittuu jakuuttikansan ratkaisevaan hetkeen, venäläisten saapumiseen Sahaan, ja se kuvataan mahtavana eeppisenä draamana.[6] Jakuutit jakaantuivat 1600-luvun alussa noin 80 klaaniin, mutta käsitys yhtenäisestä etnisestä identiteetistä oli kehittymässä.[9]

Liittäminen Venäjään

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Linnoitustorni 1600-luvulta Jakutskissa sijaitsevassa Pohjoisten kansojen historiallisessa museossa. Alkuperäinen torni paloi vuonna 2002, mutta siitä on rakennettu jäljennös.

Ensimmäisen tiedon jakuuteista toivat 1620-luvulla tataarit, jotka laskivat heidät veronalaisikseen. Venäläiset tutkimusmatkailijat tapasivat jakuutteja ensimmäisen kerran suunnilleen samoihin aikoihin Lenajoen varrella.[8] Vuoteen 1625 mennessä aluetta valloittamaan tulleet venäläiset kasakkajoukot olivat saavuttaneet Lenajoen. Edetessään Sahaan kasakat perustivat muun muassa Jakutsk, Žigansk, Verhojansk, Zašiversk ja Ala-Kolyma -nimiset talviasumukset ja linnoitukset.[6] Näistä linnoituksista tuli Venäjän siirtomaapolitiikan etuvartioasemia ja ne edesauttoivat Venäjän laajenemista kauemmaksi Koillis-Aasiaan, Kaukoitään ja aina Alaskaan asti. Venäläisiä Sahassa kiinnosti erityisesti turkikset.[8]

Jakutskin linnoitus, josta maan pääkaupunki sittemmin kehittyi, perustettiin vuonna 1632 Lenan länsirannalle. Tätä vuotta pidetään Sahan Venäjän valtakuntaan liittämisen ajankohtana.[8] Sahan liittämisellä Venäjän valtakuntaan oli suuri vaikutus alueen väestön elämään. Jakuutit nousivat useasti kapinaan Venäjän ylivaltaa vastaan vuosina 1634–1642, mutta kapinat tukahdutettiin.[10] [9] Kapinat ja venäläisten mukanaan tuomat eurooppalaiset taudit vaikuttivat jakuuttikansan vähenemiseen.[9]

Sahan alueesta muodostettiin Jakutskin piirikunta vuonna 1638, josta tuli Jakutskin provinssi vuonna 1775 ja edelleen Irkutskin provinssiin kuuluva Jakutskin alue vuonna 1784.[6] Ensimmäiset ortodoksisen uskon lähetyssaarnaajat saapuivat käännyttämään jakuutteja jo 1600-luvun puolivälissä,[10] mutta alueen väestön kristinuskoon kastaminen aloitettiin laajamittaisesti vasta 1700-luvulla. Sahan väestön koulutuksen aloittamista, kansallisen kirjallisuuden kehittymistä sekä jakuuttien ja venäläisten välisen kanssakäymisen tehostumista edesauttoi Venäjän ortodoksikirkon papiston työ.[6]

Venäläisten poliittisen painostuksen vuoksi jakuutit siirtyivät osasta perinteisiltä asuinalueiltaan seuduille, jonne venäläisten valta ei ulottunut ja missä jakuutit saivat elää vapaammin.[10] Jakuuttien tilalle tuli venäläisiä uudisasukkaita.[10] Venäläisten uudisasukkaiden mukana Sahaan levisi maanviljely ja muita maatalouteen liittyviä tekniikoita.[8] Ensimmäiset poliittisten vankien rangaistussiirtolat perustettiin vuonna 1773.[10]

Venäjän valta alueella oli kuitenkin monessa mielessä nimellistä valtaa ja vasta 1800-luvulla alue liitettiin kiinteämmin Venäjän keisarikuntaan. Venäläiset perustivat 1800-luvulla alueelle lisää rangaistussiirtoloita. Sahan alue tuli 1800-luvulla kuulumaan pääosiltaan Jakutskin kuvernementtiin. Karjatalouden parissa työskennelleet jakuutit alkoivat siirtyä paimentolaisuudesta vähemmän liikkuvaan karjatalouden muotoon.[10] Suurin osa jakuuteista on 1800-luvun puolivälin mennessä kastettu ainakin nimellisesti kristityiksi.[10] Vuonna 1846 Sahan alueelta löydetään kultaesiintymiä, joiden vuoksi alueelle siirtyi lisää venäläisiä uudisasukkaita.[10]

Jakuuttien kansallinen herääminen alkoi 1800-luvun loppupuolella. Muun muassa jakuuttien kirjakieltä kehitettiin.[10] Jakuuttinationalistit muodostivat Jakuuttien liiton vuonna 1906, joka vaati Jakutian täydellistä uudelleenjärjestelyä ja venäläisten takavarikoimien rikkauksien palauttamista.[10]

Osaksi Neuvostoliittoa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pääartikkeli: Jakuuttien autonominen sosialistinen neuvostotasavalta
Jakuuttien ASNT:n vaakuna

Venäjällä syttyneessä sisällissodassa jakuutteja taisteli sekä valkoisten että punaisten puolella.[10] Sisällissodan myötä Venäjällä nousivat valtaan kommunistit, joiden valta ulottui Sahaan 1920-luvun alussa. Jakutskin kuvernementista ja eräistä lisäalueista muodostettiin Venäjän federatiivinen sosialistinen neuvostotasavaltaan kuuluva Jakuuttien autonominen sosialistinen neuvostotasavalta perustettiin 27. huhtikuuta 1922. Autonomisen tasavallan perustamista pidetään Sahan valtiollisen kehityksen alkamisajankohtana. Vuonna 1925 aloitettiin Sahan maatalouden pakkokollektivisointi, jonka vastustaminen johti tuhansien jakuuttien pidätyksiin ja teloituksiin.[10]

Vuonna 1927 Jakutiassa nousi liike, joka vaati Jakuuttien ASNT:lle osavaltion asemaa. Liike kuitenkin tukahdutettiin ja sen jäsenet karkotettiin ja teloitettiin.[8] Neuvostoliiton sortotoimet ja poliittiset vainot alkoivat 1930-luvulla ja monia tasavallan älymystöön kuuluvia tuomittiin pakkotyöhön tai teloitettiin.[8] Osana sortotoimenpiteitä jakuuttien järjestöt, koulut ja jakuutinkieliset julkaisut kiellettiin.[10]

Udatšnajan timanttikaivos

Neuvostokaudella Sahan talouselämää ja teollista tuotantoa kehitettiin huomattavasti. Aldanin kultakenttiä ja maan länsiosasta löydetyt timanttiesiintymät sekä muiden luonnonvarojen hyödyntäminen loivat alueelle raskasta teollisuutta.[6] Liikenneoloista kehitettiin erityisesti pohjoista laivaliikennettä ja lentoliikennettä,[6] joiden avulla vaikeiden yhteyksien päässä olevat alueet yhdistettiin muuhun maahan.

Myös neuvostovallan aikana Sahaa pidettiin poliittisten vankien karkotuspaikkana. Jakutiaan perustetun raskaan teollisuuden työvoimaksi siirrettiin suuria määriä slaaveja,[10] lähinnä venäläisiä. Tämän seurauksena venäläisten määrä ylitti jakuuttien suhteellisen osuuden ASNT:n väestöstä 1960-luvulla.

Sahan tasavalta perustetaan

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jakuuttien autonominen sosialistinen neuvostotasavalta antoi suvereenisuusjulistuksen 27. syyskuuta 1990 ja muutti nimensä Saha-Jakutian sosialistiseksi neuvostotasavallaksi.[10] Tämä tapahtui vastoin Neuvostoliiton johdon tahtoa. Sahan ensimmäiseksi presidentiksi valittiin 20. joulukuuta 1991 Mihail Nikolajev ja samana vuonna maan nimi muutettiin Sahan tasavallaksi sen jälkeen, kun Neuvostoliitto oli lakannut olemasta. Neuvostoliiton hajottua alkoi levitä huhuja Sahan itsenäistymisestä. Presidentti Nikolajev antoi pian valintansa jälkeen lausunnon, jonka mukaan Sahan tasavalta pysyisi Venäjän federaation osana.[10]

Tammikuussa 1992 Jakutian parlamentti pyrki lisäämään tasavallan suvereenisuutta, laatimalla luonnoksen tasavallan ja federaation keskushallinnon välisestä vallanjakosopimuksesta. Sopimuksen mukaan tasavalta saisi alueellaan olevat luonnonvarat haltuunsa ja saisi käydä niillä kauppaa itsenäisesti maailmanmarkkinoilla.[10] Paikalliset venäläiset lainsäädäntöviranomaiset kritisoivat sopimusta välittömästi, pitäen sitä Venäjän federaatiosta eroamisen alkuvaiheena ja provosoivana.[10] Helmikuussa 1992 Sahan ylimmät viranomaiset kiistivät huhut, joiden mukaan tasavallan hallituksen politiikka pyrkisi eroon Venäjän federaatiosta.[10] Sahan perustuslaki hyväksyttiin 14. huhtikuuta 1992. Sen mukaan Sahan luonnonvarat ovat paikallisen väestön omaisuutta.[10]

Toukokuussa 1992 Sahan parlamentti syytti Venäjän keskuspankkia taloudellisten pakotteiden asettamisesta, koska se pidättäytyi maksamasta Sahalle kuuluvia rahalähetyksiä. Varojen puutteessa Sahan tasavalta ei pystynyt maksamaan työntekijöilleen palkkoja, jotka sen vuoksi uhkasivat lakoilla ja timanttien ja kullan ym. raaka-ainetoimitusten keskeytyksellä.[10]

Sahan, Tatarstanin ja Baškortostanin presidentit antoivat elokuussa 1992 yhteisen lausunnon varoitukseksi Venäjän keskushallinnolle. Lausunnossa he ilmoittivat olevansa valmiita lisäämään tasavaltojensa suvereenisuutta, mikäli Venäjän keskushallinto jatkaisi tasavaltoihin kohdistuvaa ns. jarrutuspolitiikkaansa, muun muassa tasavaltojen lakien mitätöimistä.[10]

Venäjän federaation presidentti Boris Jeltsin antoi huhtikuussa 1994 julistuksen, jossa hän tuomitsi Stalinin 1920-luvun lopulla ja 1930-luvulla jakuutteihin kohdistamat vainot.[10] Sahan presidentti Mihail Nikolajev puolestaan antoi saman vuoden kesäkuussa lausunnon, jonka mukaan Venäjän federaation tulee säilyä yhtenäisenä ja ettei vallan siirtyminen keskushallinnolta federaatioon kuuluville tasavalloille merkitsisi Venäjän hajoamista.[10]

Venäjän loppuvuodesta 1994 aloittaman Tšetšenian sodan vaikutukset ulottuivat myös Sahaan. Sahan tasavalta antoi tammikuussa 1995 julistuksen, joka kielsi Sahan tasavallan kansalaisten värväämisen niihin Venäjän armeijan joukko-osastoihin, jotka taistelivat Tšetšeniassa.[10] Kesäkuussa Venäjä ja Saha solmivat joukon sopimuksia, joilla sovittiin taloudellisen, poliittisen ja yhteiskunnallisen vallan jaosta Venäjän keskushallinnon ja Sahan hallinnon välillä.[10]

Sahan parlamentti julisti tasavaltaan hätätilaan heinäkuussa 1996, eri puolilla maata vaivaavien tulvien, metsäpalojen ja kuivuuden vuoksi. Tulvissa menehtyi kuusi ihmistä ja 45 000 hehtaaria metsää paloi.[10] Syyskuussa samana vuonna voimalatyöntekijät lakkoilivat myöhässä olevien palkkojen vuoksi.[10] Saman vuoden joulukuussa Sahaa vaivasivat laajat sähkökatkot, samaan aikaan kun pakkaslukemat olivat noin -50 °C.[10]

Nykyinen presidentti Aisen Nikolajev valittiin virkaansa toukokuussa 2018.[2]

Maantiede

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Sahan alue jakautuu kolmeen aikavyöhykkeeseen.

Saha rajoittuu pohjoisessa Pohjoiseen jäämereen kuuluviin Laptevinmereen ja Itä-Siperian mereen, koillisessa Tšukotkan autonomiseen piirikuntaan, idässä Magadanin alueeseen, kaakossa Habarovskin aluepiiriin, etelässä Amurin ja Tšitan alueisiin, lounaassa Irkutskin alueeseen ja lännessä Krasnojarskin aluepiiriin.

Saha käsittää maantieteellisesti valtavan alueen, joka kattaa suuren osan Koillis-Aasiaa. Sahan pituus pohjois-eteläsuunnassa on noin 2 000 kilometriä ja itä-länsisuunnassa noin 2 500 kilometriä. Jos Saha olisi itsenäinen valtio, niin se olisi pinta-alaltaan maailman kahdeksanneksi suurin valtio, heti Intian jälkeen. Lähes 80 prosenttia Sahan pinta-alasta sijaitsee 60. leveyspiirin ja yli 40 prosenttia napapiirin pohjoispuolella.[11][12] Laajan alueensa vuoksi Saha alue jakautuu kolmeen eri aikavyöhykkeeseen.

Pinnanmuodot

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Sahan korkein kohta on Pobedavuori (3 147 m)

Sahan pinta-alasta yli 70 prosenttia on ylänköä tai vuoristoa.[11] Manneralue voidaan jakaa pinnanmuotojensa mukaan viiteen osaan. Jäämeren rannikko maan pohjoisosassa ja etelään työntyvät jokilaaksot ovat alankoa (korkeus alle 200 metriä). Näistä Lenajoen laakso ulottuu maan etelärajalle asti. Maan länsiosa kuuluu Keski-Siperian ylänköön, jonka korkeus vaihtelee 500–700 metrin välillä. Eteläosa kuuluu puolestaan Aldain ylänköön, jonka korkeus vaihtelee 650 metrin ja kilometrin välillä. Aldain ylängön eteläpuolella, Sahan etelärajan tuntumassa kohoaa Stanovoivuoristo, jonka korkein kohta Sahan puolella on 2 482 metriä. Sahan kaakkoisosaan ulottuvat Džugdžurvuorten läntisimmät osat. Sahan itäosa kuuluu Itä-Siperian ylänköön, jonka korkeimmat kohdat Sahan alueella ovat Verhojansk- ja Tšerskivuoristot. Verhojanskvuoriston korkein kohta on 2 959 metriä. Tšerskivuoriston ja samalla koko Sahan korkein vuori Pobeda kohoaa 3 147 metriin.[13]

Pohjoisessa jäämeressä sijaitseva Uuden-Siperian saaristo koostuu kolmesta osasta Ljahovinsaaret, De Longin saaret ja Anžunsaaret. Saaristo on pääasiassa alankoa.

Vesistöt

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lenan vesistöalue käsittää yli puolet Sahan pinta-alasta.

Sahan halki virtaa monia jokia, jotka kaikki laskevat Pohjoiseen jäämereen. Näistä pisin ja merkittävin on 4 400 kilometriä pitkä Lena-joki, josta noin neljä viidennestä on Sahan alueella. Lenan vesistöalue käsittä yli puolet koko Sahan pinta-alasta. Lena alkaa Sahan eteläpuolelta Irkutskin alueelta Baikaljärven länsipuolelta. Lenan yli sadasta sivujoesta merkittävimmät ovat Aldan maan kaakkoisosassa, Viljui maan keskiosassa ja Oljokma maan eteläosassa. Lena laskee Jäämereen 28 000 neliökilometrin laajuisen suiston halki lukuisina haaroina.

Aldanin sivujoki Amga.

Sahan koillisosa kuuluu 1 700 kilometriä pitkän Kolyman vesistöalueeseen, jonka lähdehaarat ja merkittävimmät sivujoet sijaitsevat Sahan itäpuolella. Kolyman ja Lenan välissä Jäämereen virtaavat 1 030 kilometriä pitkä Jana ja 1 050 kilometriä pitkä Indigirka, jolla on myös laaja suistoalue. Lenan länsipuolella virtaavat 1 900 kilometriä pitkä Olenjok ja 939 kilometriä pitkä Anabar.

Maassa on lukuisia järviä, joista suurimmat ovat Mogotojevo (323 km²), Nerpitšje (237 km²), Ožogino (157 km²) ja Nidžily (119 km²)[14]. Kaikkiaan järvet peittävät 2,4 prosenttia Sahan pinta-alasta (Suomessa 9,4 %).

Pohjoisessa Saha rajoittuu Pohjoiseen Jäämereen kuuluviin Laptevin- ja Itä-Siperian meriin. Nämä merialueet ovat pohjoisen pallonpuoliskon kylmimmät ja jäisimmät. Ne ovat jäässä 9–10 kuukautta vuodesta.

Ilmasto

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sahan ilmasto on kuiva ja hyvin mantereinen ja se onkin Siperian kylmintä aluetta. Mannerilmastolle tyypillisesti talvet ovat pitkiä ja ankaria, kun taas kesät ovat lyhyitä ja kuumia. Vuoden keskisademäärä on pieni, Keski-Sahassa 150–200 millimetriä ja itäosan vuoristoissa 500–700 millimetriä. Monin paikoin ei sada lainkaan lunta.

Tammikuun keskilämpötila on monin paikoin −50 celsiusastetta ja heinäkuussa lämpötila nousee jopa +38 asteeseen. Maan pääkaupungissa Jakutskissa keskimääräinen lämpötila on tammikuussa −43,3 °C ja heinäkuussa +19 °C. Koko vuoden keskilämpötila Jakutskissa on −11 °C. Verhonjanskin pikkukaupungissa keskilämpötila on tammikuussa −50,5 °C, heinäkuussa +15,4 °C ja koko vuonna −16,3 °C. Kylmin Verhojanskissa mitattu lämpötila on ollut −69,8 °C. Jäämeren vaikutuksesta talvet ovat maan pohjoisosassa hieman leudompia kuin sisämaassa. Esimerkiksi Jäämeren rannikolla Ust-Janskissa vuoden keskilämpötila on −16,3 °C ja tammikuun −41,0 °C. Sahan ja samalla koko pohjoisen pallonpuoliskon pakkasennätys −72 °C on kirjattu tasavallan itäosassa sijaitsevaan Oimjakoniin; kyseessä ei tosin ole suora mittaus. Oimjakon on myös koko maailman kylmin pysyvästi asuttu paikkakunta.

Verhojanskin ilmastodiagrammi.
Jakutskin ilmastodiagrammi.

Kasvillisuus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kolyman aluetta Koillis-Sahassa.

Sahan alueella esiintyy kaikkiaan 1 831 putkilokasvia, 526 sammallajia, yli 550 jäkälälajia ja yli 510 sienilajia.[15] Kasveista 67 esiintyy kokonaan tai pääasiassa vain Sahan alueella.[15] Näistä monet hyvin suppealla alueella. Pääosa Sahasta kuuluu pohjoiseen havumetsävyöhykkeeseen, taigaan, joka kattaa 47 prosenttia maan pinta-alasta. Lehtikuusi on yleisin puulaji, ja sitä on noin 90 prosenttia koko metsäalasta. Muita yleisiä puulajeja ovat muun muassa mänty, kuusi, sembramänty, haapa ja koivut.[15]

Maan pohjoisosassa Jäämeren rannikolla on noin 150–200 kilometriä leveä ikiroudassa oleva tundravyöhyke, jonka kasvillisuus koostuu sammalista, jäkälöistä ja varpukasveista sekä vaivaiskoivuista.[15] Pohjoisen alueen kukat ovat kirkkaan ja voimakkaan värisiä. Sardaana-nimistä liljakasvia ei kasva missään muualla kuin Sahassa, ja se onkin paikallisen väestön suosikkikukka.[15] Muita kotoperäisiä lajeja on muun muassa pohjanruusujuuri.[15]

Jakutiassa taigan ja tundran keskellä joitain arolaikkuja[16][17], koska ilmasto on niin kuiva. Osa näistä on aroa, osa niittyä[18].

Eläimistö

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sahan eläimistö muodostuu tyypillistä pohjoisen havumetsävyöhykkeen sekä tundran eläinlajeista. Kaikkiaan Sahan alueella elää 28 nisäkäslajia, 285 lintulajia, 43 kalalajia ja noin 4 000 hyönteislajia.[19] Tyypillisistä nisäkäslajeista mainittakoon hirvi, kettu, sopulit, ahma, ruskeakarhu, vapiti, peura, myskihirvi ja mursu sekä arktisilla saaristoalueilla elävä jääkarhu.[15] [19] Sahan lukuisissa joissa ja järvissä elävät muun muassa nelma, siperiansampi, siperianjokilohi, omulsiika, pyörökuonosiika, muksunsiika ja ruutana.[15]

Sahassa on varsin rikas linnusto. Varsinkin arktiset merenrannikot ovat äänekkäiden ja valtavien lintuyhdyskuntien asuttamia.[15] Tyypillisiä vesilintuja ovat sorsat ja hanhet. Tundralla elää monia harvinaisia lintulajeja, kuten maakotka, merikotka, lumikurki ja ruusulokki, joista kaksi jälkimmäistä pesivät vain Sahassa.[15] Joka kesä yli 30 000 hanhea muuttaa pesimään Jana- ja Kolymajokien välisille kosteikkoalueille.[19] Kolyman ja Alazejan välisellä alueella puolestaan pesii joka kesä noin 200 000–300 000 sorsaa.[19] Khroman, Indigirkan alajuoksun ja Alazejan varsilla pesivät muun muassa lumikurki ja ruusulokki. Kolyman ja Konkovajajoen välisellä alueella puolestaan pesivät muun muassa hietakurki, pikkujoutsen ja haahka. Lenan ja Kolyman välisellä alueella puolestaan taigakuovi, munkkikurki ja mustahaikara.[19]

Talous

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pääartikkeli: Sahan talous

Venäjän tilastokeskus Rosstatin mukaan vuonna 2010 Sahan tasavalta tuotti Venäjän bruttokansantuotteesta 384,7 miljardia Venäjän ruplaa, eli 1,03 prosenttia koko Venäjän bruttokansantuotteesta (37 398,5 mrd. RUB). Jakutian laskennallinen BKT henkeä kohti oli Venäjän keskitasoon verrattuna puolitoistakertainen. Vuonna 2010 se oli noin 9 833 EUR/vuosi (153 % maan keskiarvotasosta 6 413 EUR).[4][5]

Tärkeimmät elinkeinot Sahassa ovat kaivostoiminta ja karjatalous. Sahan pohjoisosissa karjatalous on keskittynyt poronhoitoon, maan eteläosassa puolestaan harjoitetaan nautakarjan hoitoa ja hevosten kasvatusta lihaksi.[12]

Udatšnajan 530 metriä syvä timanttikaivos napapiirin tuntumassa.

Sahalla on huomattavat mineraalivarat ja kaivosteollisuutta voidaankin pitää Sahan talouden selkärankana. Kultaa saadaan Aldanin,[12] Vitimin ja Olekman jokialueilta. Janan yläjuoksulta saadaan lyijyä, sinkkiä, hopeaa, volframia ja molybdeeniä. Ege-Hajesta läheltä Verhojanskia saadaan tinaa. Länsi-Sahassa on puolestaan rikkaita timanttiesiintymiä, muun muassa Mirnyissä, joka on Sahan ja koko Venäjän tärkein timantintuottaja.[12]

Lisäksi Sahan alueella on runsaasti fossiilisten polttoaineiden esiintymiä. Lenan alajuoksulla, Viljuin ja Aldain varsilla sekä maan koillisosassa on suuria kivihiilikenttiä. Suurimmat kivihiililouhokset ovat Lenan alajuoksulla lähellä Lepihaa ja Aldanin yläjuoksulla Tsulmanissa. Maan keskiosassa on suuret ruskohiili-, maakaasu- ja öljykentät. Lisäksi maan länsiosassa on muutama pienempi öljy- ja maakaasukenttä. Fossiilisten polttoaineiden lisäksi energiantuotannossa on tärkeällä sijalla monet Lenan vesivoimalat.

Myös Sahan metsävarat ovat suuret ja maahan onkin kehittynyt huomattavaa metsä- ja puunjalostusteollisuutta (muun muassa Jakutskiin). Maan eteläosassa on myös elintarvike- ja konepajateollisuutta.[12] Maan suurimmat teollisuuskeskukset ovat Jakutsk, Mirnyi ja Aldan.

Alkutuotanto

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Maatalous tuottaa 13,6 prosenttia Sahan talouden kokonaistuotannosta.[20] Maatalous on keskittynyt nautakarjan- ja hevostenkasvatukseen, jotka kattavat 85 prosenttia maataloustuotannosta.[20] Ankaran ilmaston ja luonnonolosuhteiden vuoksi maanviljelyn merkitys on vähäinen. Karjatalouden ja maanviljelyn lisäksi merkittäviä elinkeinoja ovat kalastus sekä turkiseläinten kasvatus ja -metsästys.

Merkittävimmät luonnonvarat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Merkittävimmät vientituotteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Väestö

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Väestötiedot
Syntyvyys (1995 [22]) 15,0 / 1 000 henkilöä
Kuolleisuus (1995 [22]) 9,8 / 1 000 henkilöä
HIV:n levinneisyys
aikuisväestössä (2000 [23])		 0,01 %
Ikärakenne
Mediaani-ikä (2002[24]) 30,0 vuotta
0–14-vuotiaat 26,5
15–64-vuotiaat 63,5
65 vuotta täyttäneet 10,0

Sahan tasavallassa asui vuoden 2010 väestönlaskennan mukaan 958 528 henkeä. Kaupunkilaisten osuus oli 64,1 prosenttia ja maaseudun asukkaiden 35,9 prosenttia. Väestöstä on miehiä 48,6 prosenttia ja naisia 51,4 prosenttia.[1]

Tasavallan pääkaupunki Jakutsk (269 601 as.) on suurin kaupunki. Muita yli 10 tuhannen asukkaan kaupunkeja ovat: Nerjungri (61 747 as.), Mirnyi (37 188 as.), Lensk (24 966 as.), Aldan (21 275 as.), Udatšnyi (12 613 as.), Viljuisk (10 234 as.) ja Njurba (10 157 as.).[1]

Tasavallan suuresta pinta-alasta johtuen sen asukastiheys on hyvin pieni, vain 0,3 / km². Väestö on sijoittunut asumaan jokilaaksoihin ja suurin osa maasta on asumatonta erämaata.

Suurin väestökeskittymä on maan keskiosassa, Lenan keskijuoksun sekä Viljuin ja Aldanin alajuoksujen ympärillä, jossa myös pääkaupunki ja suurin kaupunki Jakutsk sijaitsee.

Sahan tasavallan väkiluku ylitti miljoonan rajan 1980-luvulla. Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen on väkiluku kääntynyt laskuun, mikä on johtunut pääasiassa slaavilaisen väestön poismuutosta.

Väkiluvun kehitys
Vuosi Väkiluku Lähde
1931 308 400 [25]
1959 487 343 [26]
1970 664 123 [27]
1979 838 808 [28]
1989 1 081 408 [29]
2002 949  280 [24]
2010 958 528 [1]

Etniset ryhmät

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sahan väestösuhteissa on tapahtunut suuri muutos 1900-luvun aikana. Jakuutit olivat vielä 1900-luvun alkupuoliskolla selvänä enemmistönä alueella, esimerkiksi vuonna 1931 heitä oli 81,3 prosenttia väestöstä. Neuvostoliiton valtakaudella Sahaan siirrettiin tai siirtyi suuria määriä venäläisiä. Tämä johti siihen, että vaikka jakuuttien määrä kasvoi, pieneni heidän suhteellinen osuutensa maan väestöstä. Jakuutit menettivät suurimman etnisen ryhmän aseman venäläisille 1960-luvulla.

Vuonna 1989 silloisen Jakutian väestöstä oli venäläisiä 50,3 prosenttia, jakuutteja 33,4 prosenttia, ukrainalaisia 7,0 prosenttia, tataareja 1,6 prosenttia ja pohjoisia alkuperäiskansoja (evenkejä, eveenejä, jukagiirejä, tšuktšeja ja tšuvantseja) 2,2 prosenttia. Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen on ollut havaittavissa venäläisten poismuuttoa, mikä on näkynyt tasavallan väkiluvun vähenemisenä. Venäläisten poismuutto ja alhainen syntyvyys johtivat siihen että 2000-luvulle tultaessa jakuuteista tuli taas suurin etninen ryhmä.

Vuoden 2002 väestönlaskennan mukaan Sahan tasavallan suurin etninen ryhmä on jakuutit (omankieliseltä nimeltään sahat), joita on 45,5 prosenttia (432 290). Muut merkittävät ryhmät ovat venäläiset 41,2 prosenttia (390 671), ukrainalaiset 3,7 prosenttia (34 633), evenkit 1,9 prosenttia (18 232), evenit 1,2 prosenttia (11 657), tataarit 1,1 prosenttia (10 768), burjaatit 0,8 prosenttia (7 266) ja valkovenäläiset 0,5 prosenttia (4 236). Vuoden 2002 väestönlaskennassa 0,3 prosenttia (2 630) väestöstä jätti ilmoittamatta kansallisuutensa.[30]

Kielet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kaupunkikuvaa Jakutskista

Sahan tasavallan virallisina kielinä ovat jakuutti ja venäjä. Lisäksi alueella puhutaan monia pieniä pohjoisten alkuperäiskansojen kieliä, kuten evenkiä, eveniä, tšuktšia ja jukagiirisiä kieliä. Jakuutit ja venäläiset puhuvat pääasiassa omia kieliään. Pohjoiset alkuperäiskansat käyttävät ensisijaisena kielenään usein jakuuttia ja jakuutti toimii näiden kansojen keskuudessa myös lingua francana. Venäjä puolestaan on yleisesti käytössä ukrainalaisilla ja valkovenäläisillä.

Saha ja venäjä ovat yleisimmät opiskelukielet. Pohjoisilla alkuperäiskansoilla peruskoulutus tapahtuu omalla äidinkielellä.

Sahan etnisten ryhmien äidinkielet prosentteina 1989 ja 1994[22]
Oman kansallisuuden kieli Jakuutti eli saha Venäjä
Etninen ryhmä 1989 1994 1989 1994 1989 1994
jakuutit 95,0 97,1 4,9 2,9
venäläiset 99,7 99,7 0,2 0,2
ukrainalaiset 49,4 42,4 0,1 0,2 50,3 57,4
valkovenäläiset 35,5 32,3 0,3 1,0 63,6 66,3
evenkit 8,5 5,0 82,5 90,8 8,9 4,2
evenit 34,7 57,0 54,3 34,9 10,6 8,0
jukagiirit 35,1 * 28,1 * 33,4 *
tšuktšit 63,2 * 7,3 * 28,5 *
muut 50,3 47,1 1,7 9,9 45,8 41,8

* Tieto puuttuu

Uskonnot

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sahan merkittävimmät uskonnot ovat ortodoksisuus ja jakuuttien šamanistinen uskonto. Osa pohjoisista alkuperäiskansoista uskoo myös edelleen omiin šamanistisiin uskontoihinsa. Ortodokseiksi kääntyneilläkin on säilynyt runsaasti tapoja ja rituaaleja vanhoista šamanistisista uskonnoistaan. Hyvänä esimerkkinä šamanistisen uskonnon vaikutuksista on jakuuttien kesäinen Ysyah-juhla, joka on yleinen vapaapäivä Sahan tasavallassa.

Venäläiset valloittajat alkoivat käännyttää jakuutteja, evenkejä ja muita alueen kansoja kristityiksi 1700-luvulla. Suurin osa jakuuteista oli saatu käännytettyä ainakin nimellisesti kristityiksi 1850-luvulle tultaessa.[10] Jakuuttien alkuperäinen uskonto lähes hävisi Stalinin vainoissa, jolloin suurin osa šamaaneista teloitettiin tai karkotettiin.[31] Neuvostoliiton loppuvuosina ja sen hajoamisen jälkeen jakuuttien uskonto on alkanut elpyä.[31]

Liikenne

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Jakutian laika-koiravaljakko

Sahan ankaran ilmaston, epätasaisen maaston, pitkien etäisyyksien, harvan asutuksen ja leveiden jokien vuoksi maahan ei ole kehittynyt hyviä liikenneyhteyksiä. Sahassa on hyvin vähän maanteitä ja rautatie Jakutskista etelään on vasta osittain käytössä. Tämän vuoksi lento- ja jokilaivaliikenne ovatkin merkittäviä liikennemuotoja.

Tieliikenne

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sahassa on yhteensä 21 770 kilometriä autoteitä, joista yleisiä teitä on 19 689 kilometriä.[32] Yleisistä teistä on liittovaltion teitä 2 081 kilometriä ja 19 400 kilometriä alueellisia teitä.[32] Teistä noin 600 kilometriä on päällystettyjä.[32] Maantieverkoston keskuksena on pääkaupunki Jakutsk, josta kaikki päätiet lähtevät. Jakutskista länteen kulkee Jakutsk–Njurba–Mirnyi-maantie, itään tasavallan ulkopuolelle Jakutsk–Magadan-maantie, kaakkoon Jakutsk–Amma–Uus-Maaja–Jugonerok-maantie ja etelään Amurin alueelle johtava maantie. Vuonna 2004 maantieliikenteessä kuljetettiin 95 361 700 matkustajaa ja 4 269 500 tonnia tavaraa.[32] Talvisin tärkeitä liikenneväyliä ovat myös rekireitit.

Junaliikenne

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Aldanin rautatieasema.

Sahan rautatieverkosto on nuori ja varsin lyhyt. Se koostuu Sahan eteläpuolelta Baikalin-Amurin radalta Tommottiin kulkevasta 490 kilometrin pituisesta radasta, joka avattiin tilapäiselle liikenteelle vuonna 2004.[32] Radan toinen vaihe Tommotista Jakutskiin on rakenteilla. Radan valmistuttua pääkaupunkiin asti, se tulee avaamaan luotettavan liikenneyhteyden Sahasta etelään. Myös rahtikuljetusten kustannukset tulevat radan valmistuttua vähenemään. Vuoden 2004 rautatien avatulla osuudella kuljetettiin 194 000 matkustajaa ja 1 865 600 tonnia tavaraa.[32]

Lentoliikenne

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Jakutskin lentoasemaa syyskuussa 2004.

Sahassa on 33 lentokenttää, joista pääkaupungin Jakutskin ja Tiksin kentiltä maan pohjoisosassa, on yhteyksiä myös tasavallan ulkopuolle.[32] Muita tärkeitä lentokenttiä ovat Vitim ja Oljokminsk maan lounaisosassa. Lentoliikenne korvaa Sahan puutteellista maantieverkostoa ja on tämän vuoksi hyvin tärkeä. Sahan alueen lentoliikenne kuljetti vuonna 2004 194 000 matkustajaa ja 11 865 600 tonnia tavaraa.[32]

Laivaliikenne

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sahan lukuisilla joilla on suuri merkitys liikenneväylinä. Jokilaivareittien kokonaispituus on 16 743 kilometriä,[32] josta 8 530 kilometriä on Lenan vesistöalueella. Liikenteen suhteen tärkeimmät joet ovat Lena ja sen sivujoet Viljui ja Aldan sekä Kolyma (soveltuu liikenteelle 1 150 km:n matkalta), Indigirka ja Jana maan koillisosassa. Jokien liikennöintiä haittaavat kuitenkin pitkäaikainen jääpeite, hiekkasärkät ja suuret vedenpinnanvaihtelut. Lena soveltuu liikenteelle toukokuusta lokakuulle; Indigirka, Jana ja Kolyma puolestaan kesäkuulta lokakuulle.[32] Tärkeimmät jokisatamat ovat Jakutsk, Ala-Jana, Belogorsk, Lensk, Oljokminsk ja Kanduga.[32] Vuonna 2004 jokiliikenne kuljetti 120 000 matkustajaa ja 2 649 500 tonnia tavaraa.[32]

Jokiliikenteen lisäksi on myös meriliikennettä, jonka tärkeimmät satamat ovat Tiksi ja Zelenomyssk. Meriliikenne kuljetti vuonna 2004 243 700 tonnia tavaraa.[32]

Koulutus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kulakovskin katua Jakutskissa. Jakutskin valtionyliopiston rakennuksia vasemmalla.

Korkea-asteen koulutusta Sahassa tarjoavat pääkaupungissa Jakutskissa toimivat Jakutskin valtionyliopisto (per. 1956), Lääketieteellinen instituutti, Kaupan ja talouden instituutti sekä Kasvatustieteellinen instituutti ja Maatalousinstituutti.[33]

Suhtautuminen kansallisten kielten opetukseen on muuttunut radikaalisti Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen. Jakuutin kieli on oppiaineena kaikissa peruskouluissa ja yhä useammat koulut ovat ottaneet sen pääopetuskielekseen.[34]

Tammikuussa 2000 Sahan presidentti Mihail Nikolajev antoi asetuksen, jolla englannista tehtiin yksi tasavallan pakollisista opetuskielistä sekä myös yksi työskentelykielistä virallisissa yhteyksissä. Asetuksen tarkoituksena on parantaa kansainvälistä kanssakäymistä ja integroitumista maailman talousyhteisöön sekä auttaa omaksumaan kansainvälisiä käytäntöjä korkean informaatioteknologian hyödyntämisessä ja auttaa hallinnossa työskenteleviä järjestämän kansainvälisen tason tapaamisia. Asetus määräsi Sahan opetusministeriön muuttamaan koulujen opetussuunnitelmaa englannin opetuksen osalta. Lisäksi kaikkien ministeriöiden ja osastojen johtajat tasavallan hallinnossa saivat ohjeet järjestää englannin opintoja henkilökunnalleen.

Tiedotusvälineet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
 Tätä artikkelia tai sen osaa on pyydetty parannettavaksi, koska se ei täytä Wikipedian laatuvaatimuksia.
Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelia tai merkitsemällä ongelmat tarkemmin. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla.
Tarkennus: Sanomalehtien nimet tällä hetkellä pääosin vain suomeksi

Sahan merkittävimmät uutistoimistot ovat tasavallan omistamat Jakutia Sahan uutistoimisto ja Kansallinen tuotantoyhtiö Saha. Jakutia Sahan uutistoimisto julkaisee kuutena päivänä viikossa ilmestyvää sanomalehteä ja verkkolehteä. Toimiston uutistarjonta kattaa koko tasavallan alueen ja eri elämänalat.[35]

Kansallinen tuotantoyhtiö Saha puolestaan tuottaa tv- ja radio-ohjelmia koko tasavallan alueelle. Sen edeltäjä Jakuuttien ASNT:n ministeriöneuvoston alaisuudessa toiminut televisio- ja radiokomitea aloitti toimintansa vuonna 1930. Yhtiön tuottamasta tv-tuotannosta on venäjänkielistä 55 prosenttia, jakuutinkielistä 40 prosenttia ja pohjoisten alkuperäiskansojen kielistä viisi prosenttia. Radiotuotannosta vastaavat luvut ovat 60, 35 ja viisi prosenttia. Yhtiön päätoimialat ovat päivittäisuutiset, koulutukselliset ja kulttuuriset ohjelmat, urheiluosio ja nuorisolle suunnatut ohjelmat.[35]

Merkittävin yksityisomisteinen tuotantoyhtiö on STV, joka tuottaa tv- ja radio-ohjelmia pääkaupungin Jakutskin alueella. Tv-tuotantoon kuuluvat muun muassa kaupunkiuutiset, elokuvat ja ruokaohjelmat.[35]

Sahassa ilmestyy kaksi päivälehteä, jakuutinkielinen Saha Sire ja venäjänkielinen Jakutia, jotka molemmat ovat tasavallan omistamia. Molemmat lehdet ilmestyvät viitenä päivänä viikossa (ti-la) ja sisältävät mm. virallisia tiedotuksia ja tasavallan päätapahtumista kertovia uutisia. Saha Sire on levikiltään tasavallan suurin lehti.[35] Muista sanomalehdistä merkittävimmät ovat yksityisomisteiset Jakutskin ilta -niminen kaupunkilehti, Meidän aikamme, Jakutian viikko ja Jakutian nuoruus.[35]

Kulttuuri

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Teatteri

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Sahalainen teatteri takana vasemmalla.

Sahan pääkaupungissa Jakutskissa toimii sahalainen (Sahan valtiollinen akateeminen teatteri) ja venäläinen teatteri (Sahan valtiollinen akateeminen venäläinen teatteri). Näiden lisäksi pääkaupungissa toimii Sahan valtiollinen ooppera- ja balettiteatteri, Sahan valtiollinen huumori- ja satiiriteatteri ja Sahan valtiollinen varieteeteatteri.[36] Lisäksi maan länsiosassa Njurbassa toimii Njurban draamateatteri.[37]

Sahan teatterielämän voidaan katsoa alkaneeksi vuonna 1881, jolloin ryhmä amatöörinäyttelijöitä ja muusikkoja Jakutskin eliitistä ja nuorisosta muodosti teatteriryhmän.[37] Ensimmäinen varsinainen teatteri oli venäläinen teatteri, joka perustettiin vuonna 1920 pääkaupunkiin Jakutskiin.[38] Jakuuttilainen teatteri puolestaan perustettiin Jakutskiin vuonna 1925. Jakuuttilainen teatteri jaettiin vuonna 1971, jolloin siitä erotettiin valtiollinen ooppera ja balettiteatteri.[37]

Ruoka

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sahalaisen keittiön perustan muodostavat erilaiset liha- ja kalaruoat sekä maitotuotteet.[39] Ruoka on ravitsevaa ja terveellistä, mikä on tyypillistä pohjoisten alueiden ruokakulttuureille.[39] Sahalaiseen keittiöön on sekoittunut varhaisempina aikoina vaikutteita mongoleilta ja pohjoisilta alkuperäiskansoilta. Sittemmin vaikutteita on tullut myös venäläisestä ruokaperinteestä. Perinteiseen lihavalikoimaan kuuluu naudan-, hevosen-, poron-, hirven- ja jopa karhunliha.[39] Liharuoat vaihtelevat hieman alueittain, esim. poronlihaa käytetään enimmäkseen pohjoisosissa ja varsinkin pohjoisten alkuperäiskansojen keskuudessa. Sahalaisen ruokakulttuurin erikoisuutena ja tunnuspiirteenä voidaan pitää laajamittaista hevosenlihan käyttöä.[39] Hevosenlihan käytöllä on laajat historialliset perinteet, sillä onhan juuri hevostenkasvatus lihaksi ollut jakuuttien merkittävimpiä elinkeinoja jo noin 1 000 vuoden ajan. Erikoisuuksina voidaan pitää muun muassa jäisiä hevosenlihaviipaleita ja tamman maidosta käymällä valmistettua kumissi-nimistä hieman alkoholia sisältävää juomaa, jota käytetään virvokkeena.[39] Kalaa tarjoillaan niin suolattuna, savustettuna kuin kuivattunakin.[39] Sahalaiset kokit osaavat taidokkaasti sekoittaa perinteisiä ja uusia ruokalajeja keskenään uudenlaisiksi ateriakokonaisuuksiksi.[39]

Juhlapäivät

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yleisten venäläisten juhlapäivien lisäksi Sahassa on kolme juhlapäivää, jotka ovat yleisiä vapaapäiviä:[22]

  • 27. huhtikuuta - Perustuslain päivä (perustuslaki hyväksytty 1992)
  • 21. kesäkuuta - Ysyah (perinteinen kesäjuhla)
  • 27. syyskuuta - Suvereenisuuspäivä (suvereenisuus julistettu 1990).

Hallinto ja politiikka

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sahan tasavalta on Venäjän federaatioon kuuluva tasavalta, jolla on oma perustuslaki, presidentti, parlamentti ja hallitus. Vallan jakaantumista Venäjän federaation ja Sahan tasavallan välillä säätelevät Venäjän federaation perustuslaki, Sahan tasavallan perustuslaki, liittovaltiosopimus, vallanjakosopimus (29. heinäkuuta 1995) ja muut vallanjaosta tehdyt sopimukset Venäjän ja Sahan välillä.[40]

Sahan valtiollinen kehitys sai alkunsa 27. huhtikuuta 1922, jolloin Neuvostoliitto perusti alueelle Jakuuttien autonominen sosialistinen neuvostotasavallan. Seuraava askel kohti laajempaa itsehallintoa otettiin 27. syyskuuta 1990, jolloin Jakuuttien ASNT:n korkein neuvosto antoi suvereenisuusjulistuksen ja muutti nimensä Saha-Jakutian sosialistiseksi neuvostotasavallaksi.[40]

Sahan tasavallalla on kolme edustajan paikkaa Venäjän federaation parlamentissa, kaksi federaation neuvostossa eli ylemmässä kamarissa ja yksi duumassa eli alemmassa kamarissa.

Vallan kolmijako

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sahan tasavallan perustuslaki hyväksyttiin 4. huhtikuuta 1992.[40][3] Poliittisen vallan käyttö Sahassa perustuu lainsäädännöllisen, toimeenpanevan ja oikeudellisen vallan eroon ja keskinäiseen tasapainoon. Valtio käyttää valtaansa demokratian periaatteiden, sosiaalisen tasa-arvon, ihmisoikeussopimusten ja kansallisten arvojen periaatteiden mukaan.[40] Sahan tasavallan ylimmät viranomaiset ovat Sahan presidentti yhteistoiminnassa varapresidentin kanssa, ylintä toimeenpanovaltaa käyttävä hallitus, ylintä lainsäädännöllistä valtaa käyttävä parlamentti, Il Tumen ja ylintä oikeudellista valtaa käyttävä Perustuslaillinen tuomioistuin.[40][3]

Sahan valtion päämies on Sahan presidentti, jonka virkakausi on viisi vuotta.[41] Nykyinen presidentti on Aisen Nikolajev. Hänet valittiin presidentiksi toukokuussa 2018.[2] Ennen vuotta 2007 presidentti valittiin suoralla kansanvaalilla. Presidentti johtaa hallitusta. Varapresidenttinä toimii pääministeri,[41] jonka lisäksi hallituksessa on 16 ministeriä. Lisäksi on kahdeksan kansallista komiteaa, jotka hoitavat talous, sosiaali ja muita tehtäviä.[41]

Ylintä lainsäädäntä valtaa Sahassa käyttää kaksikamarinen parlamentti, Il Tumen. Ylemmässä kamarissa on 35 edustajaa, yksi jokaisesta 33 uluusista ja kahdelta kaupunkialueelta. Alemman kamarin edustajat valitaan 24 vaalipiiristä. Parlamentin puhemiehenä toimii Njurgun Timofejev.[40]

Alue- ja paikallishallinto

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pääartikkeli: Sahan hallinnollinen jako
Sahan tasavallan kartta

Aluehallintoa varten Saha on jaettu 33 uluusiin ja kahteen kaupunkialueeseen, joilla on omat hallintoviranomaisensa. Paikallishallintoa varten alueelliset yksiköt on jaettu kaikkiaan 404 paikallishallinnolliseen yksikköön, jotka ovat joko kaupunkeja, taajamia tai kyläalueita. Vuodesta 2006 lähtien myös kaikilla näillä paikallishallinnon yksiköillä on ollut omat paikallisviranomaisensa.[40]

Sahan tasavallan uluusit ja kaupunkialueet:

1. Namin uluus
2. Uus-Aldanin uluus
3. Taattan uluus
4. Tšuraptšyn uluus
5. Meŋe-Ĥaŋalasin uluus
6. Jakutskin kaupunkialue
7. Ĥaŋalasin uluus
8. Amman uluus
9. Gornajin uluus
10. Ölüöĥümen uluus
11. Nerjungrin kaupunkialue
12. Aldanin uluus

13. Uus-Maajan uluus
14. Tompon uluus
15. Öjmököönin uluus
16. Muoman uluus
17. Üöhee Ĥalyman uluus
18. Orto Ĥalyman uluus
19. Allaraa Ĥalyman uluus
20. Allajyaĥan uluus
21. Abyjin uluus
22. Usujaanan uluus
23. Verĥojanskajin uluus
24. Kebeejin uluus

25. Ebeen-Bytantajin uluus
26. Buluŋin uluus
27. Edjigeenin uluus
28. Bülüün uluus
29. Üöhee Bülüün uluus
30. Njurban uluus
31. Suntaarin uluus
32. Lenskejin uluus
33. Mirnejin uluus
34. Ölöönin uluus
35. Anaabyrin uluus

Ulkopolitiikka

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suhteita ulkovaltoihin ja niiden hallintoalueisiin on alettu luoda Sahan suvereenisuusjulistuksen jälkeen. Sahan tasavallan Ulkoministeriö perustettiin 19. tammikuuta 1992 ja ensimmäiseksi ulkoministeriksi nimitettiin presidentin esityksestä V. P. Artamonov.[42]

Tämän jälkeen Sahan tasavalta on solminut kauppaa-, kulttuuria- ja tiedettä koskevia yhteistyösopimuksia lähialueiden, kuten eräiden Kiinan ja Japanin alueiden sekä Alaskan kanssa, sekä Keski-Aasian maiden, kuten Mongolian ja Kazakstanin kanssa. Euroopan maista on suhteita luotu muun muassa Latviaan, jonka pääkaupunkiin Riikaan perustettiin Sahan kaupallinen edustusto vuonna 1992. Sahan tasavalta on osallistunut aktiivisesti Pohjoisten alueiden neuvoston toimintaan. Sahalla on oma lähetystönsä Japanissa.[42]

Sahan tasavalta on tehnyt antoisaa yhteistyötä Unescon, Yhdistyneiden kansakuntien kehitysohjelman (UNDP), Euroopan neuvoston, Maailman terveysjärjestön (WHO), Maailman luonnonsäätiön (WWF) ynnä muiden järjestöjen kanssa.[43] Saha on ollut Pohjoisen foorumin jäsen vuodesta 1993 lähtien ja yksi kolmesta järjestön edustustosta sijaitsee Sahan pääkaupungissa Jakutskissa.[44]


Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b c d e Federalnaja služba gosudarstvennoi statistiki (Venäjän federaation tilastovirasto), www.gks.ru: Vserossijskaja perepis naselenija 2010. Tom 1. Tšislennost i razmeštšenije naselenija. (Koko Venäjän kattava väestönlaskenta 2010. Osa 1. Väestön lukumäärä ja jakauma. Taulukko 11 (MS Excel-taulukko)) 2012. Moskova: ИИЦ «Статистика России». Arkistoitu 15.3.2013. Viitattu 14.9.2012. (venäjäksi)
  2. ↑ a b c Aysen Nikolaev Roscongress. Viitattu 19.3.2022.
  3. ↑ a b c Konstitutsija (osnovnoi zakon) Respubliki Saha (Jakutija) (Sahan tasavallan perustuslaki) 1992-04-04 (ja uudemmat lisäykset). Jakutsk, Sahan tasavalta: Sahan tasavalta, sakha.gov.ru. Viitattu 7.3.2013. (venäjäksi)
  4. ↑ a b Federalnaja služba gosudarstvennoi statistiki (Venäjän federaation tilastovirasto), www.gks.ru: Valovoi regionalnyi produkt po subjektam Rossijskoi federatsii v 1998-2010 gg. (v tekštših tsenah; millionov rublei) (Venäjän federaation eri subjektien aluellinen BKT (MS Excel-taulukko)) 12.4.2012. Moskova: ИИЦ «Статистика России». Arkistoitu 19.6.2012. Viitattu 7.3.2013. (venäjäksi)
  5. ↑ a b Euro exchange rates RUB (Euroopan keskuspankin vaihtokurssi 40,8200 RUB/EUR) Kurssimuunnos käyttäen vuoden lopun kurssia 2010-12-31. European Central Bank, ecb.int. Viitattu 7.3.2013. (englanniksi)
  6. ↑ a b c d e f g h i j Yakutia today com – History
  7. ↑ Tietojätti 2000. Gummerus, Jyväskylä 2001. ISBN 951-20-5809-X
  8. ↑ a b c d e f g h i j k Scott Polar Research Institute (University of Cambridge) – Republic of Sakha – History
  9. ↑ a b c SAKHA REPUBLIC (YAKUTIA) Hunmagyar.org. Viitattu 19. kesäkuuta 2007. (englanniksi)
  10. ↑ a b c d e f g h i j k l m n o p q r s t u v w x y z aa ab ac ad University of Maryland – MAR – Chronology for Yakut in Russia (Arkistoitu – Internet Archive)
  11. ↑ a b Geography – General information Yakutia today
  12. ↑ a b c d e Sahan (Jakutia) tasavalta (Venäjä-tieto) Suomi-Venäjä-Seura. Viitattu 31.3.2009.
  13. ↑ O.E. Kosterin & L.V. Sivtseva: Odonata of Yakutia (Russia), with description of Calopteryx splendens njuja ssp. nov. (Zygoptera: Calopterygidae) (pdf) Odonatologica 38(2): 113-132. 2009. pisum.bionet.nsc.ru. Viitattu 7.3.2013. (englanniksi)
  14. ↑ Lakes Jakutia today
  15. ↑ a b c d e f g h i j YakutiaTravel.Com – Enviroment (Arkistoitu – Internet Archive)
  16. ↑ Forest Resources of Yakutia (Arkistoitu – Internet Archive)
  17. ↑ [1]
  18. ↑ Eurasian Steppes. Ecological Problems and Livelihoods in a Changing World ,M. J. A. Werger Marja A. van Staalduinen, Springer 2012, s. 373
  19. ↑ a b c d e Scott Polar Research Institute: Republic of Sakha (Yakutia) (Flora and Fauna) University of Cambridge. Viitattu 2. heinäkuuta 2007. (englanniksi)
  20. ↑ a b Scott Polar Research Institute (University of Cambridge) – Republic of Sakha – Agriculture
  21. ↑ YakutiaToday.Com – Economy (Arkistoitu – Internet Archive)
  22. ↑ a b c d Scott Polar Research Institute: Republic of Sakha (Yakutia) (Factsheet) University of Cambridge. Viitattu 2. heinäkuuta 2007. (englanniksi)
  23. ↑ Welcome to Central Asia! (Sakha - Yakutia - Yakutiya) geocities.com. Viitattu 2. heinäkuuta 2007. (englanniksi)
  24. ↑ a b Venäjän vuoden 2002 väestönlaskenta (Arkistoitu – Internet Archive)
  25. ↑ Iso tietosanakirja 5, s. 533. Helsinki: Otava, 1933.
  26. ↑ demoscope.ru: Vsesojuznaja perepis naselenija 1959 g. (Koko Neuvostoliiton kattava väestönlaskenta 1959.) Демоскоп Weekly, demoscope.ru. Viitattu 7.3.2013. (venäjäksi)
  27. ↑ demoscope.ru: Vsesojuznaja perepis naselenija 1970 g. (Koko Neuvostoliiton kattava väestönlaskenta 1970.) Демоскоп Weekly, demoscope.ru. Viitattu 7.3.2013. (venäjäksi)
  28. ↑ demoscope.ru: Vsesojuznaja perepis naselenija 1979 g. (Koko Neuvostoliiton kattava väestönlaskenta 1979.) Демоскоп Weekly, demoscope.ru. Viitattu 7.3.2013. (venäjäksi)
  29. ↑ demoscope.ru: Vsesojuznaja perepis naselenija 1989 g. Tšislennost naselenija SSSR, RSFSR i jejo territorialnyh jedinits po polu (Koko Neuvostoliiton kattava väestönlaskenta 1989. Neuvostoliiton tämänhetkinen väestö, Venäjän sosialistinen neuvostofederaatio ja sen osat.) Демоскоп Weekly, demoscope.ru. Viitattu 7.3.2013. (venäjäksi)
  30. ↑ Väestön jakautuminen eri kansallisuuksiin Venäjän federaation alueilla (XLS) Federalnaja slušba gorydarstvennoi statistiki (Федеральная служба государственной статистики). Arkistoitu 17.2.2007. Viitattu 24.4.2007. (englanniksi)
  31. ↑ a b University of Maryland – MAR – Assesment for Yakut in Russia (Arkistoitu – Internet Archive)
  32. ↑ a b c d e f g h i j k l m Yakutia today com – Economy – Transportation Infrastructure
  33. ↑ Scott Polar Research Institute – Sakha Republic – Education
  34. ↑ Scott Polar Research Institute – Sakha Republic – Culture and Education
  35. ↑ a b c d e Yakutia today com – Geography – General information
  36. ↑ Sakha Culture YakutiaToday.Com. Viitattu 2.1.2008. (englanniksi)
  37. ↑ a b c The Sakha Academic Theater after Platon Oyunskiy YakutiaToday.Com. Viitattu 2.1.2008. (englanniksi)
  38. ↑ The State Academic Russian Drama Theatre after A. Pushkin YakutiaToday.Com. Viitattu 2.1.2008. (englanniksi)
  39. ↑ a b c d e f g Yakutiatravel.com – Food and restaurants (Arkistoitu – Internet Archive)
  40. ↑ a b c d e f g Yakutia today com – Politics
  41. ↑ a b c Scott Polar Research Institute – Sakha Republic – Political structure
  42. ↑ a b Yakutia today com – Foreign relations
  43. ↑ YakutiaTravel.Com – Economy (Arkistoitu – Internet Archive)
  44. ↑ The Northern Forum

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Sahan tasavalta.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Sahan_tasavalta&oldid=22479353”