Järvi-Suomi

Järvi-Suomen maisemia Nilsiän Tahkovuorelta nähtynä.

Järvi-Suomea kartalla.

Järvi-Suomi on Suomen maantieteellinen osa-alue, jolle on tunnusomaista runsasjärvisyys ja vaihteleva maisema. Se sijaitsee Sisä-Suomessa lähinnä maan itäisissä ja keskisissä osissa. Järvi-Suomi kattaa Suomen pinta-alasta noin neljänneksen.

Järvi-Suomi rajautuu etelässä, lännessä ja luoteessa Saaristo- ja Rannikko-Suomeen. Salpausselkä on Järvi-Suomen etelä- ja kaakkoisraja. Se on selkeä maisemallinen raja vähäjärviseen eteläiseen Rannikko-Suomeen. Lounaassa Järvi-Suomi rajoittuu Loimaan ja Satakunnan peltoalueisiin. Luoteessa on soinen Suomenselän vedenjakaja ja koillisessa Pielisen Vaara-Suomi. Järvi-Suomi on etelästä pohjoiseen noin 350 kilometriä pitkä ja itä-länsi-suunnassa noin 350 kilometriä leveä.

Järvi-Suomi on suhteellisen yhtenäinen alueeltaan, mutta sen eri alueet eroavat toisistaan järvisyyden ja maiseman suuntautuneisuuden perusteella. Järvi-Suomen suuren koon vuoksi myös kasvillisuudessa ja ilmastossa on eroja.

Maantiede

Järvet peittävät Järvi-Suomen ydinalueilla yli 50 % kokonaispinta-alasta (koko Suomen järviprosentti on 9,9). Suurten järvien keskisyvyys on 10–15 metriä, mutta pienemmät järvet ovat tavallisesti matalia ja niiden keskisyvyys on pari metriä. Suomen kymmenestä suurimmasta järvestä Järvi-Suomessa sijaitsee seitsemän: Suur-Saimaa, Päijänne, Pielinen, Iso-Kalla, Keitele, Iso-Längelmävesi ja Puulavesi. Järvi-Suomen vesistöjä ovat Vuoksen, Kymijoen ja Kokemäenjoen vesistöt. Alueen vedet kuuluvat kokonaisuudessaan näihin vesistöihin.

Järvi-Suomen pinnanmuoto on yleisilmeeltään tasainen, mutta viettää kauttaaltaan etelään. Alue ei kuitenkaan ole täysin tasainen, sillä vaihtelevuutta tulee kivikkoisista mäkimaista ja paikoin jopa vuorista. Kallioperässä on rikkonaisia ja syvälle rapautuneita murrosvyöhykkeitä, jotka ovat kuluneet ympäristöä alemmaksi. Kallioperän suoraviivaisissa murroslaaksoissa on lukuisia järviä, joita reunustavat jyrkät kalliot. Mannerjään virtausvaikutus on jättänyt Järvi-Suomen maastoon ja järviin monissa paikoissa selkeän luode–kaakkosuuntauksen. Jääkauden jäljiltä on myös runsaasti moreeniselänteitä eli drumliineja. Nämä antavat maisemalle selvän, juovikkaan luonteen. Metsäiset drumliinit ovat joskus kilometrien pituisia ja kohoavat usein kymmeniä metrejä järvien rannoilta ylöspäin tai muodostavat järviin pitkiä niemiä ja saarijonoja.

Järvi-Suomen pohjoisosat ovat vedenjakajaseutua ja siellä maasto kohoaa 200 metrin korkeuteen merenpinnasta. Suurimpien vesistöjen rannat ovat alle sadan metrin korkeudessa merenpinnasta. Suur-Saimaan veden korkeus merenpinnasta on 76 metriä, Päijänteen 78 metriä ja Pyhäjärven 77 metriä. Järvi-Suomen korkein kohta on kvartsiittinen Nilsiän Kinahmi, joka kohoaa 314 metriä merenpinnasta. Päijänteen ympäristöstä löytyy muita korkeita kohtia: Uutelanmäki (258 metriä) sekä Tammimäki ja Kammiovuori (molemmat 241 metriä merenpinnasta).

Kasvillisuus

Järvi-Suomen metsät ovat keskinkertaisia ja laihoja.^selvennä Ne peittävät alueen maapinta-alasta noin 80 %. Puulajeina esiintyy pitkäaikaisen kaskeamisen vuoksi suhteellisen runsaasti mäntyä, koivua ja leppää. Kuusi on vallannut takaisin aikaisemmin menettämiään kasvupaikkoja. Reheviä lehtoja ja lehtomaisia metsiä on laajemmassa määrin vain Kuopion lehtokeskuksessa ja Liperin alueella. Järvi-Suomessa on vähän soita, koska maasto on suhteellisen epätasaista.

Ihmisen toiminta

Asutus on asettunut Järvi-Suomessa aluksi vesien varsille. Vanhastaan on ollut myös mäki- ja vaara-asutusta. Lisäksi toisen maailmansodan jälkeen soistuneita alueita uudisasutettiin. Alueen asutus on eteläisiä rannikkoalueita harvempaa ja hajanaista. Vesistöjen rannoilla sijaitsevat laajimmat savikot ja viljelykelpoiset maat. Siten asutus ja pellot sijaitsevat tavallisesti vesistöjen rannoilla.

Järvi-Suomen sokkeloiset vesitiet ovat muodostaneet esteen maaliikenteelle, mutta mahdollistaneet runsaan sisävesiliikenteen ja puutavaran uitot. Väyliä on parannettu ruoppauksin ja kanavin. Alueen runsaiden metsien ansiosta vesireittien yhtymäkohtiin ja koskien rannoille syntyi paljon puunjalostusteollisuutta. Alueen suurimpia metsäteollisuuskeskuksia olivat Tampere, Valkeakoski, Nokia, Äänekoski, Varkaus, Kuusankoski ja Imatra. Metsäteollisuus on vaikuttanut muun muassa myös Jyväskylän, Lahden, Heinolan, Joensuun ja Lappeenrannan kehitykseen merkittävästi.

Järvi-Suomi on suomalaisten lomanviettoaluetta. Vesistöjen rannoilla on paljon kesämökkejä. Alueella on myös useita lomanviettokeskuksia. Lisäksi alueelle suuntautuu matkailua Suomen ulkopuolelta.

Lähteet

• Suomenmaa. Helsinki: Valitut palat, 1997. ISBN 951-584-268-9

Aiheesta muualla

• Ympäristöministeriö: maisemamaakunnat
• Järvi-Suomi: Eteläinen alue