Suur-Längelmävesi

Wikipediasta
(Ohjattu sivulta Iso-Längelmävesi)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Suur-Längelmävesi
Seututie 325 ylittää Längelmäveden Kangasalan Pelisalmessa.
Seututie 325 ylittää Längelmäveden Kangasalan Pelisalmessa.
Valtiot Suomi
Maakunnat Keski-Suomi, Pirkanmaa
Kunnat Jämsä, Kangasala, Pälkäne, Orivesi
Koordinaatit 61°18′00″N, 24°09′47″E
Vesistöalue ja valuma-alueen tietoja
Päävesistöalue Kokemäenjoen vesistö (35)
Valuma-alue Mallasveden ja Pälkäneveden alue (35.71)
Lasku-uoma Valkeakoskenkanava
Mittaustietoja
Pinnankorkeus 84,2 m [1]
Pinta-ala 410 km² [2]
Tilavuus 2,89 km³ [2]
Suurin syvyys 73 m [2] (Iso Roinevesi)
Keskivirtaama 15,5 m³/s [2]
Kartta
Suur-Längelmävesi

Suur-Längelmävesi tai Iso-Längelmävesi tai myös Kangasalan vedet tarkoittaa Längelmäveden ympäristössä usean järven muodostamaa aluetta, missä järvien vedenpinnat ovat lähes samalla korkudella. Suur-Längelmäveteen katsotaan kuuluvan Längelmävesi, Mallasvesi, Roine, Pälkänevesi, Koljonselkä, Iso Roinevesi, Hauhonselkä, Ilmoilanselkä, Pyhäjärvi ja Pintele. Järvien yhteispinta-alana se olisi Suomen 9. suurin järvi. Nykyinen tilanne on syntynyt vuonna 1830, kun Kaivannon kanavan rakenteet tuhoutuivat.[2]

Maantietoa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Längelmävesi Kaivannosta pohjoiseen nähtynä.

Suur-Längelmäveden vesiala eli kokonaispinta-ala on noin 410 neliökilometriä ja se sijaitsee pääosin Pirkanmaalla, alle viidesosaltaan Kanta-Hämeessä ja vain pieneltä osin Keski-Suomessa. Suur-Längelmävesi on sokkeloinen ja erilliset järvialtaat ovat yhteydessä toisiinsa salmien ja jokien kautta.[2][1]

Pääjärvialtaana voidaan pitää Mallasvettä ja Roinetta, jotka ovat yhteydessä toisiinsa Hausalon saaren ympärillä olevien salmien kautta. Mallasvesi laskee Valkeakoskella Apinlahden läpi Valkeakosken kanavan ja Apian kanavan kautta Vanajaveteen. Valkeakosken voimalaitoksella on oikeus hieman säännöstellä järvien vedenpintaa, mutta sitä ei tehdä kovinkaan usein.[2][1]

Längelmäveden reittinä tunnettu järvien virtaussuunta purkautuu Kaivannon kanavan kautta Roineeseen. Sen valuma-alueen pinta-ala on 2 180 km² ja sen järvisyys on 17 prosenttia. Längelmävesi on Kuoresalon saaren salmien, eli Rönninsalmen ja Kuoresalmen, kautta yhteydessä koillisessa sijaitsevaan Koljonselkään, jonka perukassa sijaitsee Säkki. Längelmäveden eteläpäässä on avattu vuonna 2014 uudelleen veneyhteys Iharin läpi Pälkäneveteen [3], mutta sen kautta vaihtuu vain vähän vettä.[2][1]

Pälkänevesi on itsenäinen järviallas, joka laskee Mallasveteen Kostianvirtaa myöten. Sen valuma-alue on kuitenkin vain 237 km² ja sen järvisyys on 22 prosenttia.[2][1]

Kostinavirran joensuulta työntyy etelään Mallasveden lahti Ruotsilanselkä, jonka pohjukkaan laskee Hauhon reitin vedet Pinteleen salmen tai joen kautta. Reitin valuma-alueen pinta-ala on 1 702 km² ja sen järvisyys on 18 prosenttia. Pinteleeseen reitti tulee Ilmoilanselältä, joka laskee siihen 1,8 kilometriä pitkää Kyllönjokea pitkin. Ilmoilanselälle tulee vettä kahta reittiä myöten. Ne yhtyvät yhdeksi virraksi Lakkianselällä. Idästä siihen virtaa Hauhonselän ja Vuorelanselän vedet. Pohjoisesta siihen virtaa Iso-Roineen vedet, johon vuorostaan laskee idästä Pyhäjärven laskujoki Lehdesmäenjoki.[2][1]

Historiaa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

On ollut olemassa vähintään kolme erilaista Suur-Längelmävettä. Ensimmäinen vaihe on syntynyt viimeisen jääkauden jälkeen ja sen vaiheet ovat moninaiset ja vaikeita todistaa. Se päättyi vuonna 1604, kun järvi raivasi uudeksi lasku-uomaksi Kostianvirran Pälkäneellä ja laski vedenpintaa Suur-Längelmäveden kaikissa järvenosissa. Toinen vaihe alkoi tästä ja päättyi jo vuonna 1830, kun Kangasalla rakennettu Kaivannon kanava hajosi pian avaamisensa jälkeen. Tapahtuma laski Längelmäveden pintaa Roineen tasalle eli samalle tasolle kuin se oli etelämpänä Pälkänevedellä ja Mallasvedellä.[2][4]

Ennen vuotta 1604

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jääkauden jälkeen Itämeren altaan vedet peittivät Kangasalan seudun useiden kymmenien metrinen syvyyteen. Maankohoaminen nosti maankamaraa ja meri madaltui. Seudun korkeimmat kohteet nousivat vedenpinnan yläpuolelle ja alkoivat reunustaa tulevia järvialtaita. Kun Itämeri Ancylus-vaiheensa aikana noin 6 500 eaa. laski Atlantiin Tanskan salmien kautta, kuroutuivat seudun järvet erilleen omiksi järvialtaikseen. Kangasalan ja Pälkäneen välisen harjujakson koillispuolen järvet laskivat Sarsanvirran kautta Roineeseen ja siitä länteen Kaukajärven kautta Pyhäjärveen. Apianvuolle aukesi noin 3000–4000 eaa., jolloin Roine käänsi laskusuuntansa Vanajaveteen.[5][6]

Ehkä esihistoriallisista ajoista alkaen, mutta ainakin historiallisella ajalla, Suur-Längelmävesi muodostui Vesijärvestä, Längelmävedestä, Koljonselästä ja Pälkänevedestä. Nykyisiä järvialtaita yhdisti toisiinsa kapeat salmet. Vesijärven ja Längelmäveden välillä oli Sarsansalmi, Längelmäveden ja Pälkäneveden välillä Iharinsalmi ja Koljonselän ja Längelmäveden välillä leveä Rönninsalmi. Suur-Längelmävesi oli teljettynä Kangasalan ja Pälkäneen taajamien kautta kulkevan harjujakson taakse.[5]

Vuoden 1604 tapahtumat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suur-Längelmäveden lasku-uomia oli kaksi. Pohjoinen lasku-uoma Sarsanvirta oli järven päälaskujoki, joka laski Roineeseen. Siitä noin 15 kilometriä kaakkoon Pälkäneveden lounaisrannassa sijaitsi Syrjänharjulla Hykiänpuro, joka laski Mallasveteen. Suur-Längelmävesi oli siis bifurkaatiojärvi, jolla oli kaksi lasku-uomaa. Molemmissa lasku-uomissa oli vesimyllyjä, joilla jauhettiin seudun viljoja.[4]

Suomessa oli 1600-luvun alussa runsaslumisia talvia ja viileitä kesiä. Lumet sulivat ja täyttivät järvialtaat tavallista korkeammalle. Jostakin syystä Pälkänevedellä nousi vedenpinta riittävän korkealle juuri touko- ja kesäkuussa 1604, jotta Hykiänpuron koskessa alkoi veden syövyttävä vaikutus. Puron uoma laski Mallasveteen harjulla, joka oli muodostunut hiekasta, sorasta ja kivistä. Maa-aines oli irtonaista ja se tempautui helposti virtaavan veden mukaan. Syvenevä koski päästi läpi enemmän vettä ja veden voiman kasvaessa nopeutui pohjan syöpyminen. Lopulta vesi syövytti koko harjun poikki Hykiänpuron kohdalta muodostaen joen, jota kutsutaan nykyään Kostianvirraksi. Koski pauhasi ja kumisi joenrantojen täristessä muutaman viikon. Sinä aikana Pälkäneveden vedenpinta laski 3–4 metriä alemmaksi Mallasveden tasolle.[2][4]

Hykiän tapahtumat vaikuttivat myös Längelmäveden vedenpinnan korkeuteen. Kun vesi normaalisti virtasi järvien välisessä Iharinsalmessa Längelmäveden suuntaan, alkoi se nyt virtaamaan takaisin Pälkäneveteen päin. Pälkäneveden imu kasvoi nopeasti suureksi ja se laski myös Längelmäveden pintaa. Kun vedenpinta oli laskenut pari metriä, madaltui Vesijärven ja Längelmäveden välinen Sarsansalmi niin paljon, että Sarsanvirran kosket hiljenivät yhdessä yössä. Tämä on tapahtunut 10. kesäkuuta 1604. Iharinsalmen kapeikko sijaitsi Iharin kylän kohdalla ja siihen alkoi muodostua koski. Kosken kuluminen laski kosken niskan kynnystä, joka viime kädessä ratkaisi Längelmäveden vedenpinnan korkeuden. Lopulta se laskikin yhteensä 2–3 metriä.[4][5]

Vuosina 1604–1830

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kostianvirta oli laskenut Pälkäneveden vedenpinnan noin 1,5 metriä alemmaksi kuin Iharinkosken yläpuolella olevalla Längelmävedellä. Längelmäveden, ja samalla Koljonselän, vedenpinta oli yli metrin alempana kuin Vesijärvellä. Suur-Längelmävesi oli siten lakannut olemasta.[4][5]

Vuonna 1751 Iharinkoskea perattiin sillä seurauksella, että Längelmäveden pinta laski noin metrin.[7]

Vuoden 1830 tapahtuma

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomessa toimeenpantiin 1700- ja 1800-luvuilla suuria vesistöjen virtauksiin liittyviä hankkeita. Niiden avulla haluttiin vaikuttaa ehkäisevästi tulviin, jotka haittasivat maatalouden ja teollisuuden talouskehitystä erityisesti talven jälkeen keväisin. Kaivannon kanavan rakentaminen liittyi tähän kehityshankkeeseen ja sille saatiin valtion rahoitus. Kanavaa alettiin valmistelemaan 1820-luvulla ja sitä jatkettiin, vaikka kanavan pohja tiedettiin heikoksi. Kun kanava ja sen patolaitteet saatiin valmiiksi vuonna 1829, alettiin Längelmäveden vettä päästää Roineeseen patoluukkuja varovaisesti avaamalla helmikuussa 1830. Kun niitä avattiin hieman lisää huhtikuussa, hajosi kanavan suojarakenteet ja Längelmävesi pääsi purkautumaan Roineeseen väkivaltaisesti. Kaivannon kanava puhdistui rakennelmista ja sen pohja ja rannat huuhtoutuivat Roineeseen melkoisella jylinällä. Kaivannosta tuli suunniteltua huomattavasti leveämpi. Längelmäveden pinta laski 1,5 metriä muutamassa viikossa. Rönninsalmi kaventui huomattavasti, mutta Koljonselkä ja Längelmäcesi säilyttivät yhteytensä tämänkin tapahtuman jälkeen. Pälkäneveden yhteys loppui nyt Iharinkosken kuivumiseen, mutta sillä seurauksena, että molemmat järvet olivat taas samalla vedenpinnan korkeudella. Nykyinen Suur-Längelmävesi oli syntynyt.[5]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b c d e f Mallasvesi, Pälkäne (sijainti maastokartalla) Karttapaikka. Helsinki: Maanmittauslaitos. Viitattu 12.10.2019.
  2. ↑ a b c d e f g h i j k l Suomen Ympäristökeskus: Iso-Längelmävesi Järviwiki (SYKE:n verkkopalvelu). Viitattu 5.10.2017.
  3. ↑ Riihimäki, Irene: Sydän-Hämeen Lehti: Juhla, jota on odotettu 56 vuotta shl.fi. Kesäkuu 16, 2014 17:08. Viitattu 21.7.2014.
  4. ↑ a b c d e Mäntylä, Jorma: Sarsan maisema mullistui yhdessä yössä Tiede-lehti 4/2004. 2004. Viitattu 15.6.2016.
  5. ↑ a b c d e Paunasalo, Kari: Mallasvesi Pälkänevesi ja Roine, viitattu 6.10.2017
  6. ↑ GTK: Kangasalan maaperä, viitattu 6.10.2017
  7. ↑ Törmä, Erkki: Neulaniemi - Kylän historia (Arkistoitu – Internet Archive), viitattu 6.10.2016

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Suur-Längelmävesi&oldid=22449533”