Merisuola
Merisuola on perinteisesti laajimmin ravinnossa käytetty suola. Länsimaissa käytetään merisuolan asemesta yleensä maasta kaivettua vuorisuolaa.
Merisuola on joko valkaistua eli raffinoitua tai valkaisematonta harmaasuolaa.
Merisuolaa saadaan haihduttamalla merivettä suurissa altaissa niin, että suola jää pohjalle, kun vesi on haihtunut. Suolaa saadaan 30 kilogrammaa kuutiometristä vettä. Merisuola on tavallisesti hieman harmaata, sen kiteet ovat joko pieniä tai suuria ja suola itsessään joko kosteaa tai kuivaa. Merisuolaa suositellaan käytettäväksi kala- ja äyriäisruoissa.[1]
Koostumus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Merisuola koostuu pääasiassa natriumkloridista (94 %), jonka lisäksi siinä on lukuisia muita suoloja, jotka sisältävät pieniä määriä kivennäisaineita kuten magnesiumia, kaliumia ja jodia.
Harmaasuolan eli valkaisemattoman merisuolan luontainen jodipitoisuus on luokkaa 0,13 milligrammaa sadassa grammassa suolaa[2]. Valkaistun eli raffinoidun merisuolan jodipitoisuus on lähes puolta pienempi[3].
Katso myös
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Turtia, Kaarina: Gastronomian sanakirja, s. 485. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Otava, 2009. ISBN 978-951-1-18546-8
- ↑ Danival hieno merisuola, Ruohonjuuri. https://www.ruohonjuuri.fi/hieno-merisuola-urtekr-3431590000021
- ↑ Elintarvike - Fineli fineli.fi. Viitattu 8.11.2024.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]