Invalidenfriedhof

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Kenraali Gerhard von Scharnhorstin hauta Invalidenfriedhofissa. Muistomerkki on Karl Friedrich Schinkelin suunnittelema.

Invalidenfriedhof on vanha, pienehkö sotilashautausmaa Berliinin keskustassa. Se sijaitsee Berliini–Spandau-kanavan itärannalla, lähellä Invalidenstrasse-katua, Invalidenpark-puistoa ja entistä Invalidenhaus-veteraanisairaalaa.

Hautausmaan perusti Preussin kuningas Fredrik Suuri vuonna 1748 viimeiseksi leposijaksi samassa yhteydessä perustamansa Invalidenhausin asukkaille, jotka olivat Itävallan perimyssodan veteraaneja. Myöhemmin hautausmaalle haudattiin monia tunnettuja Preussin sotasankareita, joukossa useita kenraaleita.[1] Varsinkin Napoleonin sotien jälkeen siitä tuli tunnettujen komentajien hautauspaikka ja eräänlainen Saksan vapaussotien muistomerkki.[2] Erään laskelman mukaan hautausmaalle oli vuoteen 1925 mennessä haudattu ainakin 11 marsalkkaa ja kenraalieverstiä, 67 kenraalia, 104 kenraaliluutnanttia, 93 kenraalimajuria, 9 amiraalia ja 7 Preussin sotaministeriä.[3]

Taiteellisesti merkittävin hauta on kenraali Gerhard von Scharnhorstin hautamuistomerkki vuodelta 1834. Se on marmorinen sarkofagi, jonka päällä lepää leijonaa esittävä pronssipatsas. Itse muistomerkin suunnitteli arkkitehti Karl Friedrich Schinkel, leijonapatsaan veisti Christian Rauch ja marmorireliefit teki Friedrich Tieck. Invalidenfriedhofiin haudattiin myös vuoden 1848 vallankumouksen yhteydessä kaatuneet sotilaat.[1] Invalidenfriedhofiin haudattiin varsinkin 1800-luvun puolivälistä alkaen myös runsaasti siviilejä.[3]

Invalidenfriedhof säilyi merkittävien sotilashenkilöiden hautauspaikkana aina toisen maailmansodan loppuun saakka. Se suljettiin uusilta hautauksilta vuonna 1951 ja yleisön pääsyä sinne rajoitettiin.[2] Kylmän sodan aikana Berliinin muuri kulki kanavan rantaa pitkin aivan hautausmaan vierestä. Itä-Saksan rajavalvonnasta vastanneet viranomaiset hävittivät suurimman osan hautakivistä, jotta rajavyöhykkeelle saataisiin vapaa näkyvyys ja ampumismahdollisuus. Tämän seurauksena alkuperäisestä noin kolmesta tuhannesta hautakivestä on säilynyt nykypäiviin vain pari sataa.[1] Erityisen paljon hautoja hävitettiin vuosina 1972–1975, jolloin rakennettiin niin sanottu Berliinin muurin neljäs vaihe. Jäljelle jääneitä hautoja on kunnostettu 1990-luvun alusta lähtien.[2] Pätkä Berliinin muuria on säilytetty muistona hautausmaan alueella.[1]

Tunnettuja Invalidenfriedhofiin haudattuja

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Myös kenraali Job von Witzlebenin hautamuistomerkki on Schinkelin suunnittelema. Taustalla säilytetty pätkä Berliinin muuria.
  1. a b c d Edelgard Abenstein & Jeannine Fiedler: Taide & Arkkitehtuuri: Berliini (suom. Pirkko Roinila), s. 338 ja sisäkannen kartta. Tandem Verlag (h. f. ullmann) 2009. Alkuteos Kunst & Architektur Berlin.
  2. a b c Geschichte des Invalidenfriedhofs Berlin (saksaksi) Förderverein Invalidenfriedhof e.V. (Internet Archive). Viitattu 31.7.2014.
  3. a b Invalidenfriedhof mit Resten der Grenzmauer und Grabstätten (Arkistoitu – Internet Archive) (saksaksi) Denkmale in Berlin. Viitattu 31.7.2014.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]