Tämä on lupaava artikkeli.

Ilias

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Ilias
Ἰλιάς
Iliaan (säkeet VIII.245-253) käsikirjoitus 400- tai 500-luvulta. Codex F205, Milano, Biblioteca Ambrosiana.
Iliaan (säkeet VIII.245-253) käsikirjoitus 400- tai 500-luvulta. Codex F205, Milano, Biblioteca Ambrosiana.
Alkuperäisteos
Kirjailija Homeros
Kieli muinaiskreikka (homeerinen)
Genre eeppinen runous
Julkaistu 750–650 eaa.[1]
Suomennos
Suomentaja Otto Manninen
Kustantaja WSOY
Julkaistu 1919 (7. painos 2002)
Sivumäärä 565 (569)
ISBN 951-0-16156-X
Sarja: Eeppinen kyklos
Edeltävä Kypria
Seuraava Aithiopis
Löydä lisää kirjojaKirjallisuuden teemasivulta

Ilias (m.kreik. Ἰλιάς, ”Laulu Ilionista”) on Homeroksen nimiin laitettu muinaiskreikkalainen eeppinen runoelma, joka on maailmankirjallisuuden tunnetuimpia teoksia. Se on kirjoitettu homeerisella kreikalla ja daktyylisessä heksametrissä, ja kertoo eräistä Troijan sodan keskeisistä tapahtumista.[1][2][3]

Iliaan pääteemana on Akhilleuksen viha, joka suuntautuu ensin kreikkalaisia sodassa johtanutta Agamemnonia ja sittemmin hänen ystävänsä surmannutta troijalaista Hektoria kohtaan. Eepos kertoo tämän vihan seurauksista koko sodalle ja kuvaa sodan tapahtumia, taisteluita ja kaksintaisteluita sekä näihin liittyviä jumalien juonitteluja noin viidenkymmenen päivän ajalta sodan yhdeksännen vuoden lopulta. Näin Ilias kuvaa vain pientä osaa koko kymmenvuotisen sodan tapahtumista.[2][3][4]

Iliaaseen liittyy läheisesti toinen Homeroksen nimiin laitettu runoelma, Odysseia, joka voidaan nähdä eräänlaisena jatkona eepokselle. Se kertoo Odysseuksen harharetkistä Troijan sodan jälkeen. Nämä kaksi eeposta ovat antiikin kreikkalaisen kirjallisuuden ja koko länsimaisen kirjallisuuden varhaisimpia teoksia. Troijan sodan muut tapahtumat ovat puolestaan aiheena niin kutsutun eeppisen kykloksen muissa teoksissa.[3][1][4][5]

Historia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Homeros ja hänen oppaansa Glaukos. William-Adolphe Bouguereau (1825–1905).

Teoksen synty

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Antiikin perimätiedon mukaan eeposparin Ilias ja Odysseia on luonut tai koonnut sokea kiertelevä runonlaulaja Homeros. Homeroksen historiallisuutta on kuitenkin usein epäilty; kyseessä saattaa todellisuudessa olla jonkinlainen nimimerkki. Mikäli Homeros oli historiallinen henkilö, hänen henkilöllisyytensä ja kotipaikkansa oli joka tapauksessa epävarma jo antiikin aikana.[1]

Homeroksen nimiin laitetuista eepoksista Ilias on vanhempi ja Odysseia on syntynyt jonkin verran sitä myöhemmin. Kummankin teoksen runous on syntynyt pitkän ajan kuluessa ja perustuu kiertelevien runonlaulajien esityksiin ja hyvin vanhaan suulliseen lauluperinteeseen. Laulut kertovat mykeneläisestä ajasta, Kreikan pronssikautisesta kulttuurista, joka vallitsi noin vuosina 1600–1100 eaa. Iliaan aiheena on tuohon eepoksen syntyaikana jo myyttiseksi muuttuneeseen menneisyyteen sijoittunut Troijan sota.[1][3]

Historiallinen Troijan kaupunki on löydetty nykyisen Turkin Hisarlikista, ja se on tuhoutunut sodissa useasti. Homeroksen kuvaaman sodan ajankohta on ollut todennäköisesti 1200- ja 1100-lukujen vaihteessa eaa.; perinteisesti Troijan tuho on ajoitettu tarkemmin vuosien 1192–1184 eaa. välille. Arkeologisessa tutkimuksessa kaupungin vaiheita noihin aikoihin kutsutaan nimillä Troija VI–VIIa. Näin itse teoksen kuvaama sotakin voi olla historiallinen. Tutkijoiden näkemyksen mukaan Iliaan kuvaama kymmenvuotinen sota on kuitenkin liian pitkällinen tuon ajan sodaksi ollakseen historiallinen sellaisenaan. Kyseessä on saattanut ennemmin olla pitkäkestoinen kilpailu esimerkiksi alueen kauppareiteistä.[1][3][6]

Kreikka Iliaan mukaan.

Sodan ajoitusta on tutkittu myös tähtitieteen menetelmin. Odysseian 20. laulussa mainitaan täydellinen auringonpimennys, joka tapahtui Ithakassa keskipäivällä samana päivänä, kun Odysseus palasi surmaamaan Penelopen kilpakosijat. Tähtitieteilijät ovat ajoittaneet auringonpimennyksen tapahtuneeksi 16. huhtikuuta 1178 eaa. Koska Odysseian mukaan Odysseuksen paluu Troijan sodasta kesti kymmenen vuotta, tällöin sota olisi päättynyt Troijan tuhoon kymmenen vuotta aiemmin, noin vuonna 1188 eaa. Tällainen ajoitus täsmää hämmästyttävän hyvin yhteen sodan perinteisen ajoituksen ja arkeologisten löydösten kanssa. Tutkijoille on kuitenkin epäselvää, miten näin täsmälliset yksityiskohdat olisivat voineet säilyä suullisessa perimätiedossa satoja vuosia.[3][6]

Tästä myyttisestä menneisyydestä kertoneet, perinteisesti laulettuina esitetyt runot kirjoitettiin ylös joskus vuosien 750 ja 650 välisenä aikana, pian sen jälkeen kun kreikkalaiset olivat omaksuneet kreikkalaisen kirjaimiston. Tuolloin mahdollisesti katsottiin tarpeelliseksi saattaa eepokset pysyvään kirjalliseen muotoon; tarkoituksena on saattanut olla esimerkiksi yhteisöllisen identiteetin vahvistaminen. Homeroksen osuus teoksen synnyssä on voinut olla se, että hän on yksinkertaisesti koonnut suullisen perimätiedon eepoksiksi kirjalliseen muotoon, tai runonlaulajana itse luonut perinteisestä runoaineistosta nykyiset eepokset.[1]

Homeroksen aikaan mahdollisesti historiallisesta sodasta oli kulunut jo 400–500 vuotta. Hänen tuntemansa suullinen perinne oli siis elänyt läpi Kreikan niin kutsuttujen pimeiden vuosisatojen. Teosten ajankuva ei vastaa suoraan sen enempää mykeneläistä kuin Homeroksen omaakaan aikaa, vaan sijoittuu näiden välille kuvaten geometrisen kauden ihmisten käsityksiä varhaisemmista ajoista. Sisällön lisäksi myös kielen perusteella on havaittavissa, että teos on koottu varhaisemmista itsenäisistä runoista. Tutkijoiden mukaan teoksen varhaisimmat ainekset periytyvät 1400-luvulle eaa., kun taas osa yksityiskohdista kertoo enemmän 700-luvun eaa. Kreikan yhteiskunnasta.[3][1][4]

Tekstihistoria

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Homeroksen nimiin laitettujen eeposten toimitustyö jatkui vielä Homeroksen oman ajan jälkeen. Eepoksista tehtiin Ateenassa 500-luvulla eaa. tyranni Peisistratoksen määräyksestä eräänlainen ”standardilaitos”, johon tehtiin ateenalaisia miellyttäneitä muutoksia.[1] Iliaan nykyinen teksti periytyy tästä versiosta. Ei ole tiedossa, oliko tekstiä muutettu välille jäävänä aikana.[7][8]

Eepoksen nimeä Ilias käyttää jo Herodotos.[9] Nimi tulee Homeroksen käyttämästä Troijan kaupungin nimestä Ilios.[1] Nimi Ἰλιάς, Ilias, ”Troijalainen” tai ”Troijaa koskeva”, on feminiininen adjektiivi muodosta Ἴλιον, Ilion, ”Troija”; maskuliininen adjektiivi olisi Ἰλιακός, Iliakos, tai Ἴλιος, Ilios. Nimi on lyhennys pidemmästä muodosta ἡ ποίησις Ἰλιάς, hē poiēsis Ilias, ”Troijalainen runo”.[10]

Aristarkhos Samothrakelainen teki Homeroksen eepoksista kriittisen laitoksen Aleksandriassa 100-luvulla eaa. Aristarkhoksen tekstiä kopioitiin uskollisesti läpi vuosisatojen. Siitä periytyvä, 900-luvulta peräisin oleva käsikirjoitus Venetus A on Iliaan varhaisin kokonaisena säilynyt käsikirjoitus.[7]

Keskiajalla Iliaasta muodostettiin noin tuhat säettä käsittävä suosittu lyhennelmä, jota kutsutaan nimellä Ilias Latina.[2] Iliaan ensimmäinen painettu laitos (editio princeps) on Demetrios Khalkokondyleen Firenzessä vuonna 1488 toimittama.[7]

Sisältö

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Iliaan alku muinaiskreikaksi.

»Laulaos, oi runotar, viha Peleun poian Akhilleun
turmiokas, mi akhaijeja löi lukemattomin tuskin,
monta mi Hadeen luo väkivoipaa sielua syöksi
sankarien, heist’ itsestään teki koirien riistan,
lintujen eineen – Zeun sepä täyttihe neuvo ja päätös,
kerta kun ensistään sopurikkoon Atreun poika,
miesten valtias, riitautui sekä aimo Akhilleus.[11]»

Ilias koostuu noin 15 600 heksametrisäkeestä, jotka aleksandrialaiset tekstikriitikot myöhemmin ovat jakaneet 24 lauluksi (rhapsodia). Kussakin laulussa on noin 400–900 runosäettä. Eepoksen kieli on niin kutsuttua homeerista eli eeppistä kreikkaa, arkaaista taidekieltä, joka yhdistelee ennen kaikkea joonialaista ja aiolialaista murretta.[1] Eepoksessa käytetään runomittana daktyylistä heksametriä.[1][2][5]

Eepos kertoo noin 50 päivän ajasta kymmenvuotisen Troijan sodan toiseksi viimeisen vuoden lopulta. Samalla se onnistuu kuitenkin luomaan kokonaiskuvan koko sodasta.[2][12] Runoelma alkaa kreikkalaisten päällikkö Agamemnonin ja heidän urhoollisimman sotilaansa Akhilleuksen välisestä kiistelystä. Myrmidonien päällikkö Akhilleus on kyllästynyt Agamemnonin mielivaltaan, sillä tämä haluaa riistää Akhilleukselta tämän sotasaaliiksi ryöstämän Briseiksen. Sen seurauksena Akhilleus vetää myrmidonit pois taistelusta ja uhkaa viedä heidät takaisin Kreikkaan.[13]

Myöhemmin Akhilleuksen paras ystävä Patroklos kuitenkin vie myrmidonit taisteluun pukeutuneena Akhilleuksen sotavarustukseen, ja Troijan prinssi Hektor luulee taistelevansa Akhilleuksen kanssa. Hektor surmaa Patrokloksen. Tämän seurauksena Akhilleus palaa taisteluun, haastaa Hektorin kaksintaisteluun ja surmaa tämän. Vihoissaan Akhilleus häpäisee Hektorin ruumista raahaamalla sitä vaunujen perässä Troijan muurien ympäri.[13]

Hektorin isä, Troijan kuningas Priamos, ilmestyy yöllä Akhilleuksen telttaan vihollisleiriin ja pyytää Hektorin ruumista haudattavaksi asiaan kuuluvin menoin. Ruumiin hautaaminen oli kreikkalaisessa maailmassa ihmisarvon mitta; esimerkiksi barbaarivihollisia ei haudattu. Muistaessaan oman isänsä Akhilleus heltyy ja suostuu pyyntöön. Vihan ja silmittömän koston jälkeen Akhilleus löytää siis lopuksi vihollisesta ihmisen ja kunnioittaa tätä. Voiton kuvauksen sijasta Ilias päättyy Hektorin hautajaisiin.[4][13]

Eepoksen keskeinen teema on näin Akhilleuksen viha, joka suuntautuu ensin Agamemnonia ja sitten Hektoria kohtaan. Kreikkalaiset ovat ensin enimmäkseen tappiolla, mutta Akhilleuksen paluu taisteluun saa aikaan käänteen sen kulussa. Eepoksen tapahtumat sijoittuvat kreikkalaisten leiriin, joka sijaitsee heidän laivojensa luona Troijan edustan rannikolla; leirin ja Troijan kaupungin väliselle tasangolle, jossa suurin osa taisteluista tapahtuu; sekä kaupunkiin ja sen muureille, jossa troijalaiset neuvottelevat ja seuraavat taistelun kulkua. Eepos sisältää lukuisia taistelukuvauksia ja kaksintaisteluita, ja taisteluissa kunnostautuvat sekä kreikkalaiset että troijalaiset sankarit. Eepos kuvaa myös eri kreikkalaisen mytologian jumalien kiistoja koskien sitä, kenen sodassa tulisi voittaa. Jumalat puuttuvat usein tapahtumien kulkuun. Jumalien kunnioittaminen ja heille uhraaminen esitetään välttämättömänä sotaonnen takaamiseksi.[1]

Taistelupäivien perusteella eepoksen laulut voidaan jakaa seuraavasti: Laulu 1 muodostaa eräänlaisen johdannon. Ensimmäisestä taistelupäivästä kertovat laulut 2–7, toisesta päivästä laulu 8. Laulut 9–10 muodostavat eräänlaisen ”välinäytöksen” ja kertovat yön tapahtumista. Laulut 11–18 kertovat kolmannesta päivästä, laulut 19–22 neljännestä päivästä. Laulu 23 kertoo Patrokloksen ja laulu 24 Hektorin hautajaisista.[4]

Sota jatkui Iliaan kuvaamien tapahtumien jälkeen vielä vuoden. Sodan lopputulos, Troijan tuho, vuotta myöhemmin on jo nähtävissä Iliaan loppuessa.[2]

Laulut

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Giovanni Battista Tiepolo, Akhilleuksen viha, 1700-luku.

1. laulu. Alussa runoilija kutsuu muusia eli runottaria avukseen laulaakseen Troijan sodasta. Tämän jälkeen kertomus alkaa keskeltä sodan tapahtumia kreikkalaisten piirittäessä Troijan kaupunkia. Kreikkalaisten johtaja Agamemnon on ottanut troijalaisen Khryseiksen vangikseen. Tämän isä Khryses, troijalainen Apollonin pappi, lupaa kreikkalaisille rikkauksia tyttärensä palauttamisesta. Suurin osa kreikkalaisista suostuisi tarjoukseen, mutta Agamemnon kieltäytyy. Khryses rukoilee Apollonin apua, ja jumala saattaa ruton puhkeamaan kreikkalaisten keskuudessa.[14]

Yhdeksän päivän jälkeen Akhilleus, myrmidonien johtaja, kutsuu koolle kokouksen rutto-ongelman ratkaisemiseksi. Paineen alla Agamemnon suostuu palauttamaan Khryseiksen isälleen, mutta päättää ottaa Akhilleuksen vangikseen sieppaaman Briseiksen itselleen korvaukseksi. Suuttuneena Akhilleus päättää, etteivät hän ja hänen miehensä enää taistelisi Agamemnonin edestä, vaan lähtisivät kotiin. Odysseus ottaa laivan ja palauttaa Khryseiksen isälleen, jonka jälkeen Apollon päättää ruton.[14]

Sillä välin Agamemnonin lähettämät miehet vievät Briseiksen. Akhilleus pyytää äitiään Thetistä pyytämään Zeukselta, että tämä saattaisi kreikkalaiset (eepoksessa yleensä akhaijit) murtumapisteeseen sodassa, niin että Agamemnon tajuaisi, kuinka paljon kreikkalaiset tarvitsevat Akhilleusta. Thetis toteuttaa Akhilleuksen pyynnön, ja Zeus suostuu.[14]

2. laulu. Zeus lähettää Agamemnonille unen ja kehottaa tätä hyökkäämään kaupunkiin. Agamemnon ottaa unesta vaarin, mutta päättää ensin koetella kreikkalaisten moraalia ja kehottaa näitä lähtemään kotiin. Juoni epäonnistuu ja ainoastaan Athenen innoittama Odysseuksen väliintulo estää täyden sekasorron kreikkalaisten sotajoukossa.[15]

Menelaoksen ja Pariin kaksintaistelu Afroditeen ja Artemiin katsellessa. Punakuviotekniikalla valmistettu kyliks, 490-480 eaa.

Odysseus lyö Thersiteen, tavallisen rivisotilaan, joka ilmaisee tyytymättömyyttään siitä, että joutuu sotimaan Agamemnonin sotaa. Aterian jälkeen kreikkalaiset joukot järjestäytyvät Troijan tasangolle. Runoilija käyttää tilaisuuden hyväkseen kuvatakseen kreikkalaisten joukkojen koostumuksen joukko-osastoittain. Tästä jaksosta käytetään nimitystä Laivaluettelo. Kun tieto kreikkalaisten toimista saavuttaa Troijan kuningas Priamoksen, myös troijalaiset järjestäytyvät tasangolle. Runoilija kuvaa vastaavanlaisessa luettelossa troijalaisten ja näiden liittolaisten joukot.[15]

3. laulu. Armeijat lähestyvät toisiaan tasangolla, mutta ennen niiden kohtaamista Troijan prinssi Paris tarjoutuu veljensä, troijalaisten joukkojen komentajan Hektorin kehotuksesta päättämään sodan taistelemalla kahdestaan Menelaosta vastaan. Helena kertoo Priamokselle kreikkalaisten sotapäälliköistä. Kumpikin osapuoli sopii aselevosta ja lupaa noudattaa kaksintaistelun lopputulosta. Menelaos lyö Pariin, mutta Afrodite pelastaa tämän ja johdattaa tämän Helenan sänkyyn ennen kuin Menelaos pystyy surmaamaan hänet.[16]

4. laulu. Heran viha Troijaa kohtaan saa Zeuksen järjestämään asiat niin, että aselepo tulee rikotuksi, kun Pandaros haavoittaa Menelaosta nuolella. Agamemnon nostattaa kreikkalaiset taisteluun.[17]

Kuvitusta Iliaan 5. lauluun. Käsikirjoitus 400- tai 500-luvulta. Codex F205, Milano, Biblioteca Ambrosiana.

5. laulu. Taistelun aikana Diomedes surmaa monia troijalaisia, mukaan lukien Pandaroksen, sekä voittaa Aineiaan, jonka Afrodite pelastaa. Diomedes hyökkää jumalattaren kimppuun ja haavoittaa tätä. Apollon puuttuu tilanteeseen ja varoittaa Diomedestä sotimasta jumalia vastaan. Monet sankarit ja sotapäälliköt Hektor mukaan lukien liittyvät tilanteeseen, ja jumalat pyrkivät vaikuttamaan taisteluun kukin omalla puolellaan. Athenen rohkaisemana Diomedes haavoittaa Aresta ja saattaa tämän toimintakyvyttömäksi.[18]

6. laulu. Hektor kokoaa troijalaiset uudelleen ja pysäyttää sekasortoisen paon. Kreikkalainen Diomedes ja troijalainen Glaukos sopivat ystävyydestä, koska heidän isoisänsä olivat olleet ystäviä, ja vaihtavat lahjoja. Hektor astuu kaupunkiin, kehottaa kaupunkilaisia rukouksiin ja uhreihin ja yllyttää Pariin taisteluun. Tämän jälkeen hän lausuu jäähyväiset vaimolleen Andromakhelle ja pojalleen Astyanaksille, ja palaa taistelukentälle.[19]

7. laulu. Hektor kaksintaistelee Aiaan kanssa, mutta yön tulo keskeyttää taistelun ja kumpikin osapuoli vetäytyy. Kreikkalaiset sopivat kuolleidensa polttohautauksesta sekä muurin rakentamisesta suojaamaan laivojaan ja sotaleiriään. Samaan aikaan troijalaiset kiistelevät Helenan palauttamisesta kreikkalaisille. Paris lupaa palauttaa Spartasta viemänsä rikkaudet ja lisätä päälle korvaukseksi lisääkin, mutta kieltäytyy palauttamasta Helenaa. Ehdotus hylätään. Kreikkalaiset ja troijalaiset sopivat päivän aselevosta kuolleiden hautaamiseksi. Samaan aikaan kreikkalaiset rakentavat muurinsa.[20][21]

8. laulu. Seuraavana aamuna taistelu alkaa uudelleen, ja Zeus kieltää jumalia puuttumasta sen kulkuun. Troijalaiset ovat voitolla ja pakottavat kreikkalaiset vetäytymään muurilleen. Heraa ja Athenea kielletään auttamasta näitä. Yö koittaa ennen kuin troijalaiset pystyvät hyökkäämään kreikkalaisten muuria vastaan. He leiriytyvät taistelukentälle jatkaakseen hyökkäystä heti aamun koittaessa, ja heidän nuotionsa valaisevat tasangon kuin tähdet taivaan.[22]

9. laulu. Sillä välin kreikkalaiset ovat toivottomia. Agamemnon myöntää virheensä ja lähettää laivojensa luo leiriytyneen Akhilleuksen luokse lähetystön, jonka tehtävänä on tarjota tälle Briseis sekä muita lahjoja, jos tämä vain suostuu palaamaan taisteluun. Lähetystöön kuuluvat Odysseus, Aias, Foiniks, sekä kaksi airutta. Akhilleus ja hänen kumppaninsa Patroklos ottavat lähetystön hyvin vastaan, mutta Akhilleus kieltäytyy vihaisena Agamemnonin tarjouksesta ja sanoo palaavansa taisteluun vain jos troijalaiset saavuttavat hänen laivansa ja uhkaavat niitä tulella. Lähetystö palaa tyhjin toimin.[23]

10. laulu. Myöhemmin samana yönä Odysseus ja Diomedes uskaltautuvat troijalaisten rintaman sisäpuolelle. He surmaavat Dolonin ja aiheuttavat tältä saamiensa tietojen avulla tuhoa troijalaisten avuksi tulleiden traakialaisten liittolaisten leirissä.[24] Tätä Doloneiaksi kutsuttua jaksoa on joskus pidetty myöhempänä lisäyksenä, koska se liittyy vain löyhästi eepoksen muuhun juoneen.[5]

11. laulu. Kolmantena aamuna taistelu jatkuu rajuna ja sekä Agamemnon, Diomedes että Odysseus haavoittuvat. Akhilleus lähettää Patrokloksen leiristään tiedustelemaan kreikkalaisten kärsimien tappioiden suuruutta. Patroklos lähtee ja liikuttuu säälistä kuultuaan Nestorin puheen.[25]

12. laulu. Troijalaiset hyökkäävät kreikkalaisten muuria vastaan. Hektor johtaa taistelua, vaikka on saanut huonon enteen. Kreikkalaiset kärsivät tappion ja troijalaiset tunkeutuvat muurin läpi.[26]

Kuollut Sarpedon. Punakuviotekniikalla valmistetty hydria, n. 400 eaa.
Nikolai Ge, Akhilleus suree Patrokloksen kuolemaa, 1855.

13. laulu. Moni kaatuu taistelussa kummallakin puolella. Troijalainen näkijä Polydamas kehottaa Hektoria perääntymään ja varoittaa tätä Akhilleuksesta, mutta Hektor jättää neuvot huomiotta.[27]

14. laulu. Hera viettelee Zeuksen Ida-vuorelle ja saa tämän nukahtamaan. Tämän johdosta Poseidon kykenee auttamaan kreikkalaisia, ja troijalaiset ajetaan takaisin tasangolle.[28]

15. laulu. Zeus herää ja raivostuu Poseidonin puuttumisesta sotaan. Vaikka muut jumalat osoittavat tyytymättömyyttään, Zeus lähettää Apollonin auttamaan troijalaisia. Nämä murtavat jälleen aukon kreikkalaisten muuriin, ja näin taistelu saavuttaa kreikkalaisten laivat.[29]

16. laulu. Patroklos tuskastuu ja pyytää Akhilleusta antamaan hänelle luvan puolustaa laivoja. Akhilleus antaa periksi ja lainaa Patroklokselle oman sotavarustuksensa, mutta kuitenkin kieltää tätä ankarasti tavoittelemasta Troijaa, ettei vie Akhilleuksen kunniaa. Patroklos johtaa myrmidonit taisteluun, kun troijalaiset ovat juuri sytyttämässä ensimmäisiä laivoja tuleen. Troijalaiset tulevat yllätetyiksi. Patroklos surmaa troijalaisen Sarpedonin. Tämän jälkeen hän hyökkää kohti Troijan muureja Akhilleuksen kiellosta huolimatta. Apollon kuitenkin pysäyttää hänet. Euforbos haavoittaa Patroklosta, ja lopulta Hektor surmaa tämän.[30]

17. laulu. Hektor ottaa kaatuneelta Patroklokselta Akhilleuksen sotavarustuksen. Taistelu jatkuu ympärillä.[31]

18. laulu. Akhilleus on surullinen ja raivoissaan kuullessaan Patrokloksen kuolemasta ja vannoo kostoa Hektorille. Myös hänen äitinsä Thetis suree, sillä hän tietää, että Akhilleuksen kohtalona on kuolla nuorena, mikäli hän surmaa Hektorin. Akhilleus haluaisi noutaa Patrokloksen ruumiin, mutta hänellä ei ole sotavarustusta. Hän seisoo kreikkalaisten muurin vierellä ja karjuu kostoa Hektorille. Troijalaiset tyrmistyvät näkyä, jolloin kreikkalaiset saavat noudettua Patrokloksen ruumiin. Polydamas neuvoo jälleen Hektoria vetäytymään kaupunkiin, mutta tämä jättää jälleen neuvot huomiotta. Troijalaiset leiriytyvät tasangolle illan koitteessa. Kreikkalaiset surevat Patroklosta. Hefaistos valmistaa Thetiin pyynnöstä Akhilleukselle uuden sotavarustuksen, johon kuuluu muun muassa suurenmoisesti koristeltu kilpi (Akhilleuksen kilpi), jota runoilija kuvaa laajasti.[32]

19. laulu. Neljäntenä aamuna Agamemnon antaa Akhilleukselle kaikki sovitut lahjat, mukaan lukien Briseis. Akhilleus ei kuitenkaan välitä niistä. Hän paastoaa kreikkalaisten nauttiessa ateriaansa, sitoo uuden sotavarustuksena ympärilleen ja kohottaa keihäänsä. Hänen hevosensa Ksanthos ennustaa Akhilleukselle tämän kuoleman. Akhilleus ajaa vaunuillaan taisteluun.[33]

20. laulu. Zeus peruu jumalien kiellon puuttua sodan kulkuun, ja jumalat ottavat osaa taisteluun kummallakin puolella. Akhilleen hyökkäys on kiivas ja raivoisa ja hän lyö monia troijalaisia.[34]

21. laulu. Akhilleus ajaa troijalaisia edellään, ylittää Skamandros-joen, surmaa troijalaisia joukoittain ja täyttää joen kuolleilla. Joki suuttuu tästä ja yrittää hukuttaa Akhilleuksen, mutta Hefaistoksen tulimyrsky lähes kuivattaa joen. Jumalat tappelevat keskenään. Troijan suuret portit avataan, jotta pakenevat troijalaiset pääsevät kaupunkiin. Apollon johdattaa Akhilleuksen pois kaupungista tekeytymällä troijalaiseksi.[35]

Akhilleus häpäisee Hektorin ruumista. Fresko 1800-luvulta, Achílleio, Korfu.

22. laulu. Kun Apollon paljastaa henkilöllisyytensä Akhilleukselle, troijalaiset ovat ehtineet takaisin kaupunkiin, lukuun ottamatta Hektoria, joka häpeää troijalaisten tappiota ja pakoa. Hän päättää kohdata Akhilleuksen vanhempiensa Priamoksen ja Hekaben pyynnöistä huolimatta. Kun Akhilleus lähestyy, Hektor kuitenkin lähtee pakoon, ja Akhilleus ajaa tätä takaa kaupungin ympärillä. Lopulta Athene saa Hektorin lopettamaan paon ja kohtaamaan vastustajansa. Lyhyen kaksintaistelun jälkeen Akhilleus surmaa Hektorin. Ennen kuolemaansa Hektor muistuttaa Akhilleusta siitä, että myös tämän kohtalona on kuolla sodassa. Akhilleus ottaa Hektorin ruumiin ja häpäisee sitä.[36]

23. laulu. Patrokloksen vainajahenki tulee Akhilleuksen uneen ja kehottaa tätä hautaamaan ruumiinsa. Kreikkalaiset viettävät päivän Patrokloksen hautajaiskisoja, joissa Akhilleus jakaa palkinnot.[37]

24. laulu. Zeus on tyrmistynyt siitä, että Akhilleus jatkaa Hektorin ruumiin herjaamista, ja päättää, että se on palautettava Priamokselle. Priamos ajaa Hermeen ohjaamana vaunuilla tasangon poikki ja saapuu huomaamatta kreikkalaisten leiriin. Hän tarttuu Akhilleusta polvista ja anelee tätä luovuttamaan poikansa ruumiin. Akhilleus liikuttuu kyyneliin, ja kumpikin valittaa menetyksiään sodassa. Aterian jälkeen Priamos kantaa Hektorin ruumiin Troijaan. Hektor haudataan koko kaupungin surressa.[38]

Päähenkilöt

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tässä on lueteltu Iliaan keskeisimmät henkilöt. Eepoksen toiseen lauluun sisältyvä Laivaluettelo luettelee lisäksi kreikkalaisten joukko-osastot ja niiden päälliköt. Lisäksi teoksessa mainitaan useampia vähäisempiä henkilöitä.

Kreikkalaiset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Akhaijit (Ἀχαιοί, Akhaioi) – eli argolaiset (Ἀργεĩοι, Argeioi); tai danaolaiset tai danait (Δαναοί, Danaioi). Homeros käyttää näitä termejä synonyymeinä viitatessaan Troijaan sotimaan lähteneisiin kreikkalaisiin, mutta ei itse käytä koskaan nimitystä ”kreikkalaiset”.[39][40]

Teoksen merkittävin henkilöpari ja -suhde on Akhilleuksen ja Patrokloksen muodostama. Tutkijat ovat olleet erimielisiä siitä, onko suhde ollut pederastinen, niin kuin muun muassa Aiskhylos sen kuvaa,[41] vai platoninen side kahden sotilaan välillä.[42]

Troijalaiset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Troijan miehet
    • Hektor – Priamoksen poika, Troijan merkittävin soturi
    • Paris – Priamoksen poika, Helenan rakastaja
    • Priamos – Troijan vanha kuningas, Hektorin ja Pariin isä
    • Aineias – Ankhiseen ja Afroditen poika
    • Deifobos – Hektorin ja Pariin veli
    • Polydamas – harkitseva sotapäällikkö, jonka neuvoja ei kuunnella
    • Agenor – Antenorin poika, joka yritti taistella Akhilleusta vastaan
    • Sarpedon – Zeuksen poika, Glaukoksen ystävä; lyykialaisten johtajia, Patrokloksen surmaama
    • Glaukos – Sarpedonin ystävä; lyykialaisten johtajia
    • Euforbos – ensimmäinen troijalainen joka haavoitti Patroklosta
    • Dolon – vakoilija kreikkalaisten leirissä
    • Antenor – Priamoksen neuvonantaja, joka ehdotti Helenan palauttamista sodan lopussa
    • Polydoros – Priamoksen nuorin poika
    • Pandaros – Lykaonin poika, kuuluisa jousimies
    • Khryses – Apollonin pappi
  • Troijan naiset
    • Hekabe – Priamoksen puoliso; Hektorin, Pariin ja Kassandran äiti
    • Helena – Zeuksen tytär, Menelaoksen puoliso ja Pariin rakastajatar, jonka vieminen Troijaan sytytti sodan
    • Andromakhe – Hektorin puoliso, Astyanaksin äiti
    • Kassandra – Priamoksen tytär, Apollonin tavoittelema ja kiroama: hänellä on kyky ennustaa, mutta kukaan ei usko hänen ennustuksiaan
    • Khryseis – Khryseen tytär; kreikkalaisten sieppaama, Agamemnonin sotasaalis
    • Briseis – kreikkalaisten sieppaama, Akhilleuksen sotasaalis

Jumalat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Iliaassa olympolaiset jumalat, jumalattaret ja puolijumalat ovat suuressa roolissa sodankäynnissä. Homeroksen kuvaus jumalista sopii hänen omiin kerronnallisiin tarpeisiinsa ja eroaa joiltain osin kreikkalaiseen uskontoon kuuluneista käsityksistä; hänen jumalmaailmansa on yhdistelmä kreikkalaisia ja ei-kreikkalaisia aineksia. Jumalat ovat paitsi ihmisenmuotoisia myös täysin inhimillisiä kaikkine vikoineen. Eepoksessa kreikkalaiset ja troijalaiset palvovat samoja jumalia. Useat jumalista olivat valinneet sodassa puolensa; tämä on merkitty sulkuihin:[5]

Vaikutus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Homeroksen eepoksia arvostettiin antiikissa ylitse muiden teosten, ja ne olivat antiikin kulttuurin ja kasvatuksen kulmakiviä.[1] Eeposten suuri vaikutus jatkui läpi koko klassisen, hellenistisen ja roomalaisen ajan, ja ne ovat vaikuttaneet länsimaiseen kirjallisuuteen, taiteeseen ja aatemaailmaan myöhemminkin.

Homeroksen eepoksilla ja erityisesti Iliaalla oli suuri vaikutus kreikkalaiseen tragediaan. Aristoteles kiitti Homerosta siitä, ettei tämän eepos yrittänyt käsitellä koko laajaa sotaa, vaan keskittyi juonellisesti yhteen asiaan, Akhilleuksen vihaan, joka toimi juonta kuljettavana tekijänä ja lisäsi teoksen draamallista tehoa.[43] Platon kutsui Homerosta samoin perustein tragedian isäksi.[44][4]

Iliasta sivuavat antiikin aikaiset teokset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Muissa Troijan sotaa sivuavissa teoksissa kerrotaan sodan taustoista ja kaupungin tuhosta ja Iliaan henkilöiden kohtaloista sodan jälkeen. Sota on aiheena useissa niin kutsutun eeppisen kykloksen teoksissa.[3]

Homeroksen Odysseiassa kerrotaan Odysseuksen kymmenvuotisesta paluumatkasta kotiinsa Ithakaan Troijan sodan jälkeen, ja sen ohessa palataan usein Troijan sodan tapahtumiin ja muidenkin henkilöiden kohtaloihin sodassa ja sen jälkeen. Odysseuksen pojan Telemakhoksen käydessä Spartassa käy ilmi, että Menelaos ja Helena elävät jälleen sovussa kotonaan.[45] Agamemnonin kerrotaan saaneen surmansa palattuaan kotiin, kun hänen uskoton puolisonsa Klytaimnestra surmasi hänet.[46] Troijan puuhevonen mainitaan ensimmäisen kerran Odysseian lauluissa.[47]

Troijan sotaan liittyvät aiheet olivat erittäin suosittuja myös tragedioiden aiheina. Esimerkiksi Aiskhyloksen Oresteia-trilogian näytelmät Agamemnon, Hautauhrintuojat ja Eumedinit seuraavat Agamemnonin kohtaloita hänen palattuaan sodasta, kun taas Euripideen tragedia Troijan naiset seuraa Troijan naisten kohtaloita kreikkalaisten vallattua kaupungin ja surmattua heidän miehensä. Historiankirjoituksen puolella Hellanikos kertoi oman versionsa Troijan tuhosta.[48]

Vergiliuksen Aeneiaan mukaan sota oli alkanut Troijan prinssin Pariksen ryöstettyä Menelaoksen kauneudestaan tunnetun vaimon Helenan ja vietyä hänet mukanaan Troijaan. Rakkauden jumalatar Afrodite oli luvannut Parikselle palkkioksi maailman kauneimman naisen, mikäli jumalattarien Heran, Athenen ja Afroditen välisen kauneuskilpailun tuomariksi valittu Paris valitsisi jumalattarista kauneimmaksi juuri Afroditen (niin kutsuttu Pariksen tuomio). Maailman kaunein nainen sattui kuitenkin olemaan Spartan kuninkaan Menelaoksen puoliso Helena, jonka Paris sitten sieppasi Afroditen avulla Troijaan. Tämän vuoksi Menelaoksen veli Agamemnon kokosi kreikkalaiset sotaan Troijaa vastaan. Aeneiaassa kerrotaan myös Pariksen surmanneen myöhemmin Akhilleuksen ampumalla nuolen soturin ainoaan heikkoon kohtaan, kantapäähän.[49]

Aeneis kertoo myös pidemmin Troijan puuhevosesta. Kymmenen vuoden piirityksen lopuksi kreikkalaiset onnistuvat valloittamaan Troijan Odysseuksen salajuonen avulla. Odysseus käski kreikkalaisia rakentamaan jättikokoisen puuhevosen. Tämän jälkeen kreikkalaisten laivasto vetäytyi Troijan lähistöllä olevan saaren taakse. Seuraavana päivänä troijalaiset näkivät hylätyn kreikkalaisten leirin ja heidän rakentamansa puuhevosen. Odysseuksen ystävä selitti sodanjumalatar Athenen suojelevan sitä, jonka omistuksessa hevonen on. Troijalainen pappi Laokoon yritti varoittaa salajuonesta, mutta Athene lähetti kolme jättiläiskäärmettä, jotka kuristivat Laokoonin ja hänen poikansa hengiltä.[49]

Troijalaiset uskoivat jumalten rankaisseen Laokoonia epäuskon vuoksi ja veivät puuhevosen Troijan muurien sisäpuolelle. Seuraavana yönä hevosen sisältä ilmestyivät Odysseus ja joukko kreikkalaisia sotilaita. He sytyttivät merkkitulen, jonka nähdessään laivasto tiesi Odysseuksen olevan sisällä kaupungissa. Troijalaisten nukkuessa Odysseus miehineen avasi Troijan portit ja kreikkalaisten armeija marssi sisään. Priamos ja muut Troijan asukkaat surmattiin ja Troija poltettiin maan tasalle. Menelaos sai takaisin Helenan ja kreikkalaiset purjehtivat pois.[49]

Roomalaisessa kirjallisuudessa myös Ovidiuksen teoksen Muodonmuutoksia monet runot kertovat sodasta. Seneca jatkoi kreikkalaista tragediaperinnettä Troijan sotaan liittyneillä näytelmillä. Quintus Smyrnalaisen eepos Posthomerica jatkoi kertomusta täsmälleen siitä, mihin Ilias päättyi.[48]

Myöhempi vaikutus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Keskiajalla Iliasta luettiin alkukielellä Bysantissa. Lännessä luettiin eepoksen latinankielistä lyhennelmää Ilias Latina. Homerosta luotettavimpana pidettiin kuitenkin usein Dares Fryygialaisen ja Diktys Kreetalaisen teoksia, koska näiden uskottiin eläneen ennen Homerosta ja antavan Troijan sodasta omakohtaisen silminnäkijäkuvauksen. Todellisuudessa näiden teokset ovat kuitenkin paljon myöhäisempiä.[48]

Myöhäisen antiikin aikaiset sepitelmät toimivat pohjana useille suosituille keskiaikaisille teoksille, muun muassa Benoît de Sainte-Mauren runoelmalle Roman de Troie ja Guido delle Colonnen proosamuotoiselle teokselle Historia destructionis Troiae. Raoul Lefevre kirjoitti teoksen Recueil des Histoires de Troye, jonka käännös (Recuyell of the Historyes of Troye) vuonna 1473 oli ensimmäinen englanniksi painettu kirja. Islantilaisessa saagakirjallisuudessa tunnetaan Trójumanna saga, joka on muinaisnorjankielinen käännös Dares Fryygialaisen teoksesta. Excidium Troie vaikuttaa olevan sisällöltään itsenäinen Dareen ja Diktyksen teokseen nähden.[48][50]

Homeroksen vaikutus eurooppalaiseen kirjallisuuteen, taiteeseen ja muuhun kulttuurin teki uuden paluun renessanssiaikana. Kirjallisuudessa Iliaan teemat toistuivat edelleen usein keskiaikaisten versioiden kautta. Geoffrey Chaucer kirjoitti runoelman Troilus ja Criseyde. William Shakespeare käytti Iliasta aineistona näytelmäänsä Troilus ja Cressida. Kummatkin keskittyivät keskiaikaiseen legendaan troijalaisten Troiloksen ja Kressidan rakkaustarinasta. Shakespearen versio on nähty komediana, koska se kääntää monet Iliaan tapahtumat päälaelleen.[48][51][52]

Ilias on ensimmäinen ja edelleen keskeisimpiä osia länsimaisen kirjallisuuden kaanonissa. Iliaan vaikutus on suuri etenkin eeppisten runoelmien ja herooisen runouden perustana, ja sen vaikutus voidaan nähdä erilaisten toiminta-, sota- ja sankarikuvausten taustalla.[53]

Vuonna 2004 julkaistu elokuva Troija on löyhä sovitus eepoksesta ja muista Troijan sotaan liittyvistä taruista, kuten Troijan hevosesta.

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Kivistö, Sari ym.: Kirjallisuus antiikin maailmassa. Helsinki: Teos, 2007. ISBN 978-951-851-089-8
  • Tudeer, O. E. & Tudeer, Lauri O. Th.: Iliaan selityksiä. Teoksessa Homeros 2002, s. 485–554.

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b c d e f g h i j k l m n Salmenkivi, Erja: Kreikkalainen epiikka. Teoksessa Kivistö, Sari ym. 2007, s. 172–184.
  2. ↑ a b c d e f Castrén, Paavo & Pietilä-Castrén, Leena: ”Ilias, Ilias Latina”, Antiikin käsikirja. Helsingissä: Otava, 2000. ISBN 951-1-12387-4
  3. ↑ a b c d e f g h Castrén, Paavo: Uusi antiikin historia, s. 69–71, 78–81. Helsingissä: Otava, 2011. ISBN 978-951-1-21594-3
  4. ↑ a b c d e f Saïd, Suzanne & Trédé, Monique: A Short History of Greek Literature, s. 3-13. (Käännös Trista Selous ym) London & New York: Routledge, 1999. ISBN 0-415-12272-4 (englanniksi)
  5. ↑ a b c d de Romilly, Jacqueline: A Short History of Greek Literature, s. 1-21. (Traslated by Lillian Doherty) Chicago & London: The University of Chicago Press, 1985. ISBN 0-226-14311-2 (englanniksi)
  6. ↑ a b Baikouzis, Constantino & Magnasco, Marcelo O.: Is an eclipse described in the Odyssey? Proceedings of the National Academy of Sciences, 2008, 105. vsk, nro 26, s. 8823–8828. Artikkelin verkkoversio. (englanniksi)
  7. ↑ a b c Page, Denys Lionel: History and the Homeric Iliad, s. 260–261. (Volume 31 of California Natural History Guides) University of California Press, 1976. ISBN 0520032462 Google Books. (englanniksi)
  8. ↑ Byrne, John A. & Sculley, John: Odyssey enotes.com. Viitattu 12.8.2013. (englanniksi)
  9. ↑ Herodotos: Historiateos II.116.
  10. ↑ Liddell, Henry George & Scott, Robert: Ἴλιος A Greek-English Lexicon. 1940. Oxford: Clarendon Press / Perseus Digital Library, Tufts University. (englanniksi), Liddell, Henry George & Scott, Robert: Ἰλιάς A Greek-English Lexicon. 1940. Oxford: Clarendon Press / Perseus Digital Library, Tufts University. (englanniksi), Liddell, Henry George & Scott, Robert: Ἰλιακός A Greek-English Lexicon. 1940. Oxford: Clarendon Press / Perseus Digital Library, Tufts University. (englanniksi)
  11. ↑ Homeros: Ilias I.1-7. Suomennos Otto Manninen.
  12. ↑ Heubeck, Alfred & Hoekstra, Arie: A Commentary on Homer’s Odyssey, s. 3. (Volume II) Oxford University Press, 1990. ISBN 0198721447 Google Books. (englanniksi)
  13. ↑ a b c Homeros: Ilias I-XXIV.
  14. ↑ a b c Homeros: Ilias I.1-611.
  15. ↑ a b Homeros: Ilias II.1-877.
  16. ↑ Homeros: Ilias III.1-461.
  17. ↑ Homeros: Ilias IV.1-544.
  18. ↑ Homeros: Ilias V.1-909.
  19. ↑ Homeros: Ilias VI.1-529.
  20. ↑ Homeros: Ilias VII.1-482.
  21. ↑ Jordan, Herbert (toim.): The Greek Wall and its Gates (Comments on background, plot, themes, authorship, and translation issues) The Iliad of Homer. Viitattu 5.8.2013. (englanniksi)
  22. ↑ Homeros: Ilias VIII.1-565.
  23. ↑ Homeros: Ilias IX.1-713.
  24. ↑ Homeros: Ilias X.1-579.
  25. ↑ Homeros: Ilias XI.1-848.
  26. ↑ Homeros: Ilias XII.1-471.
  27. ↑ Homeros: Ilias XIII.1-837.
  28. ↑ Homeros: Ilias XIV.1-522.
  29. ↑ Homeros: Ilias XV.1-746.
  30. ↑ Homeros: Ilias XVI.1-867.
  31. ↑ Homeros: Ilias XVII.1-761.
  32. ↑ Homeros: Ilias XVIII.1-617.
  33. ↑ Homeros: Ilias XIX.1-424.
  34. ↑ Homeros: Ilias XX.1-503.
  35. ↑ Homeros: Ilias XXI.1-611.
  36. ↑ Homeros: Ilias XXII.1-515.
  37. ↑ Homeros: Ilias XXIII.1-897.
  38. ↑ Homeros: Ilias XIV.1-804.
  39. ↑ Tudeer & Tudeer 2002, s. 487–488.
  40. ↑ Jordan, Herbert (toim.): Achaeans, Argives, Danaans, or Greeks? (Comments on background, plot, themes, authorship, and translation issues) The Greek Wall and its Gates. Viitattu 5.8.2013. (englanniksi)
  41. ↑ Aiskhylos, fragmentti 134a.
  42. ↑ Hornblower, S. & Spawforth, A.: The Oxford Companion to Classical Civilization, s. 3, 327, 352–354. Oxford University Press, 1998. ISBN 0198609582 (englanniksi)
  43. ↑ Aristoteles: Runousoppi 1451a.
  44. ↑ Platon: Valtio 598d.
  45. ↑ Homeros: Odysseia IV.1-847.
  46. ↑ Homeros: Odysseia III.1-497.
  47. ↑ Homeros: Odysseia IV.1-847, VIII.1-586.
  48. ↑ a b c d e Young, Arthur Milton: ”The Legend in Literature”, Troy and Her Legend, s. 25–84. (University of Pittsburgh Press Digital Editions) University of Pittsburgh Press, 1948. ISBN 0822975521 Google Books. (englanniksi)
  49. ↑ a b c Vergilius: Aeneis I-XII.
  50. ↑ Atwood, E. Bagby: The Rawlinson Excidium Troie – A Study of Source Problems in Mediaeval Troy Literature. Speculum, October 1934, 9. vsk, nro 4, s. 379–404. (englanniksi)
  51. ↑ Windeatt, Barry A.: Introduction. Teoksessa Chaucer, Geoffrey: Troilus and Criseyde. A New Translation, s. ix–xvii. (Oxford World’s Classics) Oxford University Press, 1998. ISBN 0192832905 Google Books. (englanniksi)
  52. ↑ Bryant, Joseph Allen: Shakespeare & the Uses of Comedy, s. 179. University Press of Kentucky, 1986. ISBN 0813130956 Google Books. (englanniksi)
  53. ↑ The Iliad (Study guide, themes, quotes, teacher resources) Shmoop. Shmoop University. Arkistoitu 15.8.2014. Viitattu 14.8.2013. (englanniksi)

Kirjallisuutta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomennos

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Homeros: Ilias. (Suomentanut Otto Manninen. Johdannon kirjoittanut Edwin Linkomies, selitykset O. E. Tudeer ja Lauri O. Th. Tudeer. 7. painos (1. painos 1919). Laatukirjat) Helsinki: WSOY, 2002. ISBN 951-0-16156-X

Muita käännöksiä ja tekstilaitoksia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Homer: Opera. (Volume I: Iliad, Books I-XII. Third Edition. Edited by D. B. Monro and T. W. Allen. Oxford Classical Texts) Oxford: Oxford University Press. ISBN 9780198145288 Kreikankielinen alkuteksti.
  • Homer: Opera. (Volume II: Iliad, Books XIII-XXIV. Third Edition. Edited by D. B. Monro and T. W. Allen. Oxford Classical Texts) Oxford: Oxford University Press. ISBN 9780198145295 Kreikankielinen alkuteksti.
  • Homer: Iliad. (Volume I: Books 1–12. Second Edition. Loeb Classical Library 170N) Cambridge, Massachusetts: Harvard University Press. Kreikankielinen alkuteksti ja englanninkielinen käännös.
  • Homer: Iliad. (Volume II: Books 13–24. Second Edition. Loeb Classical Library 171N) Cambridge, Massachusetts: Harvard University Press. Kreikankielinen alkuteksti ja englanninkielinen käännös.
  • Homer; Monro, D. B. (toim.): Iliad. (Books I-XII, with an Introduction, a Brief Homeric Grammar, and Notes) Clarendon Press, 1890. Teoksen verkkoversio. Kreikankielinen alkuteksti.
  • Homer; Monro, D. B. (toim.): Iliad. (Books XIII-XXIV, with Notes) Clarendon Press, 1903. Teoksen verkkoversio. Kreikankielinen alkuteksti.
  • West, Martin L. (toim.): Homeri Ilias. Volumen prius, rhapsodias I-XII continens. Stuttgart ja Leipzig: B. G. Teubner, 1998. Kreikankielinen alkuteksti.
  • West, Martin L. (toim.): Homeri Ilias. Volumen alterum rhapsodias XIII-XXIV continens. Leipzig ja München: K. G. Saur, 2000. Kreikankielinen alkuteksti.

Muuta kirjallisuutta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Wikiaineistoon on tallennettu tekstiä aiheesta: Ιλιάς (kreikaksi)
Wikiaineistoon on tallennettu tekstiä aiheesta: The Iliad (englanniksi)
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Ilias.

Teos

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Homeros: Ilias. Otto Mannisen suomennos. Project Gutenberg.
  • Homeros: Ilias. Perseus. (muinaiskreikaksi) (englanniksi)
  • Homeros: Ilias ja Odysseia. Useita erikielisiä käännöksiä. Project Gutenberg. (englanniksi) (ranskaksi) (muinaiskreikaksi)

Muuta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Biggins, Peter: The Iliad Map (Arkistoitu – Internet Archive). (englanniksi)
  • Cummings, Michael J.: The Iliad: A Study Guide. Cummings Study Guide. (englanniksi)
  • Jordan, Herbert (toim.): The Iliad of Homer. Comments on background, plot, themes, authorship, and translation issues. (englanniksi)
  • Ortiz, Santiago (toim.): Gods, Achaeans and Troyans. Interaktiivinen visualisointi Iliaan henkilöistä ja näiden välisistä suhteista. (englanniksi)
  • The Iliad (Arkistoitu – Internet Archive) study guide, themes, quotes, teacher resources. (englanniksi)
Antiikin kreikkalaiset eepokset
Troijan kyklos
Theban kyklos
Korintin kyklos
Muita
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Ilias&oldid=22907712”