Hizbollah
| حزب الله Hizbollah |
|
|---|---|
 |
|
| Toiminnassa | 1982– |
| Valtio |
 Libanon |
| Koko | 20 000 – 50 000 sotilasta |
| Tukikohta | Beirut, Libanon |
| Hizbollah | |
|---|---|
| حزب الله | |
| Perustettu | 1982 |
| Ideologia |
islamilainen nationalismi antisionismi jihad |
| Parlamentti |
13 / 128 |
Hizbollah (arab. حزب الله, Ḥizb Allāh, [ħizbu‿ɫːɑː] tai [ħizb aɫːɑː], ’Jumalan puolue’[2]) on vuonna 1982 perustettu poliittinen ja sotilaallinen libanonilaisten šiiamuslimien järjestö ja puolue. Israel, Saudi-Arabia, Yhdysvallat ja Kanada luokittelevat Hizbollahin terroristijärjestöksi, mutta esimerkiksi Kiina ja Venäjä eivät näin tee. Euroopan unioni ja Australia luokittelevat ainoastaan Hizbollahin sotilaallisen siiven luonteeltaan terroristiseksi, mutteivät poliittista organisaatiota.[3]
Hizbollah-järjestö luotiin vastustamaan Israelin invaasiota Libanoniin sekä Israelin myöhempää Libanonin eteläosien miehitystä. Libanonilaisten apuna oli Iranin lähettämiä vallankumouskaartilaisia, joiden läsnäolo oli mahdollista Syyrian myötämielisyyden ansiosta. On esitetty arvioita, että Iranin todelliset syyt Hizbollahin avokätiseen tukemiseen oli levittää iranilaista, islamilaista vallankumousta Libanoniin ja yli koko arabimaailman. Alkuaikoinaan Hizbollah todella kannattikin Iranin kaltaisen islamistijohtoisen mallin tuomista Libanoniin, mutta 1980-luvun jälkeen Hizbollah on merkittävästi maltillistunut ja toimii nykyään monilta osin tavallisen puolueen tavoin. Hizbollahilla on merkittävä vaikutus alueellaan. Se pitää yllä sairaaloita, kouluja, orpokoteja ja al-Manar-televisioasemaa.
Hizbollahia pidetään sotilaallisesti maailman voimakkaimpana ei-valtiona. Sen hallussa arvioidaan olevan 40 000–140 000 ohjusta, 25 000 palkkasotilasta ja jopa 50 000 reserviläistä. Lisäksi Iranin vallankumouskaarti tukee järjestöä kouluttamalla sen sotilaita ja tarjoamalla rahallista avustusta. Hizbollahia pidetäänkin sen takia yhtenä Iranin ulkopoliittisena proxy-sodankäynnin muotona Yhdysvaltoja ja sen liittolaisia vastaan.[4][5][6] Syyrian sisällissodassa Hizbollah taistelee presidentti Bašar al-Assadin puolella.[7]
Ideologia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Hizbollah on radikaali šiialainen järjestö, joka oli alkujaan radikaalin islamistinen. Se on kuitenkin muuttanut vuosien aikana ideologiaansa vähemmän uskonnolliseksi ja enemmän nationalistiseksi. Hassan Nasrallah alkoi 1990-luvulla tehdä pragmaattista muutosta järjestön ideologiaan, ja hän esitti sen edustavan koko Libanonina, ei vain šiialaisia. Hizbollahin vuoden 2009 manifestissa ei enää viittata islamilaiseen valtioon. Siinä kerrotaan Libanonin hallinnon perustan olevan demokratiassa.[8]
Hizbollahin keskeisiä ajatuksia on muqawama eli vastarinta. Järjestön yhteiskunnallinen ajatus on luoda Libanonista vastarinnan yhteiskunta. Yhteiskunnan palvelujen ja toimintojen tarkoituksena on ideologian mukaan levittää vastarinnan ideaalia ympäri yhteiskuntaa. Toisen asteen koulutuksessa, nuorisojärjestöissä ja naiskomiteoissa luodaan sekä ryhmäidentiteettiä että levitetään vastarinnan arvoja, kuten isänmaallisuutta, uhrautumista ja marttyyrien arvostamista.[8]
Hizbollahin ensimmäinen manifesti on vuodelta 1985, ja siinä järjestö määriteltiin sotilaalliseksi, uskonnollisesti konservatiiviseksi ja anti-imperialistiseksi, joka vaati länsimaisten valtojen vetäytymistä Libanonista. Järjestön koko ideologia kietoitui oikeastaan Israelin miehitysvallan vastaisen taistelun ympärille. Israelin vetäytymistä pidettiin samalla ensimmäisenä askeleena sen tuhoutumisessa.[8] Hizbollahin tavoitteena on edelleen vuoden 2009 manifestissa Israelin valtion tuhoaminen.[9]
Organisaatio
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Hizbollah on järjestäytynyt hyvin hierarkkisesti, ja se muistuttaa valtiollista toimijaa. Sen korkein päätöksenteko elin on šuura-neuvosto, jota vuosina 1992–2024 johti Hassan Nasrallah.[8] Hän kuoli 27. syyskuuta Israelin ilmaiskussa Beirutissa.[10] Nasrallahin seuraajaksi epäillään nousevan Hashem Safieddine. Naim Qassem hoitaa järjestön johtotehtäviä, kunnes šuura-neuvosto on valinnut Nasrallahin seuraajan.[11]
Hizbollahin hallintojärjestelmään kuuluu šuura-neuvoston lisäksi toimeenpaneva neuvosto, lainopillinen neuvosto, parlamentaarinen neuvosto, jihad-neuvosto ja poliittinen neuvosto. Jihad-neuvoston vastuulla on kaikki sotilaalliset ja turvallisuuteen liittyvät toiminnot. Sen alaisuudessa on muun muassa ulkopuolisen turvallisuuden organisaatio, joka on hoitanut ulkomailla tapahtuneen terrorismin. Parlamentaarinen neuvosto vastaa muun muassa Hizbollahin puolueesta. Toimeenpanevassa neuvostossa on puolestaan muun muassa sosiaaliyksikkö, jonka vastuulla on sosiaalihuolto.[8]
Hizbollahissa on vuonna 2020 tehdyn arvion mukaan noin 30 000 sotilasta ja 20 000 reserviläistä. Lisäksi sillä on tuhansia työntekijöitä ja vapaaehtoisia. Näissä on mukana myös naisia, jotka eivät saa virallisesti olla järjestön jäseniä. Libanonin ulkopuolella Hizbollahilla on lisäksi tuhansia jäseniä ja tukijoita.[8]
Hizbollah on taloudellisesti ja sotilaallisesti sidoksissa Iraniin, joka tulee järjestöä vuosittain sadoilla miljoonilla dollareilla. Iran antaa Hizbollahille lisäksi aseistusta, räjähteitä ja sotilaskoulutusta sekä poliittista, diplomaattista ja organisatorista tukea. Järjestö kerää varoja lisäksi keräyksillä, sponsoreilla ja erilaisten tapahtumien kautta sekä khums-almuverolla.[8]
Historia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Tausta ja perustaminen
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Libanonin vuoden 1943 sopimuksen perusteella maan poliittinen valta on jaettu sunnien, maroniittikristittyjen ja šiialaisten välillä. Pääministerin tulee olla sunnimuslimi, presidentin maroniitti ja parlamentin puhemies šiiamuslimi. Sunnien määrä oli Libanonin itsenäistymisen jälkeen kasvanut selkeästi, kun maahan oli virrannut palestiinalaisia pakolaisia. Šiialaiset olivat alkaneet tuntea itseään marginalisoiduiksi sunnien ja kristittyjen välillä.[9]
Šiialaisten etuja alkoi ajaa erityisesti maltillinen ja pääosin sekulaari Amal-liike. Šiiapappien ryhmä perusti Hizbollahin 1982. Sen tavoitteena oli ajaa Libanoniin hyökännyt Israel pois maasta. Hizbollah sai tukensa erityisesti šiiaenemmistöisiltä alueilta Bekaanlaaksosta, Etelä-Libanonista ja Beirutin eteläosista.[12] Iranin teokraattinen hallinto näki Hizbollahissa mahdollisuuden saada lisää vaikutusvaltaa arabimaailmassa. Iranin vallankumouskaarti alkoikin antaa taloudellista tukea ja kouluttamaan uuden järjestön sotilaita.[9] Hizbollahiin liittyi myös monia Amal-liikkeen radikaalimpia jäseniä.[12]
Pommikampanjoita
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Hizbollah alkoi pian saada mainetta äärijärjestönä, sillä se otti monia kertoja yhteen muiden šiioiden sotilaallisten järjestöjen kanssa. Se alkoi iskeä myös ulkomaalaisia kohteita vastaan. Yhdysvaltain-suurlähetystön pommi-iskussa huhtikuussa 1983 kuoli 63 ihmistä ja lokakuussa Yhdysvaltain ja Ranskan joukkojen kasarmeihin pommi-iskussa kuoli yli 300 ihmistä.[9] Libanonin panttivankikriisi kesti vuodesta 1982 vuoteen 1992. Sen aikana Hizbollah sieppasi yli 90 länsimaalaista, joista ainakin kahdeksan sai surmansa.[13]
Islamilaisen vastarinnan aseryhmät ja jotkin muut järjestöt ja uskonnolliset ryhmittymät liittyivät vuonna 1985 virallisesti yhteen ja alkoivat kutsua itseään nimellä hizb Allah, Jumalan puolue. Se onnistui luomaan itsestään keskeisimmän Israelin miehitysvallan vastustajan, kun muut järjestöt eivät saaneet kansainvälistä tukea ja olivat sisäisissä ristiriidoissa. Hizbollah myös salamurhasi Libanonin vasemmistointellektuelleja ja johtajia.[14]
Libanonin sisällissota päättyi 1990. Libanonin parlamentaarikot olivat sopineet edellisenä vuotena sopimuksesta, joka antoi Syyrialle luvan valvoa maan rauhaa.[9] Samalla suurin osa Libanonin aseryhmistä joutui laskemaan aseensa, mutta Hizbollah sai pitää aseistuksensa. Tätä perusteltiin sillä, että Israel miehitti edelleen Libanonin eteläosaa.[14]
Politiikkaan
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Hizbollah liittyi 1992 myös Libanonin politiikkaan, kun sen poliittinen siipi sai kahdeksan paikkaa Libanonin parlamenttiin. Lisäksi neljän itsenäistä ehdokasta liittyi Hizbollahin blokkiin. Neljä vuotta myöhemmin se sai kaikkiaan yhdeksän edustajaa.[15] Hizbollah on saanut merkittävästi paikkoja kunnallisiin ja alueellisiin hallintoihin maan šiiaenemmistöisissä osissa.[14]
Hizbollah jakautui 1990-luvulla selvemmin poliittiseen ja sotilaalliseen toimintaan. Siitä on tullut osa Libanonin poliittista järjestelmää, mutta se jatkoi 1990-luvulla sissitoimintaa Israelin miehitystä vastaan.[14]
Vaikka Hizbollah on kiistänyt osan siviileihin kohdistuneista hyökkäyksistä, mm. argentiinalainen syyttäjä Alberto Nisman, Marcelo Martinez Burgos ja heidän noin 45 hengen henkilöstönsä[16] sanoivat Hizbollahin ja heidän Iranin-kontaktiensa olevan vastuussa vuoden 1994 AMIA:n pommi-iskusta juutalaiseen kulttuurikeskukseen Argentiinassa. Iskussa kuoli 85 ihmistä ja yli 200 loukkaantui.[17]
Vuoden 1994 Alas Chiricanas 901-lennon räjäytyksessä kaikki 21 matkustajaa kuolivat Panamassa.[18] Hizbollahille läheinen Ansar Allah -ryhmä otti vastuun iskusta.[19]
Israelin vetäytyminen Libanonista
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Hizbollah sai merkittävän voiton, kun Israel väsyi kalliiseen Etelä-Libanonin miehitykseen ja veti vuonna 2000 joukkonsa pois sieltä.[14] Arabimaailma juhli Hizbollahin voittoa, sillä milloinkaan aiemmin Israel ei ollut aseellisen vastarinnan vuoksi vetäytynyt miehittämiltään alueilta. Israelin vetäytymisen jälkeen Hizbollah julisti, ettei se aio iskeä rajan yli Israelin alueille.
Libanonissa nousi vastustusta Syyrian miehitysjoukkoja vastaan, mutta samaan aikaan osa kansasta, kuten Hizbollah, tuki Syyrian asemaa.[12] Tilanne muuttui vuonna 2005 Libanonin pääministerin Rafik al-Haririn salamurhan jälkeen. Siitä lähti liikkeelle setrivallankumous, joka johti Syyrian vetäytymiseen Libanonista. Myöhemmin selvisi, että Hizbollahilla oli osuutensa Haririn murhaan.[9] YK:n Libanonin erityistuomioistuin ei kuitenkaan löytänyt todisteita Hizbollahin johdon osuudesta tapahtumaan. Hizbollahin väliportaaseen kuulunut Salim Ayyash tuomittiin kuitenkin in absentia murhan pääsyylliseksi.[20]
Hizbollahin joukot jatkoivat edelleen ajottaisia yhteenottoja Israelin kanssa vielä tämän vetäydyttä Libanonista. Taisteluja oli erityisesti kiistellyllä Shebaan alueella. Yhteenotot laajenivat täysimittaiseksi sodaksi vuonna 2006, kun Hizbollah oli tappanut useita israelilaisisa otilaita ja kaapannut kaksi. Sen tarkoituksena oli painostaa Israelia vapauttamaan kolme vangittua libanonilaista. Israel vastasi sotilasoperaatiolla, josta alkoi 34 päivää kestänyt sota, jonka aikana kuoli yli tuhat libanonilaista ja noin miljoona joutui pakenemaan kotoaan.[9][12] Taistelujen seurauksena Libanonin eteläosiin perustetiin YK:n turvallisuusneuvoston päätöksellä vyöhyke, joka olisi kielletty sekä Hizbollahin että Israelin asevoimilta.[8]
Hizbollah käytti vuonna 2008 ensimmäistä kertaa sotilaitaan sisämaan politiikaan.[14] Libanonin hallitus oli suunnittelut hajottavan Hizbollahin yksityisen viestintäverkoston, minkä järjestön johtaja Hassan Nasrallah otti sodanjulistuksena. Hizbollah valtasi toukokuussa 2008 nopeasti osan Beirutista, ja hallitus veti päätöksensä pois.[12]
Hizbollah kaatoi vuonna 2010 hallituksen vedettyään siitä pois kaksi ministeriänsä ja yhdeksän saman koalition ministeriä. Taustalla oli Libanonin erityistuomioistuimen tutkimukset entisen pääminsiterin Harririn salamurhasta. Maaliskuun 14. päivän koalitio tuki tutkimuksia, mutta Nasrallah syytti niitä poliittisesti epärehellisiksi. Sunnimiljardööri Najib Mikatista tuli tammikuussa 2011 uusi pääministeri Hizbollahin tuella. Mikatin 30-jäseniseen hallitukseen tuli 18 ministeriä Hizbollahista ja tämän liittolaisista.[12]
Syyrian sisällissota
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Hizbollah tuki Syyrian sisällissodassa presidentti Bašar al-Assadin hallitusta, ja järjestö lähetti tuhansia sotilaita auttamaan Assadin joukkoja.[9] Hizbollahin joukot valtasivat kesäkuussa 2013 tärkeän al-Qusairin kaupungin[7]. Niinpä järjestön uskotaan vaikuttaneen merkittävästi sodan kulkuun.[21]
Hizbollahin Maaliskuun 8. päivän koalitio sai vuoden 2018 vaaleissa enemmistön parlamenttiin, ja järjestöstä tuli ensimmäistä kertaa valtapuolue. Yhdeksän kuukautta kestäneiden neuvotteluiden jälkeen muodostettiin kolaitiohallitus. Hizbollah ei kuitenkaan saanut merkittävimpiä misteripaikkoja, koska monet valtiot luokittelevat sen terroristijärjestöksi. Libanon olisi saattanut jäädä ilman monia kansainvälisiä tukia.[12]
Hallituksesta tuli epäsuosittu, ja se korvaattiin teknokraattisella hallituksella. Libanonin taloudelliset vaikeudet jatkuivat kuitenkin koronapandemina aikana, ja elokuussa 2020 tapahtuneet räjähdykset Beirutissa aiheutti valtaisia tuhoja. Protestit johtivat hallituksen eroon, ja vuoden 2022 vaaleissa äänestäjät nostivat parlamenttiin monia uusia itsenäisiä ehdokkaita. Maaliskuun 8. päivän koalitio menetti enemmistönsä.[12]
Hamasin terrori-iskun jälkeen 2023
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Hamasin terrori-iskun jälkeen Israel hyökkäsi lokakuussa 2023 Gazaan. Hizbollah alkoi tämän seurauksena ampua Israelia raketeilla tukeakseen Hamasin taistelua.[12] Alle vuodessa vähintään 60 000 israelilaista oli joutunut pakenemaan kodeistaan.
Israel vastasi syyskuussa 2024 räjäyttämällä Hizbollahin hakulaitteita ja tuhoamalla ilmaiskuilla Hizbollahin asevarastoja, jotta siviilit voisivat palata koteihinsa. Ennen iskuja Israel varoitti tuhansia libanonilaissiviilejä tekstiviesteillä.[22] Israelin iskuissa on kuollut satoja ihmisiä.[12] Monet libanonilaiset syyttivät Hizbollahia heidän altistamisestaan Israelin hyökkäykselle. Etenkin sunnit ja kristityt suhtautuvat Hizbollahiin kielteisesti, mutta sillä on myös paljon tukijoita.[23] Terrorismin tutkija, tutkimusjohtaja Magnus Ranstorpin mukaan Hizbollah käy kansainvälisen oikeuden vastaista hyökkäyssotaa Israelia vastaan. Tämän vuoksi Israelilla oli oikeus räjäyttää sen hakulaitteet syyskuussa 2024, mikä ei ollut terrorismia. Al-Jazeeran haastattelema arabidemokratiajärjestön edustaja oli eri mieltä.[24]
Israel teki 27. syyskuuta ilmaiskun Hizbollahin päämajaan Beirutin esikaupunkialueella Dahiehissa. Iskussa kuoli Hizbollahin johtaja Nasrallah.[12] Israel teki myös muita iskuja, joissa kuoli useita järjestön johtohenkilöitä.[9]
Muu toiminta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Hizbollah sai vuoden 2005 vaaleissa 14 paikkaa 128-henkisessä Libanonin parlamentissa ja siitä tuli kahdella ministerillä hallituspuolue. Libanonin hallituksessa on myös kolmas ministeri, joka on Hizbollahin tukema. Hizbollah on liittoutunut Amal-puolueen ja eräiden muiden pienempien ryhmien kanssa. Libanonissa presidentti on maroniittikristitty, pääministeri sunnimuslimi ja parlamentin puhemies šiiamuslimi.
Hizbollah on mainostanut hyväntekeväisyyttä al-Manar-television ja al-Nour-radion kautta.lähde?
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Interior Ministry releases numbers of votes for new MPs The Daily Star Lebanon. 9.5.2018. Arkistoitu 24.10.2019. Viitattu 7.1.2020. (englanniksi)
- ↑ Marjatta Kyyhkynen: Ajankohtainen Islam, s. 150. Helsinki: Gummerus, 1992. ISBN 951-625-103-X
- ↑ The EU's relations with Lebanon 16.1.2009. European Commission. Arkistoitu 16.1.2009. Viitattu 16.11.2015. (englanniksi)
- ↑ Missiles and Rockets of Hezbollah Missile Threat. Viitattu 3.3.2020. (englanniksi)
- ↑ Hezbollah's Military and Political Strength - Factsheet 11 American Jewish Committee (AJC). Viitattu 20.2.2020. (englanniksi)
- ↑ Lappin, Yaacov: Analysis: Ten years after war Hezbollah powerful but more stretched than ever Jerusalem Post. 17.6.2017. Viitattu 3.3.2020. (englanniksi)
- ↑ a b Chulov, Martin: Syrian town of Qusair falls to Hezbollah in breakthrough for Assad The Guardian. 5.6.2013. (englanniksi)
- ↑ a b c d e f g h Trauger, Katherine: Examining Extremism: Hezbollah 26.3.2024. Center for Strategic & International Studies. Viitattu 6.10.2024. (englanniksi)
- ↑ a b c d e f g h i Robinson, Kali: What Is Hezbollah? 20.9.2024. Council on Foreign Relations. Viitattu 28.9.2024. (englanniksi)
- ↑ Israel tappoi Hizbollahin johtajan Ilta-Sanomat. Viitattu 28.9.2024.
- ↑ Hashem Safieddine: possible successor to Hezbollah chief Nasrallah Arab News. 28.9.2024. Viitattu 28.9.2024. (englanniksi)
- ↑ a b c d e f g h i j k Hezbollah Encyclopedia Britannica. 6.10.2024. Viitattu 6.10.2024. (englanniksi)
- ↑ Beslan, Libanon, Teheran – muistatko nämä sieppaukset? Yle Uutiset. 2013.
- ↑ a b c d e f Lähteenaho, Samuli: Jumalan puolue – Vihattu ja rakastettu Hizbollah Lähi-itä NYT. 26.9.2024. Suomen Lähi-idän instituutti. Viitattu 6.10.2024.
- ↑ Hezbollah's Record on War & Politics 25.10.2023. Wilson Center. (englanniksi)
- ↑ Larry Luxner: AMIA Probe Was Botched: Argentina The Jewish Week. 4 March 2006. Arkistoitu 15 July 2010. Viitattu 5 February 2007.
- ↑ Former Iran leader sought in bombing. The Jerusalem Post, 25 October 2006. Associated Press. Artikkelin verkkoversio.
- ↑ Argentine trials may shed light on Panama mystery, Eric Jackson, Panama News Online, 17 October 2001.
- ↑ Levitt, Matthew: Hezbollah: The Global Footprint of Lebanon's Party of God, s. 102. Georgetown University Press, 2013.
- ↑ Rafik Hariri tribunal: Guilty verdict over assassination of Lebanon ex-PM BBC News. 18.8.2020. BBC. Viitattu 6.10.2024. (englanniksi)
- ↑ Weiler, Yuram Abdullah: Hezbollah: A game changer in Syria PressTV. 8.6.2013. Arkistoitu 11.6.2013. Viitattu 17.1.2020. (englanniksi)
- ↑ Israel ”kiihdyttää taisteluja saadakseen ne rauhoittumaan” Helsingin Sanomat. 25.9.2024.
- ↑ Israel won’t find victory in Lebanon The New Statesman. 1.10.2024.
- ↑ Asiantuntija tyrmää väitteen, että Israel teki terrori-iskun Libanonissa: ”Ehdottomasti ei” Helsingin Sanomat. 19.9.2024.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- EU laittoi Hizbollahin terrorilistalleen Yle Uutiset. 22.7.2013.
