Hesperidit
Hesperidit (m.kreik. Ἑσπερίδες, Hesperides) olivat kreikkalaisessa mytologiassa nymfejä, joiden tehtävänä oli huolehtia Heran ihastuttavasta puutarhasta maailman läntisellä laidalla, joko lähellä Atlasvuoria Libyassa tai kaukaisella Onnensaarella, joka sijaitsi Okeanoksen, maailmanvirran, reunalla. Puutarhan kultaisia omenoita kasvavat puut oli istutettu hedelmistä, joita oli ollut Gaian Zeukselle ja Heralle häälahjaksi antamasta oksassa.[1] Tosin kun hesperidit ajoittain poimivat itsekin hedelmiä puista, asetti Hera epäluuloisena myös Ladonin, satapäisen lohikäärmeen, joka ei koskaan nukkunut, vahtimaan puutarhaa.[2]
Sisilialaisen runoilijan Stesikhoroksen Geryonin laulun ja kreikkalaisen maantieteilijan Strabonin Geografikan mukaan hesperidit olivat Tartessoksessa, joka on sijoitettu kartalla Espanjaan Etelä-Iberiaan. Euboialainen runoilija Hesiodos puolestaan kertoo, että Cádiz olisi muinoin ollut tunnettu Erytheiana, joka oli yksi hesperideistä käytetty nimi. Hesperidit on liitetty myös Libyassa sijainneeseen Euesperideen kaupunkiin[3].
Tavallisesti hesperidien nimetään olevan Nyksin, yön,[4] tai Atlaksen tyttäriä.[2] Heidän nimikseen mainitaan Aigle, Erytheia, Hesperia ja Arethusa.[1]
Hesperidien omena – Herakleen yhdestoista urotyö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Alun perin Eurystheus määräsi Herakleelle kymmenen tehtävää, mutta hylättyään näistä kaksi käyttäen syynä tämän saamaa apua ja maksua, urotöiden määräksi tuli lopulta kaksitoista. Ensimmäinen näistä lisätehtävistä oli varastaa omena hesperidien puutarhasta. Matkalla hakemaan omenaa hän kohtasi Kyknoksen, Areen pojan, Ekhedorosjoella, ja he kamppailivat, kunnes salama erotti heidät toisistaan. Tästä Herarkles jatkoi Eridanosjoelle, jossa nymfit neuvoivat hänelle Nereuksen olinpaikan. Siellä Heraklesi yllätti Nereuksen tämän nukkuessa ja sitoi jokijumalan otteeseensa, ja vaikka tämä vaihtoi jatkuvasti muotoaan, Herakles ei päästänyt tästä irti, ennen kuin sai kuulla puutarhan sijainnin.
Vaeltaessaan puutarhaan Herakles kohtasi Libyassa Antaioksen, joka sai lisää voimia aina koskiessaan äitiänsä Gaiaa, maata. Herakles tappoi hänet nostamalla hänet ilmaan ja murtamalla hänen niskansa siellä. Egyptissä kuningas Busiris aikoi tehdä hänestä vuosittaisen uhrinsa Zeukselle, mutta Herakles mursi kahleensa ja tappoi Busiriksen ja hänen poikansa Amfidamaan.
Kaukasuksella Herakles tapasi Prometheuksen, jolta Zeus oli rangaistukseksi määrännyt kotkan syömään maksan, mutta jolle maksa kasvoi kuitenkin uudestaan takaisin seuraavaksi päiväksi. Hän vapautti tämän ammuttuaan kotkan nuolellaan, ja tarjosi isälleen Kheironia tämän tilalle. Prometheus neuvoi Heraklesta, ettei tämän tulisi itse hakea omenaa, vaan lähettää Atlas hänen sijastaan. Näin kävikin, ja Herakles otti kantaakseen taivaankannen Atlaksen harteilta, jotta tämä voisi noutaa puutarhasta hänelle kolme omenaa. Palatessaan Atlas ilmoitti kuitenkin, ettei halunnut palata paikalleen, vaan ehdotti, että hän voisi viedä omenat Eurystheukselle. Prometheuksen ohjeiden mukaisesti Herakles suostui tähän mutta pyysi Atlasta pitämään taivaankantta vielä sen aikaa, että hän itse voisi asetella pehmusteen päänsä päälle. Kun Atlas näin tekikin, Herakles sieppasi omenat ja lähti paikalta. Vaihtoehtoisen version mukaan Herakles tappoi omenia vartioivan lohikäärmeen ja haki omenat itse.
Palattuaan takaisin Herakles antoi omenat Eurystheukselle, joka puolestaan antoi ne takaisin hänelle. Koska kultaisia omenoita ei kuitenkaan saanut laskea maahan, Herakles antoi ne Pallas Athenelle, joka palautti ne takaisin puutarhaan.[1]
Hesperidien omena esiintyy kreikkalaisessa tarustossa myös kahdessa muussa yhteydessä: Pariksen tuomion keskusaiheena sekä Atalanten kosiomenoissa. Omena oli kreikkalaisessa mytologiassa rakkauden vertauskuva.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c Apollodoros: Bibliotheke ('Kirjasto') 2.5.11 (engl. käännös).
- ↑ a b Hyginus: Astronomica ii.3 (engl. käännös).
- ↑ Smith, William: ”Hesperides”, Dictionary of Greek and Roman Geography. Boston: Little, Brown and Company, 1854. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
- ↑ Hesiodos: Theogonia ('Jumalten synty') 211 (engl. käännös).