Heikki Silvennoinen
| Heikki Silvennoinen | |
|---|---|
 Heikki Silvennoinen Kiuruvedellä Kiuruveden Iskelmäviikolla heinäkuussa 2007 |
|
| Henkilötiedot | |
| Koko nimi | Heikki Johannes Silvennoinen |
| Syntynyt | 27. huhtikuuta 1954 Sääminki |
| Ammatti | kitaristi, laulaja, näyttelijä |
| Näyttelijä | |
| Merkittävät roolit |
Useita rooleja (Kummeli) |
| Aiheesta muualla | |
| Viralliset kotisivut | |
| IMDb | |
| Elonet | |
| AllMovie | |
Heikki Johannes Silvennoinen (s. 27. huhtikuuta 1954 Sääminki[1]) on suomalainen kitaristi, laulaja, lauluntekijä ja näyttelijä. Rockyhtye Tabula Rasassa 1972 uransa aloittanut Silvennoinen tuli suurelle yleisölle tunnetuksi sketsisarjasta Kummeli, joka alkoi vuonna 1991.[2] Siinä hän oli alusta asti mukana sekä näyttelijänä että käsikirjoittajana. 2010-luvun lopulta hän on toiminut käsikirjoittajana ja toisena päänäyttelijänä poliisikomediasarjassa Kontio & Parmas.
Heikki Silvennoinen omistaa oman tuotantoyhtiön Pirkka-Hämeen Apina & Gorilla Oy. Timo Kahilaisen kanssa hän omistaa Kummeli-tuotantojen takana olevan Porkkana Ryhmä Oy:n, joka on televisiotuotantojen lisäksi tuottanut mainoselokuvia.lähde?
Ura
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Varhaisvaiheet
Kangasalan Claptoniksi kutsuttu[2] Silvennoinen sai kolmevuotislahjaksi punaisen lelukitaran. Ensimmäisen akustisen Landola-merkkisen kitaran hän sai isältään 13-vuotiaana.[3] Silvennoinen sahasi Landolan kahtia ja yritti tehdä siitä sähkökitaran. Äiti osti sittemmin pojalle Kent-merkkisen kitaran. Äiti ja isoäiti kannustivat Heikkiä kitaransoittoon.[4]
Tabula Rasa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Silvennoinen soitti 1972–1977 toimineessa Tabula Rasa -yhtyeessä,[2] joka oli tunnetuimpia progressiivisen rockin edustajia Suomessa. Tabula Rasan debyyttilevyn aikoihin Silvennoiselle alkoi selkiytyä, että hänen tulisi keskittyä musiikkiin elämässään. Silvennoista ei ole totuttu myöhemmin liittämään progeen, mutta Tabula Rasan riveissä hän sävelsi useimmat yhtyeen kappaleista.
Tabula Rasa pääsi vuonna 1973 lämmittelemään Wigwamia ja teki sen jälkeen kaksi albumia Love Recordsille studiossa Tukholmassa. Näihin aikoihin alkoi yleisestikin Suomirockin ja Manserockin nousu. Tabula Rasa kuitenkin hajosi 1977 elämänkatsomuksellisiin ristiriitoihin.[2]
Tabula Rasan jälkeen hän on toiminut tuottajana useiden eri artistien levyillä vuosien varrella. Äänittäjän ammattitaidon hän hankki 1970-luvun lopulla Tampereen Kyttälänkadun kellarissa sijainneessa studiossa.[2]
1980-luku
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vaikka Silvennoinen oli ollut Tabula Rasan kantavia voimia, häntä kiinnosti enemmän blues-pohjainen rock, jota hän ryhtyi soittamaan 1980-luvulla yhtyeissä Frendz, Catwalk ja Q.Stone.[2] Viimeksi mainitun hän perusti vuonna 1987 yhdessä Mikko Kuustosen, Mikko Löytyn ja Sakari Löytyn kanssa. Q.Stone julkaisi kaikkiaan neljä albumia.
Mikko Kuustonen jätti yhtyeen kolmannen levyn jälkeen vuonna 1993 ja keskittyi soolouraansa. Silvennoinen osallistui Kuustosen 1990-luvun soololevyille kitaristina lukuun ottamatta vuonna 1992 julkaistua Abrakadabraa. Silvennoinen soitti myös useita kitaraosuuksia 1980-luvun alussa tamperelaisen rokkipappi Tarvo Laakson albumille Sähköpaimen (1981). Muun muassa Laakson kappaleen Krusifiksin juurella kitarasoolot ovat Silvennoisen käsialaa.
Silvennoisen kitarana ennen 1990-lukua oli Gibson Les Paul 1957.[4]
1990-luku
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]1990-luvun alussa Silvennoinen julkaisi ensimmäisen sooloalbuminsa itseironisesti nimettynä Mature And Cool. Se sisälsi hänen omia kappaleitaan ja cover-version Creamin tunnetuksi tekemästä, Blind Willie Reynoldsin kappaleesta ”Outside Woman Blues”. Silvennoisen toinen levy ”Bobcat” ilmestyi vuonna 1997. Sen tunnetuimpia raitoja olivat hänen oma kappaleensa ”Sun Don’t You Shine” sekä Jimi Hendrixin säveltämä kappale ”Fire”.
Levyn kannessa Silvennoinen esitti kiitoksensa idoleilleen Peter Greenille, Eric Claptonille, Jimi Hendrixille ja Stevie Ray Vaughanille (joista hän on tavannut Claptonin ja Vaughanin).
Vuodesta 1993 Silvennoisen kitarana on ollut Matti Nevalaisen tekemä Flying Finn -merkkinen sähkökitara.[4][5]
Seuraava levy, “Sweet Surrender”, ilmestyi kahden vuoden päästä 1999.
2000-luku
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vuonna 2000 Silvennoinen julkaisi omalla levymerkillään ”Blues Blue Sky” -levyn, jossa hän versioi tuttuja blues-klassikoita. Vuoden 2003 albumilla “Miehet kaatuu” Silvennoinen laulaa ensimmäistä kertaa suomeksi. Viimeisin Heikki Silvennoisen albumi on vuonna 2010 julkaistu "Peace of Mind", jolla laulukieli on palannut englanniksi. Rumban haastattelussa 2014 Silvennoinen puhuu suhteestaan bluesiin seuraavasti:[6]
»”Blues on yksinkertaista musiikkia, jota on vaikea soittaa. Pitää unohtaa turhat tekniset hienoudet, pistää silmät kiinni ja antaa fiiliksen viedä. Proge oli välivaihe elämässäni, kun taas blues on musiikkia, josta aloitin.”»
Kummeli
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kummeli-televisiosarja syntyi alun perin kokeiluvideon perusteella[2] yhdessä Olli Keskisen kanssa. Silvennoisella oli ryhmässä eniten erilaisia roolihahmoja (esimerkiksi paikallisradiotoimittaja Mauno Ahonen, Martti Mielikäinen, metallimies Matti Näsä, puutyön opettaja Harri ”Höylä” Soikkeli, hevikitaristi Pertti “Speedy” Keinonen, urheiluvalmentaja Raimo Vormisto, Jankon Betonin toimitusjohtaja ja ohjeistamispäällikkö Jaakko Parantainen).
Sketseissä hänet nähtiin erityisesti Timo Kahilaisen aisaparina. Silvennoinen arvioi sarjan suosion johtuneen siitä, että Suomessa oli siihen aikaan tilausta “pöhköhuumorille”. Helsingin Sanomien haastattelussa 2014 hän sanoi rooleistaan seuraavaa:[2]
»Olen ollut aina kova pelleilemään, ja näin se kostautui. Muusikon ja koomikon roolit eivät ole silti niin erilaisia: kyse on eläytymisestä, improvisoinnista, esiintymisestä sekä tarkasta ajoituksesta.»
1990-luvulla Kummelin suosion ollessa suurimmillaan, Silvennoista hämmästytti se, että valtaosalla sen katsojista ei ollut aavistustakaan hänen kitaristinkyvyistään.[2]
»”Yllätin tuplasti, kun musiikki-ihmisillä ei ollut tietoa humoristisesta puolestani.”»
Kummeli on jatkanut olemassaoloaan elokuvien ja televisio-ohjelmien muodossa ja Silvennoinen on ollut mukana keskeisenä hahmona ryhmän kaikissa vaiheissa. Paras Kummelisketsi on Silvennoisen mukaan ”Ladojen kokoontumisajot”, koska sen innoittamana ruvettiin pitämään oikeita Ladojen kokoontumisajoja.
Silvennoinen on myös sanonut, että hän on saanut parhaat Teosto-tulonsa Kummeli-hahmo Matti Näsän kappaleesta “Jumankauta juu nääs päivää”, joka on hänen mukaansa ”sävelletty, sanoitettu, sovitettu ja varmaan nauhoitettukin 20 minuutissa”.
Huolimatta suosiosta Silvennoinen on kuitenkin vielä 1990-luvun puolivälin jälkeen ansainnut rahaa talonmiehen töitä tekemällä.
2000-luku
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]2000-luvun alussa perustettiin Suomi-bluesin “superyhtye” SF-Blues. Se alkoi Silvennoisen, Pepe Ahlqvistin ja Dave Lindholmin yhteisprojektina, jossa bassoa soitti Mikko Löytty ja rumpuja Jani Auvinen. He tekivät yhdessä levyn, jossa oli noin kolmasosa kunkin johtohahmon sävellyksiä. SF-Blues kiersi Suomea yli 40 keikan verran vuonna 2002. Seuraavana vuonna Lindholmin paikalle tuli Erja Lyytinen ja SF-Blues alkoi toimia Silvennoisen ja Ahlqvistin yhtyeenä, johon kutsutaan vuorollaan aina uudet vierailijat.
Vuonna 2004 yhtye oli tauolla, mutta 2005 vierailijoiksi kutsuttiin Jukka Tolonen ja Mikko Kuustonen, joiden kanssa myös tehtiin levy Joutomailla. Nyt vierailijoina olivat Eero Raittinen ja Jukka Gustavson. Silvennoinen lainasi myös äänensä Autot-elokuvien Martille sekä Karvakamujen metsänvartija Mäntylälle.
2010-luku
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Valkeakoskelaisen poliisikomisario Otso Kontion hahmoa Heikki Silvennoinen esitti 2018 lähtien Heikki Vihisen kanssa käsikirjoittamassaan komediasarjassa Kontio & Parmas. Sarjasta on tehty samanniminen elokuva, joka sai ensi-iltansa vuonna 2022.[7]
Yksityiselämä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Silvennoinen on ollut naimisissa kolme kertaa[8] ja hänellä on viisi lasta[9]. Toinen avioliitto Tiina Keskisen, Olli Keskisen isosiskon, kanssa solmittiin 1983.[10] Avioliitosta Tiina "Toni" Lähteenmäen kanssa 1998–2008 hänellä on kaksi poikaa.[11]
Helsingin Sanomien 60-vuotishaastattelussa vuonna 2014 Silvennoinen kertoi olleensa raittiina jo 20 vuotta:[2][12]
»Viinasta oli kehkeytymässä minulle vakava ongelma, mutta onneksi sain lopetettua kokonaan. Kahteenkymmeneen vuoteen en ole juonut mitään, ilman tupakkaa olen ollut kymmenen.»
Vuonna 2020 Silvennoinen joutui sydänleikkaukseen ja samalla hänellä diagnosoitiin erittäin harvinainen veritauti, jonka johdosta hän joutuu käymään dialyysihoidoissa ja hänelle joudutaan vaihtamaan munuainen.[13]
Silvennoiselle myönnettiin valtion taiteilijaeläke vuonna 2024[14].
Diskografia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Sooloalbumit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
|
Kummeli[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Säveltäjänä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
|
Filmografia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]| Elokuvat | ||
|---|---|---|
| Vuosi | Elokuva | Rooli |
| 1995 | Kummeli Stories | useita rooleja ¹ ² |
| 1997 | Kummeli Kultakuume | Elmeri Hautamäki / Kyrpä-Jooseppi |
| 1998 | Johtaja Uuno Turhapuro – pisnismies | Pertti ”Speedy” Keinonen |
| 2006 | Kummelin Jackpot | Pertti ”Pera” Järvelä ² |
| 2008 | Kummeli Alivuokralainen | Pauli Bergström ² |
| 2009 | Ralliraita | Seppo ”Sladi” Pesonen ¹ |
| 2011 | Roskisprinssi | Saastamoinen |
| Herra Heinämäki ja Leijonatuuliviiri | Heimo Kakelberg / sotilas | |
| 2013 | Vuonna 85 | Iso G |
| 2014 | Kummeli V | Monkki Mähönen / Antti / Arvo Hakala / Hesekiel Toukka / Make / Barock / Bill Excalibur ¹ ² |
| 2015 | Risto Räppääjä ja Sevillan saituri | Risto vanhana |
| 2019 | Olen suomalainen | Orvonmaa |
| 2020 | Naurun varjolla | Kale |
| 2022 | Kummeli esittää: Kontio & Parmas -elokuva | Otso Kontio ¹ ² |
| Napapiirin sankarit 4 | hyönteistutkija | |
¹ myös käsikirjoittajana, ² säveltäjänä
| Televisioelokuvat | ||
|---|---|---|
| Vuosi | Elokuva | Rooli |
| 2003 | Beatlehem | herrasmies |
| 2004 | Nyrölä 3 | poliisi Virtanen |
| Televisiosarjat | ||
|---|---|---|
| Vuosi | Sarja | Rooli |
| 1991–1992 | Q-Klubi | yhtyeen jäsen |
| 1991–2004 | Kummeli | useita rooleja ¹ ² ³ |
| 1996 | Lihaksia ja luoteja | Pyykkö ¹ ² ³ |
| Kummeli Stories | useita rooleja ¹ ³ | |
| 1996–1997 | Fakta homma | Erkkilä (vieraileva näyttelijä jaksoissa Vetää hapoille taas ja Rakkautta ja rasvasoluja) |
| 1997 | Aatami & Beetami | useita rooleja ¹ |
| 1998 | Lääkärit tulessa | Väinö Kärsäkäs ³ |
| 1999, 2009–2010, 2015 |
Herra Heinämäen Lato-orkesteri | useita rooleja |
| 1999 | Johtaja Uuno Turhapuro – pisnismies | Pertti ”Speedy” Keinonen |
| 2000–2001 | Mankeli | useita rooleja ¹ ² ³ |
| 2002 | Jurismia! | useita rooleja, Kalervo Kolli |
| 2003 | Kaverille ei jätetä | Martti Petteri Himanen (vieraileva näyttelijä jaksossa Ostaja) |
| 2007 | Hopeanuolet | Helander |
| 2009 | Suomen Las Vegas | Jim Salabim |
| 2010 | Jim Salabim Taikashow | |
| 2011–2012 | Uusi päivä | Jyri Piilinen |
| 2014 | Brändärit | rakennusmestari (vieraileva näyttelijä jaksossa Tarkastus) |
| Putous | Mauno Ahonen (vieraileva näyttelijä 6. tuotantokauden 8. jaksossa) | |
| Justimus esittää: Fuck the Police | Matiaksen isä | |
| 2015 | Koomikot | oma itsensä |
| Latela | oma itsensä | |
| 2016 | Kummeli V | Monkki Mähönen / Antti / Arvo Hakala / Hesekiel Toukka / Make / Barock / Bill Excalibur ¹ ³ |
| 2018–2023 | Kummeli esittää: Kontio & Parmas | Otso Kontio ¹ ³ |
| 2018 | Gaala | useita rooleja ¹ |
| 2018 | Hyvät katsojat | oma itsensä |
| 2023–2024 | Koskinen | Kolehmainen |
| 2023 | Joulukalenteri: Talvipihan joulu | Roimola |
| 2025 | Kummeli esittää: Mökkinaapurit | Veijo Kardaani |
¹ myös käsikirjoittajana, ² tuottajana, ³ säveltäjänä
- Ääninäyttelijänä
- Pääartikkeli: Ääninäyttelijäroolit ovat omassa luettelossaan.
Teatteri
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Kummeli Revyy, Tampereen Teatteri (1997-1998) – useita rooleja
- Maailmanlopun hautaustoimisto, Tampereen Työväen Teatteri (2011-2012) – Sika-Harri
- Kummeliäijät sekoilee!, Teatteri State (2014) – useita rooleja ¹ ²
- Aikamoisia akanketaleita, Kievarin Kesäteatteri (2016) – Kauno Virtanen
- Rakkauden autokorjaamo, Samppalinnan kesäteatteri (2017) – Kari Takalo
- Poikamiesboxi, Marjex Stadion Teatteri (2022) – Raimo Rantala ¹
¹ myös käsikirjoittajana, ² ohjaajana
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Lauri Sihvonen: Kummeli: ”Itkettäjiä on tässä maassa ihan tarpeeksi” (Haastattelu ilmestyi Seuran 75-vuotisjuhlanumerossa 19/2009.) Seura. 12.12.2012. Viitattu 31.8.2014.
- ↑ a b c d e f g h i j Harri Uusitorppa: Kitaristista kuoriutui koomikko. Kummeli-mies Heikki Silvennoisen kanssa ei kukaan tule haastamaan riitaa. Helsingin Sanomat, 27.4.2014, s. C 33.
- ↑ "Piirsi omalla paskallaan seinään" - Kummeli-tyyppien ensitapaaminen ja muita hulluja juttuja Episodi.fi. Viitattu 6.6.2018.
- ↑ a b c "Sahattu Landola" - Joulukassi-studiossa kummi Heikki Silvennoinen, osa 1 - Operaatio Joulukassi | Anna joulu jokaiselle www.joulukassi.fi. Arkistoitu 21.10.2021. Viitattu 6.6.2018.
- ↑ Finnish Guitar Works - Artists www.flyingfinnguitars.fi. Arkistoitu 28.8.2018. Viitattu 6.6.2018.
- ↑ Kummeli-koomikko Heikki Silvennoinen kertoo Speedystä & Sakusta, musiikista ja nihkeistä kriitikoista - Rumba.fi Rumba.fi. Viitattu 6.6.2018.
- ↑ https://www.nelonen.fi/uutiset/viihde/2158934-nelonen-median-kevaan-2022-tv-ohjelmisto-on-nyt-julki (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ Äijälä, Satu: Kirja: Heikki Silvennoinen oli pitkään salasuhteessa "Villikissan" kanssa – sitten vaimo sai tietää. Ilta-Sanomat, 23.4.2024. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 23.4.2024.
- ↑ Kummeli-mies on kovan luokan blueskitaristi kirkkojakaupunki.fi. Viitattu 6.6.2018.
- ↑ Kummelit saivat alkunsa Olli Keskisen isosiskon mennessä naimisiin Heikki Silvennoisen kanssa - Basso Basso. 5.10.2015. Arkistoitu 21.12.2018. Viitattu 6.6.2018.
- ↑ Kummeli-tähti muutti erilleen perheestään Ilta-Sanomat. 23.11.2007. Viitattu 6.6.2018.
- ↑ Heikki Silvennoinen avautuu rajusta alkoholismistaan Kummelit-uutuuskirjassa mtv.fi. Arkistoitu 30.5.2016. Viitattu 6.6.2018.
- ↑ Kirja: Heikki Silvennoiselta löydettiin pysäyttävä tauti – Vain yhdellä miljoonasta www.iltalehti.fi. Viitattu 23.4.2024.
- ↑ Pudas, Mari: Andy McCoylle myönnettiin taiteilijaeläke – Myös nämä tutut henkilöt saavat taiteilijaeläkkeen. Iltalehti, 14.3.2024. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 15.3.2024.
Kirjallisuutta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Saarela, Tommi: Heikki Silvennoinen – nousut ja laskut. Helsinki: Tammi, 2024. ISBN 978-952-04-5793-8
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Virallinen sivusto
- Heikki Silvennoinen Elonetissä.
- Heikki Silvennoinen Internet Movie Databasessa. (englanniksi)
- Heikki Silvennoinen MySpace-sivustolla
- Ylen Elävä arkisto: Lavalla Heikki Silvennoinen & The Rest 2000
| Kansainväliset | |
|---|---|
| Kansalliset | |
| Taiteenala | |
| Henkilöt | |
| Muut | |
