Harry Blackmun

Harry Blackmun
Yhdysvaltain korkeimman oikeuden jäsen
9. kesäkuuta 1970 – 3. elokuuta 1994
Presidentti	Richard Nixon (nimittäjä)
Edeltäjä	Abe Fortas
Seuraaja	Stephen Breyer
Henkilötiedot
Syntynyt	12. marraskuuta 1908 Nashville, Illinois, Yhdysvallat
Kuollut	4. maaliskuuta 1999 (90 vuotta) Arlington, Virginia, Yhdysvallat
Tiedot
Puolue	Yhdysvaltain republikaaninen puolue
Tutkinnot	Harvardin yliopisto
[ Muokkaa Wikidatassa ]
Infobox OK

Harry Andrew Blackmun (12. marraskuuta 1908 Nashville, Illinois – 4. maaliskuuta 1999 Arlington, Virginia) oli yhdysvaltalainen juristi, tuomari ja Yhdysvaltain korkeimman oikeuden jäsen vuosina 1970–1994. Korkeimpaan oikeuteen hänet nimitti presidentti Richard Nixon. Alun perin tuomioistuimen konservatiivisen siiven mukana äänestäneestä Blackmunista tuli vuosien varrella yksi sen liberaaleimmista jäsenistä. Merkittävän oikeustapauksen Roe vastaan Wade jälkeen Blackmunista tuli aborttioikeuden sinnikäs puolustaja.

Nuoruus ja uran alku

Harry Blackmun syntyi Nashvillessä Illinoisin osavaltiossa ja vietti lapsuutensa työläiskaupunginosassa Minnesotan Saint Paulissa. Hänen isänsä oli Corwin Manning Blackmun ja äitinsä Theo Huegely Reuter Blackmun. Blackmunin lapsuudenystäviin kuului tuleva kollega ja korkeimman oikeuden puheenjohtaja Warren E. Burger.

Blackmun opiskeli Harvardin yliopiston Harvard Collegessa matematiikkaa, jossa hän vuonna 1929 suoritti alemman korkeakoulututkinnon erinomaisin arvosanoin (summa cum laude). Valmistuttuaan hän harkitsi lääketieteen opintoja, mutta valitsi oikeustieteen, jota hän opiskeli Harvardin yliopistossa. Hän oli saanut opintoihinsa stipendin minnesotalaiselta Harvard-kerholta, ja opiskeluaikana hän hankki lisärahaa talonmiehenä ja tutorina. Blackmun valmistui vuonna 1932 ja toimi sen jälkeen tuomarin avustajana vetoomustuomioistuimessa Minnesotassa.

Blackmun aloitti tammikuussa 1934 minneapolisilaisessa Dorsey, Colman, Barker, Scott and Barber -lakitoimistossa. Hän työskenteli siellä kuusitoista vuotta ja erikoistui vero- ja kiinteistöasioihin. Hänestä tuli yrityksen nuorempi osakas 1939 ja osakas 1943. St. Paul College of Law’ssa hän opetti vuosina 1935–1941 kiinteistö- ja verolainsäädäntöä ja Minnesotan yliopistossa vuosina 1945–1947 testamentti- ja hallintolainsäädäntöä.

Vuonna 1950–1959 Blackmun työskenteli Mayo-klinikan lainopillisena neuvonantajana.

Vuonna 1941 Blackmun meni naimisiin Dorothy Clarkin kanssa, ja he saivat kolme tytärtä.

Nimitykset tuomariksi

Presidentti Dwight D. Eisenhower nimitti Blackmunin marraskuussa 1959 tuomariksi kahdeksannen tuomiopiirin valitustuomioistuimeen. Blackmun oli republikaani mutta suhtautui neutraalisti politiikkaan ja hallinnollisiin kysymyksiin, ja häntä oli suositellut tehtävään minnesotalainen demokraattisenaattori Hubert Humphrey.

Korkeimman oikeuden tuomarin Abe Fortasin erottua vuonna 1968 presidentti Richard Nixon ehdotti hänen tilalleen ensin Clement Haynsworthia ja sitten G. Harrold Carswellia, mutta senaatti torjui molemmat nimitykset. Nixon oli edellisenä vuonna nimittänyt oikeuden puheenjohtaksi Warren E. Burgerin, joka ehdotti presidentille ystäväänsä Blackmunia. Senaatti hyväksyi Blackmunin nimityksen äänin 94–0, ja hän aloitti virassa 9. kesäkuuta 1970. Blackmunin nimityksen aikoihin uskottiin, että hän tulisi korkeimmassa oikeudessa äänestämään konservatiivisten konstitutionalistien linjan mukaisesti, ja alkuvuosina hän niin tekikin..

Toiminta korkeimmassa oikeudessa

Virkakautensa alussa Blackmun äänesti hyvin usein samalla tavalla kuin ystävänsä, konservatiivinen Warren E. Burger. Heitä alettiin kutsua ”Minnesotan kaksosiksi” baseball-joukkue Minnesota Twinsin mukaan. Blackmun ei pitänyt lempinimestä, koska se antoi ymmärtää, että hän mukailisi Burgerin päätöksiä ilman omaa harkintaa.

Vuonna 1973 korkein oikeus antoi päätöksensä tapauksessa Roe vastaan Wade, joka oli ensimmäisiä korkeimpaan oikeuteen asti vietyjä aborttikiistoja. Siinä oli kyse abortista, joka oli useassa osavaltiossa kielletty rikoslailla. Blackmun laati oikeuden enemmistön kannan, jonka mukaan Yhdysvaltain perustuslain takaama oikeus yksityisyyteen on ”niin laaja että se kattaa myös naisen oikeuden päättää raskauden keskeyttämisestä”. Lausunto hyväksyttiin äänin 7–2, ja Blackmunista tuli päätöksen symboli. Abortin vastustajat ottivat hänet kohteekseen, lähettivät hänelle kymmeniätuhansia kirjeitä ja häiriköivät häntä vielä vuosia päätöksen jälkeen.

Kun Warren E. Burger oli virassa viimeistä kauttaan vuosina 1985–1986, Blackmun äänesti samalla tavalla kuin hän enää alle puolessa niistä tapauksista, joissa oikeus ei ollut yksimielinen. Myös miesten ystävyys viileni. Blackmunin siirtymiseen kohti tuomioistuimen liberaalimpaa siipeä vaikutti hänen omien mielipiteidensä muuttumisen lisäksi toinenkin tekijä. Tuomioistuimen kokoonpano muuttui muuten konservatiivisemmaksi, kun republikaaniset presidentit tekivät useita peräkkäisiä tuomarinimityksiä.

Aborttioikeuden lisäksi Blackmun puolusti muun muassa mainonnan vapautta ("commercial speech"), kirkon ja valtion selkeää eroa sekä henkilökohtaisia vapauksia. Blackmun muun muassa piti vuonna 1986 osavaltioiden homoseksuaalisuuden kieltäneitä lakeja laittomina tapauksessa Bowers vastaan Hardwick, vaikka korkein oikeus päätyikin äänin 5–4 sallimaan lait.

Kuolemanrangaistuksen suhteen Blackmun oli useissa tapauksissa äänestänyt kuolemanrangaistuksen puolesta, mutta juuri ennen eläkkeelle jäämistään hän sanoi uskovansa Yhdysvaltain kuolemanrangaistusjärjestelmän olevan täynnä syrjintää, umpimähkäisyyttä ja virheitä.

Eläkevuodet

Blackmun jäi eläkkeelle vuonna 1994, mutta vielä eläkkeellä ollessaankin hän vieraili usein korkeimmassa oikeudessa. Blackmunin seuraajaksi presidentti Bill Clinton nimitti Stephen Breyerin.

Blackmun kaatui kotonaan 22. helmikuuta 1999 ja joutui lonkkaleikkaukseen. Hän kuoli leikkauksen aiheuttamiin komplikaatiohin 4. maaliskuuta 1999.

Aiheesta muualla

• Kokoelma Blackmunin muistiinpanoja vuosilta 1986–1993 (Arkistoitu – Internet Archive) Washington University in St. Louis