Hannulan herätys

Hannulan herätys oli erityisesti Lounais-Suomessa 1900-luvun alussa vaikuttanut herätysliike, joka on saanut nimensä keskeisimmän johtohahmonsa Frans Hannulan mukaan. Herätyksen vaikutusaluetta olivat evankelisina tunnetut kaupungit ja pitäjät.

Hannulan herätys ja evankelisuus esiintyivät samoilla paikkakunnilla rinnakkaisliikkeinä, joskus kansan tietoisuudessa toisiinsa sulautuen ja toisinaan taas kilpailevina liikkeinä. Hannulan herätys muutti monen seurakunnan hengellisen rakenteen ja ajattelutavan, rikastutti niiden toimintaa ja vaikutti syvästi niiden suorittamaan lähetystyöhön.

Historia

Tausta

1900-luvun vaihde oli Suomessa ahdistuksen ja levottomuuden aikaa. Maan valtiollinen asema oli epävarma ja mielialaa kiristi pappien kuulutettavaksi määrätty asevelvollisuuslaki. Kirkon johdon alistuva asenne herätti kiivaan valtiokirkollisuuden kritiikin ja suuri työväenliike omaksui avoimesti kirkonvastaisen ohjelman 1903.

Yhteiskunnan eri ryhmien väliset taloudelliset ja poliittiset ristiriidat kääntyivät papistoa vastaan. Radikaalin työväenliikkeen leviäminen koettiin joissakin pitäjissä erittäin pahana ja sosialismin kristinuskolle vihamielinen katsantokanta sai jalansijaa.

Aikakauteen vaikutti myös evankelisen liikkeen sisäinen kriisi ja vapaakirkollisten arviot seurakuntaelämän maallistumisesta koettiin oikeutetuksi. Erityisesti Varsinais-Suomen papiston piirissä erottiin Härmän kokouksen jälkeen evankeliumiyhdistyksen piiristä.

Herätyksen syntyminen

1900-luvun alussa Suomen Lähetysseuran entinen lähetyssaarnaaja Frans Hannula kiersi ympäri Lounais-Suomea järjestämässä lähetysjuhlia. Hän oli innostava puhuja, ja vuoden 1902 aikana hänen puheittensa vaikutuksesta syntyi Rymättylässä voimakasta herätystä. Tämä herätys laajeni nopeasti ja siihen liittyi paljon väkeä, varsinkin nuorisoa. Laajimmillaan Hannulan herätyksen sanotaan yltäneen Jyväskylän seudulle saakka. Liikkeen keskus oli Turun Lähetysyhdistys, joka perustettiin vuonna 1905 ja jossa oli parhaimmillaan yli 1000 jäsentä. Kesäisin järjestettiin noin 300 lähetystilaisuutta, ja niitten pitopaikoiksi rakennettiin lyhyessä ajassa parikymmentä rukoushuonetta, joista tunnetuin oli Turun Betel-kirkko. Vuonna 1905 perustettiin oma lehti Kotimaa. Liike oli tällöin selkeästi organisoitumassa ja kehittymässä vakiintuneeksi herätysliikkeeksi. Hannulasta ei kuitenkaan ilmeisesti ollut pysyvän toimintajärjestelmän luojaksi, ja herätyksen varsinainen itsenäinen toiminta surkastui nopeasti. Kotimaa-lehtikin muuttui kirkolliseksi yleislehdeksi. 1920-luvun lopulla yhdistys rakensi Betel-kirkkoon uuden tornin, jonka suunnitteli Erik Bryggman, kuten myös yhdistyksen rakennuttaman hotellin. 1930-luvun laman seurauksena hotelli ja siinä ollut raittiusravintola ajoivat yhdistyksen konkurssiin. Sen seuraajaksi perustettiin Lähetysyhdistys Betel.

Betelin nuorisojuhlia vietettiin ainakin vielä 1960-luvulla, mutta silloin mainitaan osanottajien keski-iän olleen jo melko korkea. Liike oli pääosin sulautunut kirkollisen elämän pääuomaan. Kuitenkin kymmenen seurakunnan kirkkoherrat ilmoittivat vielä vuonna 1961 Hannulan herätyksen vaikuttavan seurakunnassaan, näistä seurakunnista useimmat olivat Turun saariston paikkakunnilta.

Lähetysyhdistys Betel on edeltäjänsä Turun Lähetysyhdistyksen tapaan Suomen Lähetysseuran haaraosasto. 1990-luvun puolivälissä sillä oli noin 50 jäsentä ja viikoittaiseen toimintaan osallistui noin 15 henkeä. Vuonna 1994 yhdistys tuki Suomen Lähetysseuraa 189 000 markalla.

Lähteet

• Haavio, Ari: Suomen uskonnolliset liikkeet. Porvoo Helsinki: WSOY, 1965.
• Martikainen, Tuomas: Moniarvoinen Turku. Åbo: Åbo Akademi, 1996.
• Virrankoski, Pentti & toimituskunta: Varsinais-Suomen historia, s. 193. (Varsinais-Suomen seurakuntaelämä autonomian ajalla (1809–1917)) Helsinki: Varsinais-Suomen maakuntaliitto, 1987. ISBN 951-9054-15-4