Esa Paavo-Kallio

Esaias (Esa) Paavo-Kallio (5. tammikuuta 1858 Isokyrö – 18. joulukuuta 1936 Isokyrö) oli suomalainen kansakoulunopettaja, kansankirjailija ja kansanperinteen kerääjä.

Paavo-Kallio kävi Jyväskylän opettajaseminaarin ja valmistui kansakoulunopettajaksi 1884. Paavo-kallio oli opettajana Oulussa 1884-1888 sekä Inkeroisissa, Virroilla, Lehtimäellä, Lappajärvellä ja Seinäjoella. Hän ehti toimia myös tilanomistajana, saarnaajana, evankelisena matkapuhujana ja työväenliikkeen puhujana. Paavo-Kallio oli aluksi suomettarelainen mutta siirtyi myöhemmin sosialistiksi.

Esaias Paavo-Kallio oli naimisissa Hanna Haaviston kanssa.

Teoksia

• Rikkaruohoja, osa 1. Jyväskylä 1883
• Honkain huminoita, osat 1-2. Oulu 1884
• Honkakannel, osa 1: Kielten viritys. Oulu 1886
• Wakooja 1888, toimittanut Heljo. Oulu 1888
• Karitsan kannel : uusi kokous hengellisiä lauluja. Tampere 1897
• Efesiläis-epistola selityksineen. Tampere 1898
• Työväen lauluja. M. V. Vuolukka, Tampere 1908
• Työväen lauluja, 2. osa. Tampere 1909
• Beelzebubin raamattu : runoelmia 1886-1896. Tampere 1909
• Se verinen sunnuntai. Tampere 1910
• Laulava Häme. Tampere 1913

Kirjallisuutta

• Hannu Suni : Röyhkeä opettaja : Esa Paavo-Kallion todellisuuskäsitykset, nälkävuodet ja maailmojen konflikti 1867-1913. Suomen kirkkohistoriallisen seuran toimituksia 228. Helsinki 2014

Lähteet

• Suomen kirjailijat tietokanta (Arkistoitu – Internet Archive)
• Kaisa Kauranen: Kansanihmisten käsikirjoitukset Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran arkistoissa. Elore vol. 13, 2/2006
• Kirjasampo.fi: Esa Paavo-Kallio

Aiheesta muualla

• Vapaasti ladattavia Esa Paavo-Kallion e-kirjoja Projekti Lönnrotilta sekä Project Gutenbergiltä