Hardcore punk

Wikipediasta
(Ohjattu sivulta HC-punk)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Hardcore
Alkuperä punk rock
heavy metal
protopunk
Alkuperämaa  Yhdysvallat
Kehittymisen
ajankohta
1970-luvun lopulla
Tyypillisiä
soittimia
laulu, kitara, basso, rummut
Kehittyneitä
tyylilajeja /
suuntauksia
alternative metal
alternative rock
anarcho-punk
Argencore, mystinen argentiinalainen punk
black metal
christian hardcore
crustcore
crust punk
d-beat
death metal
emo
emo hardcore
extreme metal
fashioncore
funkcore
grindcore
grunge
heavy hardcore
machocore
melodic hardcore
metalcore
nu metal
posicore
post-hardcore
powerviolence
punk metal
queercore
rapcore
screamo
skate punk
speed metal
straight edge
thrash metal
thrashcore

Hardcore punk on punk rockin myötä 1970-luvun keskellä Pohjois-Amerikassa syntynyt musiikkityyli. Hardcore on iskevämpää, raskaampaa ja nopeampaa kuin punk rock. Kappaleet ovat lyhyempiä, nopeampia ja tylympiä. Sanoituksissa kerrotaan useimmiten politiikasta, vapaudesta, väkivallasta, sodasta, sosiaalisuudesta ja myöhemmin myös veganismista ja vegetarismista sekä itse hardcoresta kulttuurina. Hardcoren soundi on muuttunut garagemaisesta metallin kautta useampaan eri muotoon.

Perinteisesti hardcore punkin sanoitukset ovat iskevämpiä kuin punk rockin, ja ne esitetään aggressiivisemmin. Myöhemmin hardcoren sanoitukset on esitetty myös möreämmin ja matalammalla äänensävyllä.

Hardcore punkista on pohjautunut lukuisia eri tyylisuuntauksia ja alalajeja. Maanalaisesta hardcoresta on pohjautunut myös valtavirran tyylisuuntauksia, kuten melodinen hardcore, metalcore, post-hardcore, sludge metal ja thrash metal. Se on vaikuttanut myös grindcoreen sekä thrashin "pikkuveljeen" crossover thrashiin. Hardcoren vaikutus metallimusiikin ja alkuvaiheen jälkeisen punkin kehitykseen on siis ollut suurta.

Hardcore levittäytyi Yhdysvalloissa 1970-luvun lopussa ja 1980-luvun alussa, varsinkin Kaliforniassa, Washingtonissa, Chicagossa, New Yorkissa, Michiganissa, Vancouverissa, Torontossa, Honolulussa ja Bostonissa.

Hardcore punk -termin alkua on vaikea määrittää, mutta yhtye nimeltä D.O.A., saattoi määritellä käsitteen nimellä Hardcore ´81 -nimisellä albumillaan. Vuonna 1983, hardcore-termi oli jo vakiintunut. Monet yhtyeet sanoivat soittavansa hardcore punkkia. Hardcore punk-konsertteja kutsuttiin "hardcore show"ksi. Amerikkalaiset nuoret alkoivat kuunnella hardcorea punk rockin ohella.

Hardcore punk -kulttuuriin liittyy usein omatoimisuus ja kekseliäisyys. Hardcore-yhtyeet tekevät usein itse levynkantensa ja fanituotteensa.

Suomalaisista yhtyeistä muun muassa Terveet Kädet soitti hardcorea vuonna 1980. Joukko brasilialaisia yhtyeitä oli hardcoren kärkijoukoissa jo 1980-luvun alkupuolelta lähtien.

Englantilaisista yhtyeistä on jälkikäteen alettu käyttää genre-nimityksiä UK82 sekä toisen sukupolven UK Punk ja No Future Punk. Näitä edustaneita yhtyeitä ovat muun muassa Discharge, The Exploited, GBH, Chaos UK, Broken Bones, Attak ja The Varukers. Englantilaiset yhtyeet sekoittivat 1970-luvun lopun punkkia, raskaita rumpuosuuksia ja rikkonaisia kitaraosuuksia uuden aallon englantilaisesta heavy metalista, kuten Motörheadista. Mainittava osuus englantilaiseen punkkiin oli metallituottaja Mike Stonella, joka julkaisi omalla levymerkillään uuden punkin tulokkaista muun muassa Dischargea ja GBH:ta.

Ensimmäisiä hardcorea soittaneita yhtyeitä olivat muun muassa Middle Class, The Germs, Flipper, 1978 perustettu Dead Kennedys, 1976 perustettu Black Flag, 1977 perustettu Bad Brains, Hüsker Dü, Descendents ja 1980 perustettu Minor Threat. Hardcore-yhtyeillä oli vielä alkuaikoina tapana yhdistää musiikkiinsa monia eri tyylilajeja. Garage-soundin tapaiset äänitykset olivat pienlevy-yhtiöille tavallisia pitkään 1980-luvulle saakka.

Black Flag perustettiin Los Angelesissa vuonna 1976. Black Flag innoitti monia losangelesilaisia hardcore-yhtyeitä ja myöhemmin koko Pohjois-Amerikkaa karun asenteensa ja kekseliäisyytensä vuoksi.

Bad Brains perustettiin Washingtonissa vuonna 1977. Bad Brains sekoitti musiikkiinsa funkia, metallia ja reggaeta. Muutamissa kappaleissa oli myös hard rockia.

Minor Threat perustettiin Washingtonissa vuonna 1980. Minor Threat soitti aggressiivista ja nopeaa hardcorea tiukalla soundilla. Yhtye inspiroi vahvasti straight edge -liikettä erityisesti kappaleellaan "Straight Edge".

Muihin tunnettuihin yhtyeisiin lukeutuu esimerkiksi Circle Jerks.

Historia Euroopassa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Italia, Suomi, Ruotsi, ja Alankomaat olivat Euroopan aktiivisimmat hardcore punkin tuottajat. Saksaan hardcore tuli paljolti suomalaisten ja amerikkalaisten julkaisujen myötä, mutta paikalliset yhtyeet pidättäytyivät pidempään tavallisen punkin piirissä. Kuitenkin myös Britanniassa yhtyeet ottivat paljon vaikutteita amerikkalaisesta hardcoresta.

Hardcore punkin tunnetuimmat yhtyeet Suomessa ovat yhä 1980-luvun alussa aloittaneet Terveet Kädet, Kaaos, Lama, Pyhäkoulu, Kohu-63, Riistetyt, Bastards, Rattus ja Appendix.

Englantilainen Mike Stonen virittämä Discharge esiintyi ruotsalaisten hardcore-yhtyeiden kanssa, kuten esimerkiksi Anti Cimexin. Monet ruotsalaiset hardcore-yhtyeet ovat ottaneet vaikutteita vahvasti metallisilta Dischargelta ja Motörheadilta.

Monet amerikkalaiset hardcore punk-yhtyeet kuuntelivat brittiläisiä punk-yhtyeitä ja vierailivatkin Isossa-Britanniassa, kuten yhtyeet Black Flag ja U.S. Chaos vuosina 1981-1982. Samaan aikaan Euroopassa italialaiset Raw Power ja Negazione, ja itävaltalainen BGK nauttivat suosiosta.

Brittiläisen punkin ohella syntyi uudenlainen hardcore punk 1980-luvun välillä Euroopassa, Skandinaviassa, Japanissa ja Amerikassa. Uudenlaisen hardcoren aloittivat esimerkiksi yhtyeet Asylum ja Plasmid. Uudenlaiseen hardcoreen vaikuttivat muun muassa yhtyeet Heresy, Napalm Death ja Extreme Noise Terror.

Eniten vaikutteita brittiläisiltä yhtyeiltä otettiin 1980-luvun lopulla. Mutta myös japanilainen GISM, bostonilainen Siege, idaholainen Septic Death, losangelesilainen Cryptic Slaughter ja ruotsalainen Anti Cimex toimivat merkittävinä vaikutteina, kuten myös enemmän metalliset yhtyeet Celtic Frost ja Metallica. 1980-luvun lopulla vaikuttivat myös amerikkalaiset Dead Kennedys sekä Black Flag ja aikaiset washingtonilaiset, newyorkilaiset, bostonilaiset ja muut Yhdysvaltain itärannikolta tulevat hardcore-yhtyeet, kuten Minor Threat, DYS, Slapshot ja 7 Seconds. Straight edge -kulttuuri alkoi Britanniassa ja straight edge -yhtyeitä syntyi monia etenkin Durhamissa ja Lontoossa.

Monet 1980-luvun yhtyeet sekoittivat myös brittiläistä ja amerikkalaista hardcorea keskenään.

Muita tärkeitä eurooppalaisia hardcore-yhtyeitä olivat Crise Total (Portugali), Wretched, H.H.H., MG-15, Subterranean Kids, L'Odi Social, Ultimo Gobierno (Espanja), Vorkriegsjugend, Spermbirds (Saksa), U.B.R. (Jugoslavia), Heimat-Los (Ranska), Lärm, Funeral Oration (Alankomaat), Dezerter (Puola), Kaaos, Lama, Riistetyt, Terveet Kädet, (Suomi), Headcleaners, Homy Hogs ja Mob 47 (Ruotsi).

Esimerkkejä eurooppalaisista yhtyeistä, jotka jatkoivat klassisen hardcoren soittamista vielä 1990-luvullakin, olivat muun muassa Voorhees, Totalitär, Disfear ja Sin Dios. 1990-luvun alulla hardcore levittäytyi Tšekkiin, Unkariin ja Aasiaan. Varsinkin Aasiassa vuosina 1980-1990 vaikuttivat muun muassa yhtyeet Disaster, N.S.A., Agony of Destruction, Death from Above, Mutual Assured Destruction, Biofeedback ja monet muut.

1980-luvun loppu

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

1980-luvun lopulla yhtyeet, kuten NoMeansNo ja Victim's Family kehittivät uuden tyylin musiikille yhdistämällä aggressiivisen hardcore punkin muihin tyylisuuntiin, kuten psykedeeliseen rockiin, progressiiviseen rockiin, noiseen, jazziin ja math rockiin. Musiikilla on myös oma terminsä, punk jazz taikka jazzcore. Myöhemmin tyyli on kehittynyt emo rockiksi.

1990-luvulla hardcore punk muuttui nopeasta hitaaksi ja raskaaksi. Myöhemmin musiikkiin liitettiin myös hyvin hitaita kohtia, joita kutsutaan "breakdowneiksi". Myös hip hoppia liitettiin hardcoreen. Nykyään hardcore punk on siis hyvin laaja käsite, joka kattaa hyvin suuren alueen musiikista. Myös goottimetallin pioneeri Type O Negative oli varhaisina vuosinaan ammentanut musiikkiinsa hyvin paljon energiaa thrash metallin ja hardcore punkin aggressiivisesta soundimaailmasta yhdistäen sitä Swans-henkiseen ja kolkkoon doom metal -hidasteluun.

Ulkomusiikilliset seikat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Hardcore-punkmuotityyliä Yhdysvaltain lippua polttavien nuorien vaatetuksena. Kuva 1980-luvulta.

Pääasiassa 1970-luvun punkrockin tapaista anarkismia, kasvissyöntiä ja erityisesti yhteiskunnan epäkohtia ja porvarillista elämäntapaa vastaan kapinointia korostavaa aatemaailmaa. Epäkaupallisuus osa kyseistä aatemaailmaa.

Vaatetustyyli ja ulkonäkö

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vaatetuksessa tärkein ero muuhun muotiin on, että vaatteet ovat usein itse koristeltuja.

Perinteinen kuva hardcore-tyylistä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tyypillisin hardcore-tyylin vaatetus oli musta nahkatakki, jossa oli metalliniittejä ja itse tehtyä tekstiä tai kuvia. Myös hiusmuoti oli usein shokeeraavaa vaikutusta hakeva, eli räikeä hiusväri tai esim. hiusvahalla tai lakalla rajusti muotoiltu pystytukka tai irokeesi.

Myöhemmin tyyli usein muuttunut vain mustia vaatteita sisältäväksi ja monesti esim. musta hupputakki ja lyhytlippainen lippalakki, ja vaatetuksessa kiinnitettynä yhtyeiden nimiä sisältäviä kankaisia lappuja. Joskus myös farkkuliivejä. Tyyli on osittain sama kuin joillain hevi-faneilla. Hiuksissa monia eri tyylejä, eräänä esim. rastatukka-tyyliä.

Vaikutukset muissa musiikin lajeissa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hardcorella oli laaja vaikutus muihin rock-musiikin muotoihin Pohjois-Amerikassa ja muualla 1980-luvun alusta alkaen. Metalli-suuntauksia edustanutta Metallicaa pidetään yhtenä ensimmäisenä läpimurtona nopeuden ja aggressiivisen tyylin yhdistäneissä yhtyeissä. Myöhemmin tulivat tyylilajeina tutuiksi thrash metal ja speed metal. Megadeth, Napalm Death, Anthrax ja Slayer seurasivat tyylisuunnissa soittaen myös hardcore-kappaleita. Useat brasilialaiset yhtyeet 1980-luvulta 2000-luvulle asti ovat ammentaneet vaikutteensa hardcoresta, kuten esimerkiksi Sepultura, jonka laulaja Max Cavalera on sanonutkin pitävänsä suomalaisesta hardcore punkista. Myös black metal -yhtye Venom otti vaikutteita juuri hardcore punkista.

Hardcore punk -suuntauksia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomalaisia hardcore-levy-yhtiöitä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ulkomaisia hardcore-levy-yhtiöitä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Assel Records (GER)
  • Catalyst Records (USA)
  • Höhnie Records (GER)
  • Hardcore Holocaust (USA)
  • Havoc Records (USA)
  • Jade Tree (USA)
  • New Eden Records (USA)
  • Usina de Sangue (Brasilia)
  • Yellow Dog Records (GER)
  • Dischord Records (USA)
  • Victory Records (USA)

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]