Luettelo Suomen työväenliikkeen varhaisvuosien vaikuttajista

Wikipediasta
(Ohjattu sivulta Gustaf Wistbacka)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Tämä luettelo sisältää henkilötietoja suomalaisessa työväenliikkeessä ennen Suomen itsenäistymistä vuonna 1917 vaikuttaneista henkilöistä, joista Wikipediassa ei ole omaa artikkelia.

C

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Castrén, Ola

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Olof "Ola" Castrén (1. elokuuta 1882 Helsinki – 25. tammikuuta 1913 Helsinki[1]), Helsingin yliopistossa opiskellut filosofian tohtori, väitöskirja De sociala strömningarna i Frankrike på Ludvig XIV:s tid (1911).[2] Oli lyhyen aikaa mukana Helsingin ruotsalaisen työväenyhdistyksen toiminnassa syksystä 1902 lähtien, jolloin sen yhteyteen perustettiin ylioppilaiden nuorisoklubi. Kirjoitti vuonna 1906 Hakaniemen mellakan jälkeen Framtid-lehteen artikkelin, jossa sanoi sosialidemokraattien ennustaneen yhteiskunnallisen kehityksen suunnan oikein ja mainitsi heidän jatkossa edustavan merkittävää voimaa.[3] Isä päätoimittaja Robert Castrén[1] ja veli kirjallisuudentutkija Gunnar Castrén.

H

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Helsing, Erik J.

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Erik Johan Helsing (1881-1946), maanviljelijä Munsalassa, yksi niin sanotun munsalasosialismin perustajia ja ensimmäisiä johtohahmoja. 1900-luvun alussa siirtolaisena Pohjois-Amerikassa Otto Anderssonin kanssa.[4] Myöhemmin SDP:n kansanedustajaehdokkaana.[5]

K

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kemppainen, Jaakko

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jaakko Kemppainen (1869–1931),[6] räätälimestari ja Oulun työväenyhdistyksen puheenjohtaja. Mukana työläisaktivistien toiminnassa, osallistuen muun muassa kagaalin järjestämään Bodenin kokoukseen maaliskuussa 1904.[7] Myöhemmin jääkäriliikkeen etappimies Oulussa yhdessä värvääjinä toimineiden Hannes Uksilan ja Yrjö Mäkelinin kanssa.[8]

Koponen, F. E.

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Frans Edvard Koponen (1853-1903),[9] Kuopiossa syntynyt maalari Koponen oli 1900-luvun vaihteessa Viipurin ja Talikkalan työväenyhdistysten johtohahmoja. Vaikutti myös maalarien ammattiosastossa ja toimitti Anton Huotarin kanssa lyhytaikaiseksi jäänyttä Kaikuja Karjalasta -lehteä. Kuoli Viipurissa keuhkotautiin.[10][11]

Kukkola, August

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

August Kukkola, Finlaysonin Tampereen puuvillatehtaan värjäri, joka tunnettiin lempinimellä "Partaäijä". Oli perustamassa Finlaysonin värjärien ammattiosastoa vuonna 1900 ja suurlakon aikana lokakuussa 1905 hänen aloitteestaan perustettiin Finlaysonin tehtaiden sosialidemokraattinen ammattiosasto.[12] Kuului myös Tampereen suurlakkokomiteaan[13] ja oli mukana Suomen Ammattijärjestön perustavassa kokouksessa 1907.[14] Osallistui vielä Tampereen työväenyhdistyksen 80-vuotisjuhlaan 1966.[15]

Käärmekangas, Aappo

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Abraham ”Aappo” Käärmekangas (myös Kärmekangas), puuseppä Viipurista. Toimi vaikuttajana muun muassa nuorelle Yrjö Sirolalle.[16] Heinäkuussa 1899 mukana Suomen Työväenpuolueen perustavassa kokouksessa, jossa kannatti sosialistista linjaa[17] ja valittiin puoluehallitukseen.[18] Muutti mahdollisesti myöhemmin Kanadaan.[19]

L

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lehtonen, Viktor

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Gustaf Viktor Lehtonen (1852 Taivassalo – 1922 Taivassalolähde?), kansakoulunopettaja ja wrightiläisen työväenliikkeen vaikuttaja. Perusti maaliskuussa 1887 Porin Työväenyhdistyksen yhdessä sanomalehtimies Matti Kauppisen kanssa.[20]

Lillnix, J. E.

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Josef Emil Lillnix (21. joulukuuta 1867[21] – 1954), närpiöläisen viljelijäperheen poika joutui nälkävuosien jälkeen huutolaiseksi. Sittemmin räätälinä Vaasassa, Helsingissä, Tampereella, Raumalla ja Turussa.[22] Myöhemmin Vaasan työväenyhdistyksen johtohahmo. Työväenliikkeen veteraani, joka oli mukana jo 1899 Suomen Työväenpuolueen perustavassa kokouksessa, kannattaen siellä sosialistista linjaa.[23] Vuonna 1906 Oulun puoluekokouksessa menettelytapakysymystä pohdittaessa tuli tunnetuksi lausahduksestaan ”Ollaan joko sosialidemokraatteja tahi vallankumouksellisia, mutta molempia yhtaikaa ei voi olla.”[24] SDP:n ehdokkaana vielä vuoden 1933 eduskuntavaaleissa[25] sekä kunniaveteraanina 1952 puoluekokouksessa Helsingissä yhdessä Ida Aalle-Teljon kanssa.[26] Vaasan kaupunginvaltuuston ja -hallituksen jäsen, presidentin valitsijamies vuonna 1931.

Lundelin, Vendla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vendla Lundelin (1862–1949), kirjaltaja ja Tampereen työväenyhdistyksen pitkäaikainen kuoronjohtaja.[27] Vuodesta 1897 lähtien mukana Suomen Kirjaltajaliiton toiminnassa.[28][29] Työskenteli myös opettajana 1911 lakkautetussa Massunmäen koulussa, joka sijaitsi Tampereen Kyttälän kaupunginosan Pellavatehtaanmäellä.[30] Tampereen suurlakkokomitean jäsen vuoden 1905 suurlakon aikana[13] sekä Tampereen äänioikeuskomitean jäsen 1905–1906.[31] Lundelinin isä oli kuoronjohtaja Fredrik Lundelin ja sisaruksia muusikot Sikstus, Fredrika ja August Lundelin.[27] Kaikista on Vendlan ohella henkilökuva Helvi Jokisen tamperelaisia kulttuurivaikuttajia esittelevässä kirjassa Renkaita suvannon pinnassa (1947).[32] Kansan Sivistysrahaston alaisuudessa toimii nykyään S.B., Frederik ja Vendla Lundelinin rahasto.[33]

M

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mannerstam, John

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Johan Bernhardsson (John Bernhard) Mannerstam (s. 25. marraskuuta 1883 Helsinki), suoritti oikeustieteellisen tutkinnon Helsingin yliopistossa 1906.[34] Mukana työläisaktivistien toiminnassa kannattaen vallankumouksellista linjaa. Vuoden 1906 Viaporin kapinan aikana kuului punakaartin johtoon yhdessä Johan Kockin ja Jean Boldtin kanssa.[35] Lähti maanpakoon Kanadaan ja työskenteli toimittajana Ontarion Port Arthurissa ainakin vuonna 1909.[36] Avioitui tammisaarelaisen Elin Emilia Hagströmin (s. 1880) kanssa 1905, pariskunnalle syntyi myöhemmin kahdeksan lasta.lähde?

Metsäranta, E. A.

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Emil Arvid Metsäranta, ammattiyhdistysmies Helsingistä, joka toimi muun muassa Suomen Ammattijärjestön sihteerinä 1921–1924.[37] Puoliso vuodesta 1921 kansanedustaja Elsa Metsäranta.[38]

S

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Salmela, Kaarlo

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaarlo Salmela (synt. Sandelin, myös Salmelin, 10. toukokuuta 1875 – 21. maaliskuuta 1929)[39] asianajaja ja toimittaja Tampereelta.[40] Oli 1898 perustamassa Kansan Lehteä julkaissutta Tampereen Työväen Sanomalehti Osakeyhtiötä, kuuluen sen suurimpiin osakkaisiin yhdessä Anton Salakarin ja Akusti Samuel Vuorelan kanssa.[41] Tampereen suurlakkokomitean jäsen vuoden 1905 suurlakon aikana.[13]

Stolt, Hannes

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hannes Stolt (1887–1941),[42] suomenkieliseen perheeseen syntynty ruotsinkielinen toimittaja Uudeltamaalta. Vuoden 1918 sisällissodan jälkeen pidetyssä suuressa sosialidemokraattisen työväen kokouksessa valittiin SDP:n väliaikaiseen puoluetoimikuntaan.[43] Arbetarbladetin päätoimittaja vuonna 1921.[44] Puoliso Gustaf Wistbackan tytär Edith (k. 1958).[45] Haudattu Helsinkiin Kulosaaren hautausmaalle.[46]

W

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Wistbacka, Gustaf

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Gustaf Alfred Wistbacka (s. 7. helmikuuta 1864 Teerijärvi), Pohjanmaalla syntynyt puuseppä, joka muutti Helsinkiin 1886.[45] Aloitteentekijä Helsingin ruotsalaisen työväenyhdistyksen perustamisessa vuonna 1898[47] ja toimi sen ensimmäisenä puheenjohtajana. Kuului myös 1899 perustetun Finlands Svenska Arbe­tarförbundin ensimmäisiin johtohahmoihin. Lähti siirtolaiseksi Pohjois-Amerikkaan ilmeisesti jo vuoteen 1901 mennessä. Wistbackan tytär Edith (k. 1958) avioitui Arbetaren-lehden päätoimittajan Hannes Stoltin kanssa ja toimi myös itse työväenliikkeessä.[45]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Soikkanen, Hannu: Sosialismin tulo Suomeen – Ensimmäisiin yksikamarisen eduskunnan vaaleihin asti, WSOY, Porvoo–Helsinki, 1961.

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b Ylioppilasmatrikkeli 1900–1907 Helsingin yliopisto. Viitattu 8.12.2015.
  2. ↑ De sociala strömningarna i Frankrike på Ludvig XIV:s tid Kansalliskirjasto. Arkistoitu 8.12.2015. Viitattu 8.12.2015.
  3. ↑ Soikkanen, s. 209, 352.
  4. ↑ Mister J:son [Axel Åhlström]: Minnets maning. Arbetarbladet, 25.9.1925, nro 110, s. 2. Kansalliskirjasto. Viitattu 7.11.2023. (ruotsiksi)
  5. ↑ ”Socialdemokratin i Österbotten”, Folkkalender IV, s. 92–93. Helsingfors: Socialdemokratiska partipyråns förlag, 1913. Kansalliskirjasto. (ruotsiksi)
  6. ↑ Oulun historian henkilöitä Aikamatka Oulu. Viitattu 8.12.2015.
  7. ↑ Soikkanen 1961, s. 105, 249.
  8. ↑ Hautala, Kustaa: Oulun kaupungin historia IV : 1856-1918. Oulu: Oulun kaupunki, 1976. ISBN 951-93270-4-5
  9. ↑ F. E. Koposen kuolinilmoitus. Työmies, 28.4.1903, nro 96, s. 1. Kansalliskirjasto. Viitattu 23.5.2024.
  10. ↑ Kuollut. Wiipuri, 24.4.1903, nro 93, s. 2. Kansalliskirjasto. Viitattu 23.5.2024.
  11. ↑ Kaikuja Karjalasta. Työmies, 31.5.1902, nro 122, s. 2. Kansalliskirjasto. Viitattu 23.5.2024.
  12. ↑ Turunen, Risto: Kun tehtaalaiset heräsivät – suurlakko 1905 2/2014. Intiim. Arkistoitu 22.12.2015. Viitattu 12.12.2015.
  13. ↑ a b c Koivisto, Tuomo: Tampereen Ammatillisen Paikallisjärjestön perustaminen monen mutkan takana 4/2005. Kenttäväki. Viitattu 12.12.2015.
  14. ↑ Suomen Ammatijärjestön perustavan kokouksen edustajat Suomen historian dokumentteja. Viitattu 12.12.2015.
  15. ↑ Tampereen työväenyhdistyksen 80-vuotisjuhla 6.5.1966, jäseniä ryhmäkuvassa Finna. Viitattu 12.12.2015.
  16. ↑ Sainio, Venla: SIROLA, Yrjö 12/2014. Biografiskt lexikon för Finland. Viitattu 8.12.2015.
  17. ↑ Soikkanen, s. 69.
  18. ↑ Kari, J. K.: Suomen Työväenpuolueen perustavan kokouksen pöytäkirja, s. 101. Turku: Suomen Työväenpuolue, 1899. Teoksen verkkoversio. (Arkistoitu – Internet Archive)
  19. ↑ Yrjö Raivio: Kanadan suomalaisten historia I-II Suomen Sukututkimusseura. Arkistoitu 5.8.2020. Viitattu 8.12.2015.
  20. ↑ Saarinen, Juhani: Porin historia III. 1809–1939, s. 540. Porin kaupunki, 1972.
  21. ↑ Räätäli J. E. Lillnix 70-vuotias Pohjanmaan Kansa 21.12.1937, s. 2. Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot. Viitattu 25.5.2024.
  22. ↑ J. E. Lillnix 70-vuotias. Ilkka, 21.12.1937, nro 344, s. 5. Kansalliskirjasto. Viitattu 11.05.2023.
  23. ↑ Soikkanen, s. 69, 254.
  24. ↑ Kenttä, Risto: Oululaiset nuoressa työväenpuolueessa 28.8.2006. Yrjö Mäkelin -seura. Viitattu 8.12.2015.
  25. ↑ SDP:n painettu eduskuntavaalijuliste Arjen historia. Viitattu 8.12.2015.
  26. ↑ Mäkelä, Aaro: Pöytäkirja Suomen Sosialidemokraattinen Puolue r.y:n XXII Puoluekokouksesta, s. 19. Helsinki: Suomen Sosialidemokraattinen Puolue, 1952. Teoksen verkkoversio. (Arkistoitu – Internet Archive)
  27. ↑ a b Seppänen, Anne: Populaarikulttuuri sosiaalistamisväylänä – Tampereen työväestön julkiset huvit 1860-luvulta vuoteen 1917, s. 80. Tampere: Tampereen yliopistopaino, 2000. Teoksen verkkoversio. (Arkistoitu – Internet Archive)
  28. ↑ Gutenberg 4/1897. Projekt Runeberg. Viitattu 12.12.2015.
  29. ↑ Suomen kirjaltajaliiton ensimmäinen sääntömääräinen yleinen kokous pidettiin 17.-19.8.1899 Arjen historia. Viitattu 12.12.2015.
  30. ↑ Tampereen Pellavatehtaanmäki (='Massunmäki') 12/2009. Jukka Joutsi. Arkistoitu 22.12.2015. Viitattu 12.12.2015.
  31. ↑ Tampereen äänioikeuskomitean jäsenet 1905. Arjen historia. Viitattu 12.12.2015.
  32. ↑ Renkaita suvannon pinnassa Kirjasampo. Viitattu 12.12.2015.
  33. ↑ KSR:n rahastot Kansan Sivistysrahasto. Arkistoitu 22.12.2015. Viitattu 12.12.2015.
  34. ↑ Ylioppilasmatrikkeli 1900–1907 Helsingin yliopisto. Viitattu 8.12.2015.
  35. ↑ Soikkanen, s. 239, 245.
  36. ↑ Ontario Births, 1869-1910 Archives of Ontario. Viitattu 8.12.2015.
  37. ↑ Valkonen, Marjaana: Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK r.y. 1907–87, s. 67–69. Helsinki: Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö, 1989. Virhe: Virheellinen ISBN-tunniste
  38. ↑ Elsa Metsäranta Eduskunta. Viitattu 10.12.2015.
  39. ↑ Kaarlo Salmela kuollut. Kansan Lehti, 22.3.1929, nro 69, s. 12. Kansalliskirjasto. Viitattu 10.5.2023.
  40. ↑ Tanni, Sanna: Kisällistä työväen herättäjäksi – Yrjö Mäkelinin Tampereen aika nuoruusvuosista suurlakkoon, s. 20. Tampere: Tampereen yliopiston Historiatieteen ja filosofian laitos, 2008. Teoksen verkkoversio.
  41. ↑ LISÄTIETOJA YHTIÖISTÄ T–Ö Pörssitieto. Viitattu 12.12.2015.
  42. ↑ Hannes Stolt död. Arbetarbladet, 1.12.1941, nro 138, s. 3. Kansalliskirjasto. Viitattu 3.5.2023. (ruotsiksi)
  43. ↑ Pöytäkirja Suomen Sos.-Dem. Puolueen ylimääräisestä puoluekokouksesta Helsingissä 27–29 p:nä jouluk. 1918, s. 23. Kotka: Suomen Työväenpuolue, 1920. Teoksen verkkoversio. (Arkistoitu – Internet Archive)
  44. ↑ Suomen lehdistön historia 5: Hakuteos Aamulehti – Kotka Nyheter, s. 32. Kuopio: Kustannuskiila, 1988. ISBN 951-657-239-1.
  45. ↑ a b c Vem var Gustav Alfred Wistbacka? 29.10.2007. Loffe.net. Viitattu 8.12.2015.
  46. ↑ Hannes Stolt Find A Grave. Viitattu 8.12.2015.
  47. ↑ Soikkanen, s. 216.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Luettelo_Suomen_työväenliikkeen_varhaisvuosien_vaikuttajista&oldid=22793634#Wistbacka,_Gustaf”