Anton Salakari
Anton Adolf Salakari (oik. Lagerström, 11. huhtikuuta 1859 – 2. tammikuuta 1917[1]) oli suomalainen työväenliikkeen aktiivi ja sosialidemokraatti. Varsinaiselta ammatiltaan hän oli muurari,[2] mutta Salakari toimi myös Tampereen työnvälitystoimiston ensimmäisenä johtajana. Vuoden 1905 suurlakon aikana hänet valittiin Tampereen suurlakkokomitean puheenjohtajaksi.[3]
Elämä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Tampereen Ulkotyöväenyhdistyksen jäseniin kuulunut Salakari oli vuonna 1898 perustamassa Kansan Lehteä julkaissutta Tampereen Työväen Sanomalehti Osakeyhtiötä. Hän kuului sen suurimpiin osakkaisiin yhdessä toimittaja Kaarlo Sandelinin (myöh. Salmela) sekä Akusti Vuorelan kanssa.[2] Maaliskuussa 1904 Tampereen kaupunginvaltuusto nimitti Salakarin vastaperustetun Tampereen kunnallisen työnvälitystoimiston johtajaksi ja hän toimi aluksi myös sen ainoana työntekijänä.[4]
Tampereen kaupunginvaltuustoon Salakari valittiin ensimmäisen kerran vuoden 1901 kunnallisvaaleissa. Hän oli Suomen Työväenpuolueen ehdokkaana, vaikka äänestikin itse Suomalaisen puolueen listaa, josta vaalien jälkeen sai ankaraa kritiikkiä Kansan Lehteen kirjoittaneelta Yrjö Mäkeliniltä. Vuoden 1905 valtiopäivämiesvaaleissa Salakari oli työväenpuolueen ja nuorsuomalaisten yhteislistan ehdokkaana, mutta ei tullut valituksi.[5] Loka–marraskuussa 1905 Salakari toimi Tampereen suurlakkokomitean puheenjohtajana ja hän oli myös yksi kuuluisan Punaisen julistuksen allekirjoittajista.[3] Lakon päättymisen jälkeen Salakari osallistui marraskuun lopussa 1905 Tampereella järjestettyyn SDP:n ylimääräiseen puoluekokoukseen.[5]
Tammikuussa 1917 57-vuotiaana kuollut Salakari on haudattu Tampereelle Kalevankankaan hautausmaalle.[1]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b Anton Adolf Salakari Billion Graves. Viitattu 16.11.2015.
- ↑ a b Tampereen Työväen Sanomalehti Oy Pörssitieto. Viitattu 27.1.2018.
- ↑ a b Jaakkola, Jouko: Suurlakko 1905 Tampereella päivästä päivään Koskesta voimaa. Viitattu 31.3.2020.
- ↑ Oksanen, Mirjam: Julkista työnvälitystä jo 110 vuotta Tampereella. Kenttäväki, 2014, nro 3. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 16.11.2015.[vanhentunut linkki]
- ↑ a b Tanna, Sanni: Kisällistä työväen herättäjäksi – Yrjö Mäkelinin Tampereen aika nuoruusvuosista suurlakkoon, s. 39–41, 50–52. Tampere: Tampereen yliopiston Historiatieteen ja filosofian laitos, 2008. Teoksen verkkoversio.