Fulbet

Fulbet
Fulaneita kansallisasussaan
Väkiluku	noin 20–25 miljoonaa
Merkittävät asuinalueet  Nigeria 14 000 000  Guinea 2 500 000  Mali 1 400 000  Kamerun 1 200 000  Senegal 1 000 000  Burkina Faso 850 000  Niger 830 000
Kielet	fulani, ranska, englanti, hausa, arabia
Uskonnot	islam
Infobox OK

Maat, joissa on fulbeasutusta.

Fulbet, fulat tai fulanit, tai peuhlit, ovat suuri paimentolaiskansa, joka on levinnyt laajalle Saheliin ja Länsi-Afrikkaan, sekä läheisille alueille. Heistä käytetään myös nimiä peul, hilani, fallata, fellani, foulbe, ful, haalpulaar, pulaar, pullo, fullah, peuple peul, fula, fellata, filani, foula, fulfilde, pulo, foulah, fulah, fulahs, felata, fulfulde, felfede, futa tai fula-kansa.

Fulbet on eräs suurimmista Sahelin sekä Länsi- ja Keski-Afrikan etnisistä ryhmistä. Heitä arvellaan olevan 25-40 miljoonaa. Fulbeja asuu muun muassa Nigeriassa, Guineassa, Malissa, Kamerunissa, Senegalissa, Burkina Fasossa ja Nigerissä. Heitä on myös Keski-Afrikan tasavallassa ja Egyptissä. Fulbet ovat pääosin paimentolaiselämää viettäviä karjanhoitajia, vaikka osa heistä viljelee maata.

Fulbet kääntyivät islamiin 1500-luvulla ja ovat sen jälkeen käyneet jihadia, joka on tehnyt heistä hallitsevan voiman Länsi-Afrikassa. Nigeriassa fulbet ovat maan 250 etnisestä ryhmästä suurin ja poliittisesti vaikutusvaltaisin. He puhuvat fulania ja lisäksi hausaa, englantia, ranskaa ja arabiaa.

Nimitykset, asuinalue, kieli

Fulbet tunnetaan useilla eri nimillä. Hausan kielellä heitä kutsutaan nimellä fulani ja wolofin kielellä nimellä peul, joista nimitykset ovat siirtyneet muun muassa englantiin ja ranskaan. Fulanit kutsuvat itseään nimellä fulɓe (yksikössä pullo). Fulanin kieltä kutsutaan läntisissä murteissa sanalla pulaar ja itäisissä murteissa nimellä fulfulde.

Fulbet asuvat laajalla vyöhykkeellä, joka ulottuu Atlantin rannikolta Niilin laaksoon ja Punaisellemerelle. Lähes puolet kansasta elää Nigerian pohjoisosassa. Fulbet muodostavat väestön enemmistön Senegalin pohjoisosassa, Guinean luoteisosassa ja Kamerunin pohjoisosassa. Heidän kokonaismääräkseen arvioitiin 2000-luvun vaihteessa 23 miljoonaa, josta 14 miljoonaa oli Nigeriassa, 2,5 miljoonaa Guineassa, 1,4 miljoonaa Malissa, 1,2 miljoonaa Kamerunissa, miljoona Senegalissa, 850 000 Burkina Fasossa, 830 000 Nigerissä, 200 000 Guinea-Bissaussa, 190 000 Beninissä, 170 000 Sierra Leonessa ja 160 000 Gambiassa. Pienempiä ryhmiä on Tšadissa, Sudanissa, Mauritaniassa, Kap Verdellä ja muissa maissa. Fulbejen alaryhmiä ovat muun muassa tukulorit ja wodaabet. Nigeriassa he ovat osittain sulautuneet hausoihin.

Fulanin kieli jakautuu useisiin murteisiin, joilla ei ole yhteistä kirjakieltä. Sitä kirjoitettiin aikaisemmin arabialaisilla ja nykyään etupäässä latinalaisilla kirjaimilla. Fulani toimii lingua francana Guineassa, Senegalissa ja Kamerunissa. Monet fulbet käyttävät myös ranskaa, englantia, hausaa ja muita paikallisia kieliä sekä arabiaa.

Historia

Länsi-Afrikan fulbevaltiot vuoden 1830 tienoilla.

Fulbien ulkonäössä on sekä euripidisiä että negroidisia piirteitä. Heidän alkuperästään on esitetty erilaisia käsityksiä. Fulbet ovat todennäköisesti peräisin itäisen Saharan alueelta, jonka kuivuessa he siirtyivät lounaaseen. Toisen vuosituhannen vaihteessa fulbet asettuivat Senegaljoen laaksoon ja sen eteläpuolelle, jossa he perustivat muun muassa Tekrurin valtion. Fulbet levittäytyivät 1000–1300-luvuilla koko Länsi-Sudaniin ja 1400–1700-luvuilla Hausamaahan ja Bornuun.

Fulbet olivat ensimmäinen länsiafrikkalainen kansa, joka kääntyi islaminuskoon. He tekivät uskonnon nimissä jihadistisia valloitusretkiä käännyttäen ja alistaen lähiseudun kansoja. Sotien tuloksena syntyivät 1700–1800-luvuilla teokraattiset sotilasvaltiot Futa Djallon, Futa Toro, Sokoto, Adamawa, Liptako, Macina ja Umar Tallin tukulorivaltakunta.

Kun brittiläinen siirtomaaherruus tuli Pohjois-Nigeriassa fulbien sulttaanikunnan ja emiraattien tilalle 1900-luvun alussa, britit antoivat fulanien jatkaa islamilaista lainkäyttöä, missä qadi-tuomioistuimet vastasivat tuomioista. Brittihallinnon aikana maliki-koulukunnan mukaista šarialakia jopa sovellettiin entistä enemmän. Vastaava kehitys oli tavallista myös muissa siirtomaissa.

Elinkeinot ja kulttuuri

Wodaabejen tanssiryhmä.

Perinteinen fulbehattu.

Fulbejen elinkeinoja ovat karjanhoito, maanviljely ja käsityöammatit. He jakautuvat paimentolaisiin ja puolipaimentolaisiin sekä paikallaan asuvaan väestöön, jota on nykyään enemmistö. Paimentolaiset ovat säilyttäneet parhaiten alkuperäisen kulttuurin, kun taas maanviljelijät ovat omaksuneet naapurikansojen tapoja.

Tuotantoeläimiä ovat naudat, lampaat, vuohet, aasit ja hevoset. Fulbet paimentavat usein myös naapurikansojen karjaa saaden korvauksen maataloustuotteina. Tärkeimpiä viljelykasveja ovat durra, hirssi, fonio, riisi, maissi, jamssi, maapähkinä ja vihannekset. Käsitöihin kuuluvat nahkan ja metallin käsittely, kankaiden kutominen ja värjääminen sekä saviastioiden ja puuesineiden valmistus.

Perinteinen asumus on karjanhoitajilla telttamainen maja ja maanviljelijöillä pyöreä savitalo olkikattoineen. Miehet pitävät leveitä housuja ja pitkää paitaa, kaulaliinaa, hattua ja sandaaleja. Viileänä aikana päälle pannaan usein tummansininen kauhtana. Naiset pukeutuvat vyötärölle kietaistuun kankaaseen ja huiviin, käyttävät paljon koruja ja tatuoivat usein alahuulensa. Ruokavalioon kuuluu vilja- ja maitoruokia.

Perinteinen yhteiskunta perustuu suurperheiden muodostamiin yhteisöihin ja patrilineaarisiin sukuihin. Avioliitto on virilokaalinen ja wodaabeilla myös duolokaalinen. Polygynia ja serkusavioliitot ovat yleisiä. Paikallaan asuvilla fulbeilla on kastijärjestelmä, johon kuuluvat vapaat miehet, griotit ja käsityöläiset sekä orjien jälkeläiset rimaibet. Islamilla on suuri kulttuurinen merkitys ja käyttäytymistä ohjaa eettinen säännöstö pulaaku. Paimentolaisten keskuudessa harjoitetaan myös perinteistä uskontoa, johon kuuluu esi-isien ja luonnonhenkien palvontaa ja noituutta. Kansanperinteen lajeja ovat laulut, sadut, myytit, uskonnollinen ja riittirunous sekä griottien esittämät eeppiset runoelmat.

Fulbe-ekstremismi

Kun Saharan autiomaan raja on liikkunut kohti etelää, islamilaiset fulbepaimentolaiset ovat karjoineen vähitellen tunkeutuneet kristittyjen beromien ja muiden etnisten ryhmien viljelyalueille Nigerian keskiosissa. Seurauksena on ollut väkivaltaisia konflikteja paimentolaisten ja maanviljelijöiden välillä. Konflikti sai lisää vauhtia vuonna 1999 kun muutamassa Nigerian osavaltiossa otettiin käyttöön šarialaki. Vuonna 2009 islamilainen terroristijärjestö Boko Haram aloitti aseellisen kapinan Nigerian keskushallintoa vastaan. Boko Haramin kampanjan myötä hyökkäykset kyliin ovat tulleet entistä vakavammiksi ja saaneet uskonsodan luonteen. Boko Haram vaatii šarialain täyttä toimeenpanoa koko Nigeriassa. Sen joukot ovat ajaneet pakoon tuhansia kristittyjä beromeja.

Institute for Economics and Peace -instituutin julkaisema 2015 Global Terrorism Index luokitti Fulbe-militantit yhdeksi viidestä tappavimmasta terroristijärjestöstä maailmassa. Open Doors -järjestön mukaan sen hyökkäyksillä on etnisen puhdistuksen luonne. Ne kohdistuvat kristittyihin ja heidän kirkkoihinsa samalla, kun muslimit ja moskeijat jätetään rauhaan.

Syrjintä ja aktivoituminen

Huolimatta suuresta lukumäärästä, taloudellisesta merkityksestä, vakiintuneista muuttoliikeestä ​​ja siirtolaisista, peuhlit on usein jätetty ulkopuoliseksi ja suljettu pois Malin kansallisesta identiteetistä. Perinteisissä järjestelmissä, joissa valta ja identiteetti liittyvät läheisesti maahan, transhumanssi luokitellaan helposti "muuksi".

Syrjäytyminen ja vaino ovat tehneet Peuhl-yhteisöistä alttiita väkivallalle, yllytykselle ja värväämiselle väkivaltaisiin äärijärjestöihin (VEO). Peuhl-yhteisöjen jäsenet ovat liittyneet ja ja tukeneet VEO:ita vastineeksi suojelusta ja oikeudenmukaisesta kohtelusta. Länsi-Afrikan rantavaltioissa Peuhlit kokevat, että Sahelin kriisi on loperttanut heidän toimeentulonsa ja että valtio ei edusta tai palvele heitä. He saattavat nähdä VEO:hin liittymisen ainoana tienä oikeudenmukaisuuteen, kuulumiseen, toimintaan ja taloudellisiin resursseihin. Malissa on vuodesta 2012 lähtien havaittu suuntaus, jossa VEO:t rekrytoivat, aseistavat ja kouluttavat jäseniä heikoimmassa asemassa olevista Peuhl-yhteisöistä.

Katso myös

• Nigerian šariakonflikti
• Sahelin kriisi