Väkivaltainen äärijärjestö
Väkivaltainen äärijärjestö (engl. violent extremist organisation, VEO) on organisaatio, jonka toimintaan osallistuvat harjoittavat äärimmäisyyksiin menevää väkivaltaista toimintaa. Väkivaltaisella ekstremismillä tarkoitetaan sellaisten toimien edistämistä, tukemista tai toteuttamista, jotka saattavat johtaa terrorismiin ja joilla puolustetaan tietyn rodun, kansallisuuden, etnisen taustan tai uskonnon ylivertaisuutta korostavaa ideologiaa.[1]
Tällaisiin toimiin luetaan myös demokraattisten periaatteiden ja arvojen väkivaltainen vastustaminen. Väkivaltaisen radikalisoitumisen prosessissa henkilö omaksuu vähitellen tietyn aatemaailman, ja alkaa kannattaa väkivaltaista ekstremismiä. Väkivaltaiseen ekstremismiin liittyy käyttäytymismalleja, jotka osoittavat, että henkilö on enenevässä määrin sitoutunut väkivallan käytön hyväksyvään ideologiaan, suunnittelee aikaisempaa vakavammin käyttävänsä väkivaltaa ideologisten tavoitteiden saavuttamiseksi tai osallistuu väkivaltarikokseen tukeakseen poliittisen, uskonnollisen, yhteiskunnallisen tai muun ideologian tavoitteiden toteutumista.[1]
Europolin mukaan suurin Eurooppaan kohdistuva uhka on Islamilaisen valtion (ISIS) tai al-Qaidan innoittama väkivaltainen ekstremismi.[1]
Ehkäiseminen
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Terrorismiin johtava radikalisoituminen on prosessi, jossa yksilö hyväksyy terroristisen väkivallan mahdollisena, ehkä jopa oikeutettuna toimintatapana. Tämä saattaa johtaa henkilön puolustamaan, tukemaan terrorismia tai osallistumaan siihen.[2]
Radikalisoitumisen ehkäiseminen edellyttää niiden epäkohtien ja motivaatioiden ymmärtämistä ja käsittelemistä, jotka saavat ihmiset liittymään väkivaltaisiin äärijärjestöihin.[2]
Voidaan lisätä tietoisuutta siitä, mikä tekee yksilöistä vastaanottavaisempia terrorismiin johtavalle väkivaltaiselle ääritoiminnalle. Voidaan myös edistää rauhan ja osallisuuden kulttuuria joukkoviestimissä, koulutusjärjestelmässä ja netissä. Etnisten yhteisöjen välisen vuoropuhelun ja suvaitsevaisuuden edistäminen, taistelu sotaista nationalismia vastaan, sekä läpinäkyvän ja vastuullisen hallinnon edistäminen edistävät luopumista väkivaltaisesta ääritoiminnasta.[2]
Kartoitus ja tutkimus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Väkivaltaisiin äärijärjestöihin kuuluvien aiheuttamia välikohtauksia eli VEO-tapauksia on kartoitettu ja tutkittu. Hollantilainen konflitintutkimuslaitos Clingendael on tutkinut niitä yhdessä aseellisten konfliktien paikallistamiseen ja dataan erikoistuneen organisaation ACLEDin kanssa Pohjois-Beninissä ja Sahelin alueella. Väkivaltaisten äärijärjestöjen väkivallan leviämisen taustalla ovat olleet paikalliset tekijät. VEO:t ovat oppineet hyödyntämään paikallisia haavoittuvuuksia, jotka liittyvät maankäyttöön, resurssienhallintaan, sosiaaliseen syrjäytymiseen ja etnisiin jännitteisiin.[3]
Esimerkiksi Sahelissa toimiva MUJIWA-organisaatio (Movement for Unity and Jihad in West Africa) käytti hyväkseen ihmisten taloudellisia vaikeuksia ja etnisiä jännitteitä Gaossa ja Moptissa, Malissa. Toinen ääriorganisaatio Katiba Macina lupasi turvallisuutta, lakia ja järjestystä, sekä oikeudenmukaista konfliktien ratkaisua paikallisissa kiistoissa toimintansa laillistamiseksi. Ansaroul Islam sai jalansijaa saarnaamalla vastustavansa burkinalaisen eliitin vallan väärinkäyttöä heikommassa asemassa olevia ryhmiä kohtaan. Nuorille maksettavat käteismaksut auttoivat Boko Haramin laajentumista Diffaan Nigerissa.[3]
Syksyllä 2022 julkaistu raportissa tallennettiin joulukuusta 2021 syyskuuhun 2022 yhteensä 43 erillistä väkivaltaista tapahtumaa, joissa oli mukana väkivaltaisia äärijärjestöjä. VEO:t asettuivat ensin Beninin ja Burkina Fason rajoilla oleviin W-puistoon ja Pendjarin kansallispuistoon, mutta kesäkuusta 2022 lähtien tapauksia on ollut yhä enemmän asutuilla alueilla puistojen ympärillä. VEOiden toiminta-alue laajentui vuoden 2022 aikana Beniniin. Raportin mukaan on runsaasti todisteita siitä, että on syntymässä Beninin jihad. VEO:iden leviämistä Guineanlahden rannikkovaltioihin kutsutaan spilloveriksi.[4]
Sahelin alueen VEOita on tutkinut myös ulkosuhteiden Eurooppa-neuvosto.[5]
Katso myös
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c [https://rm.coe.int/council-of-europe-s-handbook-regarding-radicalisation-and-violent-extr/16808d3dc7 EUROOPAN NEUVOSTON KÄSIKIRJA RADIKALISOITUMISESTA JA VÄKIVALTAISESTA EKSTREMISMISTÄ VANKEINHOITO- JA YHDYSKUNTASEURAAMUSTYÖSSÄ] Euroopan komission ihmisoikeuksien ja oikeusvaltioperiaatteen pääosasto I.
- ↑ a b c [https://www.osce.org/files/f/documents/a/7/444340_0.pdf A Whole-of-Society Approach to Preventing and Countering Violent Extremism and Radicalization That Lead to Terrorism] 2020. Organization for Security and Co-operation in Europe.
- ↑ a b Bruijne, Kars de: Laws of Attraction, Northern Benin and risk of violent extremist spillover CRU Report. 2021. Conflict Research Unit of Clingendael.
- ↑ @ClingendaelInstitute, @Clingendaelorg, @clingendael-institute: Conflict in the Penta-Border Area Clingendael. Viitattu 30.1.2023. (englanniksi)
- ↑ The Islamic State in the Greater Sahara (ISGS) - Mapping armed groups in Mali and the Sahel ecfr.eu. Viitattu 30.1.2023.