Tämä on lupaava artikkeli.

Frank Marocco

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Frank Marocco
Frank Marocco (2008)
Frank Marocco (2008)
Henkilötiedot
Syntynyt2. tammikuuta 1931
Joliet, Illinois, Yhdysvallat
Kuollut3. maaliskuuta 2012 (81 vuotta)
San Fernando Valley, Kalifornia
Ammatti studiomuusikko, konserttimuusikko, viihdemuusikko
Muusikko
Aktiivisena 1948–2012
Tyylilajit jazz, klassinen, viihdemusiikki
Soittimet harmonikka
Yhtyeet muun muassa Les Brownin orkestereissa
Levy-yhtiöt Verve Records, Discovery
Aiheesta muualla
www.frankmarocco.com

Frank Marocco (2. tammikuuta 1931 Joliet, Illinois – 3. maaliskuuta 2012 San Fernando Valley, Kalifornia[1]) oli yhdysvaltalainen harmonikkataiteilija ja studiomuusikko, jota pidetään yhtenä eniten levyttäneistä harmonikansoittajista.[2][3] Hän tuli tunnetuksi erityisesti jazz-harmonikkamusiikin edelläkävijänä tuotuaan harmonikkaa esille vakavasti otettavana jazz-instrumenttina. Jazzin ohella Maroccon ura kattoi monia musiikkityylejä. Hän soitti satojen elokuvien ääniraidoilla ja teki lukuisia levytyksiä, musiikkiteatteria, televisiosarjojen ja -ohjelmien musiikkia, mainosmusiikkia, videopelimusiikkia sekä huvipuistojen käyttämää musiikkia. Hän työskenteli läheisessä yhteistyössä lukuisien elokuva-, televisio- ja studiosäveltäjien kanssa, joista tunnetuimpia ovat Henry Mancini, John Williams, Quincy Jones, Elmer Bernstein ja Michel Legrand.[1]

Tausta ja koulutus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Frank Marocco syntyi Illinoisin Jolietissa kuusilapsisen perheen esikoiseksi, ja hänellä oli yksi sisar ja neljä veljeä.[1] Marocco varttui Waukeganissa, Chicagon esikaupunkialueella. Vanhemmat ilmoittivat Frankin 7-vuotiaana kuusiviikkoiseen harmonikansoiton kokeiluohjelmaan. Maroccon ensimmäisenä opettajana toimi George Stefani, jonka johdolla hän opiskeli yhdeksän vuotta. Alun perin hän opiskeli klassista musiikkia, mutta Stefani rohkaisi häntä pian tutustumaan muihinkin musiikkityyleihin.[2]

Marocco soitti myös pianoa ja klarinettia ja opiskeli musiikin teoriaa, harmoniaa ja säveltämistä. Hän oli mukana lukionsa orkesterissa ja opiskeli myös Andy Rizzon johdolla, jota pidettiin eräänä Yhdysvaltojen merkittävimmistä harmonikkaopettajista.[2] Marocco on itse kertonut kuunnelleensa jo varhain paljon jazz-musiikkia, kuten Zoot Simsia ja Charlie Parkeria. Hän sai paljon vaikutteita puhallinjazzista, minkä johdosta hän itsekin soitti instrumenttiaan usein puhallinsoittimien tapaan. Sävellysopinnot puolestaan kehittivät merkittävästi Maroccon harmonian ja sointivärien käyttöä.[1]

Ura

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Marocco voitti 17-vuotiaana chicagolaisen musiikkikilpailun ensimmäisenä palkintona esiintymisen Chicago Pops Orchestran kanssa. Esiintyminen tapahtui Soldier Field -stadionilla, ja Marocco soitti Chopinin Fantaisie-Impromptun harmonikallaan.[1] Kilpailumenestys ja esiintyminen rohkaisivat häntä päätoimiseksi muusikoksi. Hän muodosti trion, joka kiersi joitakin vuosia Keskilännen osavaltioissa. Näinä aikoina hän tapasi myös vaimonsa Annen Indianan South Bendissa. Pariskunta muutti Los Angelesiin, Kaliforniaan[2] vuonna 1959.[1][4]

Marocco perusti uuden orkesterin, joka kiersi hotelleja ja klubeja Las Vegasissa, Lake Tahoessa ja Palm Springsissa. Jonkin ajan kuluttua hänelle avautui ovi Hollywoodiin, jonka televisiostudiot ja elokuva-ala tarjosivat hänelle perustan huomattavaan uraan elokuva- ja televisiomuusikkona.[2] 1960-luvulla Marocco tuli tunnetuksi levyttämällä sooloalbumin Verve-jazzlevymerkille.[4] Vuosikymmenen puoleen väliin mennessä hän oli vakiinnuttanut asemansa studiomuusikkona, jota arvostettiin sekä tekniikkansa että joustavuutensa osalta.[1] Hän teki yhteistyötä Brian Wilsonin kanssa Beach Boys -albumilla Pet Sounds vuonna 1966.[4] Marocco kiersi armeijan viihdytyskiertueilla useissa maissa Bob Hopen kanssa ja oli mukana Les Brownin kokoonpanoissa (muun muassa kuudella Lemmenlaiva -risteilyllä).[2] Hän teki kansainvälisiä konserttikiertueita etenkin Euroopassa, Japanissa ja Brasiliassa. Suomessa Marocco vieraili konsertoimassa kahdesti, ensimmäisen kerran vuonna 1989 ja toisen kerran Sata-Häme Soi -festivaaleilla kesäkuussa 2009.[5]

Solistiuransa ohella Marocco esiintyi yhdessä kymmenien, ellei satojen, maailmankuulujen viihdetaiteilijoiden[6], säveltäjien ja orkesterinjohtajien[7] kanssa uransa aikana sekä estradilla että studiossa ja soitti satojen elokuvien soundtrackeilla[8] sekä kymmenien televisio-ohjelmien ja -sarjojen musiikkiosuuksissa.[9][3] Elokuvamusiikin osalta Maroccon ura kattaa useita vuosikymmeniä; hän soitti muun muassa toisen harmonikkaosion Maurice Jarren säveltämään Tohtori Živagon orkestraatioon vuonna 1965 ja soitti harmonikkaa, bassoharmonikkaa sekä musetteharmonikkaa vielä Pirates of the Caribbean -elokuvasarjan ääniraidoilla 2000-luvulla.[1] Pet Soundsin ohella toinen Maroccon kohokohdista popmusiikin alueella oli hänen osuutensa Tracy Chapmanin Crossroads-albumilla vuonna 1989.[1][4]

Muusikonuransa ohella Marocco myös sävelsi ja sovitti musiikkia harmonikalle ja julkaisi harmonikansoiton oppikirjallisuutta.[10] Hän antoi omille teoksilleen usein humoristisia nimikkeitä, kuten Bossame Mucho, Road to Marocco, I got Rh-Rh-Rhythm tai Samba de Van Nuys. Maroccon ympärille rakennettiin myös oma harmonikkatapahtuma Arizonan Mesaan, jonne kokoontui vuosittain lukuisia yhdysvaltalaisia ja kanadalaisia harmonikansoittajia opiskelemaan ja harjoittelemaan yhdessä.[1]

Vaikutus ja huomionosoituksia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Useat musiikkikriitikot ja muusikkokollegat ovat sanoneet Maroccon olleen hyvin lahjakas artisti, joka ”sattui soittamaan epätavallista instrumenttia”.[1] Frank Marocco oli kahdeksana vuonna peräkkäin ehdolla National Academy of Recording Arts and Sciences -järjestön ”arvokkaimman muusikon” palkinnon (engl. Most Valuable Player Award) saajaksi ja kyseinen palkinto myönnettiin hänelle vuosina 1985 ja 1986.[1][11] American Accordionists' Association palkitsi Maroccon elämäntyöstään (engl. Lifetime Achievement Award) vuonna 2006, hänet valittiin Vincenzassa, Italiassa sijaitsevaan harmonikan kunniagalleriaan[1] ja hän sai Golden Reed -palkinnon Anconassa Italiassa vuonna 1994[11].

Yksityiselämä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Frank ja Anne Maroccolla on kolme tytärtä. Vanhin tytär Cynthia toimii myös ammattimuusikkona.[2] Luonteeltaan Maroccoa on kuvailtu lämminhenkiseksi ja ystävälliseksi. Frank Marocco kuoli lauantaina 3. maaliskuuta 2012 kotonaan San Fernando Valleyssa lonkkanivelen vaihtoleikkauksen jälkeisiin komplikaatioihin.[1]

Soololevytyksiä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jazz- ja viihdemusiikkia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • "Be-bop buffet", 2006, Simone Zanchinin kanssa
  • "Just Friends", 2006
  • "Back in Time", 2006
  • Frank Marocco "Beyond the Sea" 2004-1-CD (akustinen levy, sis. ranskalaista ja italialaista musiikkia)
  • Frank Marocco Group "Appassionato" 2003-1-CD
  • Frank Marocco Group "Made in Germany" CD
  • Frank Marocco Quartet "Freedom Flight" SAB-010-CD
  • "Brazilian Waltz" -Discovery-DS949-CD
  • "Ballad for Anne" -Discovery-DS950-CD
  • "A Nite in Marocco" AMNFM-03-CD
  • "Frank Marocco Quintet Live" CD
  • "Turn out the Stars" AMNFM 04 CD
  • "Evergreens" Frank Marocco-AMNFM 02-CD, 1992
  • "Like Frank Marocco", Verve

Soololevytystensä lisäksi Marocco on ollut mukana lukuisissa studiolevytyksissä eri artistien taustoilla.[4]

Klassisia levytyksiä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mukana muun muassa seuraavilla levyillä:

  • Recorded Kammermusic #1 (Hindemith) Los Angeles Chamber Orchestra
  • Gerard Schwarz conducting on Nonesuch #79077
  • American Ballet Company - "The Informer" with Mikhail Baryshnikov
  • Pavorotti concert - Pacific Symphony
  • L.A.Chamber Orchestra concert, joht. Gerard Schwarz
  • L.A. Philharmonic Orchestra concert -Maxim Shostakovitch
  • San Diego Symphony concert - Maxim Shostakovitch
  • Hollywood Bowl Orchestra concerts - Johnny Green, joht. John Mauceri
  • Roger Wagner Chorale concerts - L.A. Music Center
  • Recorded the Music for "Chekov plays', - Amundson Theater L.A. Music center
  • Recorded Classical / Jazz Chamber Group concert - Chistopher Calliendo, Shoenberg Hall, U.C.L.A.
  • 3 Penny Opera - L.A.Philharmonic - joht. John Adams
  • La Scala Ballet Co."Amarcord" Ballet- Orange county performing Arts Center
  • Kurt Weill concert - John Anson Ford Theater Hollywood with Roger Kelloway and Robin Ford
  • PDQ Bach concert with Pasadena Symphony - joht. George Mester

Videoita

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b c d e f g h i j k l m n Don Heckman: Frank Marocco dies at 81; jazz accordionist Los Angeles Times. 6.3.2012. Viitattu 25.8.2013. (englanniksi)
  2. ↑ a b c d e f g Peggy Milne: Frank Marocco biography www.frankmarocco.com. Viitattu 25.8.2013. (englanniksi)[vanhentunut linkki]
  3. ↑ a b Frank Marocco: Credits www.frankmarocco.com. 2007. Arkistoitu 8.5.2008. Viitattu 18. toukokuuta 2008. (englanniksi)
  4. ↑ a b c d e Jason Birchmeier: Artist:Frank Marocco All Music Guide. Viitattu 18. toukokuuta 2008. (englanniksi)
  5. ↑ Jazzharmonikan legenda Frank Marocco tekee ainoan Suomen-keikkansa Sata-Häme soi -juhlilla www.satahamesoi.fi. 23.6.2009. Ikaalinen. Viitattu 25.8.2013.
  6. ↑ Artist & Performer Credits www.petosa.com/marocco. 2013. Petosa Accordions. Arkistoitu 23.7.2012. Viitattu 25.8.2013. (englanniksi)
  7. ↑ Orchestra Leaders and Composers www.petosa.com/marocco. Petosa Accordions. Arkistoitu 23.7.2012. Viitattu 25.8.2013. (englanniksi)
  8. ↑ Movie Soundtrack Credits www.petosa.com/marocco. 2013. Petosa Accordions. Arkistoitu 24.7.2012. Viitattu 25.8.2013. (englanniksi)
  9. ↑ Frank Marocco: Television Shows & Specials www.petosa.com/marocco. 2013. Petosa Accordions. Arkistoitu 23.7.2012. Viitattu 25.8.2013. (englanniksi)
  10. ↑ Music written and / or arranged by Frank Marocco www.petosa.com/marocco. 2013. Petosa Accordions. Arkistoitu 18.5.2013. Viitattu 25.8.2013. (englanniksi)
  11. ↑ a b Frank Marocco:Awards http://www.petosa.com. 2013. Petosa Accordions. Arkistoitu 23.7.2012. Viitattu 25.8.2013. (englanniksi)
  12. ↑ Frank Marocco: Discography www.petosa.com/marocco. 2013. Petosa Accordions. Arkistoitu 23.7.2012. Viitattu 25.8.2013. (englanniksi)

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Frank_Marocco&oldid=22652360”